Lounas arjen yläpuolella

Tänään on ollut sellainen vähemmän loistokas torstai. Nukuin aamulla hiukan liian pitkään. Pikku-T ilmoitti jo eteisessä, ettei aio mennä tänään "käijäkotiin" ja sen mukaista oli hoitoonjäämisen tuskakin. Töissä yritin selvitä loman jälkeen vauhdilla kasaantuneista asioista ja selvittelin yhtä yksityiselämän puolen sotkua. Iltapäivän palaveri venyi ja sujui muutenkin negatiivisissa merkeissä. Päiväkodin pihassa sain parkkisakot. TGIF tomorrow. 

Juuri tällaisena iltana on ihanaa palata tunnelmiin parin viikon takaa, hetkeen joka tuntui vielä kesälomalta, täydelliseltä. Sain nimittäin Karkkipäivä -blogia kirjoittavalta ystävältäni Sannilta kutsun lähteä hänen kanssaan taivaslounaalle Tampereen Keskustorille. Pääsimme kokemaan huippukokin valmistaman lounaan nosturin nokassa yläilmoissa, 50 metrin korkeudessa!



Lounaselämyksen meille halusi tarjota Elämyslahjat.fi. Annan itse hyvin mielelläni elämyslahjoja läheisilleni ja mielestäni Elämyslahjojen konsepti onkin mahtava. Kannattaa käydä kurkkaamassa, sivustolta saa vinkkejä elämyksellisiin muistamisiin. Ja kannattaa myös ehdottomasti käydä lukemassa Sannin loistava postaus Lunch in the Sky:sta, Sanni kirjoitti tapahtumasta upean elävästi ja hienosti faktat muistaen.

Itse asiassa olin vähän yllättynytkin, miten tarkkaan Sanni muisti kaikki tapahtumat, sen verran jännittyneen oloinen hän ainakin hetkittäin oli! Mutta Sanni onkin ihan pro ja aivan huippu kirjoittaja. <3 Ja ihana ystävä myös.

Itse otin aika rennosti, en oikein osannut jännittääkään, turvavyöt tuntuivat niin jämäköiltä. Vaikka tuntuihan se aika kutkuttavalta kun oikeasti pöydän alla ei ollut mitään! Muistan vain miettineeni lähdön hetkellä, että miten ihmeessä lautaset, haarukat ja kamerat voivat pysyä pöydällä...

Hyvin ne kuitenkin pysyivät. Lautasliinoja ei tosin ollut, ne olisivat varmasti lähteneet aika nopeasti lentoon.

Alhaalta torilta katsottuna dinneripöytä ei ehkä näytä olevan hurjan korkealla. Kuitenkin pöydässä istuessa korkeus tuntui aika huimalta kun ihmiset ja autot alhaalla näyttivät ihan pikkuruisilta.

Vain Sanni voi olla jännittyneenäkin noin kaunis... :) Huippurohkeaa muuten, että lentopelkoinen ystäväni lähti mukaan tällaiseen elämykseen. Hyvähyvä!

Lounaan kokkasi silmiemme edessä helsinkiläisen Chef & Sommelier -ravintolan keittiömestari Sasu Laukkonen. Chef & Sommelier sai ensimmäisen Michelin -tähtensä tänä vuonna.

Alkuruokana oli päärynää, purjoa ja pähkinää (toimiva yhdistelmä!), pääruokana kuhaa ja jälkkärinä itse tehtyä yrttijäätelöä. Kaikki oli hurjan herkullista!

Kokki Sasu hääräili korkeassa keittiötilassaan tyytyväisen oloisena ja rentona. Hän kertoi, että omassa ravintolassa ilmastointi ei pelitä yhtä hyvin - siellä neljä kokkia työskentelee kahdeksan neliön keittiössä, mikä on heinäkuun helteillä varmasti aika lämmin kombo. Ei siis ihme, että raitis ilma maistui. ;)

Meidän taivaslounaallemme sattui hieman pilvinen, mutta kuitenkin hyvin lämmin ja poutainen sää. Edellisenä päivänä ukkonen oli aiheuttanut muutaman noston peruuntumisen, joten meillä oli tuuria.

Maisemissa ei todellakaan ollut valittamista! Tuo taustalla näkyvä tornihotellihan avataan parin kuukauden kuluttua, Tampere odottaa innolla.

Sannin vähähiilihydraattinen ruokavalio oli otettu ihanteellisesti lounaalla huomioon. Hänen pääruoka-annoksessaan ei ollut perunaa ja jälkiruokana oli jäätelön sijaan tuoreita marjoja, jotka todellakin maistuivat vastapoimituilta.

Eikös ole ainutlaatuinen tämä Tampereen punatiilinen tehdasmiljöö? Meidän uuden kodin julkisivukin on muuten punatiiltä yhdistettynä valkoiseen ja tummanharmaaseen puuhun, todella mieluinen yhdistelmä mulle. 

Lämmin KIITOS Sannille sekä Elämyslahjat.fi:lle upeasta kokemuksesta! Taivaslounas oli todellakin Elämys isolla E:llä, todellinen hetki arjen yläpuolella.

Kuvat ovat Sannin kameralla otettuja, kuvaajina Sanni, minä sekä Mr. Karkkipäivä.