Fiiliksissä

Olen ihan fiiliksissä kaikista ihanista kommenteista, joita olette jättäneet synttäripostaukseen. Olette ihania! Ihan käsittämätöntä, mutta en ole saanut neljän vuoden aikana juuri mitään negatiivisia kommentteja. Tai siis en ehkä yhtään. Pari kevyesti kritisoivaa ja ihmettelevää kommenttia on joskus tullut, mutta sehän on täysin ymmärrettävää ja normaalia kaikin puolin. Täytyy siis todeta, että blogillani on harvinaisen fiksut ja ihanat lukijat! Kiitos te. <3 

Jos juuri sinä et vielä käynyt osallistumassa blogini neljävee-synttäriarvontaan, niin käypä tekemässä se täällä. Osallistuminen ei vaadi mitään muuta kuin kommentin jättämisen ja kommentissakin saat kirjoittaa ihan mitä haluat - toki aina otan ilolla palautetta ja postaustoiveita vastaan, mutta yhtä hyvin voit kirjoittaa vain "heippa" ja se ilahduttaa mua yhtä paljon.

Olen fiiliksissä myöskin keväästä. Siis nythän on todellakin kevät, maaliskuu on keväkuukausi, ei mitenkään päin enää talvea. Sovitaanko näin? Muistin, että maaliskuu olisi jotenkin ankea kuukausi, mutta siis häh? Ei todellakaan ole. Aurinkoa, pikkupakkasta, valoisia iltapäiviä ja aamuja, energiaa ja kesän menojen suunnittelua. Voiko olla parempaa? Tässä on jotain tosi outoa, koska olin fiiliksissä myöskin lokakuusta ja muistin senkin olevan ankea. Nyt buukkasin alustavasti syysloman ensi lokakuulle, jotenkin näen nyt jo sen syksyisen raikkaiden aamujen ihanuuden ja kuulen värikkäiden lehtien kahinan jalkojen alla...

Olen fiiliksissä meidän olkkarista. Verhot ja valkoinen matto tekivät juuri sen, mitä tilaan kaipasin. Olohuoneen ongelmakohtakin (eli pianon viereinen tila/nurkka) on nyt jotenkin suht kiva... vaikka ongelmallinen paikkahan tuo on edelleen.

Olen fiiliksissä tavaran karsimisesta. Täällä Tampereella järjestetään sunnuntaina 3.4. bloggaajien kirppistapahtuma, jonne minut on suureksi ilokseni huolittu mukaan myyjäksi. Olen kerännyt jo aika ison kasan hyväkuntoista sisustustavaraa ja vaatteita, joiden toivoisin löytävän uuden, rakastavan kodin. Tulen vielä kertomaan tapahtumasta enemmänkin täällä blogin puolella, mutta jos jo kiinnostuit, niin Facebookista löytyy vähän lisäinfoa, täältä.

Olen fiiliksissä tulevasta viikonlopusta. Tiedossa on leffailta naapurin pojan ja hänen äitinsä kanssa. Meillä on käynyt ihan älytön tuuri naapureiden kanssa, mahtavia ja samassa elämäntilanteessa olevia tyyppejä vaikka kuinka paljon!

Fiilistelen myöskin sitä, miten hyvin kroppani minua palvelee. Tietysti olen pitänyt kunnostani ehkä keskivertoa enemmän huolta, mutta kuitenkin. Onhan se mahtavaa, että jaksan juosta, nostaa rautaa, taipua joogassa ja nukun hyvin... siitäkin huolimatta, etten kuitenkaan kohtele itseäni aina niin hyvin kuin pitäisi, esimerkiksi ruokavalion suhteen. (Sokerilakko ei ole mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta ei siitä nyt enempää tässä postauksessa.)

Kaikkein eniten olen fiiliksissä siitä, että kun toiveitaan ja tavoitteitaan uskaltaa sanoa ääneen, ne toteutuvat. Eivät heti, eivät kivuttomasti, mutta ennen pitkää ja omalla tavallaan. Näen sen lähipiirissäni monella tavalla ja se on tosi palkitsevaa. Joskus jälkikäteen tajuaa, miten joku pieni asia on sysännyt ison unelman liikkeelle ja pienten polkujen kautta se toteutuu. Uskalletaan unelmoida!