Maailman kuvauksellisimmat tuolit

Se olis nyt semmoinen homma, että maailman kuvauksellisimmat tuolit ovat saapuneet meille. Tähän lopputulokseen olen todellakin tullut, sillä tuntuu, että nämä kaunokaiset sopivat tilaan kuin tilaan ja näyttävät ihan kaikissa kuvissa todella upealle. Kyseessä on tietenkin Arne Jacobsenin vuonna 1952 suunnittelema Muurahaistuoli, varmasti yksi maailman kuuluisimmista, ajattomimmista ja valitettavasti myös kopioiduimmista design-klassikoista.

Metallijalkainen tuoli taivutetulla istuimella on aina viehättänyt minua. Nuorena opiskelijana halusin sellaiset ensimmäiseen omaan kotiini punertavassa kirsikkapuun sävyssä, joka oli silloin kovin muodikas väri. Setti ostettiin Sotkasta, enkä tiennyt yhtään, että olin sortunut design-kopion ostoon. Näiden tuolien hajottua käsiin (oikeasti, eivät olleet mitkään laadukkaat) meillä oli vielä toiset "murkku-kopiot" valkoisina. En ole ylpeä kopioiden ostamisesta, mutta voin rehellisesti sanoa, etten tiennyt hankkivani kopioita tuolloin. 

Kun aloin seurata enemmän sisustuksen ja designin maailmaa, tajusin tilanteen ja kopiot kotona alkoivat harmittaa ja hävettää. Lisäksi tuolien laatu oli heikko - eivät kestäneet tavallista käyttöä vaan nitisivät ja natisivat. Niinpä niistä oli aika hankkiutua eroon ja valkoisten tuolien jälkeen halusin ehdottomasti jotain toisen väristä. Niinpä meille muuttivat Muuton harmaat Visu-tuolit, jotka olivat kyllä oikein kauniit. Mutta ajatus valkoisista Murkuista ei missään vaiheessa jättänyt rauhaan. Pakko se oli vain itselleen myöntää, että valkoiset tuolit ovat voittamattoman ajattomat, raikkaat ja kauniit ja tämä alkuperäinen Muurahaistuoli se malli, joka on aina tuntunut omalta.

Olin ollut todella tyytyväinen Visuihin enkä edes ajatellut varsinaisesti myymistä, mutta kun sain yhteydenoton eräältä ihanalta blogini lukijalta kyseisistä tuoleista, huomasin hierovani niistä kauppoja. Oli ihanaa päästä myymään nuo rakkaat tuolit uuteen hyvään kotiin.

Myönnän, että tuolikaupoista kertominen miehelle jännitti ihan hulluna! Olinhan juuri pari vuotta sitten perustellut Visut loppuelämän laadukkaana hankintana. Onneksi mies suhtautui projektiini vain hyväntahtoisesti naureskellen - ja niinpä pääsin laittamaan Murkut tilaukseen. Kuten kuvista näkyy, valitsin meille kuultovalkoisen mallin, josta puun syyt näkyvät upeasti läpi.

Nyt melkein kaksi kuukautta myöhemmin kaunottaret ovat saapuneet kotiin. Ja ne ovat ihanat! Olen tosi iloinen, että kaikkien näiden mutkien jälkeen omistamme aidot, upeat Muurahaistuolit, jotka eivät mene pois muodista ikinä. Totta kai jälkiviisaana olisi silloin aikanaan jo opiskeluaikoina kannattanut panostaa laadukkaisiin tuoleihin ja jättää nämä kaiken maailman välivaiheet kokeilematta, mutta tämä meni nyt näin ja olkaa te fiksumpia. 

Olen silitellyt eilen saapuneita tuolejani hellästi ja kyllähän se on myönnettävä, että aikamoisen paljon materialismionnea tässä on ilmassa. Mies kysyi vinoillen aamulla, vieläkö olen tyytyväinen vai joko on uudet tuolit mielessä. ;) Kerrankin pystyin rehellisesti vastaamaan, että muita ei ole eikä tule. Nämä ovat ne oikeat. Tiedän, että tämän vaimon tuoliprojekteille vielä naureskellaan poikien saunailloissa, mutta kyllä nämä ovat sen kaiken arvoiset. Täysin.

Hamamiin hurahtanut

Nyt ymmärrän kaiken hypetyksen ja intoilun Hamam-pyyhkeiden ympärillä. Yksi keittiöpyyhe ja olen ihan myyty. Tämä on niin pehmeä, imukykyinen ja nopeasti kuivuva, etten halua enää muita pyyhkeitä keittiössäni käyttääkään.

Ulkonäkö on juuri meille sopiva - modernia raitaa, mutta kuitenkin rento fiilis. House of Rym on erittäin onnistuneesti yhdistänyt tunisialaisen käsityötaidon skandinaaviseen makuun, heillä on aivan ihania tuotteita.

Vinkki: Jos mietitte lahjaideaa jollekin, niin viekää tällainen. (Kiitos siskolleni Maijulle, jolta itse sain tämän synttärilahjaksi.)

Bonusvinkki: Jos jostain syystä mietitte lahjaa minulle, niin klik klik. ;) Joo, ei ole synttäreitä tulossa vuoteen ja jouluunkin on (onneksi) pitkä aika, mutta ihan noin varmuuden vuoksi...

Suolaa ja pippurii

Olen ihaillut näitä Menun Bottle grinder -suola- ja pippurimyllyjä kauan. Ikuisuuden. Toki olen miettinyt muitakin vaihtoehtoja, vaalean puun värinen korkki kun ei tuntunut ihan omalta. Meillä on nimittäin jo nyt liikaa eri puunsävyjä ja nyt vältän tiukasti lisäämästä niitä. Jossakin kohtaa meni meikäläisen puufanitus ehkä aavistuksen överiksi. 

No, Menu ilmeisesti jotenkin maagisesti luki ajatukseni ja toi myyntiin tämän uutuuden, jossa puunväriset korkit on korvattu metallilla. Enkä mitenkään voinut vastustaa. Tilasin nämä sain oululaisesta Mia Designista, josta sain aivan ihanaa palvelua.

Mustavalkoisen ystäville tiedoksi, että tuo valkoinen mylly ei ole ihan kirkas valkoinen, luonnehtisin jopa enemmän beigeksi. Minä tietysti tykkään ihan hulluna, sopii meidän beigeen keittiöntasoon tosi hyvin nimittäin. Ja hei, näihin mahtuu todella paljon tavaraa sisälle, joten eipä tarvitse olla jatkuvasti täyttämässä myllyjä, kuten meidän vanhojen minikokoisten kanssa. Paras ominaisuus on kuitenkin varmasti se, että suola ja pippuri tulevat tuolta myllyn yläosasta, eli nämä voi nostaa tällaisenaan pöytään, eivätkä varise alleen. 

Keittiön uusi ilme

Tässä tämä nyt on, meidän keittiön uusi ilme. Kaapistot ja kodinkoneet ovat ennallaan, mutta taso ja välitilalevy on vaihdettu. Syynä tällaiseen pikku remonttiin oli se, että vanha taso ja välitila oli tehty kahdesta palasesta ja niiden saumakohta oli epäsiistin näköinen. Koska sauma sijaitsi keittiön paraatipaikalla, johon aina katse osui ensimmäisenä kotiin tullessa, se alkoi tosissaan häiritä ja ärsyttää.

Onneksi tason ja välitilan vaihtaminen ei ole mahdoton projekti. Meille työn tuli tekemään ammattilainen ja hyvä niin - jälki on todella siistiä. Periaatteessa tämän piti olla kätevästi ohi yhden työpäivän aikana, mutta kuten yleensä, ei homma mennyt ihan ykkösellä maaliin, nimittäin meille oli toimitettu vahingossa tehtaalta väärän värinen välitilalevy. Oikeaa jouduttiin sitten odottelemaan muutama päivä, onneksi ei pitempään.

Välitilalevy on kiiltävä valkoinen ja taso matta beige. Taso on 3 cm paksua laminaattia kuten edellinenkin ja suoralla reunalla. Molemmat ovat Hapi-Keittiöiltä. 

Halusin mattatason ja tuollaisen, jossa on hieman "ropeloista pintakuviointia" ja kun sellaista ei löytynyt valkoisena, päädyin vaaleaan beigeen. Muutenkin valkoisista tasoista sanoisin, että huh, miten kirkkaita ne ovat! Meillä oli muutama mallipala kotisovituksessa ja jotenkin tuntui, etten kyllä halua, että taso loistaa huomattavasti valkoisempana kuin seinä tai kodinkoneet - tai vaihtoehtoisesti taittaa vaaleanpunertavaan. No, tämä on varmasti lähinnä tällaisen pikkuremontoijan ongelma. Jos uusisin koko keittiön kaikkine pintoineen, ei tietysti tarvitsisi niin tarkkaan verrata materiaalien sävyjä nykyisiin.

Tämä uusi keittiö on nyt ollut pari viikkoa tositoimissa ja olemme tyytyväisiä! Mieskin, jonka mielestä saumakohta ei nyt ollut niin paha, on myöntänyt, että ilme on nyt paljon siistimpi. Taso on helppo pitää puhtaana ja näyttää kivalta. Välitilalevy on myös tosi kiva, kiiltävä pinta toistaa valoa mukavasti. Huomaan, että tavallisella rätillä pyyhittynä jää suht helposti "pyyhkimisjäljet" näkyviin kiiltävään pintaan, mutta kun pinnan kuivaa esim. talouspaperilla pyyhkimisen jälkeen, niin niiltä kyllä välttyy.

Nuo tummanruskeat kaapinovet haluaisin ehkä joskus tulevaisuudessa vaihtaa valkoisiksi, mutta tällä setillä mennään nyt toistaiseksi. Mitäs te tykkäätte?

Pastafanin keittiössä

Hyvää pitkäperjantaita! Me hengaillaan rennosti kotosalla ja mietitään, jaksaisiko sitä tänään keksiä oikein jotain tekemistäkin. Kävin eilen ohjaamassa pari jumppaa illalla, nukuin poikkeuksellisen hyvin ja nyt olo on mukavan raukea. 

Löysin kameran muistikortilta muutaman keittiökuvan, jotka olen unohtanut julkaista. Meillä syödään paljon pastaruokia ja jos haluan tehdä vaikka vieraille jotain, joka varmasti onnistuu, valitsen yleensä pastan. Pastaruuilla on vähän epäterveellinen maine, mutta niihin saa kyllä upotettua vaikka kuinka paljon terveellisiä kasviksiakin. Väittäisin, että juuri pastakastikkeiden joukossa saan lapsen syömään tosi monipuolisesti yrttejä ja vihanneksia, jotka ehkä muuten eivät niin hyvin maistuisi.

Sain ystävältä tuliaiseksi nuo Nicolas Vahén pastaruokiin sopivan parmesan-suolan ja basilikalla maustetun oliiviöljyn. Aivan ihania tuotteita! Näitähän näkyy paljon blogeissa, kauniit pullot on ilo pitää esillä. Suola- ja pippurimyllyt olemme saaneet tosi kauan sitten lahjaksi ja ne toimivat yhä. Jotenkin kuitenkin tekisi mieli uudistaa ne. Mulla on kyllä suuri kynnys ostaa jotain uutta käyttöesinettä, jos vanhat vielä ovat ehjät ja toimivat, mutta nämä ovat kyllä niin keittiön paraatipaikalla koko ajan, että kaipa vaihtelunhalun ymmärtää...

 

Annon purnukoissa säilyvät mausteet ja pähkinät, joita käytän paljon pastaruuissa. Päärynät eivät nyt sinänsä liity aiheeseen, mutta tuo harmaa House Doctorin kulho on vaan jotenkin niin kaunis, että pakkohan se oli saada kuviin mukaan.

Veitsitukki on Ikeasta ja ihan toimiva, mutta senkin tilalle voisin huolia jonkun hieman tyylikkäämmän version. Näiden kuvien ottamisen jälkeen keittiössämme on muuten tapahtunut hieman muutoksia, vaihdoimme nimittäin tason ja välitilalevyn. Vanhan tason sävyssä ei todellakaan ollut mitään vikaa, mutta näkyvä saumakohta keskellä tasoa häiritsi sen verran paljon, että halusin tämän muutoksen tehdä. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Kokosin vielä loppuun muutamia haavejuttuja. Meiltä puuttuvat edelleenkin hyvät kattovalaisimet keittiöstä. Jostain ihmeen syystä eteisessä ja kodinhoitohuoneessa on kyllä upotetut kattospotit, mutta keittiöön niitä ei ole laitettu. Nyt tilasin tuollaiset Philips Ecomoods -sarjan spottivalot, toivottavasti ne ovat livenä yhtä kivat kuin kuvissa. 

Suola- ja pippurimyllyosastolla ihastuttavat viisikulmaiset, modernit ja sirot Hayn myllyt, mutta myös paljon blogeissa näkyvyyttä saaneet Menu Bottle -myllyt miellyttävät. Niissä on käytännöllisyyttä mietitty tosi hyvin, sillä pippuri ja suola tulevat myllyn yläosasta eivätkä mausteet näin ollen varise pöydälle. Kumpi olisi sun mielestä meille parempi valinta, Hay vai Menu?

Arabian Uhtua

Meillä on astiakaapissa lähinnä Iittalan valkoista Teemaa ja Marimekon Siirtolapuutarha-sarjaa, juuri niitä samoja, jotka melkein jokaisen sisustusbloggaajan kaapista löytyvät. Niiden seurana on kuitenkin myös jotain vähän erilaista, nimittäin Arabian Uhtua-sarjaa suoraan 70-luvulta.

Mieheni vanhemmat ovat aikanaan keränneet perheelleen ison astiaston tästä sarjasta ja nyt kun he asustelevat kahdestaan, ei valtavalle määrälle lautasia ja kippoja ole tarvetta. Niinpä osa on päätynyt meille. Uhtua-sarjan kupit eivät oikein miellytä omaa silmää, mutta lautasista tykkään. Ne ovat kivan kokoisia arkeen ja jotenkin sympaattisen muotoisia. 

Nyt tuollaiset siniharmaat sävyt ovat tosi pinnalla. Oikeastaan Uhtua näyttää jopa trendikkäältä! Kuvissa näkyvä lusikka on muuten minun vanha, tosi ahkerassa käytössä meillä.

Tulee kyllä hyvä mieli kun voi käyttää kymmeniä vuosia vanhoja tavaroita arjessa. Ei kaiken tarvitse olla niin uudenkarheaa. Ja kaikki palaa muotiinkin ennen pitkää. Kuten tuo sininen - olisitteko vielä vuosi sitten uskoneet?

Sisustusvuosi 2015 - harmaan hurmosta

Voi harmaus - tulit ja valloitit. Beige on pikku hiljaa poistunut kodistamme ja korvautunut kuin varkain harmailla asioilla. Tämä trendiväri osoittautuu toivottavasti myös ajattomaksi, sen verran paljon sitä on saapunut meille tämän vuoden aikana.

Isoimpina harmaina elementteinä tietysti uusi sohva (Adea Camp) ja ruokapöydän tuolit (Muuto Visu). Lisäksi meille muutti olkkariin harmaa matto (Ikea Hodde), vierashuoneeseen harmaa päiväpeitto (Hay Mega Dot), harmaita säilytyskoreja ja tekstiileitä. Niin kaunis kuin harmaa kaikkine sävyineen onkin, niin luulenpa, että tämä on nyt tässä. Seuraavaksi siis mustaa ja valkoista! 

Vai luulitteko, että siirryn villisti väreihin?

Varmaankaan teille lukijoille tämä harmaan valloitus meidän kodissa ei tullut mitenkään yllätyksenä, mutta itse kun tässä koko ajan elelee, niin näitä muutoksia ei niin huomaa. Siispä myönnän, että hieman enemmän harmaata nyt on kuin odotin. Ei ehkä kuitenkaan vielä ihan liikaa...? Hmm... itsestä ehkä tuntuu, että tuo harmaan maton tilalla voisi olla valkoinen, näyttäisi varmasti aika hyvältä...

Vuoden paras hankinta on ehdottomasti ollut uusi sohva. Se menee jopa tuolien edelle. Ihan kirkkaasti. Ja sävy on täydellinen, juuri oikeanlainen harmaa. Ei ole hetkeäkään ollut ikävä vanhaa. 

Sisustushaaveeni vuodelle 2016 liittyvät lähinnä meidän portaisiin. Tarkoitus olisi saada maalautettua ne kokonaan valkoisiksi. Edessä on myöskin pakollinen muutos vierashuoneeseen, nimittäin mieheni aikoo hankkia sinne kauan haaveilemansa sähkörummut. Jepjep. Eikö se erilaisten tyylien sekoittaminen ollut yksi vallitsevista sisustrendeistä? Siis harmaan ohella tietenkin. Ja tähän se vedet silmissä naurava tyyppi.

Harmaa huopakori

Jatketaan näillä mun Prisma-löydöillä. Ehkä vähän kohtuutonta kun sää on harmaa, uutiset harmaita, koko maailman tila aika lohduton, niin minä se vain postailen harmaista asioista. Mutta kyllähän harmaa huopa ja lähikaupasta tehty sisustuslöytö ovat arkista turvaa parhaimmillaan?

Olen haaveillut Muuton Restore-huopakorista ties kuinka kauan, mutta en ole koskaan raaskinut sitä ostaa. Ja hyvä niin, sillä tämä huopakori on oikeastaan vielä kivempi. Sisään mahtuu uskomaton määrä lehtiä ja kantokahvoista koria on helppo siirrellä. Väri on täydellisen kaunis harmaa. Valmistajan nimeä en valitettavasti kirjoittanut ylös, mutta kotimainen se joka tapauksessa oli ja hinta oli muistaakseni noin 12 euroa. Olen hyvin tyytyväinen löytööni. 

Kuvassa vilahtava syöttötuoli/juniorituoli kannettiin muuten tänään varastoon. Kuulemma T on jo niin iso poika, että voi istua tavallisella tuolilla. No sehän sopii! Ei kuitenkaan vielä luovuta tuolista, jos vaikka nuoren herran mieli muuttuu. Sitä on aina välillä ollut liikkeellä.

Tiskiharjavinkki

Tiedän, että siellä ruudun toisella puolella on arjen estetiikkaa arvostavia lukijoita, joten haluan vinkata hyvästä, halvasta ja kauniista tiskiharjasta.

Kuulen kyllä takaraivossani teini-ikäisen Suvin hämmentyneen naurun... En olisi varmasti ikinä uskonut, että jaan jonain (keski-ikäistyvänä) päivänä tiskiharjavinkkejä netissä! Olin nuorempana aikamoinen idealisti ja halusin pelastaa maailman, tehdä jotain suurta ja tärkeää. Toki haluaisin vieläkin, mutta tähän on tultu, kirjoitan hömppäblogia ja jaan tiskiharjavinkkejä...

Vaan ei kai se niin väärin ole, lisätä kauneutta arkeen? Jos kuitenkin on roikotettava jonkinlaista astioidenpuhdistusvälinettä keittiönsä paraatipaikalla, niin miksei tekisi sitä omaan tyyliinsä sopivasti?

Olen rehellisesti sanottuna potenut vähän identiteettikriisiä tämän blogini kanssa viime aikoina. Onko minulla oikeasti jotain erityistä sanottavaa tässä toinen toistaan upeampien blogien maailmassa? Käytänkö tähän liikaa aikaa? Voisinko tehdä jotain tärkeämpää ja silti tyydyttää kirjoittamisen ja kuvaamisen tarpeeni...? Vielä en ole päässyt mihinkään erityiseen lopputulokseen, kirjoittelen blogia oman fiiliksen mukaan ja ainakin vieä tuntuu, etten malta lopettaakaan. Uskon, että ainakin läheiseni pääsevät vähän helpommalla kun puran loputtoman sisustamisintoni suurimmaksi osaksi tänne... ;)

Mutta, asiaan, se tiskiharja: X-Tra-merkkinen, Prismasta, hinta 68 senttiä. Saatavana kokomustana, kokovalkoisena ja mustavalkoisena. Meillä on ollut kaikki nuo värit, mutta kokomusta on kyllä suosikkini.

Matto ruokailutilassa

Meillä on jo yli kuukauden ollut matto ruokapöydän alla! Valkoinen vieläpä. Ja se on edelleen putipuhdas. 

Oikeastaan melkein pelottaa kirjoittaa tästä blogiin. Ihan varmasti nyt kun julkisesti hehkutan, miten meillä on tällainen sivistynyt perhe, jossa valkoinen matto on mahdollinen ruokapöydän alla, läsähtää siihen joku tomaattipastalautanen tänään. No, otan riskin, sillä olen niin iloinen tästä.

Ruokailutila rajautuu maton ansiosta kauniisti omaksi alueekseen ja matto on ihanan tuntuinen varpaiden alla. Sitä paitsi suojaahan matto parkettiakin kovalta kulutukselta.

Tämä matto on vuosi sitten Askosta hankittu "Kioto" ja ollut nyt vuoden verran olohuoneessamme. Pidän maton modernista ja raikkaasta ulkonäöstä todella paljon, mutta valitettavasti laatu ei ole ollut niin hyvä kuin odotin. Nukkaa on nimittäin jo pinnassa aika reilusti. Ajattelin, että tämä matto alkaa olla jo tarpeeksi kulunut, joten ei harmita liikaa, vaikka se likaantuisi pahastikin.

Maton toinen puoli on myös ihan käyttökelpoinen ja nätin sävyinen beige-valkoinen, joten maton voi kääntää jossain vaiheessa.

Olen joka päivä iloinen noista Muuton Visu -tuoleista. Vaaleanharmaa sävy on superkaunis, muotoilu ihanan simppeli ja tuolit ovat miellyttävät istua. Noh, pitkäänhän näitä tuoleja harkitsinkin. 

Pöydällä on korkeutta 74 cm ja tuolit ovat 46,5 cm istuinkorkeudeltaan, meidän vanhat 44 cm korkeat tuolit olivatkin turhan matalalla, ainakin mulle pätkälle. Nyt vain kun loput kaksi saapuisivat joskus... Toisaalta olen jo tottunut tuohon neljän tuolin ilmeeseenkin, onpahan ainakin mukavasti tilaa pöydän ympärillä, eivätkä tuolinjalat kolise. Puolensa tässäkin.

Nyt vain täytyisi löytää olohuoneeseen uusi matto, en ole vielä päättänyt, millaisen haluaisin... Tai no, Woodnotes-paperinarumatto olisi upea, mutta ehkä hieman yli budjetin tällä hetkellä. Nyt meillä on olkkarissa väliaikaisratkaisuna vanha Ikean nukkamatto ja jopa mieheni kommentoi, että se on aika ruma. ;)

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Kevään valoa keittiössä

Keittiön aamuaurinko oli yksi mukavimman tuntuisista jutuista viime keväänä kun muutimme tähän uuteen kotiin. Siitä on kohta jo vuosi ja nyt, pitkän talven väistyttyä, muistan taas aurinkoisen keittiön ihanuuden. Onhan se kivaa keitellä aamukahvit auringonvalossa! Myös yläkerran kylppäriin paistaa aamuaurinko, siellä laittaudun aamuisin ja meikkaaminen on tietysti helpompaa luonnonvalossa.

Keittiössä ei ole tapahtunut mitään uutta, suosikkitekstiilitkin ovat pysyneet ihan samoina. Pappelinan raitamatto on yksi parhaista sisustushankinnoistani ikinä, pidän siitä todella paljon. Mikro tekisi kyllä mieli piilottaa kaappiin ja laittaa umpiovi tuohon kohtaan, missä se on nyt. En kuitenkaan tiedä, miten käytännöllinen ratkaisu se olisi. 

Toinen juttu, jota olen miettinyt, on korkean kaapin poistaminen ja tason jatkaminen, jolloin saisi lisää työskentelytilaa. Se vaatisi kuitenkin koko tason ja välitilan uusimisen. Ehkä järkevämpää vasta joskus siinä vaiheessa, kun keittiö kaipaa muutenkin uudistusta.

Keittiö on Topi Keittiöiden harmaanruskea Luoto, kaikki kodinkoneet Electroluxin. Mielestäni valkoinen liesi raikastaa yleisilmettä kivasti. Mieheni mielestä rosteriset koneet olisivat olleet tyylikkäämmät, mutta minä pidän enemmän näistä. Rosteri on sitä paitsi aika hankala pitää hyvännäköisenä, tuo rosterinen mikrokin on aina ihan klähmäisen näköinen, vaikka päivittäin pyyhin.

Meidän välitila ja taso ovat tuollaista betonipinnan ilmettä jäljittelevää laminaattia. Olen ollut siihen tyytyväinen, todella helppo pitää puhtaana, eikä pienet roiskeet näy kovinkaan helposti. Lisäksi sävy on kaunis ja kivan eläväinen.

Easy like sunday morning

Kun herää terveenä ja energisenä kymmenen tunnin yöunien jälkeen aurinkoiseen aamuun, huumaava onnen tunne valtaa jokaisen solun. Miten paljon voikaan arvostaa kahvinhimoa (varma parantumisen merkki) monen päivän mahan myllerryksen jälkeen. Ja miten valtavasti arvostaa auringon säteitä kun aamut ovat olleet säkkipimeitä kuukausien ajan. Tai sitä, että keittiöön paistaa aamuaurinko, olin melkein jo unohtanut sen kauneuden.

Hipsimme pikkumiehen kanssa alakertaan ja jätimme iskän vielä nukkumaan. Hänellä kun on tänään synttärit. Tosin kaikki lahjavalmistelut jäivät sairastumiseni takia. En päässyt ostamaan lahjoja saati leipomistarvikkeita... Noh, vielähän sitä tänään ehtii, onneksi! 

Oikeasti olisin halunnut ostaa synttärilahjaksi meille kahdenkeskisen kaupunkireissun lennot, mutta mieheni töiden takia en uskaltanut kun en varmaksi tiedä, milloin mahdollisuus pitkälle viikonlopulle järjestyy. Toivottavasti se selviää pian. Ja toivottavasti saamme myös päätettyä kohteen. Upeita kaupunkikohteita kun on nii-iin paljon. Tuossa lahjaksi antamisessahan olisi ollut sekin hyvä puoli, että olisin saanut päättää kohteen ihan itse. ;) Noh, eiköhän me siitä vielä yhteisymmärrykseen päästä. Tietysti otan mielelläni vinkkejä vastaan. 

Kohteen pitäisi olla nopean lennon päässä (eikä haittaa, vaikka lähtökaupunkina olisi Tampere) ja mielellään sellainen, jossa majoittuminen ja hyvin syöminen ei olisi ihan järkyttävän hintaista. Ja myöskin kohde saisi olla muutamassa päivässä suht hyvin hahmotettava, koska emme pysty tekemään sen pidempää reissua. Niin ja vielä plussaa, jos emme olisi kumpikaan siellä aiemmin käyneet. Ajankohtana reissulle tulee todennäköisesti olemaan kesäkuun alkupuoli. Toivottavasti päästään tosiaan buukkaamaan lennot pian!

Muuten, kuten näistä kuvista näkyy, kaikki kuusi Visu-tuolia eivät ole vieläkään saapuneet. Kelkkajalkaiset versiot kun hävisivät jonnekin matkan varrelle ja niitä on nyt odoteltu. Kuulemma ovat nyt vihdoin ja viimein noudettavissa Sisustus ID:stä, toivottavasti ehdin ensi viikolla hakea ne rakastavaan kotiin.

Aamuaurinko piirsi sydämen pianon kylkeen. <3 Kohta taidetaan lähteä ulkoilemaan! Sekin tuntuu ihan luksukselta just nyt. Tavalliset päivät ovat vaan ihan parhaita, etenkin sunnuntait.

Mitä teidän viikonloppuun kuuluu?

Lounasvieraita

Meillä on käynyt viime aikoina paljon vieraita, niin kahvittelemassa kuin syömässäkin. Tykkään tosi paljon laittaa ruokaa isommalle porukalle. Varmaan tämä juontaa juurensa jotenkin omasta lapsuudesta, meillä kun aina syötiin isolla kokoonpanolla. Kaikki lapsuudenystävät varmasti muistavat, että meillä ei pystynyt kieltäytymään ruokailusta, kaverit saivat harvemmin lähteä tyhjin vatsoin kotiin.

Eilisiltä kahvitteluvierailta sain ihanat tulppaanit. En osaa ollenkaan sisustaa pinkillä värillä (en myöskään pukeutua siihen), mutta älyttömän hyvinhän tuo sävy näköjään sopii meidän kotiin! Ehkä joskus pitää repäistä ja hankkia jotain muutakin pinkkiä kuin kukkia. Voisi tehdä hyvää ajatella vähän laatikon ulkopuolelta. En olisi itse tarttunut kaupassa edes tämän väriseen kukkakimppuun, niin urautunut sitä näköjään on tiettyihin sävyihin.

Värikäs pannunalunenkin on aivan ihana, eikö? Ja sekin on lahjaksi saatu (kiitos vain äiti)! Olisin varmasti itse ohittanut sen, valinnut ehkä jotain harmaa-valkoista. Huh, onneksi on lähipiiriläisiä, jotka muistuttavat, että värejäkin saa käyttää!

Siskoni reissasi muuten juuri pari viikkoa Kuubassa ja sai siellä tilaisuuden vierailla paikallisten kodeissa. Kuulemma niiden väripläjäysten jälkeen tuntui aika ankealta palata Suomeen, valkoisten ja harmaiden seinien luvattuun maahan.

Eriparituolit viihtyvät ruokapöydän ympärillä edelleen. Odotan kuumeisesti loppujen Visu-tuolien saapumista! Ja olen päivä päivältä tyytyväisempi tuolivalintaani. Pitäisikin laittaa nuo vanhat valkoiset piakkoin myyntiin. Halvalla lähtee, jos joku tietää mahdollisia kiinnostuneita siistien ja hyväkuntoisten tuolien uusiksi omistajiksi.

Meidän eteisestä on puuttunut laskutila, on kurjaa kun vieraat joutuvat jättämään laukkunsa lattialle. Nyt laitoin Artekin ritiläpenkin heti sisääntulon tuntumaan ja se on kyllä tosi käytännöllinen tuossa, tarpeeksi tukeva kenkien laittoa varten tai vaikkapa kauppakasseille. Taitaa jäädäkin eteiseen! Hiukan ahdashan tuo väli nyt on, jossain vaiheessa voisi hankkia kapeammankin penkin, jos sopiva tulee vastaan. Ajattelin myös, että penkin yläpuolelle sopisi hyvin jokin kaunis naulakko. Olenko tosi tylsä, jos hankin pari Muuton Dots-ripustinta siihen?

Ritiläpenkin säleiköt sopivat aika hauskasti yhteen Pappelinan maton kanssa, tykkään tällaisista symmetrisistä rytmeistä sisustuksessa.

Olen ihan koukussa basilikaan, jonka seurana pitää aina olla hiukan valkosipulia, ja tietysti oliiviöljyä. Tämä kolmikko toimii pastakastikkeena ihan sellaisenaankin, itse asiassa tykkään eniten tosi yksinkertaisista pastoista.

Huh, nyt on maha todella täynnä! Pari tuntia aikaa sulatella ennen jumppaa. Ajattelin vetää tänään selkäpainotteisen treenin yhdistelmällä Kahvakuula 30 min. + Vatsa-selkä 30 min. Sunnuntai on erinomainen treenipäivä.

Ja hei, eihän kukaan itseään kunnioittava sisustusbloggaaja voi olla julkaisematta sataa tulppaanikuvaa tammi-helmikuussa? ;)

Translation: I love the fresh tulips and my new dining chairs. On sundays it's pure luxury to cook for friends. The more the merrier.