Kristiinankaupunki-New York DIY sohvapöytä

Minulla oli ilo viettää ihanaa tyttöjen viikonloppua siskoni Maijun luona Vaasassa. Tuli varmasti ansaittua muutama elinvuosi lisää, jos naurun määrästä voi mitään päätellä. Kävimme treenailemassa, shoppailemassa, mahtavan artistin keikalla (siitä lisää myöhemmin), söimme hyvin, nukuimme pitkään ja näimme ystäviä. Niin ihanaa, kyllä nyt taas jaksaa arkea. :)

Olen aiemmin esitellyt siskoni ihanaa kotia tässä postauksessa. Siskon sisustustyyli on runsaampi ja romanttisempi kuin omani, hänellä on mielestäni aivan ihana koti, jossa on todella lämmin ja kotoisa tunnelma. Nyt uusinta uutta Maijun luona oli DIY sohvapöytä, josta halusin ehdottomasti kirjoittaa täällä blogissakin.

Projekti alkoi kesällä kun Maiju oli ostanut Kristiinankaupungista kotoisin olevan vanhan oven ja hioi sekä maalasi sen valkoiseksi. Yhdessä kesälomalla mietittiin, millaiset jalat pöytään voisivat sopia. Erilaisia vaihtoehtoja punnittiin, mutta minulla oli vahva näkemys taivutetuista metallijaloista - siis sellaisia metsästämään.

Tehtävä ei osoittautunut ihan helpoksi ja Maiju oli jo luopumassa koko pöytäprojektista. Myös muita käyttötarkoituksia vanhalle ovelle mietittiin. Täydelliset, siis aivan täydelliset pöydänjalat löytyivät kuitenkin aika yllättävästä paikasta, nimittäin New Yorkista.

Maiju oli matkaseuralaistensa kanssa piipahtanut antiikkikirppiksellä, josta sopivat pöydänjalat olivat löytyneet. Niitä ei kuitenkaan ollut valmiina tarpeeksi montaa kappaletta. Vaan eipä hätää, myyjä oli luvannut valmistaa jalkoja lisää ja toi ne seuraavalla viikolla suoraan hotellille. Wau!

Upeita löytöjä sekä pöytä että jalat ja lopputuloshan on tosi hieno. Ei varmasti tule toista samanlaista pöytää vastaan!

Mitäs tykkäätte?

DIY sydänsomiste (älä kokeile kotona)

Syksy on käsityöharrastajien kulta-aikaa. Päivittäin kavereiden Facebook-sivuilla ja suosikkiblogeissa on toinen toistaan kivempia käsityöohjeita. Virkkasin eilen Salkkareiden aikana tällaisen kivan maton!  No, itsehän en ole mikään käsityöihminen, mutta aina välillä inspis iskee kokeilla edes jotain. Sitä paitsi näin joulun alla kaikki lehdet alkavat olla pullollaan joululahjavinkkejä, joissa aina korostetaan sitä, miten itsetehdyt lahjat ovat niitä parhaimpia.

Lähtötilanne oli seuraava. Minulla oli valmiiksi ompelukone esillä, olin juuri saanut pikkuhuoneen uudet palloverhot valmiiksi (lisää tuon huoneen tilanteesta piakkoin). Lisäksi olin jo ehtinyt ommella pallokankaasta lelujen säilytyspussukan ja kangasta oli vielä paljon jäljellä.

Keksin, että leikkaan kankaasta sydämiä, jotka täytän ja ripustan vaikka ikkunanpieleen roikkumaan, joo! Niitä voisin sitten laittaa joulupakettienkin somisteeksi perheelle ja kavereille! Kuvassa muuten näköjään sydän on jo leikattu. Ok, leikkaaminen ja ompelu kävivät siis näppärästi, mutta milläs täyttäisin sydämen? Lähimarketeista ei pikatsekkauksella löytynyt mitään tarkoitukseen sopivaa, joten päätin uhrata yhden Ikean halvoista sisustyynyistä . 

Leikkasin yhden tyynyn kulman auki ja vastaan pöllähti villisti leijalevia höyheniä. Niinpä, tietysti jos tuotteen nimi on Fjädrar, niin mitä muuta voi odottaa... Siitä saatiinkin sitten melkoinen sotku aikaiseksi! Tässä vaiheessa muuten te blogiani seuraavat ystävät voitte huokaista helpotuksesta, en tule tekemään näitä joululahjoiksi.

Tarrarullalle löytyi käyttöä.

Somisteeksi ompelin vielä punaisen napin. 

Ai kauhee, no mutta on se edes vähän hellyyttävä.

Nyt pitäisi siivota se sotku...

Pimennysverho

Lupasin vielä Annalle (ja miksei muillekin) havainnollistaa tilannetta kun saadaan ompelemani pimennysverho käyttöön.

Tällaiset kiinnikkeet löytyivät Bauhausista. Suht huomaamattomia etsittiin.

Kiinnikkeet ruuvattiin ikkunankarmin yläpuolelle,
yksi oikeaan ja yksi vasempaan reunaan.

Tässä ikkuna sateisena aamuna.

Tässä sama ikkuna: pimennysverho paikallaan, mutta sälekaihtimet auki.

Kun verho ei ole käytössä, sille on piilopaikka makuuhuoneen oven takana. 

Tämä verhohan ei ole varsinaisesta pimennysverhokankaasta ommeltu, sillä minulla sattui olemaan ennestään tällaista paksua tummanharmaata kangasta jemmassa, joten halusin käyttää sitä. Aika hyvin kuitenkin tuntuu pimentävän. Meillä paistaa aamuaurinko suoraan makuuhuoneeseen, joten etenkin kesäaamuisin tästä on hyötyä kun auringonsäteet tunkeutuvat sälekaihdinten rakosista. Mutta toki jos alkaa tuntua, ettei pimennysteho riitä, niin saatan ommella vastaanvanlaisen vielä kunnon pimentävästä kankaastakin. Saikos tästä mitään selkoa?

P.S. Ikkunakuvassa näkyy myös asia, joka on raivostuttanut minua erittäin paljon pari päivää. Eli tuossa koivujen lomassa tien vierellä oli vielä tiistaina tuuhea ja korkeahko pensasaita, joka oli mielestäni kivan näköinen ja tarjosi hyvin näkösuojaakin. Taloyhtiö kuitenkin nirhaisi sen jostain kumman tuntemattomasta syystä maan tasalle, eikä siinä auttanut, vaikka minä esitin päinvastaisia toiveita. Harmittaa!

Jämäpalojen uusi elämä

Pienen sisustusmuutosprojektini jälkeen levittelin lattialle jämäpalat kankaista. Päätin tehdä tyynynpäällisen olohuoneeseen, pöytäliinan terassille ja pikku pussukan. Viereen piti ottaa malliksi pari valmista tyynynpäällistä - kuinkas se taas ommeltiinkaan, ja miten ihmeessä kiinnitetään vetoketju...

Leikkasin IKEAn Ingamaj-paneeliverhon jämäpalaa hieman pienemmäksi ja huolittelin reunat ompelukoneella. Terassille sopiva pieni pöytäliina oli siis helposti valmis! Kuvassa myös Pentikin maljakko ja Indiskan tuikkulyhdyt. Kauniit gerberat sain tuliaiseksi lauantaina.

Tyynynpäällinen valmistui Marimekon Metropoli-kankaasta ja vetoketjukin löysi kuin ihmeen kaupalla paikalleen. (En siis ole ihan tässä viime vuosina kauheasti ommellut muuta kuin housujen lyhennyksiä.) Esitelmöin ompeluprojektin alussa miehelle, miten hölmöä olisi maksaa valmiista tyynynpäällisestä 34 euroa kun itse tekemällä saa alle puoleen hintaan. Noh, ehkä jossain vaiheessa aloin ymmärtää myös siihen valmiiseen vaihtoehtoon turvautuva ihmisiä... Onneksi lopputulos palkitsi ja hauskaa oli!

Viimeisestä kankaan jämäpalasta syntyi pikkuinen pussukka, joka pääsi keittiöön sipulipussiksi. Kovin montaa isoa sipulia ei sisälle toki mahdu, mutta hei, ainakin valkosipuleita tässä voi hyvin säilyttää!

Meneekö aivan överiksi, jos samaa kuosia on vielä yhden jutun muodossa? Nimittäin puinen Metropoli-leikkuulauta näyttää tosi symppikseltä, eikös? Täytyy miettiä, jos tuollainen jossakin tulee vastaan.

Hei, tänään on vappuaatto! Hassua. Olen ollut monta vuotta työssä, jossa jokainen juhlapyhä tarkoittaa pitkää päivää ja kovaa rutistusta. Siinä on monesti jäänyt oma tunnelmaan virittäytyminen vähän taka-alalle. Nyt istun kotosalla ja suunnilleen ainut hoidettava ja mietinnän alla oleva asia on, mitäs herkkuja ostaisi illaksi ja minkä väriset ilmapallot puhaltaisi ikkunaan roikkumaan. Tavallaan fiilis on tyhjä, mutta pääosin aika loistava! Toki meidän vappumme tulee olemaan hyvin rauhallinen, jos vertaa aikanaan vietettyihin monen päivän opiskelijarientoihin, mutta jotain kivaa sitä voisi yrittää keksiä... Toivottelen teille kaikille mukavaa työn juhlaa ja palataan toukokuussa!

Päivän juttuja

Aurinkoista maanantaita ja tervetuloa kurkistamaan minun päivääni!

Vaalea kangassohva vaatii hieman viitseliäisyyttä pysyäkseen hyvässä kunnossa. Meillä sohva imuroidaan lähes viikottain, mutta kuulemma noin vuoden välein olisi hyvä tehdä myös perusteellisempi puhdistus ja suojaus. Olen odotellut sopivaa ajankohtaa, sillä suoja-aine on tosi voimakkaan hajuista enkä ole halunnut suihkia sitä sisätiloissa. Tänään sää oli tähän tarkoitukseen täydellinen ja sain kannettua tyynyt ulos terassille. Puhdistelin ensin tyynyjen pinnat kauttaaltaan ja sitten lisäsin kerroksen suojasuihketta. Tämän meidän sohvan päälliset ovat muuten vetoketjulliset ja irrotettavat, joten ne voi pestä ihan pesukoneessa, mutta vielä ei ole ollut tarvetta.

Innostuin myös silittelemään pyykkejä (homma, jota inhoan ja ehkä siksi meiltä löytyykin äärimmäisen vähän silitystä vaativia vaatekappaleita) ja samalla tuli mieleen kaivaa ompelutarvikkeet kaapista. Tältä meillä näyttää kun zubi häärää, pöytä täynnä tavaraa ja yleensä vielä kaikki ympäröivät kaapinovet auki. Kauniit  ruusut muuten sain ystävältä viikonloppuna, niin upea tuo keltainen väri.

Ihastuin reippaan ruudulliseen vauvan pussilakanaan Hemtexissä, mutta se olikin yllättäen aivan liian suuri äitiyspakkauksen mukana tulleeseen peittoon. Surauttelin sen sopivan kokoiseksi ja lopputuloksesta tuli omasta mielestäni tosi hyvä.

Ompelin myös pimennysverhon makuuhuoneeseen. Mittailin ikkunan ja ompelin tummanharmaasta jämäkästä kankaasta sopivan kokoisen verhon. Verhon yläkulmiin kiinnitin purjerenkaat. Tarkoitus on vielä asentaa ikkunankarmiin pienet koukut, joihin nuo renkaat sitten saa nopeasti sujautettua ja makuuhuoneen näin tarpeen tullen pimeämmäksi. Idean sain eräästä vuokramökistä, jossa oli tällaiset pimennysverhot ja ne olivat niin kätevät käyttää, että halusin kokeilla itsekin. Tällä systeemillä ei tarvitse hankkia sellaisia kamalia raskaita, pitkiä pimennysverhoja tai jotain rumaa rullaverhoa.

Tiedättehän, miten remontin yhteydessä aina jää joku yksi lista tai ovenkarmi repsottamaan ja sitä on kertakaikkiaan mahdotonta saada laitettua koskaan kuntoon (paitsi ehkä pois muuttaessa...). Hahaa, minäpäs liimasin yhden sellaisen kiinni tänään. "Lastenhuoneen" nurkassa ei siis enää kökötä irtonainen lattialista!

Iltapäivällä lähdin vielä viemään lasi- ja metalliroskia keräyspisteeseen ja pesettämään autoani, jonka toivon saavani myytyä pois tässä lähiaikoina. Päivän erittäin rento asu näytti seuraavanlaiselta:

takki Peak Performance, tuulihousut Etirel, kengät Nike

Nyt tässä pähkäilen, vieläkö lähtisi BodyBalance -tunnille vai viettäisikö loppupäivän vaakatasossa sohvalla...

P.S. Sisustuskuvahaasteen kolmas viikko on vieläkin vaiheessa, mutta tulossa tulossa...