Olen lukenut viime aikoina muutaman numeron verran Vauva-lehteä, josta löytyy aina "Raskaustesti". Siinä odottavat äidit kommentoivat yleisiä väittämiä raskautensa loppumetreillä. Pitihän sitä päästä sitten omakin raskaus testailemaan läpi.
Pesänrakennusviettini on herännyt.
Todellakin! Olen muun muassa siivoillut paikkoja ahkerasti - lapsesta tulee varmasti onnellinen ihminen kun sälekaihdinten välitkin on pyyhitty, vai mitä? Mitään lastenhuoneen sisustusta en ole kylläkään hurahtanut tekemään, enemmän olen keskittynyt tähän kodin yleisviihtyvyyteen. Olen myöskin tarkkaillut paikkoja sillä silmällä, että pian pikkuinen utelias painelee täällä menemään - joitain muutoksia on pakko tehdä, jotta koti olisi tarpeeksi turvallinen. Ja myönnetään, että vähän on myytäviä asuntojakin tullut selailtua...
Salasin töissä raskauteni mahdollisimman pitkään.
En salannut, kerroin raskaudesta viikolla 15. Vatsan piilottamisen puolesta olisin voinut vielä hyvin lykätä kertomista enkä myöskään kärsinyt pahoinvoinneista tai muista oireista, jotka olisivat raskauteni paljastaneet, mutta halusin kertoa yksinkertaisesti oman innostuneisuuteni takia ajoissa, jakaa suurta asiaa työporukan kanssa.
Olen valokuvannut ja mittaillut mahaani.
Joitakin valokuvia on tullut otettua matkan varrella, mutta mittanauhaa en ole kaivanut esiin. Voisihan se olla ihan hauskaa tietää ympärysmitta, raskautta edeltävän mitan muistan ulkoa ja nyt mennään tietysti aiiiivan eri lukemissa. Ihan ensimmäiset valokuvat "pyöristyneestä" masustani naurattavat nyt tosi paljon, eihän niistä huomaa yhtään mitään vielä!
Olen tuntenut itseni seksipommiksi.
Alkuraskaudessa kaikkea muuta, nimittäin finnejä pukkasi ja olo oli turvonnut. Kun masu alkoi pyöristyä enemmän ja ihokin siistiytyi, olen tuntenut itseni kyllä ihan kauniiksi. Pyöristyminen ja kilojen kertyminen ei ole haitannut ja mieskin on kehunut päivittäin uutta olomuotoani. En sanoisi, että olo on ollut seksikäs, mutta hieno kylläkin. On ollut mielenkiintoista kokea vartalonsa toimivan aivan uudenlaisella tavalla.
Tiedämme lapsen sukupuolen.
Kyllä tiedämme, eikä sitä ole pidetty varsinaisesti salaisuutena. Olemme silti pyrkineet hankkimaan kaikki tavarat aika sukupuolineutraaleissa väreissä, katsotaan sitten millainen tyyppi sieltä tulee ja miten mieli ehkä muuttuu...
Mummot ohittavat minut suojatiellä.
Eivät tosiaankaan ohita! Olen kiitollinen siitä, että olen pystynyt liikkumaan niin paljon ihan tänne loppumetreille saakka. Jumpissa ja lenkeillä on käyty aktiivisesti ja olo ollut mainio. Toisaalta selkäkipujen takia on ollut pakkokin liikkua monipuolisesti, kaikkein pahinta jumitusta on aiheuttanut paikallaan istuminen. Toki meno on vähän hidastunut, ihan entistä vauhtia en sentään painele paikasta toiseen.
Olen pelännyt ja murehtinut kaikkea mahdollista.
No toki vähän, etenkin alkuvaiheessa pelkäsin keskenmenoa ja jännitin, että ultrassa paljastuisi jotain kamalaa. Mutta siihen nähden, millainen murehtija- ja suunnittelijaluonne osaan välillä olla, olen mielestäni osannut ottaa tämän odotusajan yllättävänkin rennosti. Mieliala on ollut koko ajan positiivinen, jopa normaalia tasaisempi.
Tiedän, miten haluan synnyttää.
Ei hajuakaan! Luotan kätilöiden ja lääkäreiden ammattitaitoon ja yritän lähteä hommaan avoimin mielin.
Olen stressannut imetyksen onnistumista.
Kyllä vähän. Toivoisin niin kovasti, että se onnistuisi. Mutta etukäteen en voi asialle mitään tehdä, joten ei auta kuin odottaa kuinka käy. Olen asennoitunut niin, että se varmasti vaatii aluksi kärsivällisyyttä ja opettelua niin minulta kuin vauvaltakin. Teemme parhaamme yhdessä.
Hyvä äiti on kotona pitkään.
Hmm... hyvä äiti on pitkään kotona, jos hän voi niin hyvin ja viihtyy kotiäitinä - ja jos perheen taloudellinen tilanne tarjoaa siihen mahdollisuuden. Kaikille kotiäitiys ei kuitenkaan välttämättä ole se oikea ratkaisu. Olemme ajatelleet, ettei lasta laitettaisi vielä kovin pienenä (kokopäivä)hoitoon, mutta kotona oleva vanhempi voi toki yhtä hyvin olla isäkin. Pidän itse tärkeämpänä työtehtävän joustomahdollisuuksia kuin sitä, että ollaan sataprosenttisesti lapsen kanssa kotona.
 |
| Vajaat pari viikkoa laskettuun aikaan... |
Haastan mielelläni muutkin odottavat bloggaajat testiin mukaan, jos teitä siellä ruudun toisella puolen on!
