perjantai 29. joulukuuta 2017

Blogini on muuttanut osoitteeseen visusillvan.com

Lämmin kiitos kaikille vuosien varrella Zubi's Cornerin juttuja seuranneille! On aika sanoa hyvästit tälle nurkkaukselle. 

Uusi blogini on nyt auki osoitteessa visusillvan.com

Visu Sillvan on sisustuspainotteinen lifestyle-blogi, jossa inspiroidutaan skandinaavisesta tyylistä, reissaillaan ja etsitään hyvää oloa. Ihan samat aihepiirit kuin täällä vanhassakin blogissani siis. Ehkä hieman erilaisella twistillä tai sitten ei, aika näyttää. Rakas harrastus saa muotoutua ajan kanssa sellaiseksi kuin muotoutuu, ihan kuten tämänkin pikku blogini kanssa on käynyt.

Toivottavasti nähdään uudessa osoitteessa! <3 




keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Lomaterkut ja aika sanoa näkemiin

Joululoma on sujunut ihanissa kotoilun merkeissä. Ihan uskomaton tuuri ollut säiden suhteen täällä Pirkanmaalla! Lunta on sadellut päivittäin lisää ja aurinkokin pilkahdellut. Olemme viettäneet tunteja pulkkamäessä, katsoneet elokuvia, herkutelleet ylenmäärin ja rakennelleet legoilla. Ennen joulua pikku-T oli tosin melkein viikon kipeänä, mutta onneksi jäbä on nyt jo kunnossa.


Mehän vietimme nyt ihan ensimmäistä kertaa joulua omassa kodissa ja oli kyllä tosi mukavaa! Pidensimme jatkettavan Ikea Bjursta -pöytämme täyteen mittaansa ja heitin päälle Ikean kankaan pöytäliinaksi. Jo pelkästään pitkä pöytä liinoineen toi haluamani rennon juhlavan tunnelman. Jouluvieraat ovat jo lähteneet ja suurin osa joulukoristeista kerätty pois, mutta tästä pitkästä pöydästä en taida raaskia luopua ennen loppiaista.



Kangas on suomalaisen Iina Vuorivirran suunnittelema Avsiktlig, joka oli viime viikolla täällä Tampereen Ikeassa puoleen hintaan. Siis älyttömän halpaan hintaan - alle 2 euroa / metri! Mielestäni tämä kuvio on todella upea ja kangas on vahvaa, "marimekkomaista" puuvillaa. 


Itselleni joulu on mieluisa juhla, mutta enemmän nautin siitä, kun joulu on ohi. Jotenkin on taas helpompi hengittää kun tietää, että ollaan menossa kohti valoa. Minimalistina nautin siitä, että saan kerätä ne (vähätkin) joulukoristeet pois pikku hiljaa. Vuodenvaihteessa alkaa monilla uusi liikunnallisempi elämä - minullakin treeniarki jatkuu hieman uudella twistillä. Olen nimittäin menossa tammikuussa varsin intensiiviselle astangajoogakurssille, jota odotan jo tosi innolla.


Arvaatteko jo, mitä hieman dramaattinen otsikko vihjailee...? Vuodenvaihde tuo tullessaan uusia tulia myös blogimaailmassa. On aika sanoa hieman haikeat heipat tälle blogilleni, jota olen jo yli viisi vuotta kirjoittanut. Uusi blogini löytyy osoitteesta visusillvan.com - toivon, että löydätte tienne sinne kanssani. Kuviani voi edelleen seurata myös Instagramissa tutulla tilillä @suvisillvan.


Jos ehditte kurkata uuteen blogiini, niin olisi mukava kuulla, mitä pidätte! Otan ilolla vastaan kaikki kehitysehdotukset sen suhteen ja toteutan mielelläni toiveet (teknisen osaamiseni rajoissa).

Ihania välipäivien vapaita lomailijoille ja tsempit töissä ahertajille! 

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Epätäydellisiä jouluvalmisteluja

Meillä on tiedossa erilainen joulu, sillä vietämme joulua ensimmäistä kertaa aikuisiällä ihan omassa kodissamme. 

Olen tosi mukavissa joulufiiliksissä ja uskon, että isolta osalta se johtuu juuri tästä, että saan rakentaa omat jouluperinteet ja -aikataulut omaan kotiin. 5-vuotias pikkutonttu hääräilee ja touhottaa joulujuttujaan. Ja mikä ihaninta, meillä täällä Pirkanmaalla on ihan valkoinen maa ja lunta satelee päivittäin lisää, se on omiaan nostattamaan jouluista tunnelmaa.


Emme ole jouluna kuitenkaan oman perheen kesken vaan meille on tulossa paljon rakkaita jouluvieraita. Saadaan jatkaa ruokapöytä täyteen mittaansa ja pedata vierashuoneeseen siskonpedit. 


Kuulostaa varmaan tosi idylliseltä, mutta voin kertoa, että mitään täydellistä näissä jouluvalmisteluissa ei todellakaan ole. 

Kaikki lahjat ovat ostamatta. Kortit jäivät lähettämättä määräaikaan mennessä ja nyt yritän saada ne matkaan ykkösluokkaan vielä alkuviikosta. Joululauluja olisi mukava laulella porukalla pianon säestyksellä, mutta en saanut aikaiseksi tilata pianonviritystä, eikä sitä nyt enää ehdi saada. Joulusiivouksen meillä kävi tekemässä Freskan ammattilainen. Joulun tarjottavista olemme hankkineet vasta viinit, lopuista tulevat varmaan vastaamaan suurimmaksi osaksi Saarioisten äidit.

Täydellinen Instagram-kelpoinen kattaus jää haaveeksi vain, eihän meillä edes riitä kaikille jouluvieraille samanlaisia lautasia ja laseja. Viisivuotias on herännyt koko joulukuun ajan tuhottoman aikaisin (kiitos vaan, joulukalenteri) ja kaikkia väsyttää.


Eilen tein piparkakkutaikinan. Kun olin saanut taikinan valmiiksi ja keittiön siivottua, huomasin yhden maustepussin jääneen pöydälle pyörimään. Jep, se oli piparkakkumauste! Olin sitten laittanut taikinaan piparkakkumausteen sijaan pussillisen inkiväärijauhetta. Oli ehkä ihan hieman turhan mausteinen lopputulos... Ei muuta kuin taikina roskiin ja uutta tekemään. Katsotaan, miten itse leipomisen ja paistamisen kanssa tänään käy. En ole varsinaisesti mikään keittiön hengetär... 


No, kaikista näistä säädöistä huolimatta, kyllä se joulu sieltä tulee. Vaikka sitten eripariastioilla ja valmisruualla. Pääasia, että on rakkaita lähellä ja hetki aikaa hiljentyä. Ainakin kotia olen jo saanut mukavasti jouluiseksi huonekuusella ja muutamilla koristeilla. Meillä on tänä vuonna teemana kultainen väri ja tähdet, molemmista olen nyt tosi innostunut.

Epätäydellinen joulu on ihan OK. Oikeastaan aika tavoiteltavaa. Rentoa joulunodotusta kaikille!

lauantai 16. joulukuuta 2017

Ääni inspiroi (langattomasti)

Yhteistyössä: Sudio

Minulla on aika tunteellinen suhde musiikkiin. Muistan tärkeimmät tapahtumat elämässäni musiikin kautta, etenkin lyriikoiden. En pysty töissä juurikaan kuuntelemaan mitään, koska musiikki vie niin muihin maailmoihin ja eri tunnelmiin, että minun on melkein mahdotonta suhtautua vakavasti tavallisiin töihini. Toisaalta tietyt ihanat asiat elämässä eivät olisi puoliksikaan niin ihania ilman musiikkia. Juoksulenkit. Joogasarjat. Liikunta ylipäätään. Matkustaminen, pakkaaminen, kotityöt. Bloggaaminen, valokuvaaminen.



Meidän perheessä mies on ollut vahvasti vastuussa äänentoistoon liittyvistä asioista ja olen ahkerasti lainaillut hänen kuulokkeitaan. Asiasta on tullut hiukan palautetta ja olen miettinyt omien kuulokkeiden hankkimista. Etenkin langattomuus on houkutellut. Niinpä kun Sudio otti yhteyttä yhteistyön merkeissä, ilahduin kovasti. Sain valita bloginäkyvyyttä vastaan haluamani mallin heidän verkkokaupastaan ja päädyin Regent-malliin.


Nämä uudet bluetooth-kuulokkeeni ovat ensinnäkin todella tyylikkäät. Toiseksi akun kesto vaikuttaa äärimmäisen hyvältä - en ole ladannut näitä vielä kertaakaan, vaikka käyttötunteja on kertynyt jo tosi paljon, myös pakkasessa lenkkeillessä. Käyttöönotto oli äärimmäisen helppoa, juuri tuon valmiiksi ladatun akun ansiosta, mutta myös puhelimeni löysi kuulokkeet hetkessä. Kuulokkeet istuvat myös tosi hyvin päähäni, eivätkä ne kuulemma päästä ääntä läpi ollenkaan.

Äänentoiston laatu ei pääse ihan samalle tasolle kuin ne mieheltä lainatut perinteiset langalliset (jotka hän on äänentoistohifistelijänä valinnut), joten ajattelin aluksi, että tulisin käyttämään näitä Sudion kuulokkeita lähinnä niissä tilanteissa, joissa erityisesti tarvitsen langattomuutta. Mutta täytyy myöntää, että tämä langattomuus on niin kätevää ja ihanaa, etten ole kyllä kaivannut miehen kuulokkeita kertaakaan. Taitaa olla herrakin iloinen asiasta. ;)


Tiedän, että joogaajien keskuudessa musiikki jakaa paljon mielipiteitä, mutta mun mielestä hyvään harjoitukseen todellakin kuuluu ihana, rauhoittava musiikki. Joogasarjoissa langattomat kuulokkeet ovat oikeastaan ihan välttämättömyys, koska niiden johtojen kanssa asanasta toiseen siirtyminen ei kertakaikkiaan onnistu. On ihanaa joogata rauhassa näiden uusien kuulokkeiden kanssa! Jotenkin harjoitus on vielä rauhoittavampi kun tiedän, etteivät muut kuule edes musiikkiani - joogaan vain itseäni varten.

Entäs sitten kotityöt? On ihan mahtavaa siivoilla ja touhuilla kun johdot eivät häiritse ja puhelin voi olla rauhassa omassa paikassaan. Kantosäde on nimittäin mukavat 10 metriä.

Ja toki näin talviaikaan ihan vaikka kauppareissulla on tosi kiva käyttää langattomia kuulokkeita kun ei tarvitse miettiä, mistä välistä ne johdot nyt tulevat kaikkien takkien ja huivien kanssa.


Jos kaipaat uskollista treenikaveria, joka tsemppaa tekemään hyvän harjoituksen ihan kaikkina vuodenaikoina, niin joulun alla kuin uuden vuoden vaihtuessa, niin tilaa ihmeessä itsellesikin uudet, langattomat kuulokkeet. Toimii! 31.12.2017 asti saat koodilla zubi15 Sudion verkkokaupasta -15 % alennuksen. 

Kiitos yhteistyöstä Sudio!

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Ikimuistoinen lahja hänelle, jolla on jo kaikkea

Taas on se aika vuodesta kun pitäisi keksiä lahjaideoita läheisille. Nykypäivänä meillä kaikilla on jo paljon tavaraa, eikä mitään turhaa haluaisi hankkia. Meidän perheessä on onneksi jo vuosia sitten siirrytty kiertäviin lahjoihin aikuisten kesken, eli jokainen hankkii ja saa vain yhden lahjan. Silti siinä on miettimistä! Mitä ihmettä keksin?

Mieluiten annan ja saan aineettomia lahjoja. Olen antanut rakkaille teatteri-iltoja (tietysti minun loistavassa seurassani, haha),  leffalippuja, hotellilahjakortteja, joskus jopa lentolippuja unelmien kohteeseen. Myös siivouspalvelut, hierontalahjakortti tai vaikka lahjoitus hyväntekeväisyyteen lahjan saajan nimissä ovat kivoja ideoita. 


Jos haluat antaa aineettoman lahjan, joka aivan varmasti jää mieleen, osta valokuvaus. Studiokuvaus onnistuu ympäri vuoden ja kuvista jää todella tärkeitä muistoja. Ammattikuvaajan ottamat ja käsittelemät kuvat ovat noin keskimäärin aika hurjasti laadukkaampia kuin ne tuhannet nopeat räpsyt, joita itse kuvaamme jatkuvasti. Minulle on käynyt niin, että mitä enemmän olen itse kuvannut, sitä enemmän arvostan ammattikuvaajia ja olen myös valmis heidän palveluistaan maksamaan.


Me hankittiin kimppalahjana iskäpapalle 60-vuotislahjaksi perhekuvaus. Oli todella hauskaa! Tunnin studiosession aikana ehdittiin ottaa yllättävän monesta eri kokoonpanosta kuvia. (Tämän postauksen kuvista jätin pois perheen pienimmät sekä vävyt.)

Olen itse tosi tyytyväinen kuviin ja uskon, että myös iskälle jäi tästä hieno muisto 60-vuotisjuhlapäivästään. Rakas Ringo-koirakin pääsi mukaan - raukka jännitti kuvausta aivan hirveästi ja tärisi kauhusta, mutta kuten näkyy, niin ammattitaitoinen kuvaaja sai kuitenkin napattua erittäin onnistuneen kuvan.



Kiitos kauniista ja raikkaista kuvista, loistavasta palvelusta ja hauskasta studiosessiosta Eeva Meusel Photography. Lämmin suositus!

tiistai 5. joulukuuta 2017

Koti Suomessa

100-vuotias Suomi on käsittämätön menestystarina. Rutiköyhästä, sotien runtelemasta, pohjoisen perukoilla sijaitsevasta maasta kasvoi yksi maailman kehittyneimmistä sivistysvaltioista, hyvinvointiyhteiskunta vailla vertaa.

Olen miettinyt viime aikoina paljon edesmenneitä isovanhempiani. Jos tämä isänmaan 100-vuotisjuhla on itselleni todella tärkeä ja merkityksellinen, heille se olisi sitä varmasti moninkertaisesti.



Isovanhempieni Suomi on tosiaankin ollut hyvin erilainen. Ikävä kyllä, monet asiat ymmärtää vasta kun on liian myöhäistä. Kipuilen välillä itse sen kanssa, että perheeni on levittäytynyt ympäri Suomen, emmekä voi olla päivittäin tekemisissä. Nyt vasta tajuan, että isovanhempani ovat olleet samassa tilanteessa, tosin vastoin omaa tahtoaan. 

Miltä on mahtanut tuntua nuorista, jotka ovat lähteneet evakkoina Karjalasta sotaa pakoon toiselle puolelle maata, eikä kotiin ole enää voinutkaan palata? Ajatus on sydäntäsärkevä. Kunpa voisin kertoa ukille, että ehkä nykyään minulla on edes pieni aavistus siitä, miltä hänestä on tuntunut.


Minä olen nykyajan etuoikeutettu suomalainen. Olen suorittanut ilmaisen ylemmän korkeakoulututkinnon, ollut mm. Suomen valtion tukemassa opiskelijavaihdossa ulkomailla ja harrastanut monipuolisesti eri asioita. Nytkin harrastan - asioita, jotka olisivat mummini ja ukkini silmissä olleet varmaankin äärimmäistä luksusta ja suorastaan tuntemattomia käsitteitä. Sisustamista, joogaa, matkustelua. Voin ostaa lennot periaatteessa minne tahansa, suomalaisille kaikki passintarkastukset ovat avoinna. Paluu turvalliseen kotimaahani on aina mahdollista.

Ajan töihin pimeydessä ja harmaudessa, mutta hyvin hoidettuja ja valaistuja katuja pitkin. Lapseni viettää aikaa parhaassa varhaiskasvatuksessa joka päivä ja voin muuten ihan käsi sydämellä vannoa, ettei minulla ole hänen päivähoidostaan mitään negatiivista sanottavaa! Päinvastoin: Päiväkodin aikuiset, nämä työlleen omistautuneet ammattilaiset, Suomen kouluttamat, ovat silmissäni suuria sankareita.


Millainen sitten on suomalainen koti? Mielestäni melko vaatimaton, kotona ei pröystäillä. Tuotteiden logot eivät vilku ja jos on designia, niin todennäköisesti suomalaista. Puumateriaaleja ja muutenkin luonnonmateriaaleja on paljon. Monella on varmaan tosi paljon tavaraakin, ehjästä ja hyvästä ei helpolla luovuta. Niinpä kotona voi olla yhtä sun toista sellaistakin, joka ei ihan täysin vastaa omaa makua. Suomalaisessa kodissa tehdään remonttia harvoin. Kun kerran on keittiö rakennettu, niin se menee sitten seuraavat 30 vuotta.

Meidän koti on tosi suomalainen. Meillä on todella paljon kotimaisia tuotteita - huonekaluja, astioita, tekstiilejä, pienesineitä... löytyvät ne Hackmanin aterimet ja Fiskarsin sakset, Aalto-vaasit ja Marimekon pyyhkeet. Oikestaan nyt kun mietin, niin melkein kaikki omat lempituotteeni meillä kotona ovat suomalaista muotoilua.



Ihailen sitä, miten upeasti, laadukkaasti ja muotoilusta tinkimättä sotien jälkeinen Suomi rakennettiin. Haluaisin itsekin joskus asua 50-luvun talossa, sellaisessa tietenkin, jossa on mahdollisimman paljon alkuperäistä jäljellä. Se tuntuisi jotenkin tosi merkitykselliseltä.

Vaikka harva suomalainen panostaa rahallisesti ja ajallisesti paljon sisustamiseen, niin koti on meille tosi tärkeä paikka. Pimeässä ja kylmässä maassa kodin merkitys korostuu. Samoissa kodeissa asutaan pitkään.

Millainen on tulevaisuuden suomalainen koti? Toivoisin, että meillä aletaan ottaa mallia sotien jälkeisestä ajasta ja maltetaan taas rakentaa laadukkaammin sekä panostaa  yksityiskohtiin tasaisen bulkin sijaan. Kaikenlaiset älylaitteistot tulevat yleistymään nopeasti - kodeissa korostuu viihteellisyys ja nauttiminen. Kotia muokataan rohkeammin omiin tarpeisiin.

Suomalaisten sisustaminen muuttuu kansainvälisempään suuntaan vaihtoehtojen ja tyylien tarjonnan kasvaessa. Meidän lapsenlapsiamme tulee naurattamaan aika, jolloin joka perheessä oli sama Iittalan Teema-astiasto kaapissaan. Tai sitten niiden arvo nousee entisestään. Mitä te veikkaatte?

Tärkeintä on tietysti, että tulevaisuuden Suomessa on turvallinen koti jokaiselle asukkaalle. Tämä vaatii meiltä kaikilta fiksuja valintoja yhteisen hyvän eteen. Kuten 100 vuoden ajan on tehtykin.


Hyvää, juhlavaa ja tunnelmallista itsenäisyyspäivää kaikkiin koteihin!


torstai 30. marraskuuta 2017

Terapiaa tarjolla sisustushulluuteen

Sisustushullun elämä on välillä hieman yksinäistä. Työpaikan kahvipöydässä ei välttämättä löydy ihmistä, joka tunnistaisi tanskalaisia suunnittelijoita. Omaa Facebook-tiliään ei halua täyttää pelkillä sisustushaaveilla. Puoliso ei huomaa, vaikka sohva olisi siirtynyt toiseen huoneeseen ja lapsi taas vastustaa jokaista pientäkin muutosta. Kuulostaako tutulta?


Bloggaaminen on toki yksi tapa jakaa sisustusintoilua, mutta entä jos haluaa nopeita mielipiteitä sisustuspulmiin tai auttaa kaveria ideoimalla uutta hänen kotiinsa? Jos haluaa tutustua sisustusalan ammattilaisiin, miettiä millaista olisi opiskella alaa? Tai vaikka osallistua alan kursseille ja koulutuksiin?

Olen ollut todella onnekas, sillä minut kutsuttiin aikanaan jo alkuvaiheessa mukaan Facebookin suljettuun Sisustusterapiaa-ryhmään. Ja mikä ryhmä se onkaan ollut! Ammattilaisia, bloggaajia, intohimoisia sisustusharrastajia. Tapaamisia, kursseja, jopa ulkomaanmatkoja. Inspiroivaa keskustelua, vertaistukea, kannustusta, huumoria. 

Melkein päivittäin olen käynyt kurkistamassa ryhmän kuulumisia ja osallistunut myös aika paljon itse keskusteluun. Olen oppinut todella paljon ja tiedän nyt huimasti enemmän sisustamisesta. Välillä mietin, että mitä ihmettä MINÄ tuossa laadukkaassa seurassa edes teen, mutta eipä ole vielä poiskaan potkittu. 



Nyt terapiaväki on siirtynyt ihan nextille levelille, sillä Sisustusterapiaa on nykyään upeiden, aktiivisten sisustusintoilijoiden perustama rekisteröity yhdistys. Aivan mahtavaa, vai mitä mieltä olette tästä:

"Sisustusterapiaa ry on yhdistys, jonka tarkoitus on yhdistää sisustuksen, muotoilun, arkkitehtuurin ja rakennus- sekä viherrakennusalan alan ammattilaisia sekä ansioituneita harrastajia. Yhdistyksen tavoite on lisätä yleistä tietämystä, kiinnostusta ja arvostusta ympäristön suunnittelun ja rakentamisen osaamisalaa kohtaan.

Yhdistyksen jäsenenä pääset verkostoitumaan alan muiden osaajien ja kollegoiden kanssa. Pääset osallistumaan mielenkiintoisiin jäseniltoihin, kohdevierailuihin ja messumatkoihin sekä koulutus- ja lanseeraustilaisuuksiin. Kurssien ja koulutusten avulla päivität ja ylläpidät ammattitaitoasi ja saat tietoa markkinoiden tarjonnasta."




Minä en ainakaan keksi nyt juuri mitään parempaa ja olenkin todella ylpeä ja iloinen yhdistyksen tuore jäsen! Jäseneksi voi hakea sisustusalan ammattilainen tai vahvaa kiinnostusta omaava harrastaja osoitteessa sisustusterapiaa.fi - suosittelen lämpimästi.

Kuten laadukas terapia yleensäkin, tämä ei ole se halvin vaihtoehto, mutta todellakin toimii! Ja sen lupaan, että tässä seurassa sisustushulluus on viety sen verran korkealle tasolle, että tällainen tavallinen sisustusbloggaaja ja alan seuraaja tuntee itsensä päivä päivältä normaalimmaksi. ;) 

lauantai 25. marraskuuta 2017

Onko lauantai viikon stressaavin päivä? Ajatuksia hyvinvoinnista ja jaksamisesta.

Lauantaiaamu. Herättiin pojan jo aikaisin, annetaan iskän nukkua tänään pitkään. Ulkona on pimeää, joten olen sytyttänyt paljon tunnelmavaloja. Menee monta kuppia kahvia rauhalliseen tahtiin. Hyvä olla kun viikonloppu on vasta aluillaan.

Tähän viikonloppuun on ladattu paljon odotuksia palautumisesta. Kulunut viikko oli tosi kiireinen ja aktiivinen. Eilen perjantaina tuntui, että olen ihan täysin ylikierroksilla (ja olinkin). Nyt olo yöunien jälkeen on jo parempi. Mietin, mitä tänään tehtäisiin - Tampereella vietetään pikkuputiikkien joulunavausta, uusi pääkirjasto Metso on avautunut uudistuneena, uusi Koskipuiston upea Puisto-ravintola on vielä perheen kanssa testaamatta ja Kauppahallissa tekisi mieli käydä ostamassa jotain vähän erityisempiä raaka-aineita sunnuntaikokkailuun. Toivon siis, että pojat innostuvat lähtemään kanssani pitkästä aikaa keskustaan pyörimään. 

Toisaalta pitäisi myös siivoilla ja tehdä kaikenlaisia muita kotihommia. Ja treenata - olisiko lenkki tai joogatunti kuitenkin tärkeämpi kuin kaupunkireissu..? Ehdottomasti nukkuminen on tärkeää - ehkä jopa pienet päikkärit. Toki kavereitakin olisi kiva tavata, niitä suunnitelmia onkin sitten huomiselle. Ainakin mummulle soitan pitkästä aikaa!

Kuulostaako rentouttavalta ja palauttavalta? Juu, kivoja asioita, mutta olisikohan tuossa jo vähän liikaa? Olenko kysynyt, mitä lapseni toivoo? Entä mieheni?


Olen tämän vuoden aikana miettinyt enemmän omaa jaksamistani kuin koskaan aiemmin. Varmaan tuttu kuvio päälle kolmekymppiselle - töissä alkaa olla sen verran vuosia takana, että vastuutakin on kertynyt paljon. Tekemistä tulee koko ajan enemmän ja on pakko sopeutua siihen, ettei kaikkea vaan pysty hoitamaan. Samalla kun nautin mielenkiintoisista työtehtävistäni, mietin, että onko tämä työ nyt se, jota oikeasti haluan tehdä. Mikä on intohimoni? Mihin suuntaan haluan mennä? 

Perheen kanssa vietettyyn aikaan haluan panostaa, samaten harrastuksiin. Olen tosi kiinnostunut hyvinvoinnista, kulttuurista, politiikasta, kirjallisuudesta, musiikista... Kivoja juttuja ympärillä on paljon ja moniin menoihin olisi mukava osallistua. Tunnen paljon erittäin inspiroivia ja fiksuja ihmisiä, joiden kanssa haluaisin viettää paljon enemmän aikaa ja oppia heiltä.

Mieli ja keho ovat yhtä. En ole mukava ihminen, hyvä äiti, vaimo saati riittävän läsnäoleva esimies, jos en nuku hyvin ja liiku tarpeeksi. Nämä ovat toki yksilöllisiä asioita, mutta minä olen pienestä lapsesta asti opettanut kehoni siihen, että unen ja liikunnan tarpeeni ovat todella suuret. 

Joskus se oikeasti hiukan harmittaakin, koska jäisihän sitä enemmän aikaa muulle, jos ei aina tarvitsisi olla menossa niin aikaisin nukkumaan tai kiirehtiä lenkille, mutta toisaalta nämähän ovat asioita, joista nautin. Olen huomannut, että kehoni kaipaa ihan erityisesti venytystä ja raitista ilmaa, joten nykyään liikuntani on lähinnä lenkkeilyä ja joogaa. Voin hyvin niiden avulla juuri nyt. Jos mieli ja keho alkaa kaivata vaikkapa BodyPumpia, niin toki menen sitten sinnekin.


En ole ainoastaan miettinyt hyvinvointiasioita paljon vaan myös tehnyt asioita tietääkseni niistä enemmän.

Osallistuin alkuvuonna FirstBeat-mittaukseen, joka paljasti sykevälimittauksen avulla kolmen vuorokauden ajalta aktiivisuuteni ja palautumiseni. Tulokset olivat hyvät. Elin mittauksen mukaan melko kuormittavaa ja superaktiivista elämää, mutta palauduin unen aikana rasituksestani riittävän hyvin. Se, mikä kuitenkin pysäytti ja pisti miettimään, oli se, että vuorokauden stressaavin hetki jokaisena mittauspäivänä oli vapaa-ajallani. On helppo syyttää stressistä työtä ja toki työpäivienkin aikana oli isoja stressipiikkejä, mutta mikä oikeasti kuormittaa eniten...? Ehkä se onkin se mielenkiintoinen vapaa-aika, joka on täynnä kivoja ja rakkaita asioita - joita on vain määrällisesti aika paljon. Eikä työ ainoastaan syö voimavaroja vaan myös lisää niitä! 

FirstBeatin tutkimusten mukaan lauantai monelle viikon stressaavin päivä ja itse asiassa palautuminen on alkuviikosta parempaa. Eikö ole aika yllättävää? 

Mittauksen yhteydessä pidettiin myös luentoja, joista jäi mieleen monia tärkeitä asioita. Ensinnäkin ruokailu. Toiseksi lepo. Ei ole mitään hyötyä treenata, jos ei syö ja lepää riittävästi. Myös illalla pitää syödä hyvin, jotta keholla on polttoainetta palautumiseen unen aikana. Ja jos on oikeasti väsynyt, ei treenistä ole mitään hyötyä. Silloin on parempi vain levätä. On tärkeää tunnistaa ero väsymyksen ja laiskuuden välillä. Laiskuuteen auttaa kunnon treeni, väsymykseen lepo. 

Olen myöskin käynyt tämän vuoden aikana Mindfullness-tunneilla (kiitos upealle työnantajalleni tästäkin mahdollisuudesta!). Niissä on harjoiteltu pysähtymistä ja keskittymistä. Aivot eivät toimi enää vanhempana, jos jatkamme jatkuvien keskeytysten kanssa ja olemme jatkuvasti tavoitettavissa. Todella pysäyttävää! Ihminen voi oikeasti tehdä vain yhtä asiaa kerrallaan tehokkaasti. Multitasking on yksi suuri huijaus! Toki pitää suunnitella tulevaa ja ennakoida asioita, mutta niille on varattava oma aikansa eikä tehdä sitä jatkuvasti samalla kun oikeasti tekee jotain aivan muuta. Ihan järjettömän vaikeaa!

Ja sitten vielä Fustra. Treenimuoto, jota olen harrastanut nyt puolitoista vuotta ja olen saanut valtavasti ahaa-elämyksiä! Paljon olen liikkunut elämäni aikana, mutta osittain virheellisissä asennoissa. Fustran avulla olen saanut helpotusta selkä- ja hartiakipuihin, voimaa keskivartaloon ja parempaa ryhtiä. Aivan mahtava treenimuoto, jossa hitaiden liikkeiden avulla tehdään mahtavia tuloksia.

Jep, hienoja asioita ja tärkeitä mittauksia. Minulle. 

Minäminäminä. Entä muut?


Siis takaisin tähän hämärään lauantaiaamuun. Kysyn pojalta, mitä hän haluaisi tehdä tänään. Hän toivoo, että leikkisin hänen kanssaan lohikäärmeäitiä ja lohikäärmevauvaa, jotka asuvat olohuoneen nurkkaan rakennetussa majassa. Hän haluaisi lähteä metsään eväsretkelle kuten viime viikonloppunakin. Siis niitä aidosti palauttavia asioita.

Lempeää viikonloppua!

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Suomalaisuuden ytimessä: Artek

Suomi 100 on nyt kaikkien huulilla ja olen miettinyt sen myötä aika paljon suhdettani suomalaisiin brändeihin. Omistan aika paljon suomalaisia tuotteita ja olen aina ostanut niitä mielelläni. Nyt jotenkin erityisen mielelläni, sillä monet kotimaiset merkit ovat kehittyneet ihan valtavaa vauhtia viime vuosina. 

Pelkästään suomalaisuus itsessään ei vielä riitä siihen, että rakastuisin tuotteeseen tai sen muotoiluun, mutta kyllä kotimaisuus selvä plussa on. Etenkin, jos tuotteet ovat myös Suomessa valmistettuja. Olen tosi ylpeä suomalaisuudestani ja meidän toimivasta, käytännöllisestä ja luonnonläheisestä muotoilustamme.

Rakkaus Artekiin on varmaan siirtynyt jo äidinmaidossa, sillä meillä on kotona aina ollut paljon Artekia. Ihan ensimmäinen design-sisustustuotteeni ikinä oli Aalto-vaasi, jonka sain ylioppilaslahjaksi. Ensimmäinen design-huonekaluni oli Artekin ritiläpenkki, jonka sain vanhemmiltani kun valmistuin kauppatieteiden maisteriksi vuonna 2008. Hienoja muistoja ja upeita tuotteita, joista en tule luopumaan koskaan. 

Artekin jakkarat ovat osa luotettavaa arkea - eteisessä, keittiössä, vaatehuoneessa. Ne haetaan pöydän ääreen kun on paljon rakkaita koolla. Tekstiilit palvelevat nöyrästi vuodesta toiseen. Siena-kuosiin ei voi kyllästyä. 

Olen vähän logofriikki ja ihailen yritysten hienosti luotuja visuaalisia ilmeitä. Artekin logo on yksi suosikkilogoistani. Sen näkemisestä tulee jotenkin aina niin hyvä fiilis. Se yhdistyy sivistykseen - kouluihin, kirjastoihin, kulttuuritaloihin. Niihin paikkoihin, joissa tarvitaan kestävyyttä ja yli vuosikymmenten hyvältä näyttävää muotoilua. 

Artek on todella ikoninen brändi ja heidän tuotteensa tosi iso osa suomalaisuutta. Alvar ja Aino Aalto olivat todellisia uranuurtajia, joiden työtä arvostan ja ihailen valtavasti. On hienoa nähdä, miten Artek on mennyt brändinä paljon eteenpäin ja kehittynyt - yksi osoitus siitä on upea Helsingin keskustan myymälä, josta nämä kuvat ovat. Miten rauhallinen, luonnonläheinen, arvokas ja kuitenkin rento tunnelma! Ihailen.


Millainen suhde teillä on Artekiin?
Entä suomalaisuuteen sisustamisessa?

lauantai 18. marraskuuta 2017

Inspiraatio: Ruskeaa ja rustiikkia

Kukapa olisi muutama vuosi sitten uskonut, että himoitsemme koteihimme ruskeaa? Monen inhokkiväri on tullut voimalla takaisin ja uskon, että ruskean ja beigen sävyjä nähdään vuonna 2018 erittäin paljon. Ennustus: Lähitulevaisuudessa monien sisustusintoilijoiden koteihin hankitaan ruskeat vaihtopäälliset niihin harmaisiin sohviin. 
Tässä upeassa Alvhemin kodissa ruskean sävyt, taide ja rustiikkisuus on yhdistetty niin, ettei kokonaisuus ole tippaakaan tunkkainen. Minimalistinen ja hieman maskuliininen ote sekä ihana valkoinen lattia pitävät siitä huolen. Itse lisäisin tähän beigeä myös seiniin, mutta toki kokovalkoinen on upean raikas valinta.

Mulle tulee fiilis, että tässä on myös ajattomia elementtejä, mutta onko se taas vain harhaa? Juuri nythän tämä koti edustaa mitä trendikkäintä tyyliä – ja ainahan meillä on tapana arvioida pinnalla olevat asiat ennemmin ajattomiksi kuin ohimeneviksi. Oli miten oli, muurahaistuolit ja kakluunit eivät mene pois muodista ikinä, sanokaa mun sanoneen.
Mitä te pidätte tästä tyylistä?
Kuvat: Alvhem

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Tuleeko somesta paha olo?

Viime perjantaina Pikku-T tuli kipeäksi. En ollut onneksi ehtinyt suunnitella mitään viikonlopuksi ja tarkoitus oli olla vain kotona. Ihan jees siis, ajattelin. Tätä tarvitsenkin - käpertymistä torkkupeiton alle ja rentoa olemista vaan.


Lauantaina pääsin käymään joogassa ja leivoimme pikku potilaan kanssa isänpäiväkakun. Fiilis oli ihan hyvä ja rento, tein kotitöitä ja hengailtiin perheen kanssa. Ehkä aavistuksen tylsistynyt tunnelma meillä vallitsi, joten napsautettiin poitsulle leffa päälle ja uppouduttiin omien puhelimiemme maailmoihin.


No, tietysti aloin selata somea. Instagram-feedini täyttyi toinen toistaan upeammista reissukuvista, isänpäiväyllätyksien valmisteluista, sisustuksista, asetelmista. 


Äkkiä rento ja hyvällä tavalla tylsistynyt fiilikseni vaihtui kireyteen. Mitä nuo pyykkivuoretkin tuossa ivailee? Anteeksi vaan mutta missä meidän fine dining-illallinen viipyy ja miksei ovessa ole jo rentoa DIY eukalyptuskranssia?


Onneksi tajusin itsekin, mistä fiilikseni täydellinen vaihtuminen syntyi. Hävetti. Hävettää vieläkin. Eihän mulla nyt voi olla noin huono itsetunto, että annan (osittain tuntemattomien) ihmisten somekuvien vaikuttaa fiilikseeni. Eihän?

Tiedänhän itsekin bloggaajana ja somekanavien suurkuluttajana, että se kuvavirta on vain pieni pintaraapaisu elämästä.

Ja miksen voinut tarttua vaikka kirjaan sen puhelimen sijaan? 


Jäin miettimään, tuottaako some enemmän pahaa oloa ja ahdistusta vai iloa ja piristystä. Varmasti moni, minäkin, tavoittelee postauksillaan inspiraatiota, iloa ja hyvää fiilistä, mutta entä jos vastaanottaja ei koekaan niin. Ja sitten on se sisällöntuottajan paine. Kun käyttää paljon aikaa postauksen luomiseen, mutta se saakin todella vähän katselukertoja eikä yhtään kommentteja. Olisiko parempi, jos ei tietäisi lukuja ja seuraajien määrää? 

Luin hiljattain Imagesta Paula Norosen haastattelun, jossa hän kertoi, että jos olisi aikanaan saanut kaikki Radiomafiaan tulevat negatiiviset palautteet itselleen (esim. somekanavien kautta), hänen uransa olisi varmasti loppunut lyhyeen. Fiksut tuottajat olivat päästäneet Paulan tietoisuuteen vain pienen osan, eikä hän kuulemma tiennyt kuuntelijamääristäkään juuri mitään. 


Jäin miettimään myös sitä, miten pahasti olen koukussa someen. Oikeasti tosi pahasti. Liian. Kokonainen vuorokausi ilman yhtään Instagramin selailua, Facebookissa vierailua tai blogien lukemista tuntuisi melkein kidutukselta. Vaikka TIEDÄN, että siitä tulisi pelkästään hyvä olo. Olen testannut sen unohtamalla puhelimen kotiin muutamia kertoja ja se rauhallisuuden ja läsnäolon tunne on oikeasti ollut tosi voimaannuttava. On helppo sanoa, että pidä taukoa äläkä ota sitä puhelinta esiin. Mutta kun se on oikeasti koko ajan vaikeampaa!


Koska mä rakastan somea. Liityin Facebookiin ensimmäisten kavereideni joukossa ja olin ihan reimuissani siitä! Jo ennen oikeita somekanavia olin innokas slambookien vaihtelija ja ystäväkirjojen täyttelijä sekä minulla oli kirjekavereita ympäri maailmaa. Bloggaaminen on ollut luonteva jatke ja olen kuvieni ja tekstieni kautta pystynyt toteuttamaan itseäni paljon - ja myös oppinut tosi paljon, ihan työelämässäkin tarvittavia taitoja.

Se riemu kun sai ensimmäiset FB-kaverit ja ekat seuraajat blogiin! Sen kun muistaisi vieläkin. Ja kyllä mä muistankin. Pohjimmiltaan somesta tulee tosi hyvä olo. Ainakin kun malttaa välillä pitää taukoa ja muistaa asioiden oikean tärkeysjärjestyksen. 

Hyvää oloa uuteen, alkavaan viikkoon! <3

P.S. Postauksen kuvat ovat Tokiosta, upeasta Imperial Palace East Gardenista.