keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Musta tuntuu

Millainen suhde teillä on mustaan väriin sisustuksessa? Minulla se on varsin intohimoinen. En voisi kuvitella meidän kotia ilman mustia asioita. Mustaa onkin meillä ihan jokaisen huoneen sisustuksessa lukuun ottamatta kylpyhuoneita. 

Minulle musta on samalla rauhoittava ja ryhtiä tuova. Mustan elementin ei tarvitse olla graafinen, se voi olla myös pehmeä ja utuinen.


Musta mielletään sisustuksessa rohkeaksi valinnaksi. Ehkä se johtuu siitä, että musta väri usein korostaa esineen muotoa, se ikään kuin vaatii suunnittelulta vielä hiukan enemmän kuin valkoinen tai muut värit. Esimerkiksi Arne Jacobsenin muurahaistuoli on minusta kaikkein upein juuri mustana - toivottavasti saan joskus vielä sellaisen omistaa.

Minulle musta ei edusta kuitenkaan mitään erityistä rohkeutta vaan oikeastaan tosi turvallista valintaa. Mustassa ei ole miljoonia eri sävyjä kuten valkoisessa tai harmaassa, joten sävyn valinta on helppoa. Mustaan ei kyllästy, eikä se ole silti koskaan tylsä tai perus.


Tosiasia on myös se, että mustaa pintaa vasten näkyy ihan jokainen tahmatassun jälki, pöyhiukkanen ja hius. Musta myös syö valoa - siksi en enää haaveile yhtään kokomustasta keittiöstä (mustavalkoinen keittiö olisi sen sijaan oikein jees). Miettisin myöskin todella tarkkaan ennen kuin maalaisin isomman seinäpinnan mustaksi. Musta kylpyhuonekaan ei olisi yhtään mun juttu - siellä pitää olla valoa.

Ette varmaan ylläty kun kerron, että vaatekaapissani on mustan värin yliedustus. Mustia housuja, jakkuja, mekkoja, neuleita, hameita, paitoja, laukkuja ja kenkiä löytyy monessa muodossa ja mallissa. Niin ja tietysti takkeja, myös urheilupuolelta. Välillä yritän välttää tietoisesti mustan käyttämistä ja ostamista, mutta eihän sitä vaihetta kauan kestä. Yleensä keväisin siirryn enemmän siniseen, mutta tämä kevät tuntuu olevan poikkeus, sillä viihdyn mustissani oikein mainiosti. Saa nähdä kuinka kauan tämä vaihe kestää, mutta juuri nyt tiedän miltä musta tuntuu. Hyvältä.

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Taidetta kotiin mittatilaustyönä

Olen pitkään miettinyt taiteen ostamista, kuten blogiani pidempään seuranneet varmaan muistavatkin. Sopivaa teosta sopivaan hintaan ei vain ole tullut vastaan. Myös olkkarin tumma seinä on mietityttänyt ja olen jo pitempään halunnut maalata sen vaaleammaksi. Seinä on kuitenkin pysynyt tummana, koska se on mieheni lempiasia täällä kotona, eikä hän missään nimessä halua siitä luopua. 

Nyt sain kertaheitolla ratkaisun näihin molempiin pulmiin kun teetin meille mittatilauksena ihanan akryylimaalauksen. Tummaa seinää vasten vaalea maalaus korostuu upeasti, se vaalentaa yleisilmettä sopivasti ja koska taulu on juuri meille meidän kotiin tehty, se myös tuntuu siltä. Tietysti vaaleampaakin seinää vasten taulu sopisi aivan yhtä hyvin, mikäli joskus vielä lupa maalaamiseen heltiää. ;)



Taiteilija tämän työn takana on lahjakas tamperelainen kuvataiteilija Virpi Viitala. Tutustuin Virpiin mieheni kautta viitisen vuotta sitten kun he asuivat perheensä kanssa Singaporessa. Vierailimme heillä ja ihastuin joka puolella seiniin nojaileviin valtaviin maalauksiin. Mietin jo silloin, miten saisin Virpin tekemän taulun meille kotiin, mutta välimatkan takia se sitten jäi. Nyt kun kuulin, että Virpi on muuttanut takaisin Suomeen ja maalaa tauluja edelleen, tartuin toimeen.

Kutsuin Virpin perheineen meille eräänä talvi-iltana kyläilemään ja samalla ideoitiin, millainen työ meille voisi sopia. Päädyin neliön muotoon, sillä se toistaa kivasti Hay Tray -pöydän muotoa ja on muutenkin jotenkin tosi miellyttävä muoto, joka löytää helposti paikkansa. Taulu on kooltaan 90x90 cm ja varsin kookas, vaikka näissä kuvissa se näyttää kyllä yllättävän pieneltä. Olen kuitenkin kokoon tyytyväinen, se sopii meidän kodin mittasuhteisiin hyvin.


Virpi käytti akryylimaalauksessa sävyjä, joita meiltä kotoa muutenkin löytyy. Valkoista, vaaleaa ja tummempaa harmaata, taitaa joukossa olla ripaus mustaakin (joka on muuten mulle sisustuksessa tosi mieleinen väri, en voisi kuvitella meidän kotia ilman mustia asioita). Meille tärkeä elementti meri kuohuineen on vahvasti läsnä, työn nimi onkin Merellä. Valoa vasten pinnassa näkyy pientä, kaunista hopeanhohdetta. Aivan hurmaava taulu kertakaikkiaan.


Kuten näistä kuvista näkyy, taulu nojailee vielä tv-tasoon odotellen lopullista paikkaansa. Tarkoitus on siis kyllä kiinnittää se kunnolla seinään. Olen jo jonkin aikaa haaveillut leveämmästä tv-tasosta, tämä Ikean Bestå-kokonaisuus on meidän edellisen kodin mittojen mukaan hankittu ja mielestäni vähän liian pieni. Etenkin nyt kun taulukin pitäisi tilaan sijoittaa! Taulu saa nyt nojailla sen aikaa, että päätämme, mitä tv-tason kanssa tehdään, toisaalta kun tämä nykyinenkin on ihan toimiva.


Taulu on niin ihana, kaunis ja meidän näköinen, etten voisi toivoa yhtään enempää. Suuri kiitos Virpille! Mitäs mieltä te olette tulokkaasta?

P.S. Virpin töihin voi tutustua:

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Tiitiäinen & Tyllerö - uusi lasten lifestyle-liike Porissa ja netissä

Olen kirjoittanut blogia kohta jo viisi vuotta ja ehdottomasti antoisinta tänä aikana on ollut tutustua samanhenkisiin muihin bloggaajiin ja ystävystyä heidän kanssaan. Yksi pitkäaikaisimmista lukijoistani ja tärkeimmistä blogikavereistani on Maija, jonka Style:Casual-blogia aloin seurata jo vuosia sitten. 

Maijan blogi on nyt ymmärrettävästi päivittynyt melko harvakseltaan, sillä energinen nainen ryhtyi yrittäjäksi ja perusti yhdessä opiskelukaverinsa Jaanan kanssa Poriin, Isokarhuun lasten ikioman lifestyle-liikkeen Tiitiäisen & Tyllerön. Myymälä avasi ovensa ystävänpäivänä 14.2. eli tasan kuukausi sitten. En itse päässyt avajaishulinoihin mukaan, sillä olimme juuri silloin Kuusamon reissussa, mutta onneksi pääsin piipahtamaan ihanassa, uudessa putiikissa myöhemmin.


Tiitiäinen & Tyllerö on jotain aivan uutta Porissa.  Myymälä yhdistää second hand -puolen ja uudet tuotteet mutkattomaksi kokonaisuudeksi. Tarjolla on vaatetta, asustetta, sisustustavaraa, juhlatarvikkeita ja paljon lahjaideoita.


Liikkeemme valikoima koostuu lastenhuoneen sisustustarvikkeista, kotimaisista lastenvaatteista ja -tarvikkeista sekä valikoiduista, laadukkaista käytetyistä lastenvaatteista. Seuraamme aktiivisesti trendejä Suomessa ja maailmalla, sillä haluamme asiakkaiden löytävän meiltä tuotteita, joita ei muualta Satakunnasta saa. Tavoitteenamme on Satakunnan raikkain ja modernein lasten lifestyle-liike.


Tiitiäiseen & Tylleröön voi siis viedä oman lapsen pieneksi jääneitä vaatteita ja kenkiä myyntiin - eikä kirppispöydän siivoamisesta tarvitse murehtia, sillä putiikin henkilökunta hoitaa esillepanon ja siivoilut. Kuulostaa ihanan helpolta myyjälle, mutta sitä se on myös ostajalle, sillä second hand -vaatteet on lajiteltu kauniisti kokojen mukaan. 

Itse en ole mikään kirppistelijä, vaikka innokkaasti kierrätänkin lastenvaatteita ystävien ja sukulaisten kesken. Kirppisten kiertäminen ei tunnu sopivan aikatauluihin ja nettikirpparit ovat hiukan työläitä. Pari hyvää löytöä on FB-ryhmistä tullut tehtyä, mutta vähintään saman verran kohdalle on osunut myös pettymyksiä. Uskon, että kaltaiseni kiireiset äidit, jotka arvostavat kierrättämistä, mutta kirppiskärpänen ei ole puraissut, ovat juuri oivaa kohderyhnää Tiitiäisen & Tyllerön tyyliselle second hand-kaupalle. Lisää second hand-puolesta ja eri vaihtoehdoista myyjille voit lukea täältä.


Uuden tavaran puolelta Tiitiäinen & Tyllerö tarjoaa paljon kivaa ja tosi trendikästä valikoimaa. Oot niin ihana -vauvakirja on täydellinen lahjaidea varmasti jokaiselle perheenlisäystä odottavalle ja hauskat light boxit ovat suosittuja niin lastenhuoneiden kuin muiden tilojen sisustuksessa ja juhlarekvisiittana.


Soma Originalin Suomessa valmistetut, käsin tehdyt nahkarukkaset pitävät pienet ja vähän isommatkin kädet lämpöisinä talvipakkasilla.


Lifefactoryn suositut tutti- ja juomapullot ihanissa, herkullisissa väreissä. <3


Hauskan näköiset ja sisustukseenkin sopivat Happy Mat -alustat sopivat ruokailuun tai vaikka askarteluun. Silikonien alusta korvaa takavasemmalle sinkoilevan irrallisen lautasen ja sen voi vieläpä pestä koneessa. Anteeksi, mutta missä tämä keksintö oli silloin kuin meidän pikku-T opetteli syömään ihan itte?

Maijalle ja Jaanalle ekologisuus, luonnollisuus, turvallisuus ja lähituotanto ovat lähellä sydäntä. Niinpä valikoimissa on mm. myrkyttömiä ByPinja's imetyskoruja ja turvallisia lasten kynsilakkoja. Itse ihastuin näihin yllä olevassa kuvassa näkyviin värikkäisiin ja tosi laadukkaan oloisiin trikoovaatteisiin, jotka ovat porilaisen Vempulan mallistoa.


Mielenkiintoinen uusi tuttavuus itselleni oli Nature ZOO sympaattisine vaunuleluineen. Tuotteet valmistetaan Kiinassa. Valmistajina ovat äidit, jotka haluavat olla lastensa kanssa kotona tai naiset, jotka ovat jääneet työkyvyttömiksi, mutta tarvitsevat ansiota elättääkseen perhettään. Naiset koulutetaan tehtävään NatureZOOn omassa virkkausopistossa ja heille maksetaan työstä Fair Traden mukaista palkkaa.

Ja sitten se paras osio meille kauempana asuville (meinasin kirjoittaa ei-satakuntalaisille, mutta en mä voi kirjoittaa niin, kyllä se sydän siellä kotiseuduilla sen verran edelleen on): Tiitiäisellä & Tylleröllä ON myös verkkokauppa www.sitruunat.fi, josta saa näitä ihanuuksia ja paljon muuta. Itse testasin jo kerran ja toimitus oli tosi nopea sekä tuotteet oli pakattu raikkaan kauniisti.

Maija lupasi, että saan tarjota teille blogini lukijoille pienen extra-yllätyksen, mistä olen tosi iloinen. Koodilla zubimaalis saat tilaukseesi ilmaiset postikulut maaliskuun loppuun asti. Toivottavasti innostutte tutustumaan ja tilaamaan.

Paljon onnea ja menestystä Maijalle, Jaanalle ja uudelle lasten lifestyle-liikkeelle!

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Helppo ja herkullinen vegaaninen suklaakakku

No niin, tunnustetaan se nyt ihan alkuun. En ole mikään taitava leipuri. Tähän kun vielä lisätään kananmuna-allerginen lapsi, niin voitte varmaan kuvitella kaikki ne lässähtäneet leipomukset ja kumiset kakkupohjat. Olihan mulla aikaisemmin muutama hyvä ja toimiva bravuuriresepti äidin perintönä, mutta munattomana en ole niitä saanut onnistumaan.

Jonkin aikaa sitten suklaakakun himo vain kasvoi liian korkeaksi ja pakkohan se oli kokeilla, sillä kaupan valmiissa suklaakakuissa on aina kananmunaa. Löysin tarpeeksi helpolta vaikuttavan reseptin Minishow-blogista ja päätin kokeilla. Ja siitä tuli (hieman soveltaen) mun uusi bravuuri!


Ohje on tosi helppo ja sopiva lapsen kanssa yhdessä leipomiseen. Innokas apurini paitsi sekoitti, vatkasi ja maisteli (pitäähän sitä laatua valvoa), myös koristeli kakun boheemin rennolla otteella keväisiä sinisen ja vihreän sävyjä hyödyntäen. Kuvausaikaankin sattui sopivasti olemaan ihana sininen hetki.


Ohje on itse asiassa munattomuuden lisäksi täysin vegaaninen eli maidoton myös. Olen kyllä käyttänyt tässä välillä voita, mutta tosiaan saa ihan maidottomana vaihtoehtonakin toimivan.

Helppo ja herkullinen vegaaninen suklaakakku

Pohja

4 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
2-3 rkl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
3 tl vaniljasokeria
100 g maidotonta margariinia
2 dl kiehuvaa vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon sulatettu margariini ja kiehuva vesi. 
Paista irtopohjavuoassa 175 asteessa 30 minuuttia.

Kreemi

100 g maidotonta margariinia
0,5 dl sokeria
0,5 dl vettä
2 rkl hilloa (esim. vadelma)

Kiehauta vesi ja sekoita joukkoon sokeri. Vatkaa margariini vaahdoksi ja lisää joukkoon sokeri-vesiseos ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Sekoita joukkoon hillo. 

Tämän kreemin voisi levittää halkaistun kakkupohjan väliin, mutta minä olen oikonut ja laittanut sen suoraan kakkupohjan päälle, toisen kuorrutteen alle. Toimii niinkin!

Kuorrute

3 rkl maidotonta margariinia
3 rkl vahvaa kahvia
2 rkl kaakaojauhetta
200-250g tomusokeria

Keitä kahvi, sulata margariini ja sekoita kaakaojauheen ja tomusokerin kanssa. Levitä jäähtyneen kakkupohjan ja kreemin päälle. Jäähdytä hyvin (yön yli jääkaapissa toimii loistavasti).

Ihanan mehevää, makeaa, suklaista ja herkullista.   


sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Eukalyptuskranssi saunassa

Viime jouluna kaikilla sisustusfriikeillä oli kranssi ja tosi monilla nimenomaan eukalyptuskranssi. Omakin sellainen piti saada, ostin sen tyylikkäästä ja inspiroivasta Kukkakauppa Mehitähdestä. (Jos ette ole siellä käyneet, niin suosittelen lämpimästi tutustumaan! Samoissa tiloissa toimii upea Sisustus ID ja Kitzen-keittiöt, joten inspis modernin tyylin ystäville on todellakin taattu.)

Kaiken jouluisen kranssifiilistelyn jälkeen alkoi jälleen konmaritus ja siivousintoilu ja nyt ollaan jo ihan muissa fiiliksissä. Trendikkäät sisustavat viherkasveilla edelleen ja koristelevat eukalyptuksenoksilla leikkokukkakimppunsa, mutta yhtään kranssikuvaa en ole nähnyt somesisustajien ihmeellisessä maailmassa kahteen kuukauteen.

Minne kranssit ovat hävinneet? Paljastakaa nyt!


Omani kuivui tosi kauniisti ja väri haalistui tyylikkään harmahtavaksi, mutta se ei kuitenkaan varissut yhtään. Jostain keksin viedä sen saunaan. Ja se oli todella hyvä idea! Eukalyptuskranssi on viihtynyt saunassa mainiosti. Mitään varisemista ei ole edelleenkään havaittavissa ja saunan ollessa lämpimänä tuoksu on aivan ihana. Tulee mieleen juhannussauna koivuntuoksuineen. Kylmässä saunassa en tuoksua huomaa, mutta lämmön ja kosteuden vaikutuksesta se jaksaa tulla esiin kerta toisensa jälkeen. Ja onhan se tosi kauniskin!

Tänään pojat olivat laittaneet saunan päälle sillä aikaa kun olin jumpassa ja jo kotiovelle asti tuli ihana eukalyptuksen tuoksu, joka houkutteli pehmeisiin löylyihin.

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Arjen harmauden hurmosta

Heippa ja oikein hyvää maaliskuuta! Nyt on hei virallisesti kevät. Tosi harmaissa tunnelmissa on kyllä tämä maaliskuu aloitettu, loska lotisee ja pilvet tuntuvat roikkuvan suunnilleen pään korkeudella. Voisi kuvitella, että tällaisena päivänä olisi ihanaa imeä väriterapiaa, mutta ei. Olen ihan harmaan hurmoksessa kotonakin.


Koska yksikään vuodenajan vaihdos ei tunnu miltään ilman uutta tyynynpäällistä, niin tietysti yksi sellainen on hankittu. Heittäydyin villiksi ja hommasin harmaan. Tämä löytyi ihan Prismasta ja on ihanan pehmoista puuvillaa! Samaan sarjaan kuului myös nätti torkkupeitto, mutta sitä en vielä pystynyt perustelemaan itselleni. Torkkupeittoja on muutenkin ihan liikaa. (Sen sijaan tyynynpäälliselle oli aito ja perusteltu tarve, sovitaanko näin?) Näitä sai kyllä myös kauniin tummansinisenä, mutta hetken harkinnan jälkeen oma valinta oli kyllä helppo - harmaata sen olla pitää, jälleen kerran.


Uskon, että harmaa on monelle muullekin kuin minulle aika turvallinen väri. Tarvitseeko sen arjen harmauden tarkoittaa lopulta negatiivisia asioita? Minä olen ainakin sellainen arkityyppi, jolle harmaat päivät merkitsevät jotain tuttua, turvallista, tavallista ja lohdullistakin. Eihän sitä kukaan jaksaisi, jos koskaan värit eivät räiskyisi ja pääsisi juhlimaan kunnolla, mutta välillä harmaus on ihan OK. Tänään oli juuri sellainen peruspäivä. Oli vaikea päästä sängystä ylös, mutta aamu oli ihan mukava, sitten perus työpäivä, lounaaksi tavallisia jauhelihapihvejä, tavallinen juoksulenkki, kotitöitä ja sisällä touhuamista lapsen kanssa. Ja nyt istuskelen kirjoittelemassa tätä postausta kietoutuneena tietysti harmaaseen, pehmoiseen neuletakkiin. Aion kömpiä aikaisin nukkumaan ja houkutella miehen tekemään samoin. Ehkä huomenna jotain muuta, mutta nyt on hyvä näin.

Miten teidän maaliskuu starttasi? 

P.S. Harmaudesta huolimatta olen ihan superinnoissani yhdestä sisustusprojektista, josta kuulette takuulla pian lisää. Olen nimittäin tilannut meille taulun! Siitä tulee aika iso ja paikaksi on kaavailtu olohuoneen paraatipaikkaa, tummaa telkkariseinää. Taulun maalaa tilaustyönä Virpi Viitala. Saatoin ehkä esittää jotain harmaan sävyjä toiveeksi sinnekin. ;) Jännittävä ja kutkuttava projekti, odotan lopputulosta todella malttamattomana.


maanantai 27. helmikuuta 2017

Äidin ja pojan välisestä ystävyydestä


Tunsin sinut niin hyvin jo ennen kuin synnyit. Tiesin, että liikkeesi ovat nopeita ja napakoita ja tiesin, että viihdyt tilanteissa, joissa tapahtuu. Kun sinut saatiin synnytyksen jälkeen elvytettyä, katsoit minua kiukkuisesti. Tulinen katse silmissäsi. Kaikkea tässä joutuukin kestämään, että saa elää!

Otamme aika usein yhteen. Olemme temperamentiltamme niin samanlaisia. Meitä kumpaakaan ei saa neuvoa. Tulistumme nopeasti, mutta lepymme vielä nopeammin. Osaat pyytää syliin ja osaat pyytää anteeksi. Pidä niistä taidoista kiinni, ihailen niitä suunnattomasti.

Olen ihan hirveän ylpeä sinusta. Siitä, miten hyviä ystäviä sinulla on. Siitä, miten viisaasti osaat sanoittaa tunteita ja aistia muiden tunnetiloja. Siitä, että olet ylpeä itsestäsi, etkä vähättele mitään. Siitä, että olet kulinaristi. Siitä, ettei sinulla ole kiire mihinkään. Kyllä R:n ehtii oppia viitenä ja kuutena voi mennä Särkänniemessä niihin kunnon laitteisiin. 

Olet tosi luottavainen. Et pelkää, paitsi joskus hämähäkkejä. Ei sinun tarvitse. Ei ikinä, sillä minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkin pelätä. Ei ole sellaista pimeää, jota minun hento käteni ei torjuisi.

Kun olemme kahdestaan, meillä on ihan omat jutut. Puhumme oikeastaan tavallista vähemmän, ei tarvitse kun tiedämme ilmankin sanoja, mitä toinen tarkoittaa. Käymme ravintolassa, kahvilla, ulkoilemassa. Tiedät, että tarvitsen liikuntaa ja suostut istumaan rauhassa rattaissa vielä 4-vuotiaanakin, jotta äiti saa treeninsä. Sehän on kyllä aika kivaa vauvaleikkiä ja haluat kuulla juttuja vauva-ajasta.

Rakas hassu pikku äiti, sanot kun mietin ääneen, kuinka hirveän ihmeellisen nopeasti kasvat. Hupsu äiti, mä tulen sun syliin isonakin ja vaikka mä kasvan, niin oon aina yhtä rakas sulle.

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Kevätsiivoukset mielessä

Kevättalvi ei ole siivousfriikille mitään helppoa aikaa. Ei todellakaan. Lisääntyvä valo paljastaa kaikki talven aikana salakavalasti kertymään päässeet liat ja siivouslistasta tulee loputon. Varsinkin lattialistasta (ehe-ehe, sorry puujalkavitsi). Miksi muuten koti on täynnä kaiken maailman listoja, joiden päälle kertyy kaiken maailman pölyä? Haaveilen talosta, jossa ei olisi lattialistoja, ovenkarmeja, kaakelisaumoja ja valokatkaisijat olisi upotettu seinän sisään. Tiesittekö muuten, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät pysty havaitsemaan valokatkaisijan rasian päällä olevaa likaa? Tiedän, uskomatonta, mutta vannon, että se on totta. Tällaisia henkilöitä nimittäin on lähipiirissäni.


Noh, itsehän siis kykenen havaitsemaan likaa missä tahansa (oman kotini sisäpuolella). Väitetään, että siivoaminen on ajanhukkaa ja sotkuiset ihmiset ovat oikeasti vain oleelliseen keskittyviä, fiksuja ja luovia, mutta minkäs teet. En minä tätä siivousfriikkeyttä ole itse valinnut. Se on valinnut minut. 


Niin että jos ulkona on tosi upea, talvinen auringonpaiste, niin joudun oikeasti tietoisesti ajattelemaan, että kyllä mun nyt KUULUU lähteä ulkoilemaan ja nauttimaan kauniista säästä, eikä jäädä jynssäämään paikkoja tänne sisälle, vaikka niin ihanasti sitä kirkasta valoa vasten kaikki lika (ja tuleva puhtaus) loistaisikin. 

Omat kevätsiivoukset olen aloittanut kaikkien sänkyyn liittyvien pestävien asioiden pesemisestä. Satuin nimittäin näkemään pätkän Unikulman mainosvideosta, jossa esiteltiin, miten peitoissa, tyynyissä ja petauspatjoissa voi alkaa elellä kaikenlaisia homeita ja muuta kasvustoa. Nyt sitten kaikki irrotettavissa oleva on pesty kuumassa lämpötilassa. Seuraavana vuorossa ovat torkkupeitot, koristetyynyt ja päiväpeitot. Mahdollisesti pari mattoakin lähtee pesulareissulle.

Rakastan sitä, että asiat ovat konepestäviä. Esimerkiksi keittiömme Pappelina-matto on ihan paras! Sen voi pestä kotikoneessa helposti milloin tahansa ja taas on puhtauttaan hohtava matto lattialla. Tuotteiden laadun usein huomaa juuri siinä, miten ne käyttäytyvät pesuissa. Pappelinaa voin kyllä suositella täydestä sydämestäni! Myös maljakot, kynttiläkipot sun muut on hyvä olla kunnolla konepestäviä, siksi tykkään tosi paljon Iittalan tuotteista. Esimerkiksi Kivi-tuikut kestävät konepesua loistavasti.


Rakastan myös Universal Stonea. Sillä lähtee kaikki sellainen, mikä ei millään muulla tunnu lähtevän. Kummalliset viirut seinissä, tussinjäljet pöydässä, pinttynyt lika valkoisista tennareista... Plussaa myrkyttömyydestä ja ympäristöystävällisyydestä sekä riittoisuudesta. Oma "kiveni" on ollut ahkerassa käytössä jo vuosia ja vielä on runsaasti tavaraa jäljellä.

Uskon ja toivon, että lapsestani tulee antisiivoaja, sellainen fiksu ja luova ja aikaansa oleellisiin asioihin käyttävä ihminen, joiden lähipiiri ei pyörittele silmiään jatkuvalle jynssäysvimmalle.

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Pohjoista valoa

Tämä helmikuu on ollut blogissani hiljaisempi kuin aikoihin. Syy löytyy live-elämän puolelta, joka on ollut kaikkea muuta kuin hiljainen. Menoja ja meininkiä on riittänyt! Työkiireitä, harrastusjuttuja, ja vielä lomakin. Tiedättekö sen tunteen kun ennen loman alkua tuntuu, ettei mistään tule mitään? Ettei nyt ainakaan ehdi jäädä lomalle. Ihan tuhat hoidettavaa asiaa jo pelkästään matkavalmisteluissa ja työtkin pitäisi saada jollekin mallille siksi aikaa. Aina sellainen olo, että on jäämässä ihan väärään aikaan pois. Juuri siksi aikaa kun olet buukannut itsesi muualle, tuntuu tapahtuvan kaikkea mielenkiintoista kotipuolessa. Ja vaikka rakastan reissaamista, niin oikeasti inhoan pakkaamista yli kaiken ja otan aina siitä ihan kauheat paineet. 

Mutta kuten aina, loma tiesi tälläkin kertaa paremmin kuin minä, että olin sen tarpeessa. Työkone sulkeutui, tien päälle päästiin ajallaan, auto saatiin pakattua ja kun olin hengittänyt pari päivää pohjoisen ilmaa ja nukkunut todella paljon (10 tunnin yöunien päälle parin tunnin päikkäreitä), tajusin että oli ihan sairaan hyvä olo.


Tällä kertaa talvilomareissumme suuntautui luonnonkauniiseen Kuusamoon. Itselleni tämä oli ihan eka kerta Pohjoisessa talvella, olen vain kerran aiemmin käynyt Saariselällä ja silloin oli syksy. Olin odottanut reissua tosi paljon, eikä tarvinnut pettyä! Matka tarjosi kaikkea sitä, mitä lähdettiin hakemaankin. Kauniita auringonnousuja ja -laskuja, pohjoisen valoa, hiihtoa, laskettelua, lumikenkäilyä, nuotiomakkaraa, hiljaisuutta, mökkielämää, villiruokaa, yhdessäoloa. Ja tylsistymistä, sitä nykyajan suurta luksusta.


Majoituimme suloisessa ja perinteisessä mökissä, joka oli täytetty erilaisilla mäntypinnoilla. Oikeasti, siellä oli mäntyä ihan kaikki! Seinät, katto, lattiat, väliovet, ovenkarmit, huonekalut, jopa verhotangot. Ihanaa mäntymaailmaa oli raikastettu mintunvihreällä (!) keittiökaapistolla sekä viininpunaisilla sohvilla ja nojatuoleilla. Nämä ihanat täydellisesti toisiinsa yhteensointuvat mintunvihreän ja viininpunaisen sävyt vielä seikkailivat mökin tekstiileissä aina voimakaskuvioisista kukkaverhoista raidallisiin mattoihin ja ruudullisiin päiväpeitteisiin. Todellinen skandinaavisen modernin tyylin rakastajan unelma siis, eikö?


Pari ensimmäistä päivää mietin, kuinka helposti mökkiin saisi freesiä ilmettä kun vaihtaisi verhot valkoisiin, mustavalkoiset päiväpeitot, viininpunaisten kalusteiden tilalle harmaata, keittiönkaapinovet voisi maalata valkoisiksi ja ehkä ne verhotangotkin... Tiedän, kuulostaa aika hullulta, käyttää nyt energiaa miettimällä toisen omistaman mökin sisustusta, mutta tällaista se on kun on todella sisustusterapian tarpeessa. ;)

Näin jälkikäteen ajateltuna nuo pari päivää olivat sattumalta juuri ne, jolloin nukuin univelkaani pois...


Koska sitten aloin nähdä asiat uudessa valossa. Se mintunvihreä keittiö oli ihan toimiva, suorastaan mukava, ja etenkin kotoisa. Mäntyhirsien keskellä oli hyvä hengittää. Kukallisenkirjavat verhot olivat oikeastaan aika hauskat ja viininpunaisessa sohvassa sai mahtavan mukavan asennon loimuavan takkatulen katseluun. Pikku-T:n lempiväri on sitä paitsi punainen ja hän on toivonut meille mm. punaista sohvaa (kauhea pettymys kun hankittiin harmaa), punaisia portaita (niistä tuli valkoiset) ja punaista seinää vierashuoneeseen (maalasin tumman seinän valkoiseksi). Voitte siis uskoa, miten fiiliksissä hän oli niistä punaisista huonekaluista!


Ja sitten tuli se lause.

Äiti mä tiedän, että sä tykkäät ihan kauheesti niistä kaikista huonetavara-asioista. Mutta täällä matkalla on kivaa kun sä ehdit enemmän halata mua ja iskää.


Totta kai jos mökki olisi omani, tekisin nuo edellä luetellut raikastavat muutokset sisustukseen ja varmaan paljon muutakin. Mutta ei sisustaminen ole oikeasti niin tärkeää. Joskus on hyvä laittaa silmät kiinni ja tunnustella, miltä koti ympärillä tuntuu. Väitän, että edes me designiin hurahtaneet emme välttämättä valitsisi mukavimman tuntuiseksi tuoliksi sitä kuuluisinta muotovaliota. Kaunis muotoilu on hieno asia ja tunnen sitä kohtaan suurta intohimoa, mutta jos ilta toisensa jälkeen kuluu täydellistä torkkupeittoa netistä etsiessä, etkä sen takia ehdi halata perheenjäseniäsi, kannattaa kääriytyä vanhaan, nukkavieruun torkkupeittoon ja ottaa rakkaat kainaloon.


Älkääkä ymmärtäkö väärin. Minun mielestäni hyvä muotoilu tarkoittaa ehdottomasti sitä, että kaunis ulkonäkö yhdistyy hyvään käytettävyyteen, kestävyyteen, mukavuuteen ja siihen oikeaan fiilikseen. Aivan ehdottomasti. Ehkä tämä oli vain itselleni pieni herätys, sillä seuraan sisustamisen maailmaa niin tiiviisti ja some-feedini täyttyy päivittäin upeista kuvista. Kuvat ovat kuitenkin vain kuvia, aito tunne syntyy visuaalisuuden lisäksi niistä kaikista muista aistikokemuksista.


Ylipäätään Kuusamossa ihastutti rentous ja mutkattomuus. Oli ihanaa viettää viikko ilman meikkiä urheiluvaatteissa, eikä silti tarvinnut tinkiä kivoista kahvila- ja ravintolaelämyksistä.


Kuten niin usein, tälläkin kertaa piti lähteä kauas, että näki lähelle. Kun tulimme kotiin, jokainen huone näytti mielestäni raikkaalta, selkeältä, vaalealta, aika kivalta. Tunsin lattialämmityksen ihanan mukavuuden jalkojeni alla ja kaikki tutut tavarat olivat siististi paikoillaan. Ennen reissua näin ympärilläni muutoskohteita (uutta maalipintaa, huonekaluprojekteja, verhomuutoksia, you name it) ja konmaritettavia kaappeja (hitsit, että inhoan tuota konmarittaa-verbiä), juuri nyt niillä projekteilla ei tunnu olevan mikään kiire.


Ehkä saimme mukanamme ripauksen pohjoisen valon taikaa tänne omaankin kotiin.

P.S. Myöhästyneet ystävänpäivä-terkut kaikille blogini lukijoille! Kiva kun olette siellä. :)

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Uskallatko unelmoida?

Sunnuntai-ilta, taas kerran yksi viikko päätöksessään. Viikko täynnä tavallista arkea, aamuja, iltoja, energisiä ja väsyneitä hetkiä. Elämässäni on juuri nyt paljon sellaista, josta aiemmin haaveilin. Saan tehdä mielenkiintoista työtä koulutustani vastaavassa tehtävässä, minulla on ihana perhe jaturvallinen koti, rakkaita ystäviä, innostavia harrastuksia, olen saanut matkustella ja kokea paljon.

Olen tästä kaikesta hyvin kiitollinen. Mutta aika usein viime aikoina mielen on vallannut joku kumma haikeus. Ulkopuolisuuden tunne. Vähän sellainen, etten oikein tiedä minne olen menossa ja mistä tulossa. Outoa kyllä, etten ole tunnistanut sitä, ehkä en ole uskaltanut päästään sitä pinnalle.

Ehkä koska niin moni asia on niin hyvin, olen välillä unohtanut unelmoida. Olen melkein kieltänyt sen itseltäni. Tai ehkä en ole uskaltanut kohdata unelmiani, koska olen pelännyt, että jos sanon ne edes itselleni ääneen, jotain viedään minulta pois. Silloin ne eivät ainakaan toteudu.


Unelmien listaaminen tuntuu hyvin vastuulliselta tehtävältä. Nyt mä tässä näin päätän unelmoida näistä asioista ja vielä kerron siitä muille. Entä jos nämä kaikki toteutuukin? Entä jos mikään ei toteudu? Entä jos haluan muuttaa unelmalistaani heti huomenna? Kukas siitä sitten ottaa vastuun? Näin on, ihan liian vaikeaa, parempi kun vaan selaan netistä näitä blogeja aivot narikassa ja luen jotain kevyttä kirjaa. Tai mietin seuraavan päivän vaatteita. Huomattavasti turvallisempaa.

Minä uskon, että onnelliset ja onnellisuuttaan säteilevät ihmiset kyllä uskaltavat unelmoida. Ihan varmasti! He uskaltavat ottaa riskin, että unelma toteutuu tai ei toteudu. Tai että se vaihtuu matkan varrella. Ja ehkä heitäkin pelottaa, mutta he ovat päättäneet uskaltaa. Ja nyt minäkin päätän. Tänään viides helmikuuta vuonna 2017 unelmoin (satunnaisessa järjestyksessä) siitä, että:

- voin vielä joskus työskennellä ja asua ulkomailla jonkin aikaa
- asumme jonain päivänä järven tai meren rannalla
- kouluttaudun BodyBalance-ohjaajaksi
- minusta tulee täti, jonka kanssa on turvallista ja hauskaa
- poikani löytää paikkansa maailmassa ja välini häneen pysyvät läheisinä ja lämpiminä koko elämän ajan
- minusta tulee joskus mummo
- opin hyväksymään itseni sellaisena kuin olen ja ottamaan elämän rennosti
- teen maailmanympärysmatkan  

Mistä sä uskallat unelmoida tänään?

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Parasta just nyt


Keltaisen värin paluu sisustukseen: Joulun ajan mustavalkoisuuden jälkeen pehmeä, vaalea keltainen on taas tehnyt paluun. Tämä on vaan kyllä niin meidän kodin sävy.


Uudet treenitossut: Nämä ovat salikäytössä nyt, mutta kesällä ehkä siirrän ihan ulkokäyttöön, niin mukavat ja hyvännäköiset popot. Nikesta tykkään merkkinä tosi paljon. Asicsiin luotan tosin juoksutossuissa. Nyt onkin muuten ollut tosi hyviä juoksukelejä ja treenit kulkeneet muutenkin mukavasti.


Tulppaanit <3 Ei kaipaa selityksiä.


Supersankarit: Tilasin Deseniolta tämän coolin julisteen, se sopii tosi hyvin pikkujäbän huoneeseen. Batman nyt on aina kova, mutta viime aikoina erityisen pinnalla, nimittäin Lego Batman-elokuvaa odotetaan meillä kuumeisesti.


Hyvät kirjat ja tv-sarjat: Tämä Riikka Pulkkisen kirja oli älyttömän hyvä! Taustalla näkyvää Tommi Kinnusen kirjaa olen vähän säästellyt talvilomareissuun, joka muuten koittaa ihan pian. Suuntana Kuusamo, odotan ihan superinnolla! (Me ollaan koko perhe nyt innostuttu talvisesta ulkoilusta, ihan perinteisestä luistelusta ja pulkkailusta ja muusta, reissussa sitä varmasti pääsee harrastamaan ihan yllin kyllin.) Sykkeen uusimman tuotantokauden katsoin myös juuri läpi ja se oli taas taattua viihdettä. Suomen kauneinta kotia on tietysti tullut seurattua, mukana on ollut muutaman tutunkin ihanat kodit. Niin ja nyt voikin siirtyä odottelemaan kiinnostavinta uutuutta vähän aikaan, nimittäin keväällä alkavaa Lauri Ylösen uutta Laurin talot -sisustusohjelmaa, siitä tulee varmasti ihan huippu.

Kivaa helmikuun alkua! Olisi kiva kuulla, mikä on sulle parasta just nyt.

lauantai 28. tammikuuta 2017

DOTS

Kaltaiselleni lamppufriikille valaisinten paikkojen vaihtelu on yksi helpoimmista tavoista saada jotain uutta sisustukseen. Tällä kertaa kokeilin Pentikin pallolampunjalkaa makuuhuoneeseen ja löysin kätköistäni siihen tuon ison mustan varjostimen. Tuli tosi kiva kokonaisuus! Makuuhuoneessa on nyt selkeä palloteema - Hayn Mega Dot -päiväpeitto, Marimekon Kivet -tyyny ja pallolamppu. Kattovalaisinkin on vielä pallon muotoinen, vaikka ei kuvissa näykään. Lundian Soihtu-valaisin siirtyi pikku-T:n huoneeseen (jossa ennen oli tämä pallolamppu oranssilla varjostimella) ja sinne se toi toivottua keväistä raikkautta. Oikein hyvä siirto siis.


Tämän makuuhuoneen puoliksi maalatun seinän suhteen olen pyöritellyt erilaisia vaihtoehtoja. Olen nyt päätymässä siihen, että kiinnitetään maalisävyjen rajalle peitelista, joka saisi jopa olla aavistuksen koristeellinenkin. Se korostaisi päätymäistä vaikutelmaa entisestään. Tauluhylly-ajatuksestakaan en ole ihan täysin luopunut. Kumman te valitsisitte?

maanantai 23. tammikuuta 2017

Viisi sääntöä sisustamiseen

Viime postauksessa vähän jo vihjailinkin, että olen suunnitellut tekeväni postausta asioista, joita olen oppinut sisustamisesta - usein yrityksen ja erehdyksen kautta. Ihan ensin pakko sanoa, että oikeastihan sisustamisessa ei todellakaan tarvitse noudattaa mitään sääntöjä, jokainen sisustakoon kotinsa kuten hyväksi kokee. Mutta itse intohimoisena sisustusharrastajana olen huomannut, että kauniita koteja usein yhdistää muutama melko yksinkertainen niksi, joita noudattamalla olen itsekin saanut välillä aikaan ihan toimivia kokonaisuuksia. Niistä viisi suosikkiani tässä.


 1. Valitse iso matto


Liian pieni matto tekee tilasta usein sekavan ja jopa todellista pienemmän oloisen. Jos siis epäröit kahden koon kanssa, niin valitse rohkeasti se isompi. Olohuoneessa maton tulisi ylettyä kunnolla sohvan alle ja koota huonekalut kokonaisuudeksi. Meillä on 2x3-metrinen matto ja se saisi olla vielä suurempikin. Jos tykkäät matosta ruokapöydän alla, tarkista, että tuolin jalat mahtuvat maton päälle silloinkin kun pöydän ääressä istutaan. Sängyn allakin suuri matto toimii hyvin, itse ainakin olen ollut tosi tyytyväinen meidän isoon mattoon, joka korvasi pari pienempää, aina vinossa ollutta "sängynvierusmattoa" aikanaan.


2. Oikeat mittasuhteet selviävät sovittamalla


Maton koon lisäksi mittasuhteisiin kannattaa muutenkin kiinnittää huomiota. Meillä oli tähän kotiin muuttaessa vanhan kodin liian pieni sohva ja neljän hengen ruokapöytä. Kun saimme reilumman sohvan ja kunnon kokoisen ruokapöydän, koko alakerta tuntui suurenevan. Liian pienet huonekalut eivät suurenna tilaa, kuten voisi luulla - päinvastoin. Olen minimalisti ja tyhjien pintojen rakastaja, mutta pakko myöntää, että joskus enemmän on enemmän ja suurempi kaunista. 

Sisustushankinnoissa kehotan ottamaan tuotteita kotisovitukseen! Monissa verkkokaupoissa on palautusoikeus ja sisustusmyymälät antavat kokemukseni mukaan mielellään tuotteita lainaan sovitusta varten. Haaveilin aiemmin Lundian Soihtu-lattiavalaisimesta ja lopulta hain sen sovitukseen. No, liian isohan se meille oli. Suuri valaisin sai kaiken muun (mm. pianon) ympärillään näyttämään hassun kutistuneelta. Sen sijaan Soihtu-sarjan pöytävalaisin löysi paikkansa meiltä helposti, sen mittasuhteet olivat enemmän meidän nykyisen kodin tuntuiset. 

Jos olet epävarma mittasuhteista, voi apuna käyttää myös kameraa. Kuva paljastaa usein aika armottomasti, jos huonekalu tai valaisin on aivan väärän kokoinen. Ammattitaitoista sisustussuunnittelua voisin myöskin hyvin harkita käyttäväni isommissa hankinnoissa. Suunnittelijoilla on käytössään usein 3D-mallinnusohjelmia, joilla sovittaminen käy helposti ja välttyy hutiostoksilta.

3. Luo tasoeroja


Huonekalut ja kiintokalusteet muodostavat tiloihin useita tasoja. On TV-tasoa, senkkiä,  keittiön saareketta, sohvapöytää, kirjahyllyä... Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että samassa tilassa yhdistyisi eri korkuisia tasoja. Esimerkiksi puolikorkean senkin pariksi voisi sopia ihan matala TV-taso. Pianon kanssa samaan tilaan voisi yhdistää täyskorkean kirjahyllyn.Jos samassa tilassa on paljon saman korkuisia tasoja, kokonaisuudesta tulee helposti hiukan tylsä ja staattinen.



4. Kodin sisä- ja ulkotilat ovat kokonaisuus


Kauniissa kodeissa sisä- ja ulkotilat muodostavat kokonaisuuden. Kannattaa siis kurkata omaakin kotia ulkopuolelta sillä silmällä. Jos asut mielestäsi susirumassa talossa, jonka julkisivusta et halua lainata yhtäkään elementtiä sisäpuolelle, niin mieti edes talon rakennusaikakautta. Yleensä talon rakennusajan muotoilu toimii todella hyvin myös sisätiloissa, esimerkiksi huonekaluissa, valaisimissa ja jopa tekstiileissä. (Taas tullaan näihin mittasuhteisiin.)

Meidän koti on ulkopuolelta aika selkeälinjainen, selkeyttä ja kontrastejahan suosimme myös sisäpuolella. Punatiiltä meillä ei ole sisätiloissa, mutta sen sijaan olen lainannut sävyjä ulkoa. Olohuoneen Takorauta-sävyllä maalattu seinä on saman värinen kuin ulko-ovet ja ikkunanpuitteet. Kaiteen siniharmaa toistuu ruokapöydän tuoleissa ja harmaanruskea rimotuksen sävy esimerkiksi keittiössä.


5. Riko kaavaa


Oletko löytänyt oman tyylisi? Onneksi olkoon! On aika rikkoa kaavaa! ;) Jos rakastat klassikkohuonekaluja, hanki niiden kaveriksi joku uudemman muotoilun edustaja. Jos kotisi on moderni, yksikin vanha ja perinteisemmän tyylin huonekalu voi tuoda uskomattoman paljon särmää. Maalaisromanttisen kodin katseenvangitsijana voi toimia moderni design-valaisin. Mustavalkoisessa kodissa saa olla yksi värikäs huone. Ja jos kodissa on paljon kulmikkaita muotoja (kuten huoneasioissa yleensä), kokeile pyöreää mattoa, peiliä tai vaikka kaarevaa seinää. 



Ja viimeisinä vaan tärkeimpänä: unohda säännöt, pidä hauskaa, äläkä pelkää epäonnistua. Maku ja muoti muuttuu, se on varmaa. Mutta yhtä varmaa on, että jotkut yksittäiset hankinnat miellyttävät tunnearvonsa tai loistavan muotoilunsa ansiosta vielä vuosikymmentenkin päästä. Mistä hankinnasta tulee hitti ja mistä huti, se selviää kokeilemalla. Oma tavoitteeni sisustajana on, että joskus tulevaisuudessa, pitkän ajan kuluttua kodissani on eri elämänvaiheissa toteutuneita unelmia, jotka muodostavat kerroksellisen, merkityksellisen kokonaisuuden juuri meidän perheelle.

Mitä sääntöjä teillä muilla on? Nyt parhaat vinkit jakoon!

lauantai 21. tammikuuta 2017

Miksi kirjoitan sisustusblogia?

Olen ollut intohimoinen sisustusharrastaja nyt viitisen vuotta. Kaikki alkoi siitä kun ostimme ensimmäisen omistusasuntomme ja teimme siihen pientä pintaremonttia. Homma kiihtyi siinä vaiheessa kun perustin blogin, josta puolivahingossa muodostui hyvinkin sisustuspainotteinen. Olen oppinut näiden vuosien varrella aika paljon sisustamisesta. Selannut tuhansia blogisivuja, lukenut sisustuslehtiä ja -kirjoja, keskustellut sisustamisesta muiden hurahtaneiden kanssa - mutta ennen kaikkea kokeillut, onnistunut, epäonnistunut. 


Asumme "bulkkirivitalossa", ei missään yksilöllisessä arkkitehdin juuri meille suunnittelemassa omakotitalossa, ei todellakaan (valitettavasti) järven rannalla eikä olohuoneemme ikkunoista näy täydellinen metsämaisema, vaikka kauniilla luonnonläheisellä paikalla saammekin ilon asua. Meillä ei ole viiden metrin huonekorkeutta, isoja ikkunoita tai erityisvarusteltua keittiötä. Kodin pintamateriaalit ovat ihan laadukkaat, mutta varsin tavalliset. Varmaan näin suurin osa muistakin suomalaisista asuu.

Olen siis tavallinen sisustaja. En ole mikään remonttireiska, oikeastaan peukaloni on ihan keskellä kämmentä kaikissa DIY-hommissa. Ja silti intohimonani on sisustaminen ja kodin kauneus. Nautin monista harrastuksistani paljon ja olen kiinnostunut todella monista asioista, mutta kun pääsen keskustelemaan sisustamisesta kaverin kanssa, huomaan syttyväni ihan eri tavalla kuin muissa keskustelunaiheissa. Monet tutut ovatkin alkaneet kysellä pieniä sisustusvinkkejä ja olen enemmän kuin innoissani kun pääsen heitä auttamaan. (Mieheni on myös kiitollinen kun saan purkaa sisustusenergiaani muuallakin kuin kotona ;))

Sain suuren ilon osallistua tällä viikolla markkinointitoimisto Unfairin järjestämään, erittäin inspiroivaan bloggaajailtaan, jossa meitä kehotettiin avoimemmin kertomaan lukijoille, miksi kirjoitamme blogia, kenelle ja mitä haluamme sillä saada aikaan.

Ensin ajatus tuntui hassulta. Kyllähän ne mun lukijat tietää, miksi kirjoitan! Mutta sitten mietin hiukan tarkemmin. Kerronko oikeasti, miksi bloggaan? En ehkä kuitenkaan. No, tietysti koska rakastan valokuvaamista ja kirjoittamista ja nimenomaan niiden yhdistelmää. Joten en voisi kuvitella itselleni paremmin sopivaa tapaa jakaa ajatuksiani ja inspiraationkohteitani. Mutta bloggaan myös siksi, että haluan välittää iloa sisustamisesta ja muista arjen kivoista asioista. Ei se ilo ja kaunis koti oikeasti vaadi hulppeita puitteita, näihin ihan tavallisiin rivareihin saa tehtyä vaikka mitä! Kirjoitan siis tavallisille suomalaisille. Ja yrittäminen, erehtyminen, kokeileminen - se kaikki on sallittua. Täällä Zubin nurkkauksessa ei ole täydellistä eikä koskaan tule olemaankaan. Tietysti seuraan trendejä ja innostun niistä, mutta trendikkyys ei ole kotonamme pääasia. Toivon, että blogikirjoituksiani on kiva ja rento lukea. Toivon, että saatte ideoita ja inspiroidutte, mutta ette koskaan lannistu tyyliin "apua miten täydellistä, ei meillä vaan...". Ja toivon, että voitte joskus nauraa, ihastua tai vihastua, tunteet ovat sallittuja!

Viime aikoina yksi tärkeä ajatus on kirkastunut mielessäni. Bloggaan myös siksi, että toivon tulevaisuudessa saavani tehdä enemmänkin sisustamiseen liittyviä projekteja. Ne voivat olla ihan pieniä, kuten että pääsen kuvaamaan tutun kauniin kodin tai auttamaan maton hankinnassa. Tai, kuten viime vuonna, pääsin osallistumaan koekeittiön sekä erään pienen ravintolan sisustustamiseen töideni puolesta. Joten jos tykkäät tyylistäni ja sisustusfilosofiastani edes hitusen ja kaipaat apua pienenkin ongelman kanssa, niin ole rohkeasti yhteydessä, meiliosoitteeni löytyy blogin sivupalkista.

Juuri nyt työn alla on postaus viidestä helposta "sisustussäännöstä", jotka olen itse oppinut yrityksen ja erehdyksen kautta. Julkaisen sen lähipäivinä, joten pysykäähän linjoilla. Ihanaa viikonloppua!