Suomalaisuuden ytimessä: Artek

Suomi 100 on nyt kaikkien huulilla ja olen miettinyt sen myötä aika paljon suhdettani suomalaisiin brändeihin. Omistan aika paljon suomalaisia tuotteita ja olen aina ostanut niitä mielelläni. Nyt jotenkin erityisen mielelläni, sillä monet kotimaiset merkit ovat kehittyneet ihan valtavaa vauhtia viime vuosina. 

Pelkästään suomalaisuus itsessään ei vielä riitä siihen, että rakastuisin tuotteeseen tai sen muotoiluun, mutta kyllä kotimaisuus selvä plussa on. Etenkin, jos tuotteet ovat myös Suomessa valmistettuja. Olen tosi ylpeä suomalaisuudestani ja meidän toimivasta, käytännöllisestä ja luonnonläheisestä muotoilustamme.

Rakkaus Artekiin on varmaan siirtynyt jo äidinmaidossa, sillä meillä on kotona aina ollut paljon Artekia. Ihan ensimmäinen design-sisustustuotteeni ikinä oli Aalto-vaasi, jonka sain ylioppilaslahjaksi. Ensimmäinen design-huonekaluni oli Artekin ritiläpenkki, jonka sain vanhemmiltani kun valmistuin kauppatieteiden maisteriksi vuonna 2008. Hienoja muistoja ja upeita tuotteita, joista en tule luopumaan koskaan. 

Artekin jakkarat ovat osa luotettavaa arkea - eteisessä, keittiössä, vaatehuoneessa. Ne haetaan pöydän ääreen kun on paljon rakkaita koolla. Tekstiilit palvelevat nöyrästi vuodesta toiseen. Siena-kuosiin ei voi kyllästyä. 

Olen vähän logofriikki ja ihailen yritysten hienosti luotuja visuaalisia ilmeitä. Artekin logo on yksi suosikkilogoistani. Sen näkemisestä tulee jotenkin aina niin hyvä fiilis. Se yhdistyy sivistykseen - kouluihin, kirjastoihin, kulttuuritaloihin. Niihin paikkoihin, joissa tarvitaan kestävyyttä ja yli vuosikymmenten hyvältä näyttävää muotoilua. 

Artek on todella ikoninen brändi ja heidän tuotteensa tosi iso osa suomalaisuutta. Alvar ja Aino Aalto olivat todellisia uranuurtajia, joiden työtä arvostan ja ihailen valtavasti. On hienoa nähdä, miten Artek on mennyt brändinä paljon eteenpäin ja kehittynyt - yksi osoitus siitä on upea Helsingin keskustan myymälä, josta nämä kuvat ovat. Miten rauhallinen, luonnonläheinen, arvokas ja kuitenkin rento tunnelma! Ihailen.

Millainen suhde teillä on Artekiin?

Entä suomalaisuuteen sisustamisessa?

Kaikella on tarkoitus? (50-luvun arkkitehtuuria, mummilan tuoksua ja koira-allergiaa)

Lapsena minulla oli ihana mummila Porin Tiilimäellä. Kolmikerroksinen 50-luvun rivitalokoti, joka oli täynnä mielenkiintoisia paikkoja, komeroita, sokkeloita ja mummin loputtomia aarteita. Vinot katot, erikoisissa paikoissa olevat ikkunat, pitsiverhot, plyyshisohvat. Kellarissa ukin suksienhuoltopiste, puutarhassa rautaportit ja upeat kukkaistutukset. 

Kun olin 13-vuotias, minulle hyvin rakas ja läheinen ukki kuoli. Mummi muutti pienempään kerrostalokotiin Silloin vanhempani miettivät, voisivatko he ostaa tämän kodin meille, mutta se olisi ollut liian ahdas koko perheellemme.

Teininä kuitenkin haaveilin asumisesta juuri tuolla. Menevän nuoren naisen vaakakupissa painoi tietysti se, että Tiilimäeltä olisi ollut lyhyt matka harrastuksiin ja keskustan menoihin, mutta olin myös hyvin kiintynyt itse taloon, sen tuoksuihin, muotoihin ja ympäristöön. 

Monta vuotta myöhemmin tämä asunto, tai siis MEIDÄN MUMMILA, tuli myyntiin. Olin jo muuttanut pois kotoa, mutta Porissa käymässä. Äiti kysyi ohimennen, lähtisinkö katsomaan. No tietenkin!

Kun astuimme sisään, se mummilan tuoksu tuli ensimmäisenä vastaan. Itku tuli vasta yläkerrassa. Kiersin jokaisessa huoneessa, enkä melkein malttanut lähteä ollenkaan pois. Näin kodin arkkitehtuurin ja sisustuksen yksityiskohdat eri tavalla kuin lapsena, mutta se tuttu henki oli siellä ihan samana.

En voinut kuvitella sitä vaihtoehtoa, että vanhempani eivät muuttaisi tähän kotiin. Ei sellaista kai ollut.

Kaikella on tarkoitus. Sillä on tarkoituksensa, että tämä asunto on paitsi minun, myös lapseni mummila. Sillä on tarkoitus, että ukilla ja mummilla ei ollut aikanaan varaa tehdä isoja remontteja ja uudistuksia. Nyt tämä asunto on se yksilö taloyhtiössä, jota ihaillaan. Ai näinkö arkkitehti tämän suunnitteli? Näinkö tämä alun perin oli? 

Toki 50-luvun moderni funktionalismi, jota tämä arkkitehti Aulis Blomstedtin suunnittelema "ketjutalo" mielestäni edustaa, on juuri nyt todella trendikästä, mutta minä uskon, että rakennusajan harkitut yksityiskohdat eivät menetä tenhoaan ikinä. Tämä talo ja sen alkuperäiset aidot materiaalit tulevat kestämään vielä todella, todella pitkään. Kunpa malttaisimme useammin antaa asioille aikaa ja jälkikäteen nähdä niiden kauneus.

Mummila on ollut meidän Pikku-T:lle ihan pienestä asti tosi tärkeä paikka. Hän on ollut siellä hoidossa paljon. Käynyt papan kanssa läheisellä jäähallilla katsomassa Ässien pelejä, ulkoilemassa "Porimettässä" ja mummin kanssa polskimassa maauimalassa (joka muuten myös edustaa 50-luvun funkkista, suosittelen tutustumaan). Tämän hoitopaikan ansiosta me vanhemmat olemme saaneet järjestettyä monia päällekkäisiä työmenoja, juhlia ja reissuja. Olen hyvin iloinen ja kiitollinen niistä.

Nyt hoitoreissut ovat vaikeutuneet, enkä tiedä, kuinka paljon niitä on enää jäljellä. Pikku-T on tosi pahasti allergisoitunut mummilan koiralle. Mummilassa, jossa minun on ollut aina niin helppo hengittää, ei pojallani kirjaimellisesti riitä happi. Se on ihan kamalaa. En vielä ihan täysin edes käsitä, miten iso asia tämä meidän perheelle onkaan. 

Tässä viime aikoina on tullut aika usein vastaan asioita, jotka eivät ole menneet niin kuin minä olisin halunnut. Mutta kaikella on tarkoituksensa ja kyllä tämäkin vielä ratkeaa parhain päin. Näin uskon. Ainakin itse osaan arvostaa ja olla kiitollinen siitä, ettei itselläni ole koskaan ollut allergioita. Olen voinut syödä mitä vaan, yöpyä missä tahansa ja käyttää melkein mitä kosmetiikkaa tahansa. En enää pidä sitä itsestäänselvyytenä.

Onko teillä vinkkejä koira-allergian hoitoon tai kokemuksia vastaavasta tilanteesta? Entä onko muita, jotka ihailevat 50-luvun arkkitehtuuria ja muotoilua?

Tapetti-ihastus: Trapez

Lauantai on hyvä aloittaa pienillä sisustusfiilistelyillä ja -haaveiluilla. Mulla on viime aikoina pyörinyt haaveissa tapetit - ovathan ne nyt taas todella pinnalla. Kuviot kiehtovat, mutta tiukka graafisuus tai mustavalkoisuus tuntuu liian kovalta isona seinäpintana. Toisaalta rohkeat ja ajankohtaiset kukkakuosit, niin upeita kuin ne ovatkin, eivät sopisi meidän kotiin. 

Täydellinen kompromissi löytyy taas tanskalaisen designin pettämättömästä tyylistä, Arne Jacobsenin suunnittelemasta Trapez-tapetista. Tilasin tästä kauniista Scandinavian Designers- kokoelmaan kuuluvasta tapetista näytteet eri sävyissä Boråstapeterilta. 

Kaikki sävyt ovat kyllä niin kauniita, etten ainakaan vielä pystynyt päättämään omaa suosikkiani. Ensihätään tein tapettinäytteistä pieniä tauluja laittamalla niitä kehyksiin, mutta toivottavasti vielä joskus saan ihan kokonaisen Trapez-seinänkin meidän kotiin. 

Kuva on Mikkelin Asuntomessuilta, kohteesta Casa Wellikulho. Tässä talossa oli käytetty tosi kauniisti värejä ja erityisesti lapsille sisustetut huoneet sykähdyttivät. Trapez-tapetin kuosi löytää hienosti parin vaaleanharmaaksi maalatusta seinästä ja pehmeistä puun ja pastellien sävyistä. Tykkään!

Hakola: New Nordic Traditions

Olen aivan ihastunut Hakolaan, kuten aika moni muukin sisustaja juuri nyt. Heidän laadukkaat, Suomessa käsityönä valmistetut tuotteensa ovat samaan aikaan trendikkäitä ja ajattomia, käytännöllisiä ja kauniita. Ne sopivat niin moderniin kuin perinteiseen sisustukseen ja kestävät kovaa kulutusta.

Tänä päivänä me kuluttajat janoamme koskettavia tarinoita ja Hakolalla on sekin puoli hallussa. Perherityksen historia on tosi kiehtova ja nuori luova johtaja Annaleena Hämäläinen on todella tehnyt vaikuttavaa työtä paitsi malliston uudistamisessa, myös myynnissä, markkinoinnissa ja brändäyksessä. (Kuunnelkaapa vaikka Designtarinoita-podcast, jossa Annaleena kertoo työstään.) Annaleenan tyyli pyörittää yritystä vaikuttaa ihanan mutkattomalta ja rehelliseltä - tällainen vetoaa meihin suomalaisiin.

Hakola edustaa siis juuri sellaista muotoilua ja tuotantoa, jota itse arvostan ja haluan tukea. Niinpä on oikein harmittanut, että meillä ei ole ollut kotona paikkaa Hakolan upeille huonekaluille. Onneksi heillä on valikoimissa myös kasvava valikoima kivaa sisustuksen pientavaraa, joista meille on nyt saapunut Riippu-sarjan ruukku sekä kaunis juliste.

Ruukku on itse asiassa osa kivaa amppelia, joka on meillä vielä kiinnittämättä paikoilleen. Olen jo jonkin aikaa etsinyt modernia ja omaan tyyliin sopivaa amppelia, joten kun bongasin tämän uutuuden Habitaresta, ilahduin kovasti. Otan kyllä kuvia itse amppelistakin kun niin pitkälle joskus päästään.

Riippu-ruukkua myydään myös ilman amppelia ja se toimii hyvin yksinään. Ulompi ruukku toimittaa aluslautasen virkaa, joten tässä on minullakin toivoa saada kasvit viihtymään.

Mulla on joku juttu koivujen kanssa, kuvailen niitä usein luonnossa liikkuessani, joten kun sain valita Habitaressa yhden Hakolan uusista julisteista, oli valinta helppo. Kiitos, tykkään julisteesta todella paljon! Kuulemma näitä julisteitakin on tulossa vielä jossain vaiheessa verkkokauppaan myyntiin.

Tässäpä siis ensimmäiset ikiomat Hakola-tuotteeni, eivät varmasti kuitenkaan viimeiset. Näissä on ainesta tulevaisuuden klassikoiksi.

Eave, Godot & Lorde

Halusin jakaa teille upeat, ajankohtaiset ja inspiroivat kuvat tanskalaisen Menun hienoista sohvista nimeltään Eave ja Godot. Eave-moduulisohvassa on aivan mainiot muhkeat muodot, olen ihan myyty. Godot on puolestaan siron ilmava ja laittamalla sohvia vierekkäin tai vastakkain saa hienoja kokonaisuuksia. Näissä kuvissa on juuri nyt pinnalla oleva hämyinen tunnelma ja maanläheisiä sävyjä.

Mulla soi kuulokkeissa juuri tällä hetkellä Lorde. Onko hän tuttu artisti teille? Ihan vilunväreet menevät pitkin selkää, uskomattoman taitava nuori muusikko. Loistavaa musaa vaikkapa joogailuun tai syksyiseen fiilistelyyn. Suosittelen suurella sydämellä.

Kuvat: https://menu.as/

Maailman kuvauksellisimmat tuolit

Se olis nyt semmoinen homma, että maailman kuvauksellisimmat tuolit ovat saapuneet meille. Tähän lopputulokseen olen todellakin tullut, sillä tuntuu, että nämä kaunokaiset sopivat tilaan kuin tilaan ja näyttävät ihan kaikissa kuvissa todella upealle. Kyseessä on tietenkin Arne Jacobsenin vuonna 1952 suunnittelema Muurahaistuoli, varmasti yksi maailman kuuluisimmista, ajattomimmista ja valitettavasti myös kopioiduimmista design-klassikoista.

Metallijalkainen tuoli taivutetulla istuimella on aina viehättänyt minua. Nuorena opiskelijana halusin sellaiset ensimmäiseen omaan kotiini punertavassa kirsikkapuun sävyssä, joka oli silloin kovin muodikas väri. Setti ostettiin Sotkasta, enkä tiennyt yhtään, että olin sortunut design-kopion ostoon. Näiden tuolien hajottua käsiin (oikeasti, eivät olleet mitkään laadukkaat) meillä oli vielä toiset "murkku-kopiot" valkoisina. En ole ylpeä kopioiden ostamisesta, mutta voin rehellisesti sanoa, etten tiennyt hankkivani kopioita tuolloin. 

Kun aloin seurata enemmän sisustuksen ja designin maailmaa, tajusin tilanteen ja kopiot kotona alkoivat harmittaa ja hävettää. Lisäksi tuolien laatu oli heikko - eivät kestäneet tavallista käyttöä vaan nitisivät ja natisivat. Niinpä niistä oli aika hankkiutua eroon ja valkoisten tuolien jälkeen halusin ehdottomasti jotain toisen väristä. Niinpä meille muuttivat Muuton harmaat Visu-tuolit, jotka olivat kyllä oikein kauniit. Mutta ajatus valkoisista Murkuista ei missään vaiheessa jättänyt rauhaan. Pakko se oli vain itselleen myöntää, että valkoiset tuolit ovat voittamattoman ajattomat, raikkaat ja kauniit ja tämä alkuperäinen Muurahaistuoli se malli, joka on aina tuntunut omalta.

Olin ollut todella tyytyväinen Visuihin enkä edes ajatellut varsinaisesti myymistä, mutta kun sain yhteydenoton eräältä ihanalta blogini lukijalta kyseisistä tuoleista, huomasin hierovani niistä kauppoja. Oli ihanaa päästä myymään nuo rakkaat tuolit uuteen hyvään kotiin.

Myönnän, että tuolikaupoista kertominen miehelle jännitti ihan hulluna! Olinhan juuri pari vuotta sitten perustellut Visut loppuelämän laadukkaana hankintana. Onneksi mies suhtautui projektiini vain hyväntahtoisesti naureskellen - ja niinpä pääsin laittamaan Murkut tilaukseen. Kuten kuvista näkyy, valitsin meille kuultovalkoisen mallin, josta puun syyt näkyvät upeasti läpi.

Nyt melkein kaksi kuukautta myöhemmin kaunottaret ovat saapuneet kotiin. Ja ne ovat ihanat! Olen tosi iloinen, että kaikkien näiden mutkien jälkeen omistamme aidot, upeat Muurahaistuolit, jotka eivät mene pois muodista ikinä. Totta kai jälkiviisaana olisi silloin aikanaan jo opiskeluaikoina kannattanut panostaa laadukkaisiin tuoleihin ja jättää nämä kaiken maailman välivaiheet kokeilematta, mutta tämä meni nyt näin ja olkaa te fiksumpia. 

Olen silitellyt eilen saapuneita tuolejani hellästi ja kyllähän se on myönnettävä, että aikamoisen paljon materialismionnea tässä on ilmassa. Mies kysyi vinoillen aamulla, vieläkö olen tyytyväinen vai joko on uudet tuolit mielessä. ;) Kerrankin pystyin rehellisesti vastaamaan, että muita ei ole eikä tule. Nämä ovat ne oikeat. Tiedän, että tämän vaimon tuoliprojekteille vielä naureskellaan poikien saunailloissa, mutta kyllä nämä ovat sen kaiken arvoiset. Täysin.

Sisustusvieraissa: Ajaton sisustus

Olen viime aikoina miettinyt aika usein, mistä ajaton sisustus syntyy. Ainakin kerroksellisuudesta, jota on ehkä hieman helpompi luoda hiukan vanhempaan taloon. Erityisesti puutaloissa on omaa viehätystään, joka ei koskaan mene pois muodista. Ajattomaan sisustukseen kuuluvat aidot materiaalit kuten puupaneloinnit seinissä ja katoissa, tiilimuuraukset, tulisijat, parkettilattiat, puiset portaat. Kalusteina toimivat muutamat design-klassikot, jotain vanhaa ja jotain ihan uutta. Vaaleat sävyt, taidetta ja ripaus värejä. Niistä se ajattomuus kai on tehty.

Olen itse tavoitellut jossain määrin ajattomuutta sisustamisessa, mutta en ehkä ole onnistunut siinä kovin hyvin. No, onneksi sisustaminen on elämänmittainen kiva harrastus, jossa voi kehittyä koko ajan. :)

Tajusin näiden eilen napattujen kuvien myötä, että siskoni perheen puutalokoti on aika lailla malliesimerkki ajattomasta tyylistä. Huoleton, rento, värikäs - silti hillitty ja rauhallinen. Erityisesti huomio kiinnittyy vanhaan kakluuniin ja ihanaan, ihanaan, IHANAAN parkettilattiaan.

Joku pitkäaikaisempi lukija saattaa muistaa tämän pöydän! Se oli ennen meillä ruokapöytänä, mutta nykyiseen kotiin pöytä oli auttamatta liian pieni. Onneksi se sai uuden kodin siskoni luota. Tämä pöytä on meidän mummun ja vaarin vanha, 60-luvun Sotkaa. Me aikanaan hioimme sen erittäin tummuneen ja kellastuneen mäntypinnan ja käsittelimme Osmo Colorilla vaaleaksi. Tuli kyllä tosi hyvä!

Millainen on teidän mielestänne ajaton sisustus?

Moderni ja muuntuva Muurame

Uusi tv-taso on viimein valmis! Monien pähkäilyjen jälkeen päädyimme ajattomaan ja modernin klassiseen Muurameen ja olen tosi tyytyväinen uuteen kokonaisuuteen.

Muuramen huonekaluilla on aika pitkä historia elämässäni. Lapsuudenkotini huone oli sisustettu aika pitkälti Muuramen kalusteilla. Ehkä joku muistaakin, että minun vanha sänkyni palvelee tätä nykyä pikku-T:n huoneessa. Meillä on kotikotona muutenkin paljon Muuramen kalusteita ja olen nähnyt, miten ne kestävät aikaa ja muuntuvat aina uusiin kokonaisuuksiin ja erilaisiin koteihin.

Opiskeluaikoina en juurikaan panostanut sisustukseen, opintolainaakin otin vain reissailuja varten. Ja hyvä niin, en kadu niitä ikimuistoisia reissuja hetkeäkään! Mutta kun olin saanut valmistumisen jälkeen ensimmäisen vakituisen työpaikan ja saanut maksettua ne opintolainat pois, halusin sijoittaa johonkin pysyvämpään. Silloisessa vuokra-asunnossa oli tarvetta eteislipastolle ja niinpä ostin kolme näitä Muuramen makromup-laatikostomoduuleja. Lipastona kokonaisuus palvelikin yhteensä kolmessa kodissa, mutta nyt tosiaan moduulit pääsivät olohuoneeseen. 

Hankin tosiaan vain lisää sokkeleita sekä yhden kippikaapilla varustetun osan lisää. Kokonaisuudessa on neljä 78 cm leveää osaa vierekkäin, sokkeli on 5-senttinen. Muutos oli siis suhteellisen edullinen ja ekologinenkin kun pystyin hyödyntämään valmiiksi kotona olevia tuotteita. Ja voin olla varma, että näistä osista rakentuu jatkossakin hyviä kokonaisuuksia, vaikka koti vaihtuisi.

Vihdoin tuli kiinnitettyä myös Virpi Viitalan maalaama taulu seinälle, se on nyt ansaitusti olohuoneen paraatipaikalla. Kokeilin Lundian ihanaa Soihtu-pöytävalaisinta myös olkkariin, koska sen muotokieli sopii niin täydellisesti yhteen toisen suomalaisen design-klassikon kanssa. En tiedä, onko jotenkin epäkorrektia sijoittaa valaisin taulun eteen, mutta omaan silmääni kokonaisuus toimii aika kivasti. 

Uusi taso on kymmenisen senttiä vanhaa matalampi, mutta reilusti leveämpi. Matala profiili jotenkin suurentaa tilaa ja mieskin lopulta tykkäsi, vaikka vähän vastusti kokeilua - hän oli melko varma, että taso näyttäisi aivan liian matalalta. Onneksi oli nämä laatikoston palaset valmiina kotona, niin sovittaminen oli melko helppoa. Ja hahaa, niinhän siinä kävi, että MINÄ olin oikeassa. Surprise! 

Itsehän olen vähän potenut kyllästymistä tummaan seinään, joka on taas miehen lemppariasia meillä kotona. Nyt matalamman tason myötä seinää on itse asiassa esillä aiempaa enemmän, joten on herran syytäkin olla tyytyväinen. Ja voihan se olla, että tuo ihana mieheni on vaan niin fiksu, että ymmärtää olla tyytyväinen silloin kun sisustushullu vaimo on (kerrankin) tyytyväinen.

 

Ja kuten kuvista huomaa, toin tummemman maton kesäksi olkkariin. Olohuoneen läpi kuljetaan terassille päivittäin, joten valkoinen paperinarumatto oli vähän liian arka. Ikean matto sopiikin hyvin niin kalusteiden minimalistiseen ilmeeseen kuin meikäläisen huolettomaan kesäfiilikseen.

Tällaista siis tapahtunut täällä kaiken muun hässäkän ohella. Ollaan vietetty toukokuista juhlaputkea mm. äitienpäivän, hääpäivän, päiväkodin kevätjuhlien ja pikku-T:n synttäreiden merkeissä. Tuollaisen 5-vuotiaan juhliminen alkaa muistuttaa melkoista spektaakkelia! Ihanaa kutsua pieniä ja isompia vieraita, mutta voin kertoa, että juuri nyt olen kattanut ja keitellyt kahvia ihan riittävästi. Ja tulihan tuossa urakoitua ikkunoiden pesun ja kesäkukkienkin suhteen. Tiedän, ettei kukaan olisi paheksunut millään tavalla likaisia ikkunoita, mutta kun mää nyt vaan oon tällainen... Ei tämä elämä kuitenkaan pelkkää perhejuhlaa ole ollut, tuli nimittäin käytyä myös Grand Champagne-tapahtumassa Helsingissä. Oli huikean virkistävä, joskin fyysisesti hiukan väsyttävä viikonloppu. Kumma juttu, muistaakseni täytän kohta 23 vai miten se meni... 

Sitten olis vaan sellainen ilmoitusluontoinen asia, että enää kaksi viikkoa ja meillä alkaa KESÄLOMA ja koittaa odotettu Tokion reissu. En voi uskoa, miten nopeasti tämä kevät on mennyt! Ihan mieletön loma ja kesä edessä.  Elämä on ihanaa. Elämä on nyt. <3

Rakas ja raikas suomalainen muotoilu

Upeaa itsenäisyyspäivän iltaa! Tänään on saatu viettää erittäin kaunista, aurinkoista ja pakkasraikasta itsenäisyyspäivää. Olimme eilen miehen kanssa jo perinteeksi muodostuneissa iltapukujuhlissa, Ilveksen Iloisessa Itsenäisyydessä Tampereella. Ihanaa päästä laittamaan parasta päälle ja juhlimaan, itsenäisyyspäivä on minulle ehdottomasti yksi vuoden juhlavimmista päivistä.

Kuten tiedättekin, suomalainen muotoilu on erittäin lähellä sydäntäni. Seuraan ilolla, miten suomalaiset design-klassikot kestävät upeasti aikaa ja käyttöä samalla kun upeita uutuuksia saapuu markkinoille jatkuvalla syötöllä. Olen todella ylpeä upeasta muotoilustamme ja uskon sen olevan myös yksi merkittävimmistä vientivalteistamme. 

Suomalainen design inspiroituu luonnosta ja kunnioittaa käytännöllisyyttä. Se on aikaa ja käyttöä kestävää, pestävää ja arkista, kauneudesta tinkimättä. Suomalainen muotoilu luottaa yksinkertaisiin linjoihin, mutta on samalla ihanan pehmeää. Löytyy luonnonläheisiä sävyjä meille värittömille tyypeille, mutta myös voimakkaita, raikkaita värejä ja kuoseja niiden ystäville.

Kokosin kollaasiin meidän kodista löytyviä Suomi-muotoilun suosikkejani. Itselleni rakkaimpia brändejä ovat Artek, Iittala ja Marimekko. Koti ei olisi koti ilman näiden valmistajien tuotteita. Meiltä löytyy näiltä merkeitä aika paljon klassikoita, mutta seuraan myös suurella mielenkiinnolla, miten heidän valikoimansa kehittyvät jatkuvasti ja upeita uutuuksia tulee kaudesta toiseen. Myös Lundia ja Muurame ovat rakkaita, niitä on aina ollut paljon jo lapsuudenkodissani. Tosi suomalaista meillä kotona ovat myös lähes joka huoneesta löytyvät puuvilla-paperinarumatot. Meillä on myöskin Suomessa suunniteltu ja valmistettu sohva, nojatuoli sekä sängyt, kaikki todella hyviä. Ja tietysti kaapeista löytyy paljon Finlaysonin tekstiilejä ja ne "pakolliset" Fiskarsin tuotteet. Ja paljon muuta!

Jos minun pitäisi nimetä yksi ainut suosikkini suomalaisesta muotoilusta, se olisi varmaankin Design House Stockholmin Block-lamppu. Brändihän on ruotsalainen, mutta valaisimen on suunnitellut taitava Harri Koskinen. Mieheni suosikki on puolestaan kollaasin oikean alakulman Minimi-jakkara, jonka on suunnitellut ja valmistanut oriveteläinen Arto Halmetoja.

Tulevaisuudessa haluan hankkia enemmänkin laadukkaita, Suomessa suunniteltuja ja valmistettuja tuotteita. Haaveissa on Lundian tai Artekin TV-taso, Woodnotesin paperinarumatto, Artekin Kiki-nojatuoli, puusepällä teetetty ruokapöytä ja AvaRoomin työpiste. Kaikille näille ei todellakaan ole tarvetta tai nykyisessä kodissa edes tilaa, joten puhutaan pitkän tähtäimen haaveista. Ai niin ja kun nyt tälle linjalle lähdetään, niin  myös suomalaisella puusepällä teetetyt kiintokalusteet keittiötä myöten ovat unelmoinnin kohteena ja kotimaisten taiteilijoiden työt saisivat mieluusti koristaa kodin seiniä.

Millainen suhde teillä on suomalaisiin sisustustuotteisiin?

Oot vaan niin ihana

Mansen blogikirppiksen myötä minulla on ollut ilo tutustua taitavaan graafikkoon Ainoon. Hän on suunnitellut kirppiksen hienon ilmeen ja ollut myymässä tapahtumassa. Olen ihaillut hänen Ainoa Graphic Design -yrityksensä kädenjälkeään aiemminkin, mutta nyt on syntynyt jotain niin IHANAA, että ei melkein löydy sanoja.

Nimittäin vauvakirja Oot niin ihana. Kaikkihan me rakastamme tarinoita ja tällä kirjalla on aivan huikea tarina taustallaan. Aino oli miettinyt, että pitäisi tehdä erilainen vauvakirja tylsien höttöisten pinkki-vaaleansinisten markkinoilla olevien kirjojen lisäksi. Sellainen, joka sopisi myös esimerkiksi sateenkaariperheille, yksin vauvaa odottaville tai adoptoiville. Sellainen, jossa olisi paljon tilaa omille merkinnöille ja jossa vauvavuosi ei olisi pelkkää hattaraa. Kyllä, loistava idea, itse en ainakaan ole koskaan syttynyt perinteisistä vauvakirjoista, eikä meillä ole sellaista koskaan ollutkaan.

Aino pisti toimeksi, mutta miten? Ei itsekseen suunnittelukammioon vetäytyen. Hän päätti tehdä kirjan yhdessä asiakkaiden kanssa ja perusti sitä varten oman, erittäin aktiivisen Facebook-ryhmän. Kirja on siis tehty kokonaisuudessaaan yhdessä asiakkaiden kanssa. Kirjan tarinasta voi lukea lisää: ootniinihana.fi.

Aino on aivan ihana persoona ja hänen kanssaan oli mahtavaa jutella kirjasta, sillä innostus ja ylpeys todella välittyvät. Aino kertoi, että yhdessä asiakkaiden kanssa tehty kirja on saanut valtavasti positiivista palutetta, vaikka itse prosessi ei ehkä ollutkaan se suoraviivaisin. Nyt kokonaisuus on kuitenkin... no, vaan niin ihana. 

Sivujen järjestys on vaihdettavissa ja kansiorakenne mahdollistaa omien sivujen lisäämisen. Mukana tulee laatikko, johon voi säilöä ne ensimmäiset villasukat ja muut aarteet. Ja mukana on myös sivuja, joille voi esimerkiksi tallentaa vauva-ajan HARMEJA. Siis wau! Ihanan rehellistä, ihanan aitoa, ihanan tärkeää. Ja tosiaankin, kirja sopii kaikille odottaville perheille. Siinä ei esimerkiksi puhuta raskausajasta vaan nimenomaan odotusajasta. Kirja on paitsi suunniteltu, myös valmistettu Suomessa!

Ja hei, eikö ole nerokas idea tuo neuvolakorttikotelo? Minä ainakin piilotan aina sen ruman hirvitysneuvolakortin mahdollisimman kauas näkösältä ja sitten se on joka kerta hukassa kun sitä tarvitaan... Tuollaista voisi pitää hyvin esilläkin! Itse asiassa Aino kertoi, että kotelo sopii myös vaikkapa passille. Ihan pakko saada omaan passiin, reissatessa voi sitten aina muistuttaa itseään siitä, miten ihana tyyppi onkaan.

Lisäksi Aino suunnittelee hienoja postikortteja, näillä on kyllä ilo ilahduttaa kaveria.

Tulipa postaukseen monta ihana-sanaa. Mutta minkäs teet. Ihanaa kun joku on vaan näin ihanaa.

#lempimuoto

Oletteko huomanneet Instagramissa lempimuoto-kisan? Mun mielestä näitä lempparijuttuja on aina kiva miettiä ja palkinnothan ovat aivan upeat, joten päätin osallistua kisaan tällä kuvalla.

Lempimuoto tietysti vaihtelee ja hyvä niin, mutta tässä muutama tämän hetken lemppari.

- Studio Arto Halmetojan Minimi-jakkara: Mieheni bongasi tämän alun perin ja ostin sen hänelle 1-vuotishääpäivälahjaksi. Jakkara on hakenut meillä paikkaansa, sillä kolmijalkaisena se ei oikeasti oikein sovi lapsiperheen jakkaraksi - pikku-T nimittäin käyttää jakkaroita paljon. Nelijalkaiset Artekit ovat huomattavasti parempi vaihtoehto arkikäyttöön. Nyt keksin tuoda kauniin muotoisen jakkaran olkkariin, sohvan vierustalle, pieneksi sivupöydäksi. Tästä paikalta se näkyy moneen suuntaan. 

- Adean Camp-sohva: Ajatonta, kestävää, kaunista suomalaista muotoilua. Sivusta päin huomaa hyvin selkänojan kaarevan muodon, joka on mielestäni kaunein yksityiskohta tässä sohvassa. Yksinkertainen on usein kaunista, niin tässäkin tapauksessa.

- Hay Tray -tarjotinpöytä: Juuri sopivan kokoinen pöytä meille ja ihanan ilmava muotoilu, joka ilahduttaa joka päivä. Melkein kaikkeen kyllästyn ajoittain, mutta tähän en ole vielä kahdessa vuodessa kyllästynyt yhtenäkään päivänä. Valkoiseen värin vaihtamista olen joskus harkinnut, sillä mustassa pöly näkyy niin tuskastuttavan hyvin. Toistaiseksi olen kuitenkin tyytynyt pyyhkimään pöytää ahkerasti, sillä en usko, että valkoinen näyttäisi yhtä hyvältä meidän olkkarissa.

Mikä on sun lempimuoto kodissasi juuri nyt?

Koekeittiön sisustusvalinnat ja suunnittelijan suosikit

Viime postauksessa fiilistelinkin jo kivaa projektiani, jossa pääsin suunnittelemaan koekeittiön sisustusta. Nyt ajattelin vielä kertoa tarkemmin sisustusvalinnoistani ja tietysti omista suosikeistani.

Toiveena oli ruokailutilaa ja -kokoustilaa noin 30 hengelle, rento fiilis, hieman boheemi, luova ja raikas. Tilassa tullaan järjestämään ruokakoulutuksia, -kuvauksia ja kehittämään uutta reseptiikkaa, joten luova ilmapiiri on tärkeä juttu.  

Tila oli aiemmin varastona, joten ennen-kuvia minulla ei ole Sain projektin aloituspalaverissa pohjakuvan, jossa itse (ammattilais)keittiön paikka oli päätetty. Minun tehtäväkseni jäi ruokailutilan sisustaminen ja pintamateriaalien ja -sävyjen miettiminen. Harmaa lattialaatta oli päätetty valmiiksi, muuten kaikki oli vielä auki.

Projekti aloitettiin kiertämällä hieman varastoja läpi ja sieltä löytyi tuo vanha, jo paljon elämää nähnyt tammipöytä upean kaarevine muotoineen. Ja siitä se ajatus sitten lähti...

Tammipöytä sijoitettiin keskelle tilaa, heti sisääntulon lähettyville. Sen alle halusin suuren, mustavalkoisen maton ja päädyin kulutusta kestävään Ikean Lappljung Ruta-mattoon.Tuolitkin löytyivät Ikeasta ja itse ihastuin tähän uuteen Kullaberg-malliin täysin. Upeasti muotoiltu tuoli, jossa on korkeussätö! 

Luulen, että omaan kotiin on ihan pakko saada ainakin yksi tällainen. Sopisi vaikka juniorituoliksi ruokapöydän ääreen tai miksei työtuoliksi aikuisellekin. Ainakin minulle lyhyenä ihmisenä tavallinen keittiönpöydän ääressä työskentely ruokailutuolin kanssa on äärimmäisen epäergonomista. Hinta 49,- ei todellakaan ole paha, näitä saattaa joutua hankkimaan kaksikin kappaletta omaan kotiin. Apua, olen niin tuoliterapian tarpeessa!

Kulunut tammipöytä tuo tilaan syvyyttä ja mielenkiintoa. Hauska miettiä, missä kaikissa tilanteissa se on tätä ennen palvellut. 

Aluksi ajattelin, ettei tila välttämättä tarvitsisi varsinaista tehosteväriä, mutta inspiraatiokuvia hakiessani huomasin, että keltainen väri alkoi kummasti toistua. En ehkä kotona niin välitä ajatuksesta tehosteväreistä, mutta tällaisessa suuressa tilassa tämä keltainen toimii mielestäni todella hyvin kokonaisuuden punaisena (keltaisena) lankana ja piristäjänä. 

Kaikki vapaat seinät maalattiin lempparillani, hiekanharmaalla Tikkurilan Laasti -sävyllä, paitsi yksi seinä mustalla liitutaulumaalilla ja WC:n ovi upealla auringonkeltaisella.

Liituja varten seinään kiinnitettiin Normann Copenhagenin Pocket -säilyttimet.

Harmaat pöydät saatiin eräästä toisesta kohteesta ja ne nähtyäni totesin, että haluan tilaan mustia, valkoisia ja keltaisia tuoleja. Luulisi, että tällaisen kombon löytäminen olisi hyvinkin yksinkertaista, mutta toisin kävi - tuolien löytäminen osoittautui varsin haastavaksi projektiksi. Kiersin todella monia paikkoja läpi ja tuskailin jo, etten löydä kiireisellä aikataululla ja tiukalla budjetilla ikinä sopivia tuoleja. Jotenkin nämä tuolit ovat tässä tilassa niin keskeisessä roolissa, etten halunnut tehdä niiden suhteen suuria kompromisseja.

Täydellinen malli ja värikombo löytyi Ikeasta. Pieni mutka tosin meinasi tulla matkaan kun selvisi, että tämä Reidar-malli oli juuri lopetettu! Onneksi ihanan henkilökunnan avustuksella saimme kuin saimmekin haalittua näitä tuoleja tarpeeksi tilaan. Alun perin ideana oli suurin osa valkoisia ja muutama keltainen sekä musta seassa, mutta tosiaan näiden saatavuushaasteiden myötä päädyimme siihen, että mustasta tuli tuolien pääväri, jota valkoinen ja keltainen piristävät.

 

Tuolien muoto on kyllä todella kaunis ja väriyhdistelmä toimii hienosti. Niistä sain myös ajatuksen toistaa ympyrämuotoa tilassa. Pallomaista muotoa löytyykin monesta paikasta, esimerkiksi naulakoista, peilistä, ikkunateippauksista ja pienistä somisteista.

Tammipöydän ylle halusin näyttävät valaisimet ja nämä upeat Sessakin valkoiset kaunottaret löytyivät Sokoksesta. Sisäpuolen upea hopeakuviointi vahgitsee katseen ja polttimon päälle on laitettu suojakupu, joten valo ei häikäise pöydän ääressä istujaa. Arvostan tällaisia käytännön asioita todella paljon kotona, joten halusin huomioida ne tässäkin tilassa.

Keittiön puolen sisustukseen en suuremmin puuttunut, sinne tuli ammattilaiskeittiön kalustus ja välineistö. Sama sävymaailma kuitenkin jatkuu sielläkin puolella. Valitsin tilaan valkoisen laatan, joka ladottiin tiililadonnalla. Sauma-aineena olisi toiminut hyvin myös tumma harmaa, mutta tämä vaaleanharmaakin on kaunis.

Haalin tilaan muutamia betonisia yksityiskohtia. Ihanat nämä ruukut, ne löytyivät myös Sokoksesta.

Seinälle kiinnitettiin tauluja, joiden kauniita ruokakuvia voi vaihtaa vaikkapa vuodenajan mukaan.

Visioin tilaan keltaiset kukkaruukut, mutta nepä osoittautuivat melko hankaliksi löytää. Onneksi työreissulla piipahdimme Jyväskylässä Viherlandiassa ja sieltä sitten roudasin nämä ihanat ruukkuset. House Doctorin pyöreät tabletit sopivat niiden kanssa superhyvin.

Alun perin olin ajatellut tummanharmaata kaapinovea ja valkoisia tasoja, mutta projektin aikataulun takia materiaaleja piti hieman muuttaa sellaisiksi, joita löytyi varastotavarana. Niinpä vaihdoimme toisin päin - korkeakiiltoinen valkoinen kaapinovi sai seurakseen tummanharmaan laminaattitason. Kaunis yhdistelmä! Oma suosikkini on tuo musta lankavedin, tällaiset on ehkä saatava omaankin kotiin. ;)

Hankin tilaan kaksi valkoista String Pocket -hyllyä, joihin on kiva kerätä kulloisenkin kokkaus- tai koulutusteeman mukaisia tavaroita. Ylemmässä kuvassa näkyvä betonikello on House Doctorin. Ferm Livingin keltaiseen koriin voi kerätä ruokalehtiä ja -kirjoja.

Taitava graafinen suunnittelijamme suunnitteli tilan ikkunateippaukset sisustukseen sopiviksi. Ne kruunaavat kokonaisuuden ja sopivat tilaan aivan täydellisesti, eikö?

Eteisessä toistuu tehosteväri sekä pyöreä muoto. Muuton Dots-ripustimet ovat aina kauniit ja toimivat ja niistä löytyi täydellinen kirkkaankeltainen sävy. Pirteä pyöreä Langesund-peili on Ikeasta. Mietin ensin erillistä naulakkoa tilaan, mutta päädyimme pelkkään tankoon. Simppelit, mustat henkarit ovat Prismasta.

Tässä projektissa oli todella ilo olla mukana. Avajaisissa hymyilin nähdessäni suuren joukon ihmisiä istumassa tuoleillaan ja kokkien hääräävän keittiössä. Sillä sisustuksessa tärkeintä on tietysti se, miten tila toimii ihan oikeasti käytännössä.

Ja vielä ne omat suosikkini kertauksena:

- Ikea Kullaberg työtuoli

- mustat lankavetimet

- vanha tammipöytä kaarevine muotoineen

Mikä on sun suosikki?