lauantai 29. syyskuuta 2012

Lauantaiterveiset

Syyskuun viimeistä viikonloppua viedään ja me ollaan ihan vain kotosalla. Viime viikonloppu kului reissussa ja ensi viikolla lähdetään taas tien päälle, joten tähän väliin tuntuu kivalta saada rentoilla kotona.


Minun viikonloppuni on kulunut tähän asti oikein kivasti. Aloitin sen eilen kampaajan tuolissa, mikä oli erittäin tervetullut juttu - jotain järkeä ja tyyliä tähän harventuneeseen pehkoon (jep, hiuksia lähtee iiihan sairaasti tältä mammalta). Tänään aamulla sain nukkua pari tuntia normaalia pitempään kun mies heräsi touhuilemaan vauvan kanssa.

 

Olen harjoitellut vähän järkkärillä kuvaamista, poju on katsellut pari jaksoa Myyrää, käytiin ulkoilemassa ja uusi valaisin on kiinnitetty kattoon (ihan hyvältä näyttää, siitä lisää myöhemmin). Kotiin tekee mieli saada pehmeää ja lämmintä ilmettä, aloitin valkoisella pörrötyynynpäällisellä.


Sain eilen Sofi Oksasen Kyyhkyset luettua, joten tänään piipahdin kirjastossa hakemassa vähän lisää luettavaa. Pikkuisen kanssa luettiin jo pariin kertaan Krokokirja ja Isäfantti läpi, vastaanotto oli varsin innostunut. Itselleni otin Vuoden mutsin, vähän erilaista luettavaa kuin Oksanen, hihittelin sitä jo itsekseni ja oli ihan pakko lukea miehelle pätkiä ääneen.


Mukavaa viikonloppua teillekin!

perjantai 28. syyskuuta 2012

Kinuskinen puolukkapiirakka

Syksy on ihan mukavaa aikaa, mutta pimenevät illat vaativat kyllä ehdottomasti herkuttelua seurakseen. Meillä kun on nyt aika reilusti noita puolukoita, niin innostuin kokeilemaan uutta piirakkareseptiä. Kaurahiutaleet tuovat piirakkaan mukavasti makua. Lämpöisen piirakan kyljessä vaniljajäätelö sulaa suloisesti ja kinuskikastike kruunaa kirpeänmakean kokonaisuuden. Ensi kerralla taidan kyllä tehdä kinuskinkin itse, tulee vielä parempaa.


Pohja:
100 g voita sulatettuna
1 kananmuna
0,5 dl sokeria
1,5 dl kaurahiutaleita
  2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Päälle:
2 dl puolukkasurvosta
0,5 dl sokeria

Muruseos:
50 g voita sulatettuna
0,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1,5 dl kaurahiutaleita

Tästä määrästä saa pyöreän piirakkavuoallisen (halkaisija n. 24 cm). 
Paistoaika 200 asteessa vajaa puoli tuntia.


P.S. Tulipas kököt kuvat, ruokakuvaus on kyllä tosi haastavaa!

torstai 27. syyskuuta 2012

Niitä turhempia

Kirjoittelin jonkin aikaa sitten kolmesta hyvästä hankinnasta pikkuvauva-arjessa ja lupailin myös listailla hieman niitä turhemmiksi osoittautuneita hankintoja. Turhia ostoksia tulee varmaan kaikille vanhemmille väkisinkin jonkin verran, koska kaikki vauvat ovat erilaisia. Yksi viihtyy vaunuissa, toinen kantoliinassa, kolmas lattialla ja neljäs sitterissä - ja sehän selviää vain kokeilemalla. Mitään yleispätevää siitä, mikä on turhaa ja mikä tarpeellista, ei siis tietenkään pysty sanomaan. Mutta tässäpä nyt lyhyesti listattuna niitä juttuja, joita ilman meidän perheessä oltaisiin säästetty hieman rahaa ja säilytystilaa.

- Erillinen vaunukoppa: Tämän käyttöikä jäi vain reiluun kolmeen kuukauteen, siirryimme siis jo ennenaikaisesti ratasosaan, jossa poikamme viihtyy paljon paremmin. Umpinainen, korkealla oleva vaunukoppa ei ollut hänen mielestään yhtään kiva paikka, onneksi sentään nukkui siellä mukavasti päiväunia ensimmäisten kuukausien aikana. Nyt jos ostaisin uudelleen vaunuja, niin hankkisin vain makuuasentoon menevän ratasosan ja kantokassin siihen päälle vastasyntynyttä varten. Vaunukoppa on meillä nyt vain turhana säilytettävänä varastossa ja ajattelinkin laittaa sen lähiaikoina myyntiin.

- Ihonhoitotuotteet vauvalle: Ostin loppuraskauden hormoonihuuruissani vauvalle varsinaisen arsenaalin ihonhoitotuotteita talkista öljyyn ja sinkkipastasta kosteusvoiteisiin. Mitään niistä ei olla vielä tarvittu - poika on ollut oikein hyväihoinen, mikä on tietysti positiivinen asia. Ihan vastasyntyneelle näitä juttuja ei muutenkaan tarvitse, kannattaa mielestäni varata kotiin vain vanupuikkoja ja -lappuja, joita varmaan joka naiselta muutenkin löytyy kylppärin kaapista, ja ostella sitten muita ihonhoitotuotteita tarpeen mukaan.

- Rintapumppu: Tämä oli hyödyllinen kapistus ensimmäisten parin viikon ajan, sen jälkeen en ole tarvinnut. Olisi siis voinut ihan hyvin käyttää neuvolan lainausmahdollisuutta (en tiedä onko joka puolella tällaista, mutta meillä olisi ollut) ja jättää oma kallis laite ostamatta. Tiedän, että osa äideistä listaa rintapumpun tärkeimpien juttujen joukkoon, mutta minulla käsin lypsäminenkin on ollut tarpeen vaatiessa tehokkaampaa kuin pumpun kanssa jyystö.

- Imetyspaidat: Hankin kolme imetyspaitaa, kaikki ovat jääneet käyttämättä. En ole kokenut niitä yhtään mukaviksi tai helpoiksi. Olen käyttänyt mielummin tavallisia joustavia spagettiolkaintoppeja, jotka saa helposti vedettyä pois tieltä ja niiden päällä jotain toista toppia tai puseroa, jonka saa nostettua ylös tai avattua edestä.

Minulla oli sellainen mielikuva, että vauvan kanssa olisi vaikeaa lähteä ostamaan juttuja ja siksi kaikkeen olisi hyvä varautua etukäteen. Oikeasti toivuin synnytyksestä aika nopeasti, vauvan kanssa liikkuminen on ollut odotettua helpompaa ja ostoksille lähteminen tuntunut mukavalta, joten olemme voineet hankkia vaatteita ja muuta tarviketta sitä mukaa kun tarvetta on ollut. Niinpä tämänhetkinen fiilis on se, että aika monta juttua, esim. vauvanvaatteita, olisi voinut jättää raskausaikana ostamatta ja hankkia sitten tilanteen mukaan niitä varmasti sopivia ja mieluisia. :)

P.S. Aika moni on eksynyt blogiini hakiessaan tietoa sairaalakassiin tarvittavista jutuista, joten päivitin jonkin aikaa sitten sitäkin postausta jälkiviisain miettein. 

tiistai 25. syyskuuta 2012

Oranssi päivä

Huomasin (mistäs muualta kuin Facebookista), että joka kuukauden 25. päivä vietetään Oranssia päivää ja pitihän siihen saada nyt ainakin kerran osallistua! Minun oranssi vaatteeni oli tänään vuosia sitten Venetsiasta katukauppiaalta ostettu huivi. Muistan, että tuo parinkympin hintainen ostos lohkaisi tuolloin suuren osan reissubudjetistani, opiskeluaikaa kun elettiin. Huivi on kyllä tosi kiva, se on pieneen tilaan mahtuva, mutta silti muhkea ja kutittamatonta materiaalia. Minulla on tuo huivi aina lentomatkoilla mukana, siihen on niin hyvä käpertyä. Valitettavasti en vain jotenkin enää viihdy noin räikeässä värissä, tuli huomattua tänään. Pitää varmaan vaan useammin laittaa tuokin huivi kaulaan ja totutella taas uudelleen siihen. 


parkatakki Peak Performance
mustat suorat farkut Crockers
raitapaita Stadium
kello Esprit
puukoru virolaista käsityötä
nilkkurit Wonders
laukku Mulberry

Olen aika laiska laittamaan itselleni ruokaa päivisin. Poitsu nukkuu päiväunensa (liian) lyhyissä pätkissä ja oma aika on aika vähissä, joten tykkään tuulettaa päätäni käymällä lounaalla ulkona pari kertaa viikossa. Tänään kävin syömässä intialaista Nanda Devissa ja ajattelin vinkata paikasta teillekin. Kyseessä on yksi Tampereen parhaista lounasravintoloista, jos minulta kysytään. Heidän 9 euron hintainen buffettinsa on monipuolinen ja herkullinen, palvelukin on aina ollut oikein ystävällistä. Naan-leipä ja mintturaita vievät kielen mennessään ja erityisesti lammascurry on niin hyvää, suosittelen!

Asiasta kukkaruukkuun, minulla olisi tarvetta kivoille yläosille. Sellaisille helposti konepestäville puseroille, jotka olisivat mukavia päällä, kuitenkin mielellään jollain kivalla pikku yksityiskohdalla tai jujulla. Kävinkin tänään kiertelemässä muutamassa vaatekaupassa niiden toivossa, mutta jotenkin tämän syksyn värimaailma ei ole ollenkaan minua. Sinapinkeltainen ja burgundinpunainen hallitsevat, ja niitä on yhdistelty hieman oudosti esimerkiksi tummaan turkoosiin. Hmm... Mitäs mieltä te olette tämän syksyn vaatetarjonnasta?

maanantai 24. syyskuuta 2012

Tyyli-idoli: Reese

En mitenkään kovin aktiivisesti seuraa julkkisten pukeutumista, mutta jostain syyystä Reese Witherspoon on sellainen nainen, jonka asuihin ja tyyliin tulee kiinnitettyä usein huomiota. Reesellä on mielestäni kivan raikas ja casual tyyli. Hän näyttää aina tyttömäiseltä, sporttiselta ja jotenkin kovin positiiviselta. Reeselle sopii hyvin rento farkkutyyli sekä lyhyet helmat, joita hänellä näkeekin usein. Sininen ja maanläheiset sävyt tuntuvat olevan hänen suosikkejaan, mutta myös kirkkaita värejä näkyy hänen päällään jonkin verran. Superrikkaalla näyttelijättärellä on varmasti valtava kasa merkkivaatteita, mutta hänen pukeutumisessaan ei yleensä logoja näy. Itsekin olen enemmän sitä logotonta koulukuntaa - oloni olisi tosi outo, jos kaulassani olisi vaikkapa joku helposti luksusbrändiksi tunnistettava huivi. 

Reese on vaalea ja pienikokoinen, kuten minäkin. Siksi hänen tyyliään on kiva seurata, koska siitä voi saada ideoita omaankin pukeutumiseen. Näitä kuvia katsellessa huomaan, että Reeselle sopivat vaaleat sävyt paljon tummia paremmin, varmaan pitää paikkansa myös minun kohdallani.


Juhlatyylissäänkin Reese on raikas, hänellä ei nähdä valtavia kampauksia tai vahvaa meikkiä. Mielestäni hän onnistuu silti näyttämään upealta ja juhlavalta. Sininen sopii kyllä hänelle erityisen hyvin, suosikkini alla olevista on tuo raskausajan juhlapuku. Tuon sävyisen iltapuvun omistaisin mielelläni itsekin! Täytyykin pitää mielessä, minulla ei ole yhtään iltapukua, mutta aina joskus tuntuu, että sellainen olisi hyvä omistaa kaiken varalta jossain ajattomassa, klassisessa mallissa. Teetin hääpukuni Thaimaassa ja se onnistui hyvin, joten olen ajatellut, että seuraavalla kaukoreissulla voisin teettää juhlapuvun.


Kenen julkkiksen tyylistä te pidätte?



kuvat Googlen kuvahausta

perjantai 21. syyskuuta 2012

Välimatka muuttuu

Juuri saamamme tiedon mukaan Porin ja Tampereen välinen matka on lyhentynyt viimeisen neljän kuukauden aikana merkittävästi. Minun ja mieheni vanhempia ei nimittäin aiemmin kovin usein saanut ajelemaan tuota matkaa, enemmän me taisimme käydä siellä päin. Nykyään molemmat isovanhemmat ajavat tuon tuosta käväisemään ja ne ovatkin aina mukavia päiviä. Pikkuinen saa ison annoksen huomiota ja ihmettelyä, me isommatkin usein kivoja tuliaisia. 

Viimeisen viikon sisällä molemmat mummut ja papat ovat käväisseet meillä. Äidiltäni sain mielettömän kauniin pannunalusen, joka on saanut paistatella paraatipaikalla keittiössämme siitä lähtien, raaskiikohan tuota minkään kattilan alla käyttäkään. Kyseessä on Jani Matikaisen suunnittelema, Alvar Aalto 100 vuotta -lahjaesinekilpailussakin palkittu koivuviilusta valmistettu kaunotar - miten muuten koivu onkin yhtäkkiä niin kovin ajankohtaisen tuntuinen materiaali? Anoppilasta saimme puolestaan valtavan purnukallisen puolukkasurvosta, pappa on taas viihtynyt tuntikausia metsässä. Eikä tuossa todellakaan vielä kaikki, pakkasessa on litrakaupalla lisää puolikoita sekä mustikkaa. Pitääkin haalia hyviä puolukkareseptejä, jotta saadaan varmasti nuo kaikki terveyspommit hyödynnettyä. Anopin vinkistä kokeilin näin alkuun yhdistelmää viili + puolukkasurvos + sokeria maun mukaan (eli reilusti) ja jäin heti koukkuun, mahtavan hyvää.



Ihania tuliaisia, ja niin antajiensa näköisiä.

torstai 20. syyskuuta 2012

Lukusyys


Kaikki puhuvat Sofi Oksasen uusimmasta, niinpä siis minäkin! Olen lukenut vasta pari ekaa kappaletta, mutta tämä on kyllä taattua tavaraa, erittäin mukaansatempaavaa. Olen lukenut kaikki Oksasen romaanit tähän asti ja pidän kovasti hänen taitavasta ja monipuolisesta kerronnastaan. Odotan mielenkiinnolla, missä vaiheessa yhteys Stalinin lehmiin ja Puhdistukseen löytyy...

Tein pienen syyspäätöksen. Aion lukea enemmän. Pidän kyllä lukemisesta, mutta jotenkin se tahtoo aina jäädä muiden juttujen varjoon. Nyt lupasin itselleni, että illan viimeisten tuntien aikana tietokone pysyy visusti kiinni ja telkkarikin, ellei sieltä oikeasti katsota jotain. Yleensä iltaan ei kauhean pitkää pätkää omaa aikaa mahdu sen jälkeen kun pikkuinen on saatu unten maille, mutta on varmaan sen aiemmin mainitun nukahtamisenkin kannalta aika paljon parempi käyttää niitä hetkiä hyvän kirjan parissa kuin ruudun kelmeässä valossa. Tai jos illalla ei malta lukea (koska kahdenkeskinen aika miehen kanssa on nykyään niin harvinaista herkkua), niin kyllähän lapsen lyhyidenkin päikkäreiden aikana ehtii aina kappaleen, pari eteenpäin.

Sofi Oksasen jälkeen voisin tarttua vaikka Riikka Pulkkisen vasta julkaistuun romaaniin Vieras. Katsotaan nyt, miten tämä päätökseni pitää. Mukavaa lukusyksyä teillekin kaverit!

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Valaisinpohdintojen päätös

Päätösten tekeminen on välillä hieman vaikeaa. Minulla oli jo kerran Lokki-valaisin täällä kotona asti, mutta käytyäni Kodin Ykkösessä tajusin, mikä valaisin meille ihan oikeasti sopii (tai ainakin kuvittelisin niin) - samaisen suunnittelijan eli Yki Nummen Kuplat-kattovalaisin! Lokki siis lähti palautukseen ja nyt metsästän kuplia ruokapöydän yläpuolelle.


Viisikymppinen design-klassikko (suunniteltu 1961) on kestänyt varsin hyvin aikaa ja näyttää ainakin minun silmääni modernilta ja raikkaalta. Voisi siis toivoa ja kuvitella, että tämä olisi meille aika pitkäikäinen hankinta. Jokin tuossa muodossa muistuttaa minua hieman Pentikin pallolampunjaloista, joita meiltä löytyy ennestään. Ja tuo kullansävyinen yksityiskohta on aika veikeä - löytää parinsa kiiltävän valkoisesta, kultayksityiskohdin varustetusta pianosta. Olen nimittäin miettinyt, että joskus jos/kun meillä on isompi asunto, niin olisi kiva sijoittaa piano ruokailutilan yhteyteen.

Nyt pitäisi vain saada valaisin kotiin asti, tuolla Kodin Ykkösessä oli tietenkin juuri minun haluamani kirkas väri loppu. Katsotaan, täytyykö tilata netistä...

tiistai 18. syyskuuta 2012

Kamera kotisovituksessa

Katsokaapas, mikä kaunokainen meillä on lainassa, vähän niin kuin kotisovituksessa! Olen miettinyt järkkärin hankintaa ja voin sanoa, että tämä kotisovitus on vain lisännyt kameranhimoani. Onneksi meillä taitaa olla mahdollisuus lunastaa tämä yksilö omaksi suhteellisen hyvillä ehdoilla.

 

Aloin räpeltää kameran kanssa lauantai-iltana ja sain sen heti jotenkin sekaisin. Keskustelu mieheni kanssa sujui jotenkin näin.
- Voi ei, mä vihaan ohjekirjoja. Kunpa joku voisi vain näyttää mulle käytännössä miten nää jutut toimii.
- No jos mä luen sen kirjan ja yritän saada selkoa siitä. Ja näytän sit sulle.
- Öö, sopii!

Muutama tunti ohjekirjan parissa ja mieheni oli saanut aikaan jo aika kelpo kuvia. Itsekin onnistuin ottamaan muutaman ihan suhteellisen kivan harjoituskuvan, vai mitäs sanotte näistä alla olevista? En muokannut kuvia mitenkään, pienensin vain hieman kokoa. Eivät tietystikään ole mitään täydellisiä missään suhteessa, mutta olen yllättynyt, miten näin pikaisellakin perehtymisellä saa aikaan jo tosi selkeän eron pokkaritason kuviin.


Osaan siis suunnilleen tarkentaa lähellä olevaan paikallaan pysyvään esineeseen, jei! Ei varmaan kuulosta kovin kummoiselta kokeneille kuvaajille, mutta tämä on minulle jo iso juttu. Seuraavaksi aion opetella tarkentamaan kauas ja jättämään etualan "blurriksi". Sitten pitääkin siirtyä henkilökuvaukseen, koska haluaisimme oppia ottamaan hyviä kuvia poitsusta, kuinkas muutenkaan. Siinä onkin haastetta kun kohde ei pysy ollenkaan paikallaan. ;)

maanantai 17. syyskuuta 2012

Uni hukassa

Minä olen aina ollut melko hyvä nukkumaan, etenkin iltaisin nukkumatti on usein tullut jo kesken kaiken  ja esimerkiksi baarissa valvominen on ollut aina vaikeaa. Olen nukahtanut ongelmitta bussiin, autoon ja lentokoneeseen, automatkoilla jopa kesken keskustelun, mistä on tullut hieman palautettakin tuolta ratin takana viihtyvältä puoliskolta. Tästä en ole ylpeä, mutta olen nukkunut myös luennolla ja treffeillä elokuvissa. Päiväunien ottaminen on ollut aina helppoa ja vaikka olisin nukkunut pitkät päikkärit, ei yöunien kanssa ole ollut ongelmia. Jos viikolla unet ovatkin jääneet vähiin, olen monesti viikonloppuisin ottanut kiinni ja nukkunut kellon ympäri, joskus palannut vielä takaisin nukkumaan parin tunnin valveillaolon jälkeen.

Sitten sain vauvan.

No, vauva tietysti valvotti paljonkin alkuvaiheessa yöaikaan, mutta päikkäreitä saattoi onneksi ottaa yhdessä. Nyt muutamaa kuukautta myöhemmin olen muuttunut ilmeisesti päiväunikyvyttömäksi. En ole pitkään aikaan onnistunut nukahtamaan päivällä, vaikka tilaisuuksia on ollut useita - täysin hämmentävää. Olemme tehneet jonkin verran pitempiäkin automatkoja viime aikoina, mutta en ole nukkunut silmällistäkään. Mikä pahinta, en nykyään tahdo saada unta aina iltaisinkaan. Eilenkin pyörin sängyssä kaksi tuntia. Kaksi arvokasta tuntia kun vauva ja mies nukkuvat hiirenhiljaa vieressäni! 

Tähän päälle tulee tietysti se, että joudun imettämään poikaa öisin, tässä viime aikoina varsin tiheästikin (kuten aiemmin mainitsin). Keskellä yötä ajatukset pyörivät aina samaa rataa. Miksi tuo toinen (isä) saa vetää sikeitä tuossa? En jaksa huomista jos en nyt saa nukkua. Minäkin haluan työmatkalle hotelliin nukkumaan! Itse asiassa hotelliyöstä haaveilen ihan aktiivisesti. Mies totesi, että sen kun menet, menetkö heti tänään? Vastasin, etten voi, mitä jos en saa unta sielläkään ja hotellihuone-illuusio hajoaa.

Tällä hetkellä vauva nukkuu toista tuntia tyytyväisenä päiväuniaan. Käy melkein kateeksi.

P.S. Tässä postauksessa ei ole kuvia, koska en tiennyt olisinko kuvannut nukkuvaa vauvaa vai näitä mustia rinkuloita silmieni alla...

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Valmiina ensi vuoteen

... ainakin mitä kalenteriasioihin tulee!


Tämä Marimekon uutuuskalenteri on tosi kiva, eikö? Tykkään kuvista niin paljon, että suunnittelin tekeväni parhaista paloista pienen taulukollaasin kunhan kalenteri on palvellut käyttötarkoituksessaan ensin. Se voisi sopia keittiöön tai lastenhuoneeseen. Näitä saa Marimekon myymälöistä hintaan 29,50 euroa, ei hassumpi vaikka lahjaideana.

perjantai 14. syyskuuta 2012

Kirppislöytö

Minulla on ollut kaverini kanssa tällä viikolla yhteinen kirppispöytä Radiokirppiksellä (pöytä numero 66 vielä sunnuntaihin asti, vink vink). Tein hyvän löydön kun kävin siellä siivoilemassa alkuviikolla: viereisessä pöydässä roikkui tämä duffelitakki juuri minun koossani, aivan uudenveroisessa kunnossa. Itse asiassa uskon, että tätä ei ole koskaan käytetty! Pakkohan se oli tuoda kotiin turvaan.


Takin selkäpuolella on kivoja yksityiskohtia, tykkään myös hupusta (joka on irrotettava) sekä vinoleikkauksista etupuolen taskuissa. Malli on väljähkö, mutta ryhdikäs ja "muotoonommeltu". Tämä asu on toki lavastettu, ei vielä sentään villakangastakkia tarvitse. Noita uusia nilkkureitani olen kyllä ehtinyt käyttää jo ihan oikeastikin ja täytyy sanoa, että olen todella tyytyväinen niihin, mukavat jalassa!
 

takki Esprit Collection
nilkkurit Wonders
laukku Mulberry
huivi Pieces

torstai 13. syyskuuta 2012

Keskiviikko kuvina

Ajattelin kokeilla tällaista blogeista tuttua päivä kuvina -postausta. Tässäpä siis tavallinen sateinen keskiviikkopäivä minun ja poitsun arjessa. Tervetuloa mukaan!

6.55 Herätyyys! Ei auta, vaikka äiti haluaisi vielä jatkaa unia. Noustava on, tuumaa hymyileväinen vauva. Aamujumppa suoritetaan vanhempien sängyssä, sen jälkeen suunnataan vaipanvaihtoon ja muihin aamutoimiin.


8.00 Lastenohjelmia telkkarista! Poitsu katselee sitteristään käsin piirrettyjä, musiikki ja värit kiinnostavat kovasti. Jalat ja kädet viuhtovat ja välillä kuuluu innostuneita kiljahduksia. Ihan kiva keksintö nämä lasten aamuohjelmat, äiti saa pehmeän laskun päivään. ;)


9.00 Poju nukkuu aamupäikkärit, ihana hetki! Juon kahvia ja luen edellisenä päivänä postiluukusta kolahtanutta Deko-lehteä, joka tuli Vepsäläisen mainoksen mukana. Tosi kiva yllätys, tämä lehti oli täynnä inspiroivia sisustusjuttuja.


9.40 Kovin kauaa rauha ei jatku, sillä reilu puoli tuntia myöhemmin ollaan jo näissä tunnelmissa. Poitsu rakastaa ilman vaatteita potkuttelua ja yleensä hän saakin hengailla nakupellenä (kuvassa tosin vielä vaippa päällä) kylppärin lämpimällä lattialla sillä aikaa kun minä viikkaan pyykkejä ja käyn suihkussa.



10.00 Aamupäivän kirjallisuushetken aika. Poju selostaa minulle lempikirjansa hahmojen seikkailuja, possu on paras. Ennen minun piti aina pitää kirjaa hänen naamansa edessä, nykyään motoriikka on kehittynyt sen verran, että poika jaksaa "lukea" kirjaa ihan ominkin käsin välillä.

  
10.45 Äidin pikalaittautumishetki featuring fööni, Lorealin BB-voide (viime viikolla ostettu, hyvä tuote!) ja epätoivoinen mustien silmänalusten piilotusyritys valoa heijastavalla peitevoiteella.


11.15 Kuljetusfirma tuo meille uuden pesukoneen ja vie samalla vanhan pois, erinomaisen kätevä palvelu. Edellinen pesukone alkoi olla aika mielenkiintoista seuraa, piti milloin mitäkin hassua ääntä, eivätkä kaikki pesuohjelmatkaan enää toimineet. Koska pesukone on käytetyin kodinkoneemme tällä hetkellä, halusin uusia sen vielä hyvän sään aikana.

 

11.30 Poika on superväsynyt ja äiti supernälkäinen, siispä suuntaamme lounaskävelylle! Pidän tästä meidän asuinalueesta kyllä tosi paljon, koska lähistöllä on paljon kivoja lenkkeilyreittejä, mutta kivenheiton päästä löytyvät myös monipuoliset palvelut. Mukavia lounasravintolavaihtoehtojakin on useita. Tällaisessa lähiössä tuntuu onneksi luontevalta liikkua tuulipuvussa paikasta toiseen, siinä asussa oltiin nytkin liikenteessä. En kyllä kaipaa ollenkaan lähemmäs keskustaa, kulkuyhteydet ovat kuitenkin tarvittaessa tosi hyvät. Täydellisen tästä sijainnista tekisi se, jos kuntosalille olisi kävelymatka - nyt joudun kulkemaan jumppaan autolla tai bussilla.


12.00 Nautin jälkiruokaa Subwayssa. Subit ovat mun ehdottomia lemppareita pikaruuista ja tämä meidän lähistön ravintola on mukavan rauhallinen. Rakastan noita amerikkalaisia suklaakeksejä, melkein joka kerta pitää saada sellainen jälkiruuaksi. Poitsu muuten heräsi heti kuvan ottamisen jälkeen ja suuntasimme takaisin kotia kohti, jossa iltapäivä jatkui tuttujen kotitöiden ja leikkimisten merkeissä.


14.30 Poitsu on kitissyt jo reilun tunnin, mutta en ole saanut häntä nukahtamaan kunnolla. Meillä piti olla lenkkitreffit yhden äitikaverini ja hänen vauvansa kanssa, mutta ne peruuntuivat kovan sateen vuoksi. Minä päätän kuitenkin lähteä ulos, jotta saisin vauvan viimein nukkumaan. Sateella ulkoiluhan on vain varustautumiskysymys. Peakin softshell-takki on suosikki neljän vuoden takaa, ihan mahtava hankinta ja ollut käytössä tosi monessa menossa. Salomonin Gore-Tex-lenkkarit puolestaan ostin viime viikolla, niille tulee varmasti paljon käyttöä tässä syksyn mittaan. Poju nukahtaa rattaisiinsa ja nukkuu viimein ne kunnon parin tunnin päiväunet ja sillä aikaa mieskin ehtii tulla töistä kotiin.


17.45 Tuulipuku on vaihtunut farkkuihin - suuntaan työkavereiden kanssa keskustaan kahvittelemaan, vauva mukana. Itse kahvihetkestä en ehtinyt napata kuvia, sen verran vauhdikasta oli meno kun yritin pitää lapsen tyytyväisenä (hän ei tietenkään halunnut nukkua yhtään) ja ruokani suurinpiirtein lautasen ja suun välisellä akselilla. Ja olihan siinä aika kiire kuulumisten päivittämisessäkin kun ei oltu näiden tyttöjen kanssa vähään aikaan nähty ja porukka oli siinä välissä mm. ostanut asuntoja ja mennyt naimisiin.


20.15 Kotona jälleen, poitsu on jo ehtinyt käydä iltapesulla ja yökkärit on vaihdettu päälle. Viimeiset hengailut olkkarin puolella.


20.55 Vauva nukkuu omassa sängyssään, jee jee! Nukuttaminen sujui tällä kertaa kohtuullisen hyvin, mutta isä ei kelvannut seuraksi ollenkaan - mikä lie äitivaihe nyt meneillään näissä iltajutuissa. Me katsellaan vielä miehen kanssa telkkaria, olen tykännyt seurata Kakkosen Maailma on valmis -sarjaa. Kymppiuutisten aikaan ollaan kuitenkin jo koko porukka nukkumassa. On ihan pakko mennä aikaisin nukkumaan, jotta jaksaa (viime yönäkin sekosin jo laskuissa, montako kertaa poju heräsi).

Siinäpä se meidän päivä oli!

tiistai 11. syyskuuta 2012

Lahjaksi saatua

Meillä näyttäisi aika erilaiselta ilman lahjaksi saatuja juttuja sisustuksessa. Monia kauniita ja käyttökelpoisia esineitä, joilla on paljon tunnearvoa ja jotka luovat mielestäni juuri sitä oikeaa kodin tunnelmaa. Vai mitä sanotte?


Lahjaksi on saatu Block-valaisin ja molemmat Pentikin pallolamput, pehmein ja mukavin torkkupeittoni, ainut omistamani design-huonekalu, suosikkilautanen, kivat taulut, Dream big -kyltti, korurasia, kynttilälyhty... eivätkä läheskään kaikki edes päässeet tähän kollaasiin mukaan. Sisustuslahjat ovat siitä kivoja, että ne kestävät aikaa. Ylioppilaslahjaksi saadut Aalto-vaasit ja Hackmanin aterimet ovat edelleenkin päivittäisessä käytössä, lahjarahoilla ostettu farkkuhame ei puolestaan ole ollut päällä moneen, moneen vuoteen (kylläkin tunnesyistä edelleen tallella). 

Onko teillä muilla sisustuksessa lahjaksi saatuja tavaroita vai onko kaikki itse hankittua?

maanantai 10. syyskuuta 2012

Lamppuvinkki, pöytäprojektia ja valaisinpohdintaa

En tiedä teistä muista, mutta minä olen todella pettynyt energiansäästölamppuihin. Olen kokeillut lukuisia merkkejä ja mielestäni valoteho on huono enkä pidä siitä, että syttymistä pitää odotella ikuisuus (esim. eteisessä tai vessassa, c'mon, ei vain toimi). Hehkulamput ovat kuitenkin tosi vanhanaikaisia ja niiden saatavuuskin jo todella heikkoa. Nyt olen löytänyt oikein hyvän vaihtoehdon eli tavallisella kannalla varustetut lamput, joiden sisällä on halogeeni-valonlähde. Näitä saa ainakin IKEAsta, tarjolla on eri kannoilla ja valotehoilla varustettuja versioita.


Meillä oli viikonloppuna pieni projekti ruokapöydän kanssa. Tuo pöytä on noin 50 vuotta vanha Sotkan massiivipuupöytä, jonka hioimme ja käsittelimme vaalealla Osmocolor -vahalla pari vuotta sitten. Nyt vahapinta oli kulunut jo sen verran, että se kaipasi pientä freesausta. 

Uusintakäsittelyssä pintaa ei tarvitse hioa uudelleen, sen kun lisää uuden kerroksen vahaa ja antaa kuivua 12 tuntia, jonka jälkeen voi taas halutessaan lisätä uuden kerroksen. Nyt pöytä on jo omalla paikallaan, mutta välttelemme sen käyttöä vielä hetken, koska muutaman vuorokauden kuluttua viimeisestä käsittelystä pinnan voi vielä käsitellä himmeäkiiltoiseksi erillisellä kiillotustyynyllä, jolloin siitä tulee mielestäni vielä kauniimman näköinen.

Olemme olleet Osmocolor -pintaan tosi tyytyväisiä. Puun syyt kuultavat kauniisti vahan läpi ja vahapinta on kestänyt hyvin arjessa. Alla olevassa kuvassa pöytäpinta on nykyisellään, vielä kiillotusta vailla.


Nyt pimeämmän vuodenajan myötä ruokaryhmän valaisinpuoli kaipaa kipeästi päivitystä. Tykkään kyllä tuon nykyisen "pallon" ulkonäöstä kovasti, mutta sen antama valo ei vain sovi paikkaansa ollenkaan. Tuohon tarvitaan selkeämpää, kohdistetumpaa valoa, jonka alla on mukavaa ruokailla ja lukea lehteä. Miksi valaisinten löytäminen on aina niin kovin vaikeaa? En haluaisi tehdä toista hutihankintaa... Yksi vaihtoehto, jota mietin, on Yki Nummen klassikko Lokki, josta bongasin varsin hyvän tarjouksen - mutta sopiikohan se ruokapöydän valaisimeksi?


Valaisinvinkkejä otetaan avosylin vastaan!

lauantai 8. syyskuuta 2012

Blogiäiti ruokkii


Perinteikäs SPR:n Nälkäpäivä -keräys on taas ensi viikolla täällä ja tapoja osallistua on ilahduttavan monia. Helpoimmasta päästä on lahjoittaa rahaa suoraan netissä, verkkopankin kautta. Minä huomasin, että "Blogiäitien" oma keräyslipas on perustettu ja päätin itse osallistua tätä kautta. En nyt lähde tässä nimeämään erikseen bloggareita vaan haastan teidät kaikki osallistumaan tähän tärkeään keräykseen jollain omalla tavallanne - modernisti sosiaalisen median ja virtuaalilippaiden kautta tai sitten perinteisemmin keinoin. Hienoa on se, ettei lahjoitussumman tarvitse olla suurensuuri, sillä jo parilla sentillä saa rokotuksen ja 17 eurolla kokonaisen äitiyspakkauksen! Jos minäkin olen jo intoillut äitiyspakkauksen hyödyllisyydestä, niin kuinka tärkeä juttu se voikaan olla jollekin, jolla on ennestään hyvin, hyvin vähän.


Tämä blogiäiti on ruokkinut omaa lastaan tasaisesti kahden tunnin välein viime viikkoina - jep, samaa tahtia myös yöllä. Alkaa varmaan olla aika lisätä ruokavalioon jotain muutakin kuin rintamaitoa tai ruokavälit tihenevät entisestään ja sitä myöten kiristyy tämän mamman hermot...

perjantai 7. syyskuuta 2012

Palasia keittiöstä

Tässäpä pieniä syyspalasia meidän keittiöstä. Ostin itselleni eilen ihan tavallisella kauppareissulla kukkia tsempiksi univelkaisessa arjessa jaksamiseen. Ne ovat niin kauniin värisiä! Tavallisista paikoista kuten keittiöstä löytyy muuten yllättävän helposti pientä kivaa kuvattavaa kun ottaa kameran käteen ja alkaa katsella paikkoja sillä silmällä. Hauska keittiöpyyhe, tyylikäs leikkuulauta, tuliaiskahvipurkki, piristävä magneetti...


Tämän puolivuotiaan blogini perustaminen on ollut yksi vuoden parhaista päätöksistä, onneksi uskalsin. Olen innostunut kuvaamaan arkea aiempaa enemmän ja löytämään kauniita yksityiskohtia ympäriltäni. Kirjoittaminen on aina ollut minulle tosi mieleistä ja tämä lähes päivittäinen pikku naputteluhetki on muodostunut varsinaiseksi luksusajaksi itselle. Kiitos teille kaikille kivoille lukijoille ja kommentoijille!

Erityiskiitos Siivouspäivä -postaukseen vinkanneille, arvatkaapas kuka on täällä jynssännyt paikkoja, muun muassa täällä keittiössä, ihan fiiliksissä Universal Stonella... Hyvää tavaraa, suosittelen. Moni pinttyneen likainen kohta on puhdistunut helposti ja vieläpä myrkyttömästi ja ympäristöystävällisesti. :)

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Biisilistaa metsästän

Olen tainnut aiemmin mainitakin, että jumppasalien lattioita on tullut kulutettua sellaiset 25 vuotta eri tyyppisten tuntien parissa, mutta en ole kertonut, että minulla on myös pikkuinen harrastus ohjaajana. Pääasiassa tykkään edelleen liikkua muiden ohjaamilla tunneilla, mutta muutama vuosi sitten toteutin pitkään muhineen haaveen ja kokeilin ohjaajana toimimista - siitä asti olen pitänyt omaa tuntia suunnilleen kerran viikossa. En ohjaa missään hienossa kuntokeskuksessa vaan urheiluseurassa  lähikoulun jumppasalissa, mikä tarkoittaa sitä, ettei käytössäni ole valmiita konseptitunteja (kuten Les Mills) vaan suunnittelen tuntini alusta loppuun itse. Ja se onkin koko homman suola!

Rakennan tuntini hieman itsekkäistäkin lähtökohdista eli pyrin tekemään siitä sellaisen kokonaisuuden, josta itse pidän. Kaiken lähtökohtana ovat hyvät biisit, käytän niiden valitsemiseen aikaa ja liikkeet tehdään musiikkiin eli jokainen kappale on oma erillinen kokonaisuutensa. Tunti on rauhallinen, sisältää paljon dynaamista venyttelyä ja kehoa huoltavia, avaavia liikkeitä. Siinä on vaikutteita naisvoimistelusta, pilateksesta ja joogasta (huom! en ole mikään koulutettu pilates- tai joogaopettaja, siksi vain vaikutteita). Mikään kevyt lepotunti ei kuitenkaan ole kyseessä vaan kyytiä saa koko kroppa, etenkin keskivartalon lihakset.

Jumpassani käy tosi kivoja ja hymyileväisiä naisia, kaikenikäisiä. On mukavaa nähdä, että kaudesta toiseen samat tutut kasvot tykkäävät tunneistani, vaikka itse aina pelkään, että ne ovat liian samanlaisia ja kaikki kyllästyvät. Yksi kivoimmista palautteista on ollut kun eräs jumppari tuli sanomaan, että hän kärsii uniongelmista, mutta minun tuntini jälkeisen yön hän nukkuu aina hyvin. 

Kausi alkaa taas huomenna ja suunnittelu on käynnissä! Tässä muutama biisiehdokas tämän syksyn ekaan ohjelmaan.


Tykkäisitkö Sinä liikkua tällaisten kappaleiden tahdissa?

maanantai 3. syyskuuta 2012

Greige, greige

Viime aikoina kukaan blogeja ja sisustuslehtiä seuraava ei ole varmaan voinut välttyä törmäämästä sanaan greige. Itse luulin sitä aluksi kirjoitusvirheeksi, kunnes tajusin, että kyse on harmaan ja beigen yhdistelmästä - grey + beige = greige. No mutta toki! Samalla sain nimen tälle mieluisalle sävy-yhdistelmälle, jota meiltä löytyy kotoa aika suuri annos - niin tekstiileissä, tapeteissa, lattiamateriaalissa kuin huonekaluissakin. Nämä kuvat nappasin meiltä äsken pojan nukkuessa päiväuniaan. Aika syksyinen päivä, valoja saa pitää päällä aamusta iltaan.


Mikään kovin uusi juttuhan tämä ei harmaan ja beigen liitto ole vaan varmaan yksi klassisimmista (ja monen mielestä tylsimmistä) sävyistä niin pukeutumisessa kuin sisustuksessakin. Monestihan varoitellaan, että hailakkaa sävyä kuten juuri beigeä ei saisi pukea liian lähelle kasvoja, jotta se ei veisi kaikkea väriä ympäriltään. Itse olen kuitenkin todennut, että oikean sävyinen beige sopii itselleni (vaalea kun olen) lähelle kasvoja paremmin kuin musta tai useimmat kirkkaat värit. Vielä kun sen yhdistää valkoisen, harmaan ja sinisen sävyihin, niin aina parempi. Jostain syystä kuitenkin tosi usein tulee napattua päälle se musta paita... ;)


Mukavaa syyskuun alkua!

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

TOP 3 yllättäjät

Vauvan tullessa taloon tavaraa alkaa kertyä salakavalasti. Löytyy bodyja, potkuhousuja, haalareita, tuttipulloja, harsoja. Hankitaan matkasänky, kylpyamme, kantoreppu, itkuhälytin ja lämpöpussi rattaisiin... Varmaan minimalistisimmatkin vanhemmat huomaavat jossain vaiheessa, että tavaraa on kertynyt ehkä aavistus aiottua enemmän ja että osa hankinnoista on osoittautunut järkevimmiksi kuin toiset.

Olen aiemmin kirjoitellutkin joistain toimivista jutuista vauva-arjessa - kehunut imetystyynyä, suositellut äitiyspakkausta, iloinnut hyvistä imetysliiveistä ja kirjoittanut vaunu-arvostelun. Nyt ajattelin kuitenkin koota hieman erilaisen listauksen eli juttuja, jotka ovat yllättäneet minut positiivisesti. Nämä kaikki olivat vielä odotusaikana juttuja, joiden tarpeellisuutta jossain määrin epäilin, mutta ne ovat todistaneet toimivuutensa arjessamme.

1. Hoitopöytä pesukoneen päällä

Tämä oli alunperin hieman pakkorako, nimittäin makuuhuoneeseen saati kylppäriin ei mahtunut erillistä hoitopöytää. Minua suorastaan harmitti, että hoitopaikka oli kasattava pesukoneen päälle ja yritin viimeiseen asti keksiä muita ratkaisuja - seinään kiinnitettävä hoitoalustakin oli kuitenkin liian leveä käytettävissä olevaan tilaan. Ostimme sitten pesukoneen päälle vain Brion pehmeän hoitoalustan ja seinälle kiinnitettiin pieni lokerikko hoitotarvikkeille. Ja homma toimii! Hoitoalusta on pysynyt koko ajan erinomaisesti paikallaan ja sen päällä vietetyt hetket ovat ihan poitsun lemppareita - jos pesukone sattuu olemaan päällä, niin tärinä tuo vain lisää iloa elämään. ;) Vesipiste ja pyykkikori ovat juttuja, joita en todellakaan vaihtaisi pois hoitopisteen välittömästä läheisyydestä. Myös vaipat ja pojan vaatevarasto löytyvät käden ulottuvilta.  



2. BabyBjörn Balance -sitteri

Raskausaikana ajattelin, että tulen varmaankin tekemään paljon kotitöitä vauva kantoliinassa. Jostain syystä poika ei kuitenkaan kotioloissa juuri liinassa viihdy, sen sijaan hän pitää kovasti sitterissään istumisesta ja tarkkailee sieltä käsin arjen touhuja. Sitterissä on hänen mielestään myös mukavaa katsella leluja, etenkin jos refluksivaiva kiusaa ja makuuasennossa on hankalaa. Sitterin muotoilu on kivan simppeli ja käännettävä päällinen tosi helppo irrottaa pesuun. Säilytystä tai kuljetusta varten se taittuu helposti litteäksi paketiksi.


3. Travel system + turvakaukalon telakka

Tässäpä itselleni ehkä suurin yllättäjä, olin nimittäin vaunuostoksilla sitä mieltä, että travel systemiä ei meillä tarvita, mutta mieheni halusi sellaisen, ja auton istuimeen kiinnitettävä telakkakin tuli hankittua vain siksi, että se kuului pakettiin (ostimme kaukalon ja telakan kavereilta). Olen aina autoillut itse aika vähän ja mielummin liikkunut paikasta toiseen kävellen sekä julkisilla. Mutta tämä meidän poika onkin ollut alusta asti äidin kanssa vähän eri mieltä, hän on viihtynyt autossa ja turvakaukalossaan mainiosti ja vaunukopassaan taas huonommin. 

Niinpä kaikenlaiset ostos- ja asiointireissut ovat sujuneet erittäin mukavasti yhdistelmällä vaunurunko + turvakaukalo. Avoimesta kaukalosta poika näkee ympärilleen, hirmu utelias kun on, eikä meno mene sellaiseksi huutamiseksi hereillä ollessa kuin vaunukopassa. Vaunukoppaa käytetään kyllä meillä koko ajan lenkkeillessä ja päiväunilla, mutta myönnän rehellisesti, että jos minun pitää lähteä vaikka vaateostoksille tai ruokakauppaan niin, että poika on hereillä, valitsen mieluusti tämän yhdistelmän. Autoa minulla ei ole edelleenkään päivisin käytössäni, mutta ilta-aikaan ja viikonloppuna liikumme jonkin verran autolla ja myönnettävä on, että telakka on varsin kätevä keksintö: kliks vain ja kaukalo on turvallisesti paikallaan.




 Kiinnostaisikohan teitä myös "TOP 3 hutihankinnat" 
eli mitkä jutut ovat meillä osoittautuneet vähemmän toimiviksi?


P.S. Mahdollisille huolestuneille: Olen tietoinen, että turvakaukalossa ja sitterissä ei tulisi pitää vauvaa pitkiä aikoja kerrallaan ergonomisista syistä. Turvakaukaloa ei käytetä meillä läheskään päivittäin ja "shoppailureissut" kestävät maksimissaan pari tuntia, sinäkin aikana poika pääsee (lue: vaatii päästä) monta kertaa pois kaukalosta. Sitterissä hän niin ikään istuu vain pieniä aikoja kerrallaan, eipä vauhdikkaan luonteensa ansiosta kovin pitkiä aikoja siinä paikallaan edes viihdy. Päiväunia sitterissä ei nukuta koskaan.