lauantai 31. lokakuuta 2015

Pyhäinpäivän inspiraatio: Entrance

Olen löytänyt uuden inspiraatiosivuston, josta olen ihan fiiliksissä. Ruotsalainen kiinteistönvälitysfirma (kuinkas muutenkaan) Entrance Makleri on stailannut asunnot todella kauniisti, ne vilisevät mielenkiintoisia yksityiskohtia ja oivaltavia toteutuksia. Ja tietenkin ennen kaikkea ne on kuvannut äärimmäisen taitava valokuvaaja. Mietin tässä, että kuinkahan hienoja kuvia omastakin kodista saattaisi saada, jos tällainen tiimi pääsisi meille vierailemaan... Ja tunnustettakoon samalla, että yksi haaveistani on, että oma koti kuvattaisiin joskus sisustuslehteen - tosin varmasti aika kaukainen sellainen.

Mutta hei, asiaan. Niihin inspiraatiokuviin. Poimin Entrancen upeasta kuvavirrasta minua eniten sykähdyttäviä sisustuksia.

Ensimmäisessä makuuhuonekuvassa huomion kiinnitti tietysti tuo mieletön sängynpääty. Kokonaisuudessaan sänky on tosi kekseliäästi toteutettu ja kokonaisuus tarjoaa paitsi silmänruokaa, myös runsaasti säilytystilaa. Valaisimet kruunaavat kokonaisuuden, näyttää tosi kauniilta.


Seuraava olohuone on ihan mieletön! Kalanruotoparketti nyt jo itsessään kiehtoo minua valtavasti, mutta tykkään paljon myös kalusteiden sijoittelusta ja perinteisemmän sekä modernin tyylin sekoittelusta. Läpikuultava sohvapöytä sopii kokonaisuuteen täydellisesti.


Eteinen voi olla tylsä ja hankalasti sisustettava tila, vaikka se sinänsä olisi toimiva ja siisti pelkistettyine liukuovineen (kuten meillä). Mielenkiintoa tilaan voi kuitenkin saada niinkin pienellä asialla kuin tummalla ovella. Tämä idea tekisi niin mieli varastaa! Meillä on siis tummanharmaa ulko-ovi, mutta tuulikaapin väliovea pidetään lähes aina kiinni ja se on ihan tavallinen valkoinen tylsimys. Voin kuitenkin kuvitella mieheni ilmeen kun ehdotan oven vaihtoa tai maalausta... ;)


Voin sanoa, etten muuta tekisikään kuin töitä, jos työhuoneeni olisi alla olevan vieras-/työhuoneen kaltainen. Luovuus lähtisi aivan varmasti lentoon.


Keittiöiden suhteen olen todella, todella kaikkiruokainen. Eilen juuri piipahdin Ikeassa ja huomasin taas, miten ihailen hyvinkin romanttisia ja tummanpuhuvia kokonaisuuksia siinä kuin pelkistettyjä modernin valkoisiakin keittiöitä. Tässä alla olevassa kuvassa näitä elementtejä on sekoitettu aika onnistuneesti. Kokonaisuus on tosi toimivan oloinen ja isolle saarekkeelle olisi ihana kattaa...


Lisää keittiöitä, ja nyt sitä sinisen ja puun yhdistelmää, joka herättää usein kiihkeitä tunteita. Monethan eivät siedä tummansinistä, varsinkaan lämpimien puunsävyjen kanssa samassa, koska ysärivibat ovat niin vahvat. Mutta minä tykkään! Nuo vanhat (?) Muurahaistuolit ovat aivan ihanat. Tosin nahkavetimiä keittiössä en ymmärrä - eikös ne mene ihan hirveän näköisiksi käytännössä?


Alla oleva tila on varmasti hankala sisustettava, mutta katsokaa nyt mikä tunnelma! Kiireisen työpäivän jälkeen ei olisi ollenkaan hassumpaa tulla palautumaan tällaiseen paikkaan.


Ja lisää sitä kalanruotoparkettia... Vaaleassa tilassa on annettu päärooli lattialle.


Taas yksi erilainen keittiö, joka sykähdyttää. Ilmava astiakaappi on piste iin päälle ja ruokapöydän muoto kiinnostava.


Monet suomalaiset pitävät mustavalkoisesta, niin minäkin. Alla olevassa kuvassa mustavalkoisuus on kiehtovaa, pidän erityisesti matosta ja sohvapöydästä. Kahden todella erilaisen sohvan yhdistelmä on hieno.


Lopuksi vielä melko runsas, mutta rauhallinen kokonaisuus, jossa uusi ja vanha yhdistyvät kauniisti. Olen tosi heikkona vanhoihin kirjoituspöytiin.


Mitäs piditte näistä poiminnoista? Lisää voi käydä kurkkimassa Entrancen sivuilta. Inspiroivaa pyhäinpäivää!

torstai 29. lokakuuta 2015

Päivän paras hetki

Minulle usein päivän paras hetki on se kun saan lenkki- tai jumppatossut jalkaan ja pääsen liikkumaan. Niin tänäänkin. Olen ollut tosi kiireinen töissä viime aikoina ja päätin pitää tänään kotitoimistopäivän, jotta saisin rauhoitettua yhden kokonaisen päivän palaverivapaaksi. Se toimikin ihan hyvin. En varmasti olisi tehokkaimmillani, jos tekisin aina töitä kotoa käsin, mutta päivä silloin tällöin toimii.


Etäpäivien paras puoli on ehkä se, että voi pyrähtää liikkumassa kesken päivän ja ennen lounasta kävinkin juoksulenkillä järvimaisemissa. Oli niin kaunista, että oli pakko räpsiä kuvia, tosin kuvien laatu ei päätä huimaa kun mukana oli vain puhelin. 

Illalla kävin vielä jumpassa vetämässä tehokkaan intervallitreenin eli mukavan liikunnallinen päivä ollut ja tosiaan sain niitä rästiin jääneitä työprojektejakin edistettyä. Hyvä fiilis siis. Pakko muuten hehkuttaa noita Danskin-trikoitani, todella mukavat, joustavat ja kaikin puolin täydelliset treenihousut. En enää muita haluaisi käyttääkään.

Kohta koittaa päivän toiseksi paras hetki kun saan kaivautua puhtaiden lakanoiden väliin omaan sänkyyn oman rakkaan kainaloon - terveisin unikeko. ;)

tiistai 27. lokakuuta 2015

Junaleikki



Kerrankin pikku-T antoi minun kuvata hetken leikkejään. Lapsi leikkiensä keskellä on niin kaunis näky, joten kuvista tuli tietysti ihania. Poju on kyllä usein todella lumoutunut leikkeihinsä ja niissä on ihan uskomattomia juonenkäänteitä. Leikkien lomassa huomaa, miten kohisten sanavarasto ja vuorovaikutustaidot kehittyvät kun lapsi tietysti testaa kaikkia uusia sanontoja ja ratkaisee erilaisia hahmojensa tilanteita. "Ei hätää kuomaseni, riennän auttamaan! Pelko pois, yhteistyöllä kaikki onnistuu!" 


Aika usein leikkien lomassa nousee itselle liikutuksen kyynel silmäkulmaan - ihan siksikin, että toivoisi kaikkien lasten voivan keskittyä leikkimiseen. T:kin sen tietää. "Lasten pitää vaan leikkiä ja leikkiä. Ei ne ehdi aina kaikkea muuta."

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Syksyinen fiilis

Eilen oli kaunis, aurinkoinen syyspäivä, tänään pilvistä ja sateista. Tässä vaiheessa vuotta sitä yrittää aina tallentaa kameraan vähäisetkin auringonsäteet, joita tankata pitkinä talvipäivinä. Mutta vaikka eilen tosiaan aurinko paistoi ja varsin kirkkaastikin, niin kyllä näissä kuvissa on tosi syksyinen fiilis ja valon sävykin ihan erilainen kuin kesällä.



Olen taas pyöritellyt valaisimia paikasta toiseen. TV-taso oli tosi tukkoisen näköinen kahden valaisimen kanssa, joten päädyin hakemaan varastosta Ikean lampunjalan ja kokeilin sitä nojatuolin vierelle. Omasta mielestäni kokonaisuudesta tuli tasapainoisempi ja TV-tasolle vapautui tilaa kukille tai muulle kauniille. Ajattelin vielä vaihtaa mustan varjostimen valkoiseen, sillä se antaisi varmasti paremman valotehon. Nojatuolin jalkojen maalaaminen mustaksi on myös to do -listallani (pitkällä sellaisella).

Mitä teidän viikonloppuun kuuluu?

torstai 22. lokakuuta 2015

Se päivä oli kaunis

Tyttö voi lähteä mereltä, mutta meri ei lähde tytöstä. Niin se vain on. Olen viettänyt lapsuuteni Meri-Porissa ja isän puolen suku on Turun saariston suunnalta, joten ei ehkä ihme, että rakastan rannikkokaupunkeja oikein erityisen paljon. Olen tosi iloinen kivasta kodistamme ja hyvästä elämäntilanteestamme Pirkanmaalla tällä hetkellä, mutta aina välillä haaveilen paluumuutosta rannikolle - ei sitä tiedä, voihan se vielä joskus tapahtuakin.

Viime kesänä vietimme upean, helteisen kesäpäivän Naantalissa koko perheeni kanssa. Oli kyllä todella kivaa. Pääkohde oli Muumimaailma, mutta itse yllätyin, miten upea paikka Naantali muutenkin oli. Muumimaailma on nyt nähty ainakin muutamaksi vuodeksi, mutta viehättävään Naantaliin haluan palata ensi kesänä ehdottomasti. Viime kesän vierailu oli jostain ihmeellisestä syystä ihan ensimmäiseni, mutta ei siis todellakaan viimeinen.

Vai mitä sanotte näistä kuvista?


Minun piti postailla Naantalin reissusta jo kesällä, mutta en sitten ehtinytkään. Toisaalta, mikäs sen parempaa kuin palata kesähetkiin näin pimeänä ja sateisena lokakuisena aamuna. Tässähän ihan tuntee merituulen ja auringon säteet ihollaan. Ja ennen kuin huomaammekaan, on kesä taas täällä. 

maanantai 19. lokakuuta 2015

Maanantain mustavalkoiset



Joskus tuntuu, että kaikki on sanottu, liikaakin touhuttu ja haluaa olla vaan. Siihen fiilikseen mustavalkoiset kuvat ovat aika kivoja, niillä on aina jotenkin rauhoittava vaikutus. Tältä näytti meillä eilen sunnuntaina. Juuri nyt kuvailen mieluiten olohuoneen uusimpia tulokkaita eli Hee Lounge-tuolia sekä Adean Camp-sohvaamme. Molemmat aika ihkuja.

perjantai 16. lokakuuta 2015

Blogitarina

Sain These are the days -blogin Piritalta hauskan haasteen kertoa tarinan blogini taustalla. Olen saanut aika paljon uusia lukijoita viime aikoina (mikä on supermahtavaa) ja miettinyt, että jonkinlainen historia- tai esittelypostaus voisi olla paikallaan. Haaste tuli siis juuri oikeaan hetkeen. Piritan blogia suosittelen muuten lämmöllä, aivan ihana ja mukaansatempaava kirjoitustyyli. Pirita on mun opiskelukaveri Jyväskylän ajoilta ja on ollut tosi mukavaa pitää taas yhteyttä blogien kautta. Pirita on aina ollut mun mielestä todella lämmin, huumorintajuinen ja positiivinen ihminen ja se todella hänen blogistaankin välittyy.

No mutta, asiaan. Haaste menee näin:

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille. Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).

2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.

3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa.

4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteen ja kenet haastat mukaan.

5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkun kuvan yhteyteen tagi #blogitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogitarina -haasteen käynnisti Kototeko -blogi.

Mistä aloittaisin? Olen aina tykännyt somesta. Silloinkin kun kukaan ei vielä puhunut somesta. Muistatteko ne slambookit ja kiertokirjeet jostain ysärivuosilta? Jep, olin ihan koukussa niihin. Minulla oli teininä valtava määrä kirjekavereita ympäri Suomea ja maailmaa. Netin myötä tutustuin erilaisiin verkkoyhteisöihin, Kiss FM:n chatit ja IRC Galleriat tulivat tutuiksi, hehhee. Huomasin, että netistä löytää porukkaa, joilla on samat kiinnostuksenkohteet ja olinkin tosi tiiviisti parin eri foorumin jäsenenä, sitä kautta olen saanut ystäviä, jotka ovat osa elämääni tänäkin päivänä. 

En enää muista, milloin aloin lukea aktiivisemmin blogeja, mutta innostuin niistä tosi paljon. Huomasin, että sain blogien kuvista paljon energiaa ja ne toimivat ikään kuin pakopaikkana arjessa, kuin naistenlehdet mutta paljon aidommin ja monipuolisemmin. Luin pääsääntöisesti sekalaisia lifestyle-blogeja (tuosta termistä ei kyllä silloin puhuttu), taisi olla niin, että suurin osa blogeista olikin sellaisia päiväkirjamaisia yleisblogeja, eivätkä niin teemaan sidottuja. Olin innostunut matkustamisesta, kauneudesta, muodista ja treenaamisesta, mutta pikku hiljaa enemmän myös sisustamisesta.

Oman blogin aloittamisesta haaveilin parisen vuotta ennen kuin lopulta ryhdyin tuumasta toimeen. Alkusysäyksen bloggaamiselle antoi äitiysloma, joka tarjosi enemmän vapaa-aikaa - aika klassinen asetelma siis. Aika monethan aloittavat blogin juuri äitiyslomalla. Itse myös kuvittelin, että blogi jäisi kun palaan äitiyslomalta töihin, vaan toisinpa kävi...


Blogin ensimmäinen vuosi (2012) oli vauvanhuuruinen. Opettelin äitiyttä ja intoilin meidän ensimmäisen oman kodin sisustamisesta. Pikku-T oli aika itkuinen ja huonosti nukkuva vauva. Myöhemmin selvisikin, että hänellä on tosi voimakas kananmuna-allergia, joka varmasti ainakin osittain vaivat aiheutti. Blogista sain tosi paljon voimaa arkeen. Kauniiden kuvien jakaminen ja tekstien kirjoittaminen sai ajatukseni jotenkin kasaan ja pitkiin päiviin positiivisuutta. Koin, että itkuisen refluksivauvan kanssa ei ollut niin kovin luontevaa lähteä mammatreffeille tai vaunulenkeille, oli helpompaa olla kotona. Blogi antoi tärkeän henkireiän ja se muodostui myös mukavaksi tavaksi jakaa arjen hetkiä kauempana asuvien läheisten kanssa.


Vuosi 2013 oli yksi tähänastisen elämäni ehdottomasti parhaista. T:n masuvaivat alkoivat helpottaa ja meillä nukuttiin, viimein. Mieheni piti isyyslomia ja vietimme koko perhe melkein kolmen kuukauden yhteisen kesäloman. Ehdimme reissata paljon, pikku-T:stä onkin kehkeytynyt melkoinen reissumies. Blogini kutsuttiin kesällä mukaan Indiedays Inspiration-yhteisöön.


Syksyllä 2013 palasin töihin ja pikku-T meni 1v 3kk ikäisenä päiväkotiin. Olin ihan intona, sillä pääsin töissä tekemään jotain ihan erilaista kuin aiemmin ja sillä tiellä ollaan - joka päivä nautin kovasti työstäni edelleen! Työelämä imaisi täysillä mukaansa, onneksi mieheni pystyi tekemään aluksi nelipäiväistä viikkoa. Tuo syksy oli silti aika väsyttävää aikaa ja se näkyi myös blogissa. En kuitenkaan halunnut lopettaa kirjoittamista ja oli tosi mukavaa huomata, ettei lukijamääräkään lähtenyt tippumaan, vaikka postaustahti harveni.


Vuosi 2014 toi mukanaan paljon uusia tuulia. Heti alkuvuodesta myimme vanhan kotimme ja se menikin kaupaksi hämmentävän nopeasti. Vaikka meinasi ensin vähän hirvittää, niin uusi koti kuitenkin löytyi ja vieläpä oikein hyvä sellainen, olemme nimittäin viihtyneet täällä erinomaisesti. Koti on toimiva ja sijanti hyvä, mutta lisäksi meillä on ihan mahtavat naapurit, mistä olen tosi iloinen. Sisustuksellisesti kotimme ei ole todellakaan mikään blogimaailman kirkkain helmi, kaukana siitä, mutta toivon, että hyvä fiilis täällä asumisesta välittyy. Kotia rakennetaan pikku hiljaa.

Uuden kodin myötä blogi muuttui entistäkin sisustuspainotteisemmaksi ja ehkä lifestyle-osio hieman vähentyi. Liityin myöskin Instagramiin ja sitä kautta olen löytänyt paljon uusia, mielenkiintoisia blogituttavuuksia omalle lukulistalleni.


Vuonna 2015 sama tahti on jatkunut. Sisustuksessa tapahtuu jatkuvasti jotain pientä ja vielä on pitkä lista asioita, joista haaveilen tähän kotiin. Haluan tehdä kestäviä valintoja ja välttää liiallisia blogikliseitä, vaikka myönnän, että erittäin ahkera sisustusskenen seuraaminen varmasti jossain määrin täällä näkyykin - tiedostamatta tai tiedostaen. 

Tämä blogi on koko ajan ollut minulle pääsääntöisesti väylä jakaa ajatuksia kauniista arjesta. Olen toki kirjoittanut myös reissuista, juhlista ja muista kohokohdista, mutta se tasainen arki, siitä olen postaillut kaikkein eniten. Ja olen huomannut, että harmaaseen arkeen saa aika paljon väriä kun kuvaa, kirjoittaa (vaikkakin sitten siitä harmaasta sisustuksesta!) ja mikä ihaninta, saa vielä joskus kommentteja teiltä upeilta lukijoiltakin.

Iso kiitos teille ihan jokaiselle, jotka blogiani luette - olette sitten seuranneet jo alkutaipaleelta asti (vitsit, olen kyllä älyttömän otettu, jos joku oikeasti on ja sorry vaan äiti ja iskä, en tarkoita nyt teitä, vaikka ihania olettekin) tai liittyneet seuraan vasta hiljattain! Jatkossa haluaisin kehittyä roimasti valokuvaajana, mutta muuten suurempia suunnitelmia ei ole, bloggailen täysin fiiliksen mukaan. Ainakin tällä hetkellä päässä on paljon postausideoita, enkä usko, että ne ihan heti loppuvat.

Muuten, en ole vielä kertaakaan ajastanut ainuttakaan postausta tähän blogiin, osittain siksi etten osaa, mutta en oikeastaan ole välittänyt edes opetella. Saatan ajatella etukäteen, että postaan tietystä aiheesta, mutta suunnitelma vaihtuukin lennossa, ja se on juuri parasta. Minulla ei ole mitään kaupallisia tavoitteita blogini suhteen, kirjoitan tätä vain itselleni ja olen vain tosi iloinen, jos joku muukin jaksaa täällä vierailla.

No niin, tämän maraton-postauksen jälkeen haastan mukaan neljä todella inspiroivaa (sisustus)bloggaajaa, jotka ovat itselleni suhteellisen uusia tuttavuuksia. Olisi todella mukavaa kuulla tarinaa teidän blogienne takana.

Vaihtelevasti Valkoista on supertyylikäs, upeaa designia vilisevä blogi, jossa sisustustyyli on kuitenkin rauhallisen ajaton. Erityisesti innostun tällä hetkellä bloggaajan taidosta käyttää raikkaita värejä kodissaan. Kuvat ovat aina kauniita ja kirjoitustyyli mukavan maanläheinen.

Pastellimaja on Briteissä asuvan suomalaisperheen äidin mielenkiintoinen, sisustuspainotteinen blogi. Olen todella inspiroitunut kodin skandinaavisuudesta yhdistettynä ei-niin-skandinaavisiin puitteisiin. Ripaukset elämästä Englannissa ovat kiehtovia. Tuohon kotiin voisin muuttaa heti.

Home Vanilla on seesteinen, vaalea ja tyylikäs sisustusblogi, joka päivittyy tiheästi. Bloggaaja Mialla on kiva tapa postailla sisustusjuttujen sekaan välillä asu- ja tyyliasiaa.

Tunne Tilat on kiehtova sisustusblogi, josta löydän aina huikeita "enpä olisi tullut ajatelleeksi"-ideoita. Bloggaaja Karinilla on taito jakaa mielenkiintoisimmat ilmiöt ja ideat, eikä ote ole liian trendipainotteinen. Bloggaajalla on myös itsellään upea koti, josta toivoisin joskus tiheämminkin kuvia.

tiistai 13. lokakuuta 2015

Tiskiharjavinkki

Tiedän, että siellä ruudun toisella puolella on arjen estetiikkaa arvostavia lukijoita, joten haluan vinkata hyvästä, halvasta ja kauniista tiskiharjasta.

Kuulen kyllä takaraivossani teini-ikäisen Suvin hämmentyneen naurun... En olisi varmasti ikinä uskonut, että jaan jonain (keski-ikäistyvänä) päivänä tiskiharjavinkkejä netissä! Olin nuorempana aikamoinen idealisti ja halusin pelastaa maailman, tehdä jotain suurta ja tärkeää. Toki haluaisin vieläkin, mutta tähän on tultu, kirjoitan hömppäblogia ja jaan tiskiharjavinkkejä...


Vaan ei kai se niin väärin ole, lisätä kauneutta arkeen? Jos kuitenkin on roikotettava jonkinlaista astioidenpuhdistusvälinettä keittiönsä paraatipaikalla, niin miksei tekisi sitä omaan tyyliinsä sopivasti?


Olen rehellisesti sanottuna potenut vähän identiteettikriisiä tämän blogini kanssa viime aikoina. Onko minulla oikeasti jotain erityistä sanottavaa tässä toinen toistaan upeampien blogien maailmassa? Käytänkö tähän liikaa aikaa? Voisinko tehdä jotain tärkeämpää ja silti tyydyttää kirjoittamisen ja kuvaamisen tarpeeni...? Vielä en ole päässyt mihinkään erityiseen lopputulokseen, kirjoittelen blogia oman fiiliksen mukaan ja ainakin vieä tuntuu, etten malta lopettaakaan. Uskon, että ainakin läheiseni pääsevät vähän helpommalla kun puran loputtoman sisustamisintoni suurimmaksi osaksi tänne... ;)

Mutta, asiaan, se tiskiharja: X-Tra-merkkinen, Prismasta, hinta 68 senttiä. Saatavana kokomustana, kokovalkoisena ja mustavalkoisena. Meillä on ollut kaikki nuo värit, mutta kokomusta on kyllä suosikkini.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Sunnuntai

Meillä on ollut viime aikoina paljon reissuja ja menoja viikonloppuisin, mutta tänä viikonloppuna ollaan oltu vain kotona. Ja kylläpä on tehnyt hyvää! Järjetön määrä hyvää ruokaa, siivoilua, paljon ulkoilua, joogaa, yhdet pikkupojan synttärit - niistä on viikonloppu tehty.

Tänään on ollut erityisen kiva päivä, sillä sain nukkua aamulla pitkään. 12 tunnin yöunet menevät ihan kevyesti ja ah, miten niistä nautin. Vaikka siis nukun kyllä viikollakin ihan hyviä 7-9 tunnin yöunia, niin silti pystyn tosiaan vetämään viikonloppuna kunnon maratonunia ja vielä vaikka päikkärit päälle. 


Aamulla kuvailin vähän uutta järjestysyritelmää olohuoneessa. Perheen pojat kun ehdottivat tällaista kokeilua eli Hee-tuolia ikkunan alle. Tuolihan on niin törkeän hieno, että hyvin se tuohonkin sopi. Tarjoiluvaunulle puolestaan keksin uuden paikan makuuhuoneesta.


Muuten hyvä, mutta musta metalli ei ehkä ole yöpöytänä se paras mahdollinen. Ihan käsittämätön määrä pölyä pinnassa yhden yön jälkeen! Läheskään samaa pölyn määrää en ole havainnut olkkarissa. Niinhän siinä kävi, että tarjoiluvaunu palasi omalle paikalleen - ja tuoli myös. ;)

Pikku-T:n päikkäreiden aikaan lähdin käymään kaupungilla ihan itsekseni. Välillä se on parasta terapiaa, kulkea pitkin kaupungin katuja. Tänään oli vieläpä täydellinen sää. Piipahdin Blogikirppis-tapahtumassa Galleria Bertelissä ja myös Hullareilla. Mutta apua sentään mikä tungos siellä olikaan! Tuollaiset isot kampanjat ja markkinahumupäivät eivät kyllä (enää) ole ollenkaan mun juttu, alkaa ahdistaa ja pahasti. Balmuirin tuoksukynttilät kiinnostivat, mutta en onnistunut niitä sieltä tungoksesta edes löytämään.


Illemmalla suuntasimme vielä pikku lenkille järven rantaan koko perhe. Järvi on ollut tällä viikolla aamuisin erityisen kuvauksellinen kun ilmassa on ollut pakkasta ja vesi höyrynnyt upeasti auringossa. En ole malttanut kuitenkaan pysähtyä kuvaamaan, jostain syystä kun aamuisin tahtoo aina olla hiukan kiire...


Ihan uskomattoman kaunis ollut tämä lokakuun alku ja tosi upeita säitä luvataan ensi viikoksi kun ainakin täällä päin on koululaisten syysloma. Ihanaa lomaa kaikille, jotka siitä saatte nauttia! Meillä on ihan tavallinen arkiviikko edessä. 


Ensi viikolla on kyllä edessä kaikenlaista kivaa. Hevisauruksen konsertti on tiistaina ja voi että, miten sitä odotetaan. Keskiviikkona mulla on kampaaja ja sitä olen kyllä odottanut tällä kertaa varsin hartaasti. Kamalan reuhkan on joku laittanut tähän mun hiusteni tilalle... Lauantaina pääsemme vielä miehen kanssa juhlimaan ja pikku-T menee mummilaan hoitoon. Vielä, jos jossain välissä ehdin jumppaan, niin olen tosi tyytyväinen.

Millainen sunnuntai teillä oli?

lauantai 10. lokakuuta 2015

Sitten seuraavassa kodissa...

Sanokaa vaan hulluksi, mutta olen jo vähän välillä haaveillut asioista, jotka haluaisin meidän seuraavaan kotiin. Mitenkään tosissani en tässä ole, emmekä todellakaan ole muuttamassa mihinkään, onhan nykyinen kotimme kaikin puolin toimiva, sopiva ja upouusi, mutta hei, haaveilu on ihanaa!

Meidän nykyisessä kodissa on monia arkea helpottavia juttuja, jotka olivat tärkeitä kriteereitä uutta kotia etsiessä. Esimerkkeinä voisin mainita:

- laattalattia eteisessä ja keittiössä: ihanaa kun ei tarvitse varoa parkettia näillä kovan kulutuksen alueilla 

- erillinen kodinhoitohuone alakerrassa heti eteisen välittömässä läheisyydessä: ei pyykkejä kylppärissä, helppo huuhdella kuravaatteet kuraritilän päällä

- reilusti säilytystilaa, ainakin vanhaan kotiimme verrattuna

- tarpeeksi iso yhtenäinen olohuone-ruokailutila: tilaa isolle sohvalle, tarvittaessa vaikka 15 hengen ruokailulle sekä tietysti pianolle ja muille tärkeille huonekaluille (okei, vanhan kaapin haaveestani jouduin toistaiseksi luopumaan, mutta ehkä sille vielä joskus tila löytyy)

- helppohoitoinen komposiittiterassi

- integroitu astianpesukone ja tasoon upotettu liesi - nämä ovat tietysti nykypäivänä itsestäänselvyyksiä, mutta edelliseen kotiimme verrattuna kivoja parannuksia keittiöön

Näistä mistään en luopuisi, mutta tietysti olen keksinyt juttuja, joita haluaisin lisäksi. Kas tässä.

kuva: Nixi.fi

1. Keittiö, jossa on saareke ilman toimintoja.

Tämä on mun ykköshaave. Saarekkeen pitäisi olla suuri, eikä siinä saisi olla liettä, vesipistettä tai yhtään mitään muutakaan toimintoa. Vain paljon tasoa, jolle voi kattaa, jonka päällä voisi pilkkoa kasviksia, leipoa, lukea lehteä, juoda aamukahvia... tietysti pari tyylikästä baarituolia seuraksi.

En ole vielä löytänyt kuvaa, joka täysin vastaisi tätä unelmakeittiötäni, mutta yllä olevassa Nixi Keittiöiden kuvassa on jotain oikeaa suuntaa. Tosin tuosta liesituuletinmallista en juurikaan pidä ja toiseksi se baarijakkaroiden paikka puuttuu. Mutta keittiön sävyistä pidän paljon ja saareke on tarpeeksi suuri.

kuva: asuntomessut.fi

2. Erillinen arkieteinen kuraritilällä sekä erillinen kodinhoitohuone

Joskus tulevaisuudessa olisi ihanaa, jos meillä voisi olla ns. edustuseteinen (vieraille) sekä arkieteinen erikseen. Ja arkieteisellä en nyt tarkoita kodinhoitohuonetta vaan ihan erillistä eteistilaa. Arkieteisessä pitäisi olla kuraritilä ja reilusti vaatteiden  ja kenkien säilytystilaa. Varsinaisen pyykkihuollon haluaisin silti pitää ihan erikseen. Ja siinä virallisessa "edustuseteisessä" olisi sitten vain joku todella kaunis naulakko vieraiden takeille, ehkä minun tyylikkäin kenkäparini esillä ja tietysti joku upea lipasto design-valaisimineen... 

En ole onnistunut löytämään netin syövereistä kuvaa tällaisesta kokonaisuudesta - kauniita arkieteisiä kyllä löytyy, mutta niissä on aina myös pyykkihuolto samassa tai sitten vastaavasti surkeasti säilytystilaa. Mutta  tuossa ylläolevassa, suht huonolaatuisessa Asuntomessujen kuvassa on ehkä vähän oikeaa suuntaa ja sävymaailmastakin tykkään.

kuva: jeld-wen.fi

3. Erillinen TV-huone

Olisi todella mukavaa sisustaa olohuone ja TV-huone erikseen. Nämä saisivat kuitenkin olla vierekkäin ja lähellä keittiötä. Ja TV-huone voisi samalla toimia vierashuoneena eli siellä voisi olla joku kivannäköinen vuodesohva. Pariovista olen myös hullaantunut, joten en ollenkaan pahastuisi, jos TV-huoneeseen johtaisivat kauniit, mutta modernit pariovet.

Tässäpä nämä haaveet. Välillä mietin, että yksitasoinen koti olisi ihana, mutta toisaalta tässä kahdessa tasossakin on ehdottomasti omat hyvät puolensa! Ja nämähän ovat sellaisia haaveita, jotka itse rakentamalla tai rakennuttamalla olisi helpoin toteuttaa, mutta ainakaan tällä hetkellä emme ole sellaista projektia suunnittelemassa. En kuitenkaan sano, etteikö se joskus voisi olla mahdollista. Mielipiteillä kun on taipumusta muuttua ja elämäntilanteilla samoin. :)

Mutta nyt ylös, ulos ja ihanaan auringonpaisteeseen.

Kivaa lauantaita!

perjantai 9. lokakuuta 2015

Jotain pysyvää kiitos

Minä olen omatoiminen. Se tarkoittaa, että olen reipas. En tarvitse aikuisen apua, paitsi joskus tarvitsen.

Ei ole yhtään kivaa. Ei yhtään hauskaa. Nyt on nukkuma-aika. Voitko laittaa minulle puhtaan peiton? (väsyraivokohtauksen jälkeen, lakanat puuttuivat sängystä)

Voi äiti, sinä tykkäät tästä tyttöjen musiikista. Tytöt aina vaan tykkää ja tykkää tästä. Mutta pojat tykkää hevirokista.

Tänään yksi poika sanoi, että T on pikkuvauva. Mutta en minä ole mikään pikkuvauva, minä olen jo iso poika. Olen varmaan viisi vuotta.

Kerran kävi päiväkodissa sillai, että osuin siinä patjalla Lauriin ja Laurille tuli pipi ja paha mieli. Niin sitten minä menin sanomaan anteeksi. 

Olen siinä päiväkodin esityksessä sirkusnorsu. Tosi iso norsu, joka tömistää kauheasti ja nostaa etujalat penkille. Ei, en sano mitään. Eihän norsut osaa puhua.

Pimeys tulee siitä kun tulee niin pimeää. Ja möröt on aina tummia. Ne tulee pimeällä aina yleensä. Vaikka ei mörköjä ole olemassakaan. Ne Muumit on vain sellainen tarina.

Kaikki nämä kommentit eiliseltä. Aika ison pojan juttuja jo. Aika rientää niin, että välillä hirvittää. 
Välillä hermot kiristyvät kiireisessä arjessa. Meillä on mieheni kanssa ollut molemmilla aika kiireinen tilanne töissä ja lisäksi omiin harrastuksiin tekee molempien mieli, puhumattakaan nyt, että ihan kahdestaan joskus jotain tekisimme (enkä nyt tarkoita kodin siivousta tai kauppareissua) - joskus sitä saattaa puuskahtaa, että hemmetti, olisi vähän helpompaa ilman tuota ipanaa! Tai mihin sen nyt saisi järjestettyä hoitoon! 

Emmekä me mitään kuitenkaan tiedä sen paremmin, kuin että tätä elämänvaihetta me tulemme kaipaamaan. Näitä hetkiä kun ensimmäiseksi aamulla lapsi pyytää syliin, juoksee vastaan päiväkodin pihalla. Niitä hetkiä kun koko perheen pitää leikkiä hänen keksimäänsä roolileikkiä. Hetkiä kun hän kysyy "Voikko tulla leikkimään mun kaa autoilla?" tai "Tehdäänkö yhdessä Hevisaurus-palapeli?". Tai huokaisee "Mä rakastan teitä iskä ja äiti."  Oikeastaan en halua ajatella, ettei tämä ole pysyvää, vaikka samaan aikaan tavallaan odotan aikaa, jolloin lapsi on jo isompi.

Sen olen jo oppinut, että lapsen kanssa elämä on täynnä vaiheita. Hyvässä ja pahassa. Kaikki asiat kulkevat aaltoina ja vain muutos taitaa olla pysyvää. Itkuisempaa vaihetta seuraa aina aurinkoisuus, määrätietoista vaihetta... noh, meidän T:n tapauksessa sitä vähemmän määrätietoista ei ole vielä tainnut olla. ;) Mutta saatte ehkä ajatuksesta kiinni.


Tämän postauksen kuvan on ottanut ystäväni Sanni (kiitos!) pikku-T:n ollessa kolme viikkoa vanha. Hymyilyttää tuota pientä harvatukkaa katsoessa. Voi poikani, et kyllä ole enää sama kuin tuolloin. Enkä varsinkaan ole itse sama. En tuolloin vielä tiennyt, mitä äitiys ensimmäisten vuosien aikana toisi tullessaan ja yhtä vähän tiedän, mitä se vielä tulevien vuosien aikana tuo. 

Arjen ja elämän tarkoitus taitaa olla se, että on jollekin tärkeä. Ja kolmevuotiaan kanssa todella tunnen olevani.

Tartun kiinni ettet irtoo.

tiistai 6. lokakuuta 2015

Aurinkoinen aamu makuuhuoneessa

Tänään aamulla valmistauduin palaveriin kotoa käsin ja olin lähdössä normaalia myöhemmin. Kun tein lähtöä yläkerrasta, vilkaisin nopeasti makkariin - hups, valot jääneet päälle. Kunnes vilkaisin uudelleen. Ei, kyse ei ollut valoista, vaan mitä upeimmasta aamuauringosta! Auringonvalon kauneutta on tosi vaikea saada vangittua sisustuskuviin, mutta en malttanut olla yrittämättä. Ja kyllä näistä kuvista mielestäni se lokakuisen aamuauringon lämpö ja hehku aika hyvin välittyy.


Makuuhuone on itse asiassa yksi suosikkihuoneistani meillä kotona. Se on jotenkin tasapainoinen ja ollut aika valmis alusta asti.


Makuuhuoneessa on monia mun suosikkeja. Ensinnäkin sänky, tykkään siitä tosi paljon, sopivan eleetön ja mikä tärkeintä, kotimaista massiivipuuta. Olen tehnyt tosi vähän hyviä sisustushankintoja käytettynä, mutta tuo valkoinen Voicen Arctic-senkki on sellainen ja tykkään sen eleettömyydestä valtavasti - sekä siitä, miten paljon se syö tavaraa sisäänsä. Pentikin rouhea jakkara on kiva pari modernille, korkeakiiltoiselle senkille.

Päiväpeitto on Hayn Mega Dot ja sekin kuuluu lemppareihini. Itse asiassa tykkään siitä niin paljon, että tilasin saman vaaleammassa värissä vierashuoneeseen. Pitäisikin hakea paketti viimein postista... 


Makuuhuoneen valkoisesta paperinarumatosta tykkään myös paljon ja seinän maalisävy (Tikkurilan Kontiainen) on yllättäen noussut suosikikseni kaikista meidän seinäväreistä. Se oli muuten mieheni valinta.

Sanoinko, että huone on valmis... Kröhöm, ei ehkä ihan kuitenkaan. Nimittäin yöpöytähän edelleen minulta puuttuu! Tällä hetkellä Muuton Visu-tuoli toimittaa sen virkaa. Kunnes se oikea, täydellinen vaihtoehto joskus tulee vastaan. Niin ja valaisin sen ylle. Mies joskus mietti, että tuohon seinälle voisi kiinnittää taulun tai julisteen ja tavallaan olen samaa mieltä, mutta toisaalta voisi mennä tikashyllykön kanssa turhan levottomaksi. Mitä te sanotte?


En olekaan muistanut esitellä vielä Steltonin Time-kelloa, jonka hankin vähän aikaa sitten. (Tämä näytti olevan aika kivalla hinnalla nyt Hullareillakin tarjolla.) Tosi ihana kello, josta haaveilin aika pitkään. Pelkistetty, moderni design miellyttää silmää ja tämä on käytännöllinenkin, sillä vanha valkoinen kello ei oikein erottunut valkoista seinää vasten. Nyt ajan näkee helpommin yhdellä vilkaisulla, mikä on tietysti positiivista kun kellosta puhutaan. ;)


Huomiseksikin luvataan aurinkoista syyspäivää! :)