keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Savua keittiössä!

No worries, en ole onnistunut kärventämään mitään leipomuksia, haaveilen vain kauniista keittiöstä!

Keittöremonttia ei ole tässä osoitteessa suunnitteilla, mutta sanonpa vain, että jos nyt valitsisin kaapistoja, niin savuahan sen olla pitäisi! Eikös ole upeita tummia sävyjä? Tämä Topi Keittiöiden versio olisi kertakaikkiaan unelma, etenkin jos vielä välitilan kaakeleiksi saisi jotain muuta kuin vitivalkoista (esim. vaaleaa harmaata) ihan noin puhtaanapidonkin kannalta ajateltuna. Kokonaisuuden maustaisin mustavalkoisella keramiikalla, suklaisilla puun sävyillä sekä ripauksella pirteää väriä.

kuva: Topi Keittiöt
jakkara Studio Arto Halmetoja
puutarjotin Pentik
kahvikupit Iittala Teema
teepannu ja kangas Marimekko Siirtolapuutarha
 (kuvat valmistajien nettisivuilta)







tiistai 29. toukokuuta 2012

Mama gone shopping

Kuten aiemmin mainitsin, meidän poika hukkuu 50-senttisiin vaatteisiin ja jopa 1-2 kk kokomerkinnällä varustetut sukat ovat aivan mahdottoman suuria... Ajattelin toiveikkaana, että parit pikkuruiset housut ja bodyt riittäisivät, mutta pesukone ei millään voi jyllätä (puolityhjänä) samaa tahtia kuin näitä pikkuvaatteita likaantuu. Niinpä ehdotin eilen miehelle, että lähdettäisiin vähän shoppailemaan yhteen rauhalliseen pikku kauppakeskukseen koko perheen voimin. Reissu sujui mukavasti, pojat hengasivat miehekkääseen tyyliin liikkeiden ovenpielissä kun minä pyyhälsin hyllyjen välissä saalistaen pikkuruisia aarteita. No ei vaan, kyllähän tuo tuore isä osallistui valintoihin aika paljonkin.

Ja eikös löydettykin aika kiva kokoelma? Olisin kyllä halunnut tuon Lindexin raitahaalarin kirkkaanpunaisena, mutta siitä ei ollut kokoa jäljellä, niin napattiin sitten tummansininen, hieno sekin.  Kyseinen haalari oli tosi mieluinen löytö, sillä sekä jaloissa että käsissä on kääntösysteemit, eli ei tarvitse pukea vilkkaasti liikkuvalle pojalle enää erikseen sukkia ja käsineitä, eikä niitä näin ollen tarvitse myöskään etsiä lattioilta, sängystä, pesukoneen uumenista jne. Tosin kun pistin puoliunisen vauvan sovitussessioihin, niin huomasin, että juuri tuo haalari ja osa muistakin hankinnoista on vielä sittenkin liian reiluja, mutta ei se mitään, me kasvatellaan ahkerasti!

Häiritseekö teitä selkeä poikamaisuus jo pienten vauvojen pukeutumisessa? Lapsille kun on tarjolla aika paljon joko sinistä tai vaaleanpunaista! Mies olisi jopa ollut valmis ostamaan pojalle vaaleanpunaraidallisena tuon yhden bodyn, mutta minä en halunnut, kun en muutenkaan ole mikään pinkin ystävä. Sitäpaitsi on tuo meidän alle kolmekiloinen aikamoinen äijä, kuulisitte kun hän pieraisee, hahhah.


KappAhl Newbie-mallistosta:
1. Raitabody 44 cm
2. Valkoiset housut 44 cm
3. Siniset housut 44 cm
4. Sukat 0 kk
5. Raitahaalari 44 cm
6. Farkut 50 cm

H&M:ltä:
7. Kahdet sukat 0 kk

Lindexiltä:
8. Raitahaalari 44 cm
9. Vihreät collegehousut 44 cm
10. Harmaat velourhousut 44 cm


maanantai 28. toukokuuta 2012

Kotipäiviä

Iloista alkavaa viikkoa kaikille!
Meillä vietetään raukeita päiviä. Pikku Prinssi nukkuu, kirsikkapuu kukkii. 
 Tuntuu, ettei mihinkään ole kiire, oman kodin rauha riittää. Vaikka poika tietysti valvottaa yöllä ja kaikessa riittää opeteltavaa, niin on tämä vain aikamoista luksusta, olla kotona koko perheen kanssa.


Meidän vauva on tosi pieni ja siro, mutta ilokseni löysin 45-senttisiä vaatteita perjantaina Babystylesta! Alimmissa kuvissa olevat kääntöhihabodyt ja housut maksoivat vain 4,90/kpl ja ovat tosi kivoja. Samasta paikasta löytyi myös tarpeeksi pieni kypärämyssy. Vauvaa on yllättävän paljon helpompi käsitellä kun ylimääräistä kangasta ei roiku joka puolelta. Nuo harmaat ja valkoiset puuvillasukat ovat oikeasti vauvan tumput H&M:ltä, erinomaiset pikkuruisille jaloille! Nämä pysyvät päällä tässä vaiheessa paljon napakammin kuin varsinaiset sukat. Toisen kuvan valkoinen jääkarhuhaalari on myös melko sopiva, pientä mitoitusta oleva 50-senttinen ja ostettu myöskin H&M:ltä. Onneksi uskalsin ottaa tuon pienimmän koon, vaikka se näyttikin kaupassa niin kovin pikkuruiselta. Oikeasti tässä on vielä reilusti kasvuvaraakin ja pehmeä fleece on kiva materiaali pienelle. Äitiyspakkauksessa tulleet vaatteet ovat kaikki toistaiseksi ihan liian isoja, mutta eiköhän niitäkin päästä vielä käyttämään.

Ajattelin jatkossakin kirjoitella kokemuksia lastenvaatteista ja ehkä jostain lastentarvikkeistakin tänne blogiin, josko niistä joku lukija saisi vaikka vinkkejä.

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Sisustajan shoppailukierros Tampereella

Aurinkoista sunnuntaiaamua! Kirjoittelin jo ennen vauvan syntymää tällaisen postauksen ja ajattelin julkaista sen heti näin kesän alkajaisiksi. 

Olen asunut reilut kolme vuotta Tampereella ja oppinut pikku hiljaa tuntemaan kaupunkia ja sen viehättäviä pikkuliikkeitä paremmin. Kokosin vaikka kesälomaturistille sopivan keskustakierroksen, jossa käydään läpi omia sisustusliikesuosikkejani, tyylillisesti laidasta laitaan. Myös kevään valmistujille, kesän hääpareille sekä muille juhlijoille löytyy varmasti lahjaideoita! Kaikissa näissä myymälöissä on mielestäni kivat esillepanot ja rennon ystävällinen palvelu. Klikkaamalla kunkin liikkeen nimeä pääset nettisivuille, osalla myymälöistä on myös verkkokauppa.

Reitti on melko pitkä, mutta onneksi matkan varrella on myös paljon mukavia kahviloita ja toreja, joilla pysähtyä lepuuttamaan shoppailun väsyttämiä jalkoja. Samalla tulee tutustuttua keskustan karun kauniiseen tehdasmiljööseen ja Tammerkosken maisemiin. Tervetuloa mukaan!


Aleksanterinkatu 31
Täältä löytää todella hauskoja lahjaideoita kavereille ja vaikka polttareihin! Tarjolla on kuitenkin myös muuta sisustustavaraa hyvinkin monipuolisesti, esimerkiksi erinomainen valokuvakehysvalkoima ja runsaasti seinäkelloja. Hintataso on edullinen ja tyyli reippaan moderni. Osa valikoimasta on saatavilla myös verkkokaupasta.

kuva lainattu: www.surpriseme.fi
 2. Miraakkeli 
Aleksanterinkatu 28
Miraakkeli on oikeastaan lastentarvike- ja leluliike, mutta en malttanut olla lisäämättä sitä tähän listaan, sen verran ihanaa tavaraa on tarjolla lastenhuoneisiin ja sisustamistahan sekin on! Erityisesti lelujen säilytykseen on saatavilla todella viehättäviä säilytyslaatikoita.
  
Aleksanterinkatu 30 (Muuttamassa heinäkuussa, uusi liiketila Koskikeskusta vastapäätä) 
EDIT / Hatanpään valtatie 6
Tyylikäs ja trendikäs sisustusliike tarjoaa pääasiassa pohjoismaalaisia designtuotteita. Merkkeihin kuuluvat mm. HAY, Ferm Living sekä myymälän oma brändi DSGNBLVD. Liiketila on kevyen ilmavasti sisustettu ja yleisvaikutelma on laadukas.

Hatanpään valtatie 4 
Käsityöihmisen must-kohde, erittäin inspiroivan kaunis liiketila ja ystävällinen palvelu. Kaupungin kattavin valikoima Linumin tekstiilejä. Täältä löydät myös paljon Tampere-matkamuistoja, hanki shoppailukaverille jalkaan vaikka Tampere-kalsarit, niin et tarvitse erillistä karttaa kaupungissa liikkumiseen.

Kehräsaari
Kehräsaari 
Kehräsaaren kautta pääset näppärästi Koskikeskukselta Laukontorille! Samalla kuljet useiden pienten käsityöliikkeiden ohi, joissa kannattaa piipahtaa, mikäli esimerkiksi lähellä tehty keramiikka tai hauskat sisustustyynyt kiinnostavat.

Laukontori 6
Kantriinan tyyli on vaaleaa, romanttista, klassista ja New England -henkistä. Tarjolla on muun muassa kattava valikoima Riviera Maisonin tuotteita. Liiketila on jo itsessään todella kaunis vanhoine ikkunoinansyvennyksineen. Paljon pientä piristävää sisustustavaraa, mutta myös huonekaluja.
kuva lainattu: www.kantriina.fi
Keskustori 7 
Pentik nyt ei varmaan esittelyjä kaipaa! Itse tykkään vierailla täällä säännöllisesti katsastamassa uutuuksia (tosin tässä liikkeessä ei ole mielestäni paras valikoima esimerkiksi huonekaluja, mutta muuten kiva myymälä) ja kauniita esillepanoja. Ja Pentikillähän tehdään tosi nätit lahjapaketit, joten täältä on kiva hakea muistiaisia kavereillekin.

Keskustori 7
Lili on pieni viehättävä liiketila täynnä kaikenlaista hypisteltävää. Merkkeihin kuuluvat mm. Sia, Broste ja Leonard. Erityisesti kynttilöiden ja silkkikukkien ystäville! 

Hämeenkatu 19
Marimekkoa saa toki melkein mistä vain, mutta juuri tämä liike on aivan ihana! Kauniissa, vanhassa rakennuksessa sijaitsevassa myymälässä on inspiroivasti esillä laaja valikoima niin kotiin kuin pukeutumiseenkin, ja olen aina saanut äärimmäisen ystävällistä palvelua täällä. Somistukset ikkunoissa vaihtuvat usein ja ovat aina erityisen kaunista katseltavaa (kyllä, niissä on mielestäni eroja eri myymälöiden välillä ja tällainen asia vaikuttaa ainakin minun kohdallani liikkeen houkuttelevuuteen).

Hämeenkadun Marimekko-myymälä, kuva lainattu: eniro.fi
   
Hämeenpuisto 14 
EDIT: Aleksis Kiven katu 28
ID:n valikoimiin kuuluvat tunnetut designmerkit kuten Kartell, Artek, Woodnotes, Muuto ja Design House Stockholm. Tyyli on pohjoismaisen ilmava, esillä on paljon ajattomia klassikoita. Palveluihin kuuluu myös sisustussuunnittelua ja tilauksesta saatavien tuotteiden valikoima on todella laaja.

Kuninkaankatu 4 
Tallipiha on täynnä pikkuruisia käsityöputiikkeja, kaikkea pientä ihanaa kotiin ja tuliaisiksi. Idyllisissä kahviloissa ja suklaapuodeissa myydään suussasulavia herkkuja. Miljöö on suloinen ja etenkin kesäaikaan erilaisia tapahtumia riittää.
Vahdin talo on yksi Tallipihan kivoista pikkuputiikeista. Kuva lainattu: www.tallipiha.fi

12. Tampereen Sähkö Oy 
Ojakatu 1
Valitsin tämän sympaattisen 66 vuotta palvelleen valaisinliikkeen mukaan osittain siksi, että se sijaitsee Ojakadulla, jonne yleensä kaikki Tampereen turistit ohjataan vierailulle (kai siksi, että sieltä löytyy mm. kuuluisa Vohvelikahvila ja SuperMukava-vaateliike ja lähellä on myös Tuomiokirkko). Myymälä on pieni, mutta siellä on paljon valikoimaa laidasta laitaan.

kuva lainattu: eniro.fi
13. Dekologia Design
Kyttälänkatu 4
Kierros päättyy Dekologiaan, joka on melko uusi sisustusliike. Liikkeen tyyli on reipas ja rento, lastenhuoneen sisustukseen on panostettu aika paljon. Merkkeinä mm. LaShelf ja Mairo. Saatavilla on esimerkiksi kiva valikoima persoonallisia tapetteja. Tuotteisiin voi tutustua hyvin myös verkkokaupan kautta.

Sitten vain mukavat kengät jalkaan ja kierrokselle!

lauantai 26. toukokuuta 2012

Porilainen on parasta



Alkuperäinen kotikaupunkini Pori on rakas. Vielä melkein kymmenen muualla asutun vuoden jälkeen saan aina hetken miettiä, jos jossain kysytään kotikaupunkia. Että onko se Pori vai tämä nykyinen. Kotonakin saa mielellään olla jotain muistuttamassa porilaisuudesta. Näitä Porin Oluttehtaan nostalgiakortteja myytiin joskus vuosia sitten ABC-liikennemyymälöissä, silloin tuli ostettua itsellekin muutama (ja siihen aikaan muuten Karhua vielä pullotettiin Porissa ja tapana oli tarkistaa etiketistä, onko siellä pieni P- vai K-kirjain: P tarkoitti parasta porilaista ja K oli tietysti Keravan kuraa). Nyt yksi niistä pääsi kehyksiin keittiön seinälle. Meillä oli pitkään olohuoneessa myös hieno Pori Jazz-juliste vuodelta 2003, mutta emme piheinä opiskelijoina kehystäneet sitä ja raukka repeytyi eräässä muutossa niin, että siitä oli pakko luopua. 

Yksi ehkä ikuinen haave olisi löytää jostakin alla oleva syntymävuoteni 1983 Pori Jazz-juliste. Olen kyseisillä festivaaleilla tietenkin vieraillut, noin kuukauden ikäisenä! Todella upeita muuten monet muutkin vanhat julisteet tuolla Pori Jazz-sivuston historiikkiosiossa. Noista voisi loihtia vaikka kuinka hienon kollaasin, jos niitä jostain saisi...

"Kaikkien aikojen jazzjuhlat Porissa", kirjoittivat monet arvostelijat kesän 1983 festivaalista. 
Yleisö oli samaa mieltä. Hyvän tunnelman syntymiseksi kaikki oli kohdallaan: musiikillinen tarjonta, järjestelyt ja sää. Järjestelyjen uutuus oli Jazzkatu, eli basaarialue Taidemuseon takana. Jazzkadusta ilmaiskonsertteineen tuli jo ensimmäisenä kesänään suosittu kävelykohde festivaaliyleisölle ja niillekin porilaisille, joille jazz ei vielä ollut auennut. 


Ei siis ihme, että juuri jazzkatu kuuluu minun kesääni yhtä itsestäänselvästi kuin jäätelö tötterönsä päälle. 
Siellä nähdään tänäkin vuonna!

perjantai 25. toukokuuta 2012

Pikku Prinssi

Minulla on pieni prinssi. Hän tuoksuu maidolta, tuhisee, haukottelee. Hän katsoo minua syvillä silmillään - äiti, minä olen tuntenut sinut jo kauan. Ja tarkkailee kotona ympärilleen kuin sanoen, olen ollut näissä huoneissa ja kuullut nämä äänet, ai tältäkö täällä näyttääkin. Kun makoilemme sängyllä vatsat vastakkain, tunnistan hänen jokaisen liikkeensä hämmästyttävän tarkkaan. Ne ovat juuri ne samat pienet polvet ja kyynärpäät, jotka olen saanut tuntea sisäpuolellani.

Hän on rakkainta mitä minulla on koskaan ollut.



Nyt saat salaisuuteni. Se on hyvin yksinkertainen. 
Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.

 Kun uni valtasi pikku prinssin, otin hänet syliini ja lähdin kulkemaan edelleen.
Olin liikuttunut. Minusta tuntui, kuin olisin kantanut haurasta aarretta. 
Minusta tuntui jopa siltä kuin ei Maan päällä olisi ollutkaan mitään sen hauraampaa.

Katselin kuun valossa kalpeata otsaa, suljettuja silmäluomia, hiussuortuvia, jotka värisivät tuulessa, ja ajattelin:
Se, mitä näen, on vain kuori. Kaikista tärkein on näkymätöntä.

Antoine de Saint-Exupéry

torstai 24. toukokuuta 2012

Hääpäivän muistoja

21.5.2011 minusta tuli mitä ihanimman miehen onnellinen vaimo. Yritin ajastaa tämän postauksen tulemaan maanantaina tasan hääpäivänä, mutta sen verran tumpelo olen vielä näissä bloggausasioissa, ettei näköjään onnistunut. :D Itse kun olin maanantaina vähän muissa puuhissa, synnytyssalissa kovasti rutistamassa pientä poikaamme maailmaan. Saimme siis todella suloisen vauvan sattumalta juuri hääpäivänä ja kotiuduimme tänään sairaalasta. Olo on niin onnellinen! Katsotaan kuinka paljon aikaa on blogille vauva-arjessa, postausideoita on ainakin tuhat!

Tässä nyt kuitenkin vielä hääpäiväpostaus hieman jälkijunassa:

Yhteisiä polkuja on tallattu jo yli vuosikymmen, mutta naimisiinmeno tuntui silti erityiseltä ja vuosi vaimona on ollut ihana. Meillä oli todella onnistuneet ja lämminhenkiset juhlat, aurinko paistoi ja kaikki rakkaat perheenjäsenet ja ystävät tekivät päivästä todella ikimuistoisen. Hienoja puheita, herkullista ruokaa ja juhlajuomaa, tunnelmallinen juhlapaikka, paras mahdollinen bilebändi - oli mahtavaa nähdä vieraiden viihtyvän tanssilattialla pikkutunneille saakka! En voi kylliksi kiittää kaasoja, bestmaneja sekä vanhempiani kaikista järjestelyistä, mahtavista ideoista ja yllätyksistä. Selailen hääpäivän kuvia koneelta aika useinkin, on niin mukavaa palata tuon päivän tunnelmiin. Viime aikoina olen selaillut kuvia erityisen tarkasti, sillä työn alla on ollut (ikuisuus)projekti tehdä kuvista albumi, viimein sain senkin hoidettua. Niinpä valitsin tännekin muutaman otoksen. Nämä kuvat on muuten ottanut taitava ystäväni Sanni, suuret kiitokset!


I've got an angel
He doesn't wear any wings
He wears a heart that could melt my own
He wears a smile that could make me want to sing
 He gives me presents with his presence alone
He gives me everything I could wish for
He gives me kisses on the lips just for coming home
We share the same soul


 Ihanaa 1-vuotispäivää rakkaani!

lauantai 19. toukokuuta 2012

Toffeelakua

Siirsin yöpöytänä palvelleen Pentikin rustiikkisen jakkaran eteiseen. Tuossa on ennen ollut yksi ruokailuryhmän valkoisista tuoleista, mutta se on ollut tilaan nähden hieman liian suuri, varpaat ja tuolin jalat ovat kohdanneet toisensa aika monta kertaa ohi kulkiessa. Tuo jakkara on kapeampi ja helpompi liikuteltava ja näin ollen myös käytännöllisempi. Sen pystyy nyt helpommin nappaamaan emännänjatkeeksi vaikka keittiönkin puolelle, jatketta nimittäin tämä pätkä tosiaankin tarvitsee jatkuvasti ihan arkiaskareissa. Ja sävymaailmasta tulikin herkullinen, lakritsiseinää vasten kalusteet ovat kuin toffeeta ja vaniljavaahtoa, laukku tuo ripauksen täyteläistä suklaakastiketta kokonaisuuteen. Alkaa kuulostaa tarpeeksi tainnuttavan makealta jopa tälle herkkusuulle!


Tuossa taannoin taisin hiukan innostustua kun tajusin kuinka helppoa ja edullista sisustamista varjostinten vaihto on. Noh, tässäkin on nyt uusi sileä Deko-varjostin Pentikistä, samaa astetta modernimpaa sarjaa kuin olohuoneen oranssi versio. Vekkivarjostimet voisi taas vaihtaa takaisin vaikka talveksi. Kumpi tyyli toimii paremmin?

torstai 17. toukokuuta 2012

Kurkistus suljettuun maahan - ja kirjasyksyyn

"Meillä ei ole mitään kadehdittavaa maailmalta."
pohjoiskorealainen propagandajuliste


Luin tässä hiljattain erittäin mielenkiintoisen kirjan elämästä Pohjois-Koreassa. Barbara Demick on haastatellut Pohjois-Koreasta loikanneita ihmisiä vuodesta 2001 lähtien. Lisäksi hän on matkustanut useaan otteeseen maassa ja tutustunut sen historiaan laajalti. Kirjassa henkilöitä ei esitellä haastateltavina vaan heidän eläämäänsä kuvataan romaaninomaisesti, tarinoiden kietoutuessa toisiinsa. Toisaalta Demick ujuttaa taitavasti joukkoon myös faktatietoa ja pyrkii selittämään vaikuttavia asioita tapahtumien taustalla - hänelle onkin teoksesta myönnetty BBC:n tietokirjapalkinto.

Millaista on elää arkea maassa, jossa varomattomista sanoista joutuu vankileirille ja kuka tahansa saattaa olla hallituksen vakooja? Miten ihmiset toimivat ja selviytyvät kommunistisessa diktatuurissa nälänhädän ravistelemina? Kuinka köyhyys, puutos kaikesta ja toisaalta luja usko Johtajaan sekä parempaan tulevaisuuteen kietoutuvat toisiinsa? 

Suljettu maa ei kuvaa vain historiaa, sillä Demickin paljastamat asiat ovat arkipäivää tälläkin hetkellä Pohjois-Koreassa. Itselleni ravistelevinta olikin ajatella lukukokemuksen varrella, kuinka lyhyt aika tapahtumista onkaan - mitä itse tein kulloisenakin vuonna ja kuinka tietämätön olin asioista, joita ikäiseni nuoret silloin kävivät läpi tuossa kaukaisessa, mutta silti niin lähellä olevassa valtiossa. Demick kuvaa moralisoimatta ja koskettavasti ratkaisuja, joihin kirjan henkilöt päätyvät ja toisaalta myös sitä irrallisuuden tunnetta, joka heille jää loppuelämänsä ajaksi loikattuaan Pohjois-Koreasta. Lukija voi  helposti samaistua siihen, miksi pohjoiskorealainen haluaa pois maastaan, mutta yhtälailla kokea, miksi suuri osa on halunnut jäädä kotimaahansa sen ihmisarvottomuudesta huolimatta.

Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi kaikille lähihistoriasta, ihmiskohtaloista sekä kommunismista kiinnostuneille. Raskaasta aihepiiristä huolimatta kirjan tunnelma ei ole synkkä tai toivoton, mutta se antaa runsaasti ajattelemisen aihetta - ainakin mikäli ei ole itseni tapaan aiemmin kovin paljon Pohjois-Koreasta lukenut. Oman lukukokemuksen varrella google lauloi moneen otteeseen kun en malttanut olla hakematta lisätietoa tapahtumista.

Lopuksi vielä hieman fiilistelyä tulevasta kirjasyksystä, nimittäin nyt on luvassa todellista herkkua kotimaisten nuorten kirjailijoiden faneille! Nämä uutuudet ovat ainakin itselläni lukulistalla (klikkaamalla pääset kustantajan sivuille), pidän näiden kaikkien kolmen kirjailijan tyylistä erittäin paljon. Sofi Oksasen uutuuden ympärille rakennettu mediakampanja on lisäksi aivan ainutlaatuinen Suomessa, mielenkiintoista seurata sitäkin, vaikka tietysti eniten odotan itse lukukokemusta ja sen myötä jatkoa Stalinin lehmille ja Puhdistukselle. Tässähän voisikin alkaa lämmitellä lukemalla nuo kaksi uudelleen...

Riikka Pulkkinen: Vieras (julkaistaan 9/2012)
Juha Itkonen: Hetken hohtava valo (julkaistaan 8/2012)
Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat (julkaistaan 31.8.2012)

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Menovinkki: Eurooppalainen ruokatori & Tunne Tampere


Pieni menovinkki Tampereen suunnalla liikuskeleville! Tänään avautui nimittäin Hämeenpuistossa Eurooppalainen ruokatori, joka on ennenkin täällä järjestetty ja kerännyt melkoisen suosion. Myynnissä on siis pieniä herkkuja eri puolilta Eurooppaa, mm. ranskalaisia juustoja ja italialaisia leivonnaisia. Samassa yhteydessä järjestetään myös Tunne Tampere -kaupunkitapahtuma, jossa paikalliset ns. paremmat ravintolat tarjoilevat pop-up versioina ruokaa rennosti terassityyliin. Musiikkiesityksiä ja muutakin ohjelmaa on tarjolla. Homma on avoinna aina 27.5. saakka päivittäin klo 11-21. Itse käväisin äskettäin paikan päällä ja ihan mukavalta vaikutti, porukkaa oli liikkeellä, mutta silti vielä mukavan väljää ja rauhallista. Herkullisia tuoksuja tulvi joka puolelta... :)

Haussa lattiavalaisin

Pentikin iso pallolampunjalka varjostimineen on majaillut vuoden verran Artekin ritiläpenkin päällä. Paikka on kuitenkin ollut aika epäkäytännöllinen - valaisin on horjahtanut milloin mihinkin suuntaan, pariin otteeseen on tullut huitaistua se lattialle asti (istun usein tuossa sohvannurkassa ja "puhun" melko paljon käsilläni...). Lisäksi viritelmä on vaatinut paljon tilaa varaamalla käyttöönsä suuren osan penkistä, jota taas mielellään käytettäisiin enemmän hyödyksi sohvapöytänä ja tarvittaessa vaikka lisäistuimena ruokapöydän päässä.

Nyt kun pienempien kaiuttimien myötä tv-tasolle tuli enemmän tilaa, siirrettiin Pentikin valaisin telkkarin viereen, pariksi toisella puolella olevalle Block-lampulle. Lopputuloksena on varsin toimiva kokonaisuus, tuo nurkka onkin kaivannut lisää valoa.

Onneksi nyt on pitkä valoisa vuodenaika edessä eikä siinä mielessä kiirettä, nimittäin meillä on haastava tehtävä: löytää tukeva, kaunis, sopivan kokoinen, aikaa kestävä ja kaikin puolin hyvä lattiavalaisin sohvan vierelle! Ja niin paljon kuin valaisimista tykkäänkin, ei niiden ostaminen ole todellakaan helppoa. Panostaisin mielelläni kestävään designiin, mutta monista kauniista yksilöistä pyydetään suoraan sanottuna käsittämättömiä hintoja.


Kokosin tähän muutamia valaisimia, joissa on tyylillisesti sitä jotain, harmi vain että hintaakin on reilusti. Siis oikeasti, pitäisikö valaisimesta maksaa pokkana lähemmäs 700 euroa...? Huoh. Nyt olisivat hyvät neuvot kalliit, joten jos koet tietäväsi jonkun meille sopivan yksilön, niin vinkkaa ihmeessä! Eikä sen edes tarvitse olla alla olevan näköistä, voihan olla, että me lopulta ihastutaan ihan johonkin muun tyyliseen (ei olisi eka kerta kun niin käy). Itse asiassa mieheni toive oli lisää väriä ja näissähän ei sitä kauheasti ole. Ei auta muu kuin pitää silmät auki, kyttäillä tarjouksia ja vierailla mahdollisuuksien mukaan myös kirppiksillä...

1. Design by Frandsen Hangover n. 400,-
2. Ellos 199,-
3. Gubi Grasshopper 665,-
4. Design House Stockholm Manana n. 350,-
5. Ruben Lightning Arkipelag n. 350,- 

tiistai 15. toukokuuta 2012

Hiiohoi ja yksinäinen myyrä


"Päivän asussa" sinistä, valkoista, raitaa ja ripaus beigeä - aika seilorihenkistä! Mekko/tunika on H&M:n Divided-puolelta, kapeat puuvillahousut puolestaan H&M Mama-mallistoa. Ostin nuo housut jo talvella, mutta jotenkin olen osannut käyttää niitä vasta nyt keväisemmillä keleillä ja nimenomaan tuolla tavalla nilkkamittaisiksi käännettyinä. Nahkalaukku on jo aiemmin esittelyssä ollut Arcadia ja nudet ballerinat Vagabondilta. Takin sijaan mulla oli mukana vain väljä vaaleanharmaa neule ja oikein hyvin tarkenin. Tietysti mulla on nyt tuota sisäistä lämmikettä, ja tykkään kulkea kadun aurinkoista puolta. :)


Vauvan kehto siirtyi eilen makuuhuoneeseen, oli hassua mennä ensimmäistä kertaa nukkumaan tuohon vierelle. Meitä nukutti kuitenkin Myyrän kanssa tosi makoisasti. Tykkään kovasti mustavalkoisista vuodevaatteista. Kehdon setti on Hemtexistä ja meidän isompien pussilakanat Veto-kuosia Marimekolta.

Just jammin'


Tällä pingviinillä on rytmi veressä.
Ei mulla muuta. :)

maanantai 14. toukokuuta 2012

Hifistelyä


Mitä mitä, uudet kaiuttimet olohuoneessa! Muutaman vuoden ajan on ollut puhetta, että vanhat, jättisuuret kaiuttimet voisi vaihtaa hieman pienempiin ja sisustuksellisesti kivemman näköisiin. Mieheni on ahkera musiikin kuuntelija ja äänenlaadusta tosi tarkka. Hänen vanhat kaiuttimensa ovat olleet joku mieletön löytö, siis jotkut tosi laadukkaat Suomessa valmistetut, joten niistä ei olla noin vain luovuttukaan. Mutta yli kymmenessä vuodessa on tietysti tapahtunut suuri muutos, hyvää tekniikkaa saa paljon pienemmässä ja kompaktimmassa paketissa ja nyt ilmeisesti löytyi sitten jotain sellaista, joka sytytti. Ja minähän olen hankintaan varsin tyytyväinen. Kuulostaa hyvältä, näyttää hyvältä - ja tv-tasolle tuli nyt paljon enemmän tilaa! Ulkonäöllisesti saa vaihtelua ylläolevaan tyyliin, molemmat vaihtoehdot näyttää aika makeilta, jos minulta kysytään. Harmaalla etupaneelilla tyylikäs ja sisustukseen sulautuva, ilman sitä pirteä ja "tehokkaan" näköinen kokonaisuus. Kumpi teidän mielestänne näyttää paremmalta?

Kaiuttimet ovat siis Bowers & Wilkins CM1:t ja hankittu Hifistudiosta Tampereelta. Kaiuttimen mitat edestä päin ovat 28 x 16 cm (meidän vanhat olivat 50 x 32 eli kohtuullinen ero). Teknisistä ominaisuuksista en osaa kertoa yhtään enempää, mutta matalien äänten laadukasta toistoa tuo herrashenkilö kovasti korosti etsinnöissään ja näissä se on ilmeisesti ilman subwooferiakin häntä miellyttävällä tasolla.

Meillä on arvatenkin kuunneltu erittäin ahkerasti musiikkia tässä lähipäivinä, mitäs sitä seuraavaksi laittaisi pyörimään... Yksin kotosalla ollessa saan kuunnella mielin määrin kevyempää tyttömusaa, joten valintani voisi olla vaikka Pori Jazziinkin heinäkuussa esiintymään saapuva ihana Emeli Sandé.


sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Viikonlopulta

Täällä on vietetty oikein kivaa viikonloppua. Toukokuu on aina upeaa aikaa kun tuntuu, että joka aamu herätessä on hieman vihreämpää kuin edellisiltana. Etenkin kun eilen satoi kunnolla vettä ja tänään on paistanut aurinko pilvettömältä taivaalta, melkein kuulee ruohon kasvavan. Pian meidän pikku pihan kirsikkapuukin jo kukkii!


Kotosalla on ihmisen hyvä olla. Tykkään istuskella pihalla auringossa nyt kun ei ole vielä liian kuuma. Suojaisassa paikassa tarkenee oikein hyvin ottaa vähän aurinkoakin. Kaivoin esiin ja käyttöön Biothermin tuoksun ja Clarinsin huulikiillon, tuttuja kesäsuosikkejani. Tuollaista kirkkaan väristä huulikiiltoa ei oikein osaa käyttää talviaikaan, mutta kesällä se on ihan ehdoton. No7:n mansikkakermavaahdon näköinen kosteuttava  Heavenly Hydration -naamio taas on melko uusi hankinta. Aivan vastustamaton ulkomuoto, mutta myös tehokkaan ja toimivan oloinen tuote, ja muuten elämäni ensimmäinen kosteuttava naamio. Niin ja mikäs tuo ruokakuva tuolla seassa on? Me tehtiin eilen iso vuoallinen lasagnea, siitä tuli ihan huippua! Erilaiset keitot ja laatikkoruuat, joita saa syödä monta päivää putkeen, kuuluvat mun suosikkeihin. Ne vain paranevat lämmitysten myötä ja on niin ihanan helppoa kun on ruokaa kaapissa valmiina.

Ei me kuitenkaan ihan koko viikonloppua kotona homehduttu...


Lauantai-iltana vietettiin täällä Tampereella Museoiden yö-tapahtumaa. Ostamalla 6 euron hintaisen tapahtumalipun sai vierailla rajattomasti eri museoissa sekä matkustaa kohteiden väliä kahdella TKL:n bussilla suoraan 1950-luvulta. Samassa yhteydessä järjestettiin myös Designtori, jossa oli esillä (ainakin pääosin) pirkanmaalaisten yritysten design- ja käsityöläistuotteita. Päätimme miehen kanssa lähteä käymään tapahtumassa, ajatuksena olla vähän aikaa ja katsastaa meininki. Lopulta viihdyimme edes takaisin kierrellen yli kolme tuntia! Museoiden tarjonta oli tosi mielenkiintoista, erityisesti jäi mieleen Vapriikissa tämän kesän ajan esillä oleva William Lomaxin Tampere-aiheinen valokuvanäyttely, suosittelen lämpimästi. Kävimme tietysti myös Designtorilla, jossa oli myynnissä vaikka mitä kivaa ja kaunista - ostin hauskan pikku pipon vauvalle, mutta muita hankintoja ei tehty. Aika paljon jäi kyllä kutkuttamaan eräs sisustusaiheinen juttu, johon tuo miehekkäämpi osapuoli ensin iski silmänsä ja sitten innostuin itsekin! Todennäköisesti siis palaillaan lähiaikoina pienen huonekaluhankinnan muodossa aiheeseen... Lisäksi söimme muurinpohjalettuja, kiertelimme Tallipihan tunnelmallisissa pikkumyymälöissä ja tietysti matkustimme noilla upeilla busseilla. Kyllä kannatti lähteä!

Kaksi kaunista


Halusin antaa tänä vuonna äidille jonkun oikein erityisen äitienpäivälahjan. Tiedän hänen haaveilleen tästä kirkkaalla vuorikiteellä koristellusta Kalevala Korun Pore-käädystä pitkään, joten valinta ei ollut vaikea. Itsekin olen tätä samaista kaunokaista käynyt hypistelemässä ja ihailemassa useaan otteeseen ja kuten olen jo aiemmin kertonutkin, musta versio tästä on ollut jo vuosien ajan yksi lempikoruistani. Sitten välähti! Miksen ostaisi meille molemmille samanlaisia? Ikään kuin tiimikaulakorut, tulevan äitiyden ja isoäitiyden kunniaksi. Toivottavasti lahjan saaja tykkää, itse ainakin tiedän jo saaneeni uuden korusuosikin.

 Lämpimät onnittelut ja ihanaa päivää kaikille äideille!

lauantai 12. toukokuuta 2012

Raskaus testissä

Olen lukenut viime aikoina muutaman numeron verran Vauva-lehteä, josta löytyy aina "Raskaustesti". Siinä odottavat äidit kommentoivat yleisiä väittämiä raskautensa loppumetreillä. Pitihän sitä päästä sitten omakin raskaus testailemaan läpi.


Pesänrakennusviettini on herännyt.
Todellakin! Olen muun muassa siivoillut paikkoja ahkerasti - lapsesta tulee varmasti onnellinen ihminen kun sälekaihdinten välitkin on pyyhitty, vai mitä? Mitään lastenhuoneen sisustusta en ole kylläkään hurahtanut tekemään, enemmän olen keskittynyt tähän kodin yleisviihtyvyyteen. Olen myöskin tarkkaillut paikkoja sillä silmällä, että pian pikkuinen utelias painelee täällä menemään - joitain muutoksia on pakko tehdä, jotta koti olisi tarpeeksi turvallinen. Ja myönnetään, että vähän on myytäviä asuntojakin tullut selailtua...

Salasin töissä raskauteni mahdollisimman pitkään.
En salannut, kerroin raskaudesta viikolla 15. Vatsan piilottamisen puolesta olisin voinut vielä hyvin lykätä kertomista enkä myöskään kärsinyt pahoinvoinneista tai muista oireista, jotka olisivat raskauteni paljastaneet, mutta halusin kertoa yksinkertaisesti oman innostuneisuuteni takia ajoissa, jakaa suurta asiaa työporukan kanssa.

Olen valokuvannut ja mittaillut mahaani.
Joitakin valokuvia on tullut otettua matkan varrella, mutta mittanauhaa en ole kaivanut esiin. Voisihan se olla ihan hauskaa tietää ympärysmitta, raskautta edeltävän mitan muistan ulkoa ja nyt mennään tietysti aiiiivan eri lukemissa. Ihan ensimmäiset valokuvat "pyöristyneestä" masustani naurattavat nyt tosi paljon, eihän niistä huomaa yhtään mitään vielä!

Olen tuntenut itseni seksipommiksi.
Alkuraskaudessa kaikkea muuta, nimittäin finnejä pukkasi ja olo oli turvonnut. Kun masu alkoi pyöristyä enemmän ja ihokin siistiytyi, olen tuntenut itseni kyllä ihan kauniiksi. Pyöristyminen ja kilojen kertyminen ei ole haitannut ja mieskin on kehunut päivittäin uutta olomuotoani. En sanoisi, että olo on ollut seksikäs, mutta hieno kylläkin. On ollut mielenkiintoista kokea vartalonsa toimivan aivan uudenlaisella tavalla.

Tiedämme lapsen sukupuolen.
Kyllä tiedämme, eikä sitä ole pidetty varsinaisesti salaisuutena. Olemme silti pyrkineet hankkimaan kaikki tavarat aika sukupuolineutraaleissa väreissä, katsotaan sitten millainen tyyppi sieltä tulee ja miten mieli ehkä muuttuu...

Mummot ohittavat minut suojatiellä.
Eivät tosiaankaan ohita! Olen kiitollinen siitä, että olen pystynyt liikkumaan niin paljon ihan tänne loppumetreille saakka. Jumpissa ja lenkeillä on käyty aktiivisesti ja olo ollut mainio. Toisaalta selkäkipujen takia on ollut pakkokin liikkua monipuolisesti, kaikkein pahinta jumitusta on aiheuttanut paikallaan istuminen. Toki meno on vähän hidastunut, ihan entistä vauhtia en sentään painele paikasta toiseen.

Olen pelännyt ja murehtinut kaikkea mahdollista.
No toki vähän, etenkin alkuvaiheessa pelkäsin keskenmenoa ja jännitin, että ultrassa paljastuisi jotain kamalaa. Mutta siihen nähden, millainen murehtija- ja suunnittelijaluonne osaan välillä olla, olen mielestäni osannut ottaa tämän odotusajan yllättävänkin rennosti. Mieliala on ollut koko ajan positiivinen, jopa normaalia tasaisempi.

Tiedän, miten haluan synnyttää.
Ei hajuakaan! Luotan kätilöiden ja lääkäreiden ammattitaitoon ja yritän lähteä hommaan avoimin mielin. 

Olen stressannut imetyksen onnistumista.
Kyllä vähän. Toivoisin niin kovasti, että se onnistuisi. Mutta etukäteen en voi asialle mitään tehdä, joten ei auta kuin odottaa kuinka käy. Olen asennoitunut niin, että se varmasti vaatii aluksi kärsivällisyyttä ja opettelua niin minulta kuin vauvaltakin. Teemme parhaamme yhdessä.

Hyvä äiti on kotona pitkään.
Hmm... hyvä äiti on pitkään kotona, jos hän voi niin hyvin ja viihtyy kotiäitinä - ja jos perheen taloudellinen tilanne tarjoaa siihen mahdollisuuden. Kaikille kotiäitiys ei kuitenkaan välttämättä ole se oikea ratkaisu. Olemme ajatelleet, ettei lasta laitettaisi vielä kovin pienenä (kokopäivä)hoitoon, mutta kotona oleva vanhempi voi toki yhtä hyvin olla isäkin. Pidän itse tärkeämpänä työtehtävän joustomahdollisuuksia kuin sitä, että ollaan sataprosenttisesti lapsen kanssa kotona.

Vajaat pari viikkoa laskettuun aikaan...

Haastan mielelläni muutkin odottavat bloggaajat testiin mukaan, jos teitä siellä ruudun toisella puolen on!

perjantai 11. toukokuuta 2012

Pimennysverho

Lupasin vielä Annalle (ja miksei muillekin) havainnollistaa tilannetta kun saadaan ompelemani pimennysverho käyttöön.

Tällaiset kiinnikkeet löytyivät Bauhausista. Suht huomaamattomia etsittiin.
Kiinnikkeet ruuvattiin ikkunankarmin yläpuolelle,
yksi oikeaan ja yksi vasempaan reunaan.
Tässä ikkuna sateisena aamuna.
Tässä sama ikkuna: pimennysverho paikallaan, mutta sälekaihtimet auki.
Kun verho ei ole käytössä, sille on piilopaikka makuuhuoneen oven takana. 

Tämä verhohan ei ole varsinaisesta pimennysverhokankaasta ommeltu, sillä minulla sattui olemaan ennestään tällaista paksua tummanharmaata kangasta jemmassa, joten halusin käyttää sitä. Aika hyvin kuitenkin tuntuu pimentävän. Meillä paistaa aamuaurinko suoraan makuuhuoneeseen, joten etenkin kesäaamuisin tästä on hyötyä kun auringonsäteet tunkeutuvat sälekaihdinten rakosista. Mutta toki jos alkaa tuntua, ettei pimennysteho riitä, niin saatan ommella vastaanvanlaisen vielä kunnon pimentävästä kankaastakin. Saikos tästä mitään selkoa?

P.S. Ikkunakuvassa näkyy myös asia, joka on raivostuttanut minua erittäin paljon pari päivää. Eli tuossa koivujen lomassa tien vierellä oli vielä tiistaina tuuhea ja korkeahko pensasaita, joka oli mielestäni kivan näköinen ja tarjosi hyvin näkösuojaakin. Taloyhtiö kuitenkin nirhaisi sen jostain kumman tuntemattomasta syystä maan tasalle, eikä siinä auttanut, vaikka minä esitin päinvastaisia toiveita. Harmittaa!