perjantai 29. joulukuuta 2017

Blogini on muuttanut osoitteeseen visusillvan.com

Lämmin kiitos kaikille vuosien varrella Zubi's Cornerin juttuja seuranneille! On aika sanoa hyvästit tälle nurkkaukselle. 

Uusi blogini on nyt auki osoitteessa visusillvan.com

Visu Sillvan on sisustuspainotteinen lifestyle-blogi, jossa inspiroidutaan skandinaavisesta tyylistä, reissaillaan ja etsitään hyvää oloa. Ihan samat aihepiirit kuin täällä vanhassakin blogissani siis. Ehkä hieman erilaisella twistillä tai sitten ei, aika näyttää. Rakas harrastus saa muotoutua ajan kanssa sellaiseksi kuin muotoutuu, ihan kuten tämänkin pikku blogini kanssa on käynyt.

Toivottavasti nähdään uudessa osoitteessa! <3 




keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Lomaterkut ja aika sanoa näkemiin

Joululoma on sujunut ihanissa kotoilun merkeissä. Ihan uskomaton tuuri ollut säiden suhteen täällä Pirkanmaalla! Lunta on sadellut päivittäin lisää ja aurinkokin pilkahdellut. Olemme viettäneet tunteja pulkkamäessä, katsoneet elokuvia, herkutelleet ylenmäärin ja rakennelleet legoilla. Ennen joulua pikku-T oli tosin melkein viikon kipeänä, mutta onneksi jäbä on nyt jo kunnossa.


Mehän vietimme nyt ihan ensimmäistä kertaa joulua omassa kodissa ja oli kyllä tosi mukavaa! Pidensimme jatkettavan Ikea Bjursta -pöytämme täyteen mittaansa ja heitin päälle Ikean kankaan pöytäliinaksi. Jo pelkästään pitkä pöytä liinoineen toi haluamani rennon juhlavan tunnelman. Jouluvieraat ovat jo lähteneet ja suurin osa joulukoristeista kerätty pois, mutta tästä pitkästä pöydästä en taida raaskia luopua ennen loppiaista.



Kangas on suomalaisen Iina Vuorivirran suunnittelema Avsiktlig, joka oli viime viikolla täällä Tampereen Ikeassa puoleen hintaan. Siis älyttömän halpaan hintaan - alle 2 euroa / metri! Mielestäni tämä kuvio on todella upea ja kangas on vahvaa, "marimekkomaista" puuvillaa. 


Itselleni joulu on mieluisa juhla, mutta enemmän nautin siitä, kun joulu on ohi. Jotenkin on taas helpompi hengittää kun tietää, että ollaan menossa kohti valoa. Minimalistina nautin siitä, että saan kerätä ne (vähätkin) joulukoristeet pois pikku hiljaa. Vuodenvaihteessa alkaa monilla uusi liikunnallisempi elämä - minullakin treeniarki jatkuu hieman uudella twistillä. Olen nimittäin menossa tammikuussa varsin intensiiviselle astangajoogakurssille, jota odotan jo tosi innolla.


Arvaatteko jo, mitä hieman dramaattinen otsikko vihjailee...? Vuodenvaihde tuo tullessaan uusia tulia myös blogimaailmassa. On aika sanoa hieman haikeat heipat tälle blogilleni, jota olen jo yli viisi vuotta kirjoittanut. Uusi blogini löytyy osoitteesta visusillvan.com - toivon, että löydätte tienne sinne kanssani. Kuviani voi edelleen seurata myös Instagramissa tutulla tilillä @suvisillvan.


Jos ehditte kurkata uuteen blogiini, niin olisi mukava kuulla, mitä pidätte! Otan ilolla vastaan kaikki kehitysehdotukset sen suhteen ja toteutan mielelläni toiveet (teknisen osaamiseni rajoissa).

Ihania välipäivien vapaita lomailijoille ja tsempit töissä ahertajille! 

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Epätäydellisiä jouluvalmisteluja

Meillä on tiedossa erilainen joulu, sillä vietämme joulua ensimmäistä kertaa aikuisiällä ihan omassa kodissamme. 

Olen tosi mukavissa joulufiiliksissä ja uskon, että isolta osalta se johtuu juuri tästä, että saan rakentaa omat jouluperinteet ja -aikataulut omaan kotiin. 5-vuotias pikkutonttu hääräilee ja touhottaa joulujuttujaan. Ja mikä ihaninta, meillä täällä Pirkanmaalla on ihan valkoinen maa ja lunta satelee päivittäin lisää, se on omiaan nostattamaan jouluista tunnelmaa.


Emme ole jouluna kuitenkaan oman perheen kesken vaan meille on tulossa paljon rakkaita jouluvieraita. Saadaan jatkaa ruokapöytä täyteen mittaansa ja pedata vierashuoneeseen siskonpedit. 


Kuulostaa varmaan tosi idylliseltä, mutta voin kertoa, että mitään täydellistä näissä jouluvalmisteluissa ei todellakaan ole. 

Kaikki lahjat ovat ostamatta. Kortit jäivät lähettämättä määräaikaan mennessä ja nyt yritän saada ne matkaan ykkösluokkaan vielä alkuviikosta. Joululauluja olisi mukava laulella porukalla pianon säestyksellä, mutta en saanut aikaiseksi tilata pianonviritystä, eikä sitä nyt enää ehdi saada. Joulusiivouksen meillä kävi tekemässä Freskan ammattilainen. Joulun tarjottavista olemme hankkineet vasta viinit, lopuista tulevat varmaan vastaamaan suurimmaksi osaksi Saarioisten äidit.

Täydellinen Instagram-kelpoinen kattaus jää haaveeksi vain, eihän meillä edes riitä kaikille jouluvieraille samanlaisia lautasia ja laseja. Viisivuotias on herännyt koko joulukuun ajan tuhottoman aikaisin (kiitos vaan, joulukalenteri) ja kaikkia väsyttää.


Eilen tein piparkakkutaikinan. Kun olin saanut taikinan valmiiksi ja keittiön siivottua, huomasin yhden maustepussin jääneen pöydälle pyörimään. Jep, se oli piparkakkumauste! Olin sitten laittanut taikinaan piparkakkumausteen sijaan pussillisen inkiväärijauhetta. Oli ehkä ihan hieman turhan mausteinen lopputulos... Ei muuta kuin taikina roskiin ja uutta tekemään. Katsotaan, miten itse leipomisen ja paistamisen kanssa tänään käy. En ole varsinaisesti mikään keittiön hengetär... 


No, kaikista näistä säädöistä huolimatta, kyllä se joulu sieltä tulee. Vaikka sitten eripariastioilla ja valmisruualla. Pääasia, että on rakkaita lähellä ja hetki aikaa hiljentyä. Ainakin kotia olen jo saanut mukavasti jouluiseksi huonekuusella ja muutamilla koristeilla. Meillä on tänä vuonna teemana kultainen väri ja tähdet, molemmista olen nyt tosi innostunut.

Epätäydellinen joulu on ihan OK. Oikeastaan aika tavoiteltavaa. Rentoa joulunodotusta kaikille!

lauantai 16. joulukuuta 2017

Ääni inspiroi (langattomasti)

Yhteistyössä: Sudio

Minulla on aika tunteellinen suhde musiikkiin. Muistan tärkeimmät tapahtumat elämässäni musiikin kautta, etenkin lyriikoiden. En pysty töissä juurikaan kuuntelemaan mitään, koska musiikki vie niin muihin maailmoihin ja eri tunnelmiin, että minun on melkein mahdotonta suhtautua vakavasti tavallisiin töihini. Toisaalta tietyt ihanat asiat elämässä eivät olisi puoliksikaan niin ihania ilman musiikkia. Juoksulenkit. Joogasarjat. Liikunta ylipäätään. Matkustaminen, pakkaaminen, kotityöt. Bloggaaminen, valokuvaaminen.



Meidän perheessä mies on ollut vahvasti vastuussa äänentoistoon liittyvistä asioista ja olen ahkerasti lainaillut hänen kuulokkeitaan. Asiasta on tullut hiukan palautetta ja olen miettinyt omien kuulokkeiden hankkimista. Etenkin langattomuus on houkutellut. Niinpä kun Sudio otti yhteyttä yhteistyön merkeissä, ilahduin kovasti. Sain valita bloginäkyvyyttä vastaan haluamani mallin heidän verkkokaupastaan ja päädyin Regent-malliin.


Nämä uudet bluetooth-kuulokkeeni ovat ensinnäkin todella tyylikkäät. Toiseksi akun kesto vaikuttaa äärimmäisen hyvältä - en ole ladannut näitä vielä kertaakaan, vaikka käyttötunteja on kertynyt jo tosi paljon, myös pakkasessa lenkkeillessä. Käyttöönotto oli äärimmäisen helppoa, juuri tuon valmiiksi ladatun akun ansiosta, mutta myös puhelimeni löysi kuulokkeet hetkessä. Kuulokkeet istuvat myös tosi hyvin päähäni, eivätkä ne kuulemma päästä ääntä läpi ollenkaan.

Äänentoiston laatu ei pääse ihan samalle tasolle kuin ne mieheltä lainatut perinteiset langalliset (jotka hän on äänentoistohifistelijänä valinnut), joten ajattelin aluksi, että tulisin käyttämään näitä Sudion kuulokkeita lähinnä niissä tilanteissa, joissa erityisesti tarvitsen langattomuutta. Mutta täytyy myöntää, että tämä langattomuus on niin kätevää ja ihanaa, etten ole kyllä kaivannut miehen kuulokkeita kertaakaan. Taitaa olla herrakin iloinen asiasta. ;)


Tiedän, että joogaajien keskuudessa musiikki jakaa paljon mielipiteitä, mutta mun mielestä hyvään harjoitukseen todellakin kuuluu ihana, rauhoittava musiikki. Joogasarjoissa langattomat kuulokkeet ovat oikeastaan ihan välttämättömyys, koska niiden johtojen kanssa asanasta toiseen siirtyminen ei kertakaikkiaan onnistu. On ihanaa joogata rauhassa näiden uusien kuulokkeiden kanssa! Jotenkin harjoitus on vielä rauhoittavampi kun tiedän, etteivät muut kuule edes musiikkiani - joogaan vain itseäni varten.

Entäs sitten kotityöt? On ihan mahtavaa siivoilla ja touhuilla kun johdot eivät häiritse ja puhelin voi olla rauhassa omassa paikassaan. Kantosäde on nimittäin mukavat 10 metriä.

Ja toki näin talviaikaan ihan vaikka kauppareissulla on tosi kiva käyttää langattomia kuulokkeita kun ei tarvitse miettiä, mistä välistä ne johdot nyt tulevat kaikkien takkien ja huivien kanssa.


Jos kaipaat uskollista treenikaveria, joka tsemppaa tekemään hyvän harjoituksen ihan kaikkina vuodenaikoina, niin joulun alla kuin uuden vuoden vaihtuessa, niin tilaa ihmeessä itsellesikin uudet, langattomat kuulokkeet. Toimii! 31.12.2017 asti saat koodilla zubi15 Sudion verkkokaupasta -15 % alennuksen. 

Kiitos yhteistyöstä Sudio!

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Ikimuistoinen lahja hänelle, jolla on jo kaikkea

Taas on se aika vuodesta kun pitäisi keksiä lahjaideoita läheisille. Nykypäivänä meillä kaikilla on jo paljon tavaraa, eikä mitään turhaa haluaisi hankkia. Meidän perheessä on onneksi jo vuosia sitten siirrytty kiertäviin lahjoihin aikuisten kesken, eli jokainen hankkii ja saa vain yhden lahjan. Silti siinä on miettimistä! Mitä ihmettä keksin?

Mieluiten annan ja saan aineettomia lahjoja. Olen antanut rakkaille teatteri-iltoja (tietysti minun loistavassa seurassani, haha),  leffalippuja, hotellilahjakortteja, joskus jopa lentolippuja unelmien kohteeseen. Myös siivouspalvelut, hierontalahjakortti tai vaikka lahjoitus hyväntekeväisyyteen lahjan saajan nimissä ovat kivoja ideoita. 


Jos haluat antaa aineettoman lahjan, joka aivan varmasti jää mieleen, osta valokuvaus. Studiokuvaus onnistuu ympäri vuoden ja kuvista jää todella tärkeitä muistoja. Ammattikuvaajan ottamat ja käsittelemät kuvat ovat noin keskimäärin aika hurjasti laadukkaampia kuin ne tuhannet nopeat räpsyt, joita itse kuvaamme jatkuvasti. Minulle on käynyt niin, että mitä enemmän olen itse kuvannut, sitä enemmän arvostan ammattikuvaajia ja olen myös valmis heidän palveluistaan maksamaan.


Me hankittiin kimppalahjana iskäpapalle 60-vuotislahjaksi perhekuvaus. Oli todella hauskaa! Tunnin studiosession aikana ehdittiin ottaa yllättävän monesta eri kokoonpanosta kuvia. (Tämän postauksen kuvista jätin pois perheen pienimmät sekä vävyt.)

Olen itse tosi tyytyväinen kuviin ja uskon, että myös iskälle jäi tästä hieno muisto 60-vuotisjuhlapäivästään. Rakas Ringo-koirakin pääsi mukaan - raukka jännitti kuvausta aivan hirveästi ja tärisi kauhusta, mutta kuten näkyy, niin ammattitaitoinen kuvaaja sai kuitenkin napattua erittäin onnistuneen kuvan.



Kiitos kauniista ja raikkaista kuvista, loistavasta palvelusta ja hauskasta studiosessiosta Eeva Meusel Photography. Lämmin suositus!

tiistai 5. joulukuuta 2017

Koti Suomessa

100-vuotias Suomi on käsittämätön menestystarina. Rutiköyhästä, sotien runtelemasta, pohjoisen perukoilla sijaitsevasta maasta kasvoi yksi maailman kehittyneimmistä sivistysvaltioista, hyvinvointiyhteiskunta vailla vertaa.

Olen miettinyt viime aikoina paljon edesmenneitä isovanhempiani. Jos tämä isänmaan 100-vuotisjuhla on itselleni todella tärkeä ja merkityksellinen, heille se olisi sitä varmasti moninkertaisesti.



Isovanhempieni Suomi on tosiaankin ollut hyvin erilainen. Ikävä kyllä, monet asiat ymmärtää vasta kun on liian myöhäistä. Kipuilen välillä itse sen kanssa, että perheeni on levittäytynyt ympäri Suomen, emmekä voi olla päivittäin tekemisissä. Nyt vasta tajuan, että isovanhempani ovat olleet samassa tilanteessa, tosin vastoin omaa tahtoaan. 

Miltä on mahtanut tuntua nuorista, jotka ovat lähteneet evakkoina Karjalasta sotaa pakoon toiselle puolelle maata, eikä kotiin ole enää voinutkaan palata? Ajatus on sydäntäsärkevä. Kunpa voisin kertoa ukille, että ehkä nykyään minulla on edes pieni aavistus siitä, miltä hänestä on tuntunut.


Minä olen nykyajan etuoikeutettu suomalainen. Olen suorittanut ilmaisen ylemmän korkeakoulututkinnon, ollut mm. Suomen valtion tukemassa opiskelijavaihdossa ulkomailla ja harrastanut monipuolisesti eri asioita. Nytkin harrastan - asioita, jotka olisivat mummini ja ukkini silmissä olleet varmaankin äärimmäistä luksusta ja suorastaan tuntemattomia käsitteitä. Sisustamista, joogaa, matkustelua. Voin ostaa lennot periaatteessa minne tahansa, suomalaisille kaikki passintarkastukset ovat avoinna. Paluu turvalliseen kotimaahani on aina mahdollista.

Ajan töihin pimeydessä ja harmaudessa, mutta hyvin hoidettuja ja valaistuja katuja pitkin. Lapseni viettää aikaa parhaassa varhaiskasvatuksessa joka päivä ja voin muuten ihan käsi sydämellä vannoa, ettei minulla ole hänen päivähoidostaan mitään negatiivista sanottavaa! Päinvastoin: Päiväkodin aikuiset, nämä työlleen omistautuneet ammattilaiset, Suomen kouluttamat, ovat silmissäni suuria sankareita.


Millainen sitten on suomalainen koti? Mielestäni melko vaatimaton, kotona ei pröystäillä. Tuotteiden logot eivät vilku ja jos on designia, niin todennäköisesti suomalaista. Puumateriaaleja ja muutenkin luonnonmateriaaleja on paljon. Monella on varmaan tosi paljon tavaraakin, ehjästä ja hyvästä ei helpolla luovuta. Niinpä kotona voi olla yhtä sun toista sellaistakin, joka ei ihan täysin vastaa omaa makua. Suomalaisessa kodissa tehdään remonttia harvoin. Kun kerran on keittiö rakennettu, niin se menee sitten seuraavat 30 vuotta.

Meidän koti on tosi suomalainen. Meillä on todella paljon kotimaisia tuotteita - huonekaluja, astioita, tekstiilejä, pienesineitä... löytyvät ne Hackmanin aterimet ja Fiskarsin sakset, Aalto-vaasit ja Marimekon pyyhkeet. Oikestaan nyt kun mietin, niin melkein kaikki omat lempituotteeni meillä kotona ovat suomalaista muotoilua.



Ihailen sitä, miten upeasti, laadukkaasti ja muotoilusta tinkimättä sotien jälkeinen Suomi rakennettiin. Haluaisin itsekin joskus asua 50-luvun talossa, sellaisessa tietenkin, jossa on mahdollisimman paljon alkuperäistä jäljellä. Se tuntuisi jotenkin tosi merkitykselliseltä.

Vaikka harva suomalainen panostaa rahallisesti ja ajallisesti paljon sisustamiseen, niin koti on meille tosi tärkeä paikka. Pimeässä ja kylmässä maassa kodin merkitys korostuu. Samoissa kodeissa asutaan pitkään.

Millainen on tulevaisuuden suomalainen koti? Toivoisin, että meillä aletaan ottaa mallia sotien jälkeisestä ajasta ja maltetaan taas rakentaa laadukkaammin sekä panostaa  yksityiskohtiin tasaisen bulkin sijaan. Kaikenlaiset älylaitteistot tulevat yleistymään nopeasti - kodeissa korostuu viihteellisyys ja nauttiminen. Kotia muokataan rohkeammin omiin tarpeisiin.

Suomalaisten sisustaminen muuttuu kansainvälisempään suuntaan vaihtoehtojen ja tyylien tarjonnan kasvaessa. Meidän lapsenlapsiamme tulee naurattamaan aika, jolloin joka perheessä oli sama Iittalan Teema-astiasto kaapissaan. Tai sitten niiden arvo nousee entisestään. Mitä te veikkaatte?

Tärkeintä on tietysti, että tulevaisuuden Suomessa on turvallinen koti jokaiselle asukkaalle. Tämä vaatii meiltä kaikilta fiksuja valintoja yhteisen hyvän eteen. Kuten 100 vuoden ajan on tehtykin.


Hyvää, juhlavaa ja tunnelmallista itsenäisyyspäivää kaikkiin koteihin!