perjantai 29. tammikuuta 2016

Mitä teen kun en bloggaa

Miten tässä taas kävi näin? Viikko vierähti ilman, että ehdin blogata ollenkaan. Minusta on selkeästi tullut tällainen viikonloppubloggaaja. Arki on niin täyttä, kiireistä, aikataulutettua ja hyvällä tavalla väsyttävää, etten kaipaa kirjoittamista, enkä niinkään valokuvaamistakaan. Mutta heti kun kalenteri lakkaa piippaamasta ja viikonloppu saapuu, tekee mieli jakaa ajatuksia. Ei kai viikonloppublogissakaan mitään vikaa ole? Mitä mieltä te olette, onko (lähes ainoastaan) viikonloppuisin päivittyvä blogi ihan turha? 


Tällä viikolla en siis ole blogannut enkä kuvannut, mutta olen tehnyt aika paljon kaikkea muuta. Esimerkiksi...

Olen vaihtanut öisin milloin sänkyä ja milloin lakanoita. Meidän yöt ovat juuri nyt aikamoista hulinaa. Pikku-T on alkanut nähdä enemmän unia, myös painajaisia, ja meno on sen mukaista. Väsymys myös.

Olen ohjannut pari jumppaa ja saanut lihakseni niin kipeiksi, että vielä kolmen yön kuluttua sattuu. Ohjatessahan ei tunne itse mitään ja jos erehtyy ottamaan liian suuret painot, niin näin siinä sitten voi käydä. Olipa ainakin tehokasta! 

Olen istunut päivän koulutuksessa ja saanut hurjasti uusia ideoita sekä inspiraatiota sieltä.

Olen käynyt kampaajalla ja nyt tukka on taas kuosissa hetkeksi.

Olen käynyt kokeilemassa Fustraa ja innostunut ihan hurjasti - kirjoittelen varmasti lisää kokemuksia myöhemmin.

Olen suunnitellut tason vaihtoa keittiöömme sekä yrittänyt kalastella tarjouksia / löytää hyvää tekijää portaiden maalausta varten. Saa vinkata!

Olen lukenut kirjaa.

Olen tilannut meille olkkariin verhot (sovitukseen) ja uuden, valkoisen maton.

Olen kokannut ihan tavallista ruokaa, josta sain perheen pojilta vuolaat kehut. 

Olen rakentanut legoista kaikki Ryhmä Hau -hahmot ja vahtitornin.

Olen pessyt lukuisia koneellisia pyykkiä.

Olen ehtinyt piipahtaa Sokoksella ja ihastua kevään uuteen muotiin - upeita juttuja! Haavelistalle pääsivät ainakin uudet nilkkurit, sininen huivi ja vaalea trenssitakki.

Mitä te olette tehneet tällä viikolla?

lauantai 23. tammikuuta 2016

Sateenkaaren inspiroimaa

Luin äsken pikku-T:lle iltasadun pienestä Topi-koirasta, joka maalasi kotinsa eri väreillä. Lopuksi edessä oli ongelma. Ulko-ovi oli vielä maalamatta, mutta kaikkia värejä oli vain pieni tilkka jäljellä. Topi ratkaisi haasteen maalamalla oven raidalliseksi, sateenkaaren väriseksi. Pikku-T huokaili ihastuneena. Minä rakastan sateenkaaren värejä!


T:n huone on varsin värikäs. Esillä on kirjoja, leluja, tärkeitä tavaroita, raidallinen matto, oranssi lampunvarjostin, autolakanat sekä minun mummini virkkaama iso, värikäs torkkupeitto paraatipaikalla. Käperryn siihen aina iltasatua lukiessani. Mummi virkkasi tämän ihan viimeisinä käsitöinään ennen kuolemaansa ja uskon, että periaate on ollut vähän sama kuin Topi-koiralla - peittoon on varmasti käytetty kaikki jämälangat. Mummilla oli kuitenkin mieletön silmä sävyille, eikä peitto ole väri-ilotulituksestaan huolimatta levoton vaan eri sävymaailmat liukuvat kauniisti ruudusta toiseen.

Viihdyn pikku-T:n huoneessa kyllä hyvin ja vaikka en koko kotia haluaisikaan näin värikkääksi, niin onhan se onni, että löytyy yksi tällainen väriterapianurkkaus meiltäkin. Ja vielä lisäksi saa mummin käsityöterapiaa. Uskon, että hän olisi iloinen, jos tietäisi peiton päätyneen meille, päivittäiseen käyttöön. Vaikka ehkä häntä vähän kismittäisikin. Miten sie nyt tuollaisen helpon työn otit, niiden kaikkien taidokkaiden joukosta...

torstai 21. tammikuuta 2016

Ihania yksityiskohtia

Kuvasin muutamia pieniä yksityiskohtia, joista juuri nyt pidän paljon. 


House Doctor -säilytysrasiasta on tullut paikka muistikorteille, muistitikuille ja kameralle. Täytyy myöntää, että mieheni ostettua uuden, vähän paremman pokkarin, on iso järkkäri jäänyt laatikonperukoille. Pikkukamerassa on paljon hyviä ominaisuuksia, joista näppärä koko ei luonnollisesti ole se vähäisin. Kameran tärähtäminen on tosin aika iso ongelma kun laite on niin minikokoinen - jalustan hankkiminen voisi olla aika hyvä idea. 


Tulppaanit kuuluvat kevättalveen, ne ovat suosikkikukkiani ja itse asiassa tällainen kunnon talvi taitaa nykyään olla myöskin yksi suosikkivuodenajoistani. 


Tolomeo Micro Pinza -valaisin jäi vähän orvoksi kun myin meidän makkarin tikashyllykön uuteen kotiin. Onneksi se löysi kuitenkin toisen hyllynreunan, johon kiinnittyä. Tästä pikkuisesta on tullut yksi suosikkivalaisimiani, pienen kokonsa ansiosta se on parhaimmillaan pienessä tilassa - meidän tapauksessa pienimmässä makkarissa eli vieras... eikun siis rumpuhuoneessa.

Poden muuten kauheaa verhokuumetta olkkariin ja olen pähkinyt ihan liikaa, millaiset verhot meille voisi tulla, vai pitäisikö sittenkin jatkaa verhottomalla linjalla. Tästä ehkä vielä lisää, jos asia jotenkin etenee. Kivaa torstai-iltaa ja alkavaa viikonloppua!

tiistai 19. tammikuuta 2016

Muistatko sen valon?


Uppuduin katselemaan viime kesänä otettuja kuvia. Uskomatonta, miten paljon niissä on valoa! Meillä on kesäisin todella valoisa koti etenkin ilta-aikaan, mutta näin talvella ilta-aurinkoa ei pahemmin ole näkynyt. Onneksi valoa kohti mennään ja tänäänkin oli huikean hieno talvisää.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Ihana viikonloppu



Viikonloppu oli jotenkin aika täydellinen, mitä nyt vierähti hieman liian nopeasti. 

Olin hiukan bilettämässä työkaveriporukassa perjantaina. Tarkoitus oli tulla tosi aikaisin kotiin, mutta kolmen maissa vasta kömmin sänkyyn. Oli hauskaa! 

Lauantaina pikku-T meni elämänsä ekoille kaverisynttäreille, jotka olivat sujuneet todella hyvin. On se niin iso poika jo. Ihan hämmentävää (ja aika mahtavaa), että T käy oikeasti jo kavereiden luona leikkimässä ja sillä aikaa itse voi tehdä ihan mitä huvittaa. Meidän tapauksessa eilen vietettiin romantillista aikaa siten, että minä luin sisustuslehteä ja mies soitti sähkörumpuja. Jaettiin sentään yhteinen suklaalevy.

Viikonlopun kauppareissu pojun kanssa sujui oikein mallikkaasti, ilman ensimmäistäkään riitaa tai vastaansanomista. En olisi vielä vuosi sitten uskonut tämän päivän koittavan. Matkalla sain myös palautetta. "Äiti mä tykkään susta niin kamalasti. Ja se tuntuu kivalta."

Pikku-T lauloi koko lauantain Antti Tuiskun Paadi-pa-piidi-paadi. Kysyin, missä hän on sitä kuunnellut. "No sun autossa." Niinpä niin, olen saattanut käännellä volaa kaakkoon...

Tänään sunnuntaina on ollut siivouspäivä, ihanaa kun koti on putipuhdas ja pyykkivuori selätetty.  Nämä talvipäivät ovat niin kauniita ja kuulaita, tällainen kunnon talvisää on kyllä mun mielestä aivan mahtava.

Tänään tuli myös liikuttua, 3-vuotiaan kanssa rattikelkkailu käy treenistä ja vielä illemmalla kävelin kahvakuulatunnille. Sen jälkeen leivottiin pojun kanssa keksejä ja pelailtiin lautapelejä. Ja mies teki ihanaa ruokaa, niin kuin aina.

Mulla on edelleen Sofi Oksasen Norma kesken, josko lukisin sitä vielä sunnuntai-illan ratoksi...

No mites teidän viikonloppu? Kaikki oli tietysti Chekkosta katsomassa?

lauantai 16. tammikuuta 2016

Yllättävä sävyihastus

Lähestyvä kevät saa selvästi sisustajan pään sekaisin. Olen nimittäin hullaantumassa tuollaisesta vaalean turkoosista, joka näyttää järkyttävän hyvältä valkoiseen ja puun sävyihin yhdistettynä. Mitäs te sanotte? Ajattelin heittäytyä sen verran radikaaliksi, että hankin tyynynpäällisen tässä upeassa sävyssä. Aika iso askel, eikö vaan?


Alemman kuvan Woud Coupe -hylly on mielettömän kaunis, olen ihaillut sitä jo jonkin aikaa Finnish Design Shopin sivuilla. Tuo korkeampi malli on etenkin tosi upea, kuin taideteos seinällä. Harmi, etten ole vielä keksinyt meiltä hyvää paikkaa - mutta eihän kaikkea kaunista tarvitse omaan kotiin saadakaan. 

Olen edelleen karsimismoodissa ja kerään pikku hiljaa kasaa kaikesta, josta haluan luopua. Mietin kuitenkin rauhassa, sillä minulla on taipumusta luopua liiankin helposti tavarasta ähkyn iskiessä. Olen ihan superinnoissani, nimittäin pääsen myyjäksi Mansen Blogikirppikselle, joka järjestetään keväällä. Ehkä olen siihen mennessä saanut koottua sen täydellisen myytävien tavaroiden kasan, harkiten ja rauhassa.

Kuvat: Värisilmä ja Finnish Design Shop

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Työpiste saapui makuuhuoneeseen

Muistan joskus edellisen kodin aikaan hehkuttaneeni, miten makuuhuoneessani ei ole eikä tule tilaa telkkarille eikä työpisteelle. Noh, tähän kotiin muuttaessamme sain yhden telkkarin, jolle ei muutakaan säilytyspaikkaa löytynyt, joten se tuli makkariin. Ihan kiva töllöä on ollut joskus sielläkin katsoa, vaikka vähän turhakehan tuo on, sen verran harvoin on käytössä. Ja nyt sitten miehen sähkörumpuhankinnan myötä myös työpiste siirtyi makkarin nurkkaan. 

Että miten meni noin niin kuin omasta mielestä?


On tässä pari lieventävää asianhaaraa. Työpöytä tarkoittaa tässä tapauksessa yhtä suurimmista sisustusaarteistani, nimittäin isoisoisän laivasta peräisin olevaa vanhaa pikkupöytää. Toiseksi se toimii lähinnä tietokoneeni latauspisteenä ja kuten mieheni totesi, ehkä näitä sisustusintoilujani ja somettamista ei voi ihan työksi laskea... Toki teen silloin tällöin ihan oikeita töitäkin kotoa käsin, mutta silloinkin linnottaudun usein keittiön pöydän ääreen tai sohvannurkkaan.


En tiedä, onko tämä pysyvä ratkaisu, sillä edelleen hiukan haaveilen joistakin järkevistä yöpöydistä... Nyt kuitenkin mennään tällä - kyllähän laivapöytä tuonne makkarin nurkkaan aika hyvin sopii, vai mitä? Olin itse asiassa jo valmiiksi jotenkin tympiintynyt makuuhuoneen tikashyllykköön ja nyt tuli hyvä syy hankkiutua siitä eroon.


Toisella puolella sänkyä yöpöydän virkaa toimittaa taas vaihteeksi Artekin jakkara. Tämä ihanuus on kyllä ehdottomasti yksi monikäyttöisimmistä asioista meillä kotona, se sopii ihan mihin tahansa.


Tuossa näkymässä makkarin ikkunasta ei ole varsinaisesti valittamista. Nyt on nii-iin kaunista joka puolella, etten kestä! 

Me ollaan ulkoiltu aika paljon, tykkään pakkasesta. Harmi vain, että mun auto ei sitä niinkään arvosta, hieman ollut ongelmia sen kanssa. Toivotaan, että pääsen ihan normaalisti huomenna starttaamaan töihin.Tästä se taas alkaakin sitten, normaali arki ja kunnollinen, ehjä arkiviikko. Aika kivaa, olen valmis! (Mutta perjantaina voi hiukan väsyttää...)

Mitäs pidätte laivapöydästä uudella paikallaan?

lauantai 9. tammikuuta 2016

Rumpali sisustaa

Mieheni toteutti joulun vapaiden aikaan pitkäaikaisen haaveensa sähkörummuista. En muista nähneeni häntä niin onnellisena ja innoissaan varmaan sitten pikku-T:n syntymän, kuin silloin kun hän kantoi pahvilaatikoita yläkertaan ja alkoi kasaamaan rumpujaan. 


Niitä onkin hakattu aika huolella, mies on todella innoissaan. Pikku-T on myös rummuista mehuissaan ja soittaa niitä itse asiassa yllättävän hyvin. Pikkuherralla tuntuu olevan musikaalisuutta, joten mikäs sen hienompaa kuin pystyä tukemaan sitä kotioloissakin.


Sisustuksellisesta näkökulmasta rummut tietysti aiheuttivat hieman erikoisjärjestelyitä. Vierassänkyä siirrettiin ikkunan eteen ja sillä saatiin näkymä huoneeseen säilymään rauhallisena - rummut eivät näy heti ensimmäiseksi yläkertaan tullessa ja jäävät hieman piiloon nurkan taakse. 


Laivapöytä eli "työpisteeni" (jonka ääressä harvemmin istun) siirtyi makuuhuoneeseen ainakin toistaiseksi. En tiedä, onko työpiste makuuhuoneessa pitkäaikainen ratkaisu... yksi vaihtoehto voisi olla siirtää laivapöytä poitsun huoneeseen piirustuspöydäksi ja tulevaksi koulupöydäksi, jolloin meille ei jäisi varsinaista aikuisten työpistettä ollenkaan. Katsotaan...


Tikashyllykön laitoin tänään myyntiin tori.fi:hin, toivottavasti se löytää uuden kodin nyt kun meillä ei sille ole enää paikkaa.


Lisää kuvia makuuhuoneesta luvassa huomenna. Mukavaa talvi-iltaa!

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Joululoman päättyessä

Täällä vietetään joululoman viimeistä päivää. Ihana tunne kun on saanut nollattua ajatuksia työasioista, tuntuu tosi kivalta palata taas sorvin ääreen. Poju jatkaa vielä lomailua muutaman päivän, hän lähti juuri intoa puhkuen mummin ja papan matkaan Poriin. Pikku-T on ollut siellä hoidossa niin pienestä pitäen, että mummila on kuin toinen koti, tai oikeastaan vielä astetta hauskempi sellainen. 


Joululomalla on puuhasteltu jonkin verran kotijuttujen parissa. Mieheni toteutti haaveensa ja hankki sähkörummut, joten niille tehtiin tilaa vierashuoneeseen. Sen seurauksena pieni puhuri puhalteli läpi koko yläkerran ja nyt olisi pari juttua vailla uutta kotia... 

Saimme myöskin aikaiseksi hakea varastosta minun vanhan Muuramen sänkyni pojan huoneeseen. T on nukkunut tähän asti pinnasängyssä, joten jo oli aikakin. Hän on kovin tohkeissaan uudesta isosta sängystään ja minä ihailen sen ajatonta muotoilua - 80-luvulla hankittu sänky on kuin uusi. Klassikot kestävät käyttöä ja aikaa, niihin kun aina malttaisikin sisustuksessa säästää ja panostaa.

Juuri nyt itsellä on vahvasti sellainen vähemmän on enemmän - tunne. Taitaa liittyä tähän uuteen vuoteen ja hiljalleen maahan leijailevaan lumipeitteeseen. Haluan luopua kaikesta huonolaatuisesta sinne päin -tavarasta ja keskittyä pitkäikäisiin, laadukkaisiin asioihin. Sen yritän pitää tiukasti mielessä nyt kun suuntaamme miehen kanssa pienelle alennusmyyntikierrokselle. Joko te olette tehneet alehankintoja? Minä en vielä yhtäkään... katsotaan, löytyykö jotain tänään. Olen ihan tyytyväinen, vaikka ei löytyisikään.

lauantai 2. tammikuuta 2016

Haaveile suurista, iloitse pienistä

Miten teidän vuosi vaihtui? Me saimme viettää vuodenvaihteen rakkaiden ystävien kanssa. Otettiin tosi rennosti, ihan parasta nukkua porukalla päikkärit, saunoa ja nauttia ulkoilusta sekä herkuttelusta. Mun sokerilakko ei siis ihan vielä vuoden ensimmäisenä päivänä päässyt alkuun. ;) 

Pikkupojat olivat ihan fiiliksissä "ilotuksista", sitä riemua oli mahtavaa seurata. Samaiset nuoret herrat myöskin väittivät näkevänsä jään alla vaikka mitä kaloja ja otuksia... aikamoista!

Haaveile suurista, iloitse pienistä, riemuitse ystävyydestä ja rakkaudesta.

Lapsethan toteuttavat näitä elämänohjeita ihan luonnostaan.




Toivotan teille kaikille hyviä hetkiä vuodelle 2016!