Päivä kuvina -postausta en ole saanut aikaiseksi, mutta laitetaanpas sen sijaan tällainen sekalainen kuvapostaus meidän arjesta viime tässä elokuun aikana.
Päivät starttaavat aamukuudelta, tilanne vaatii kahvia! Olen juonut nyt vielä kotiäitinä ihan hyvällä omallatunnolla aamuisin hi-taas-ti kahvini blogien ääressä, pojan leikkiessä itsekseen autoilla olkkarin puolella tyytyväisenä. Luksusta! Mulla ei, kuten kuvasta näkyy, vieläkään ole uutta konetta, olen ehkä maailman saamattomin ihminen näissä e-hankinnoissa. Toimii tämä nykyinenkin kuitenkin vielä jotenkuten ja tavallaan olen jopa kiintynyt tähän uskolliseen ystäväiseeni. (Tähän kohtaan mieheni kommentoisi, että kone on oikeastaan ihan tarkalleen ottaen hänen. Joojoo. Mutta minä käytän sitä.)
Päivät starttaavat aamukuudelta, tilanne vaatii kahvia! Olen juonut nyt vielä kotiäitinä ihan hyvällä omallatunnolla aamuisin hi-taas-ti kahvini blogien ääressä, pojan leikkiessä itsekseen autoilla olkkarin puolella tyytyväisenä. Luksusta! Mulla ei, kuten kuvasta näkyy, vieläkään ole uutta konetta, olen ehkä maailman saamattomin ihminen näissä e-hankinnoissa. Toimii tämä nykyinenkin kuitenkin vielä jotenkuten ja tavallaan olen jopa kiintynyt tähän uskolliseen ystäväiseeni. (Tähän kohtaan mieheni kommentoisi, että kone on oikeastaan ihan tarkalleen ottaen hänen. Joojoo. Mutta minä käytän sitä.)
Aamupuuroaika! Itsekin syön samalla puuroa tai teen jotain kotihommia. Pääsen nykyään helpolla jäbän syömishetkien kanssa, koska pikkuinen syö niin reippaasti ja jopa siististi omalla lusikallaan - jonka hän muuten käy itse hakemassa laatikosta ja kulkee mielenosoituksellisesti pitkin kämppää lusikkaa heiluttaen, koska siis ruuan tulossahan kestää aina liian kauan.
Näissä kuvissa oltiin lähdössä käymään kaupunkiasioilla heti aamutuimaan. Ilmassa oli syksyistä kirpeyttä, joten puin pojalle minun mummuni tekemän ihanan villatakin. Ohje on 1950-luvun käsityölehdestä, joka mummulla on edelleen tallella. Hän on aikanaan neulonut täysin samalla ohjeella villapuvun minun isälleni. <3
Olin aiemmin laiska ruuanlaittaja, mutta nykyään kokkailen tavallista kotiruokaa päivittäin - ja tykkään siitä! Olen erikoistunut helppoihin, nopeisiin ja vähäsuolaisiin ruokiin, sattuneesta syystä.
Rakastan sitä tuoksua mikä huoneessa on kun lapsi nukkuu päiväunia. Täytyy käydä aina välillä nuuskimassa ja katsomassa pientä. Ja pakahtumassa onnesta.
Bongaa kuvasta täti beige juoksemassa poika värikkään perässä Särkänniemen Koiramäessä.
Minusta meidän koti on parhaimmillaan iltapäivän ja alkuillan valossa. Niin paljon kuin ihailenkin monien blogikotien tyylikästä graafisuutta, niin hieman pehmeämpi tyyli tuntuu luontevalta omassa kodissa.
Hmm... kehuinko just sitä lusikan käyttöä?
Myyrä on edelleenkin todella kova sana. Poitsu muistaa hauskat kohdat ulkoa ja naureskelee niitä jo etukäteen. Joskus Myyrä saa innostuneet aplodit hyvistä suorituksistaan.
Tämä elokuu on ollut ihan paras!
Olen nauttinut tosi paljon upeista kesäisistä päivistä, syksyn
odotuksesta, ajasta pienen perheeni kanssa, ystävien tapaamisesta. Arkena tulee muuten kuvattua melkein pelkästään lapsen touhuja, itsestä ei ole pahemmin otoksia.
Ollaan tehty T:n kanssa pieniä retkiä kaupungille, kahviloihin juomaan smoothieita, kirjastoon... T on oppinut tervehtimään myyjiä kun mennään ja vilkuttamaan heipat lähtiessä. Hän on kovin ylpeä taidoistaan ja niin on äitikin. Poika pitäisi muuten varmaan viedä pian parturiinkin tuon surffitukan harvennukseen?
Siinäpä niitä, pieniä paloja tavallisista päivistä.
Niistä oikeasti ihan parhaista hetkistä elämässä.
P.S. Mulla oli viime vuonnakin ihana elokuu, siitä postaus löytyy täältä.