keskiviikko 14. elokuuta 2013

Taaperon tahtiin

Meillä ei tosiaan asusta enää pieni vauva vaan touhukas ja omatoimisuutta harjoitteleva taapero. Vielä yksivuotispäivänään T tuntui jotenkin ihan vauvalta, mutta nopeaan tahtiin sen jälkeen uusia taitoja alkoi kertyä hurjaa vauhtia ja pojan koko olemus jotenkin muuttui. Vuoden ja kuukauden iässä hän lähti kävelemään pitkän harkinnan jälkeen - ja menikin heti 10-12 askelta kerralla. Nyt jo juostaan ja käydään kävelemässä muun muassa metsäpoluilla.


Noin samoihin aikoihin kävelemään oppimisen kanssa toisille päiväunille meneminen alkoi tuottaa vaikeuksia ja siirryttiinkin hyvällä menestyksellä yksiin uniin. Päivärytmi menee kutakuinkin samalla kaavalla aina. Aamulla kuuden maissa heräillään, kahdeksan jälkeen lähdetään ulkoilemaan, kymmenen maissa tullaan sisälle ja syödään lounasta. Sitten T nukkuu 2-3,5 tuntia päiväunia, minkä jälkeen välipala ja taas ulkoilemaan. Neljän-viiden maissa syödään toinen lämmin ruoka ja iltapala siinä seitsemän maissa, viimeistään klo 20 poika on unten mailla. Yöt meillä nukutaan nykyään pääsääntöisesti ilman herätyksiä, mikä on ihan mielettömän hienoa ja osaan sitä todellakin arvostaa.

Olemme yrittäneet aavistuksen myöhäistää rytmiä, koska päiväkodissa tuskin pääsee päiväunille vielä 10.30 ja aamu voi olla aika pitkä pienelle. Tänään tultiinkin ulkoilemasta vasta lähempänä yhtätoista ja lopputuloksena oli ihan järjetön itkupotkuraivari eikä ruoka maistunut yliväsyneelle pojalle ollenkaan. Nukahti noin sekunnissa kun vein sänkyyn.


Yleensä T syö kyllä tosi reippaasti ja lähes kokonaan itse omalla lusikalla tai haarukalla. Poika on varsinainen herkkusuu ja hänelle on turha tarjota enää teollista vauvanruokaa kun koko perheen yhteisten ruokien makuun on päästy. Lempiruokia ovat muun muassa kanawokki, makaroni ja jauhelihakastike, kermainen lohiapasta, riisi ja kasvikset... ihan tavallinen ruoka siis. T tykkää itämaisista mauista ja aika voimakkaasti maustetusta ruuasta. Kaikkein suurin herkku tähän mennessä on ollut kanttarellirisotto, joka tehtiin ihan valkoviineineen kaikkineen. Puuroa tarjotaan poitsulle edelleen aamuin ja illoin, mutta se ei maita kauhean hyvin nykyään. On hankala miettiä, mitä puuron tilalle voisi ottaa kun leipäkään ei maistu. Kananmunalle T on allerginen, joten munakkaatkaan eivät käy.

Koko kesä on mennyt melkoisessa korvatulehduskierteessä (neljä antibioottikuuria), onneksi nyt syyskuussa pääsemme korvien putkitukseen. Toivotaan, että se auttaisi ja kierre katkeaisi!


Luonteeltaan poju on tosi reipas ja aktiivinen, temperamenttia ja omaa tahtoa löytyy myös runsaasti. Kun on hauskaa, on todella hauskaa ja kun joku mättää, niin senkin kyllä huomaa. ;) T pitää erittäin paljon muista lapsista ja hakeutuu heidän seuraansa riemusta hihkuen. Noin 1-vuotiaana T vierasti jonkin verran, mutta nyt sekin vaihe tuntuu olevan takanpäin. Poju on ihan mahdoton hassuttelija ja välillä oikein ihmettelee, miten hän voikin olla niin huumorintajuinen. Naurettua tulee joka päivä ja paljon!

T:n suosikkileluja ovat yhä vain autot, pienemmät ja suuremmat, sisätiloissa ja ulkoina. Niillä ajellaan mitä mielenkiintoisimpia reittejä pitkin huonekaluja ja seiniä, tietenkin hienoilla päristelyäänillä höystettynä. T on erittäin kiinnostunut myöskin kaikenlaisista lukoista, soljista, kiinnitysmekanismeista ja laatikoista. Oikeiden kansien löytäminen erilaisiin purnukoihin on suosikkipuuhaa, jonka parissa hän kieli keskellä suuta keskittyen saattaa viettää todella pitkiäkin aikoja. T rakentaa myöskin mielellään palikoista torneja, olisikohan 8 palikan torni ennätys tällä hetkellä. Melko insinöörihenkistä menoa siis.


Puhetta pojalta ei tällä hetkellä tule juurikaan. Alkukesästä äiti, isä, auto ja ei/hei olivat ahkerassa käytössä, nyt tuntuu ettei niitäkään kuule. Kaipa ne sanat sieltä sitten omalla tahdillaan tulevat, ainakin ymmärrys on selvästi hyvää ja kehittyy koko ajan. 

Pikku-T on erittäin innokas pikku apulainen kaikissa kotitöissä. Imurointi, jota hän ennen pelkäsi, on yksi hienoimmista jutuista, mitä poitsu tietää. Tiskikoneen ja pyykkikoneen tyhjennys on jokapäiväistä huvia, hän osaa jopa ihan oikeasti olla joskus avuksikin. Olen kyllä huomannut, että kannattaa aina tarkistaa pesukoneen sisältö ennen kuin laittaa koneen pyörimään, siellä kun voi olla ihan mitä vain...


Tällaista ihan tavallista arkea meillä pikku miehen kanssa. Nautin tällä hetkellä lapsen kanssa vietetystä ajasta vielä enemmän kuin vauva-aikana. Miten tuo oma pikkuinen voikin olla niin rakas, ihana ja ihmeellinen... :)

P.S. Voisinkin tehdä sellaisen päivä kuvina-postauksen pitkästä aikaa.

12 kommenttia:

  1. Ihanaa puuhastelua teillä T:n kanssa! T alkaa olla enemmän leikki-ikäinen kuin vauva ja hänen kanssaan voi tehdä kaikkea kivaa. Odotas vain, kun hän aikanaan alkaa jutella. Hauskuus sen kuin lisääntyy!
    Kiva kuulla, että T:n unirytmi on noin hyvä. Nauttikaa toisistanne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitä puhettahan mä odottelenkin! :) Kyllä me nautitaan.

      Poista
  2. Kiva postaus ja kuvat. Näitä on kiva lukea, kun on itse samassa tilanteessa lähes samanikäisen taaperon kanssa. :)Meidän pikkuneiti on vaan jotenkin vauvamaisempi, koska hänellä ei ole kuin vähän tukkaa edelleenkään. Vaikka nyt pienen ajan sisällä takatukka on alkanut kasvaa ja vahvistua. :) Nyt on alkanut tulla sanoja, muitakin kuin äiti, ja toistaa jo perässä, kun hokee jotain sanaa toiselle.

    Tosi kurja tuo korvakierre. Meillä meinasi kans olla putkitus edessä, mutta kierre katkesi onneksi keväällä. Kesä menikin ihan terveenä, nyt on pienellä nuhaa ja lämpöä. Ja isommallakin oli illalla nenä tukossa. Syyslenssua vissiin siis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne hiukset sieltä kasvavat, näillä pikkuisilla niin eri tahtiin. T:llä alkaa olla sen verran pituutta ja paksuutta hiuksissa, että pitänee käyttää pian parturissa.

      Tuo on varmasti hauskaa kun lapsi alkaa toistella sanoja perässä! Sitä odotellessa. :) Kiva kuulla, että teillä korvatulehduskierre katkesi itsestään. Pikaisia paranemisia syysflunssaisille!

      Poista
  3. Tosi kiva juttu, ihana lukea teidän puuhailuista ja nähdä suloisia kuvia taaperosta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mona kommentistasi, näitä juttua kirjoittelee itselleen vähän niinkuin muistiin tänne, mutta aina plussaa jos joku muukin ilahtuu! :)

      Poista
  4. Meidän tyttö alkoi puhua kunnolla "vasta" vähän päälle 2-vuotiaana, ja sen jälkeen hänen kanssaan on ollut superhauskaa viettää aikaa. Toki sitä ennen myös, mutta puhe tekee kaikesta itselle jotenkin mielekkäämpää. Ennen 2-vuoden ikää tytöllä oli sanoja aika vähän käytössä, mutta sitten kun hän alkoi toden teolla harjoitella puhumista, puhe kehittyikin tosi lyhyessä ajassa.

    Nyt kun on vauva kotona lisäksi, esikoisesta on paljon seuraa, päivät hurahtavat ohi ihan vauhdilla. Nykyisin tuntuu siltä, että tämä vanhempi lapsi kasvaa ihan silmissä, ihmettelee vaan että missä ihmeen välissä se tuonkin asian on ehtinyt oppia. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että on tosi kivaa kun lapsi alkaa puhua! :) Varmaan mulla tuo sama tunne on potenssiin kymmenen vuoden päästä, että missä välissä lapsi on minkäkin uuden jutun oppinut... T kun on hoidossa päivät.

      Poista
  5. Aivan ihana postaus taas! Melkolailla samalta kuulostaa kuin meidän, 1v 3kk:n päivät.
    Miten olisi aamupalaksi jogurtti/rahka + marjat? Meillä poju tykkää syödä marjoja ihan pelkintäänkin, ja siinä välissä ehtii äitikin laittaa oman aamupalan valmiiksi, kun pieni napsii marjoja yksitellen lautaselta ;)
    Kurja kuulla, ettei muna käy :/. Millaisia oireita T:lle kananmunasta tulee?

    -ilona-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tykkäsit postauksesta. :)

      Juu tuota marjarahkaa ja -jugurttia ollaan kokeiltukin, ihan hyvällä menestyksellä. :)

      Kananmunasta on tullut kaksi kertaa aika voimakas reaktio. Poika menee ihan tukkoon, veteläksi, kasvot turpoavat ja tulee ihottumaa etenkin rintakehään ja oksentaa rajusti.

      Poista
  6. Meillä on samanikäinen tyttö,niin mukava lueskella samanikäisen juttuja :=) Taidan olla ekaa kertaa vierailemassa täällä, vaikka blogisi nimen olen kyllä nähnyt vilahtelevan (jossain muiden blogien kommenteissa tmv.). Kivannäköinen koti teillä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että löysit tänne ja toivottavasti tulet uudelleenkin! Kävin vastavierailulla blogissasi ja samat sanat, ihana koti ja blogi muutekin. :)

      Poista

Ilahdun kommentistasi!