maanantai 31. maaliskuuta 2014

Prinsessan vieraana

Meillä oli ilo ja kunnia vierailla rakkaiden ystäviemme pientä tyttövauvaa katsomassa viikonloppuna. Olin ostanut jo kauan sitten tämän Marimekon bodysetin lahjaksi tulokkaalle.


Oli ihanaa tutustua pieneen prinsessaan. Hän on kaksi kuukautta vanha, vaikka hänen ei pitänyt elää montaakaan päivää. Vakavasti sairas pikkuinen oli aivan ihanan reipas ja valloittava vauva. En tiedä näemmekö vielä uudelleen, mutta ei sitä koskaan tiedä - jokainen päivä on ihme.


Uusi bodysetti pääsi heti käyttöön ja puki tummaa kaunotarta täydellisesti. Itsestäni sen verran, että värjäsin hiukseni vähän aikaa sitten hieman tummemmiksi, enkä ole ihan vielä tottunut uuteen lookiin (vaikka se itse asiassa onkin hyvin luonnollinen, tosi lähellä omaa väriäni). Outoa nähdä itsensä kuvissa...


Pikku-T osallistui innokkaasti vauvan hoitoon. Hän kävi silittämässä, antoi ylpeänä pullosta maitoa ja raportoi vauvan tarpeista ahkerasti. "Äiti, äiti, vauva ikkee, vauva hätä. Tutti pupu hakea!" 


Pikku prinsessan isoveli on kuin T:n veli, heillä juttu luistaa ja sävel on todellakin yhteinen. Toista vastaavaa leikkikaveria en ole T:llä kyllä nähnyt, vaikka hän todella sosiaalinen lapsi onkin.


Tässä ystävässä vain on jotain aivan erilaista, pojat ovat niin samalla aaltopituudella.


Onni on rakkaat ystävät ja jaetut, ainutlaatuiset kokemukset. Kaikki niistä eivät ole todellakaan iloisia ja helppoja, eivät edes läheskään hyväksyttäviä, mutta yhdessä selvitään.

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Uuden kodin sävyistä

Uuteen kotiimme muutosta on nyt sovittu rakentajan kanssa ja pääsemme muuttamaan pääsiäiseksi. Aivan ihanaa! Uusi kotimme on rivitalon päätyhuoneisto, kooltaan 103 m2 kahdessa tasossa. Koska kyseessä on uudiskohde eikä asunto ole vielä aivan valmis, ehdimme vaikuttaa joihinkin pintamateriaaleihin. Valitsimme lattian ja seinien sävyt sekä teimme muutamia hienosäätöjä keittiöön.

Keittiö on Topi-Keittiöiden Luoto-sarjaa harmaanruskeana. Miellyttää kyllä meidän silmäämme kovasti. Seinät ja kodinkoneet ovat valkoiset, taso harmaa laminaatti ja ovet tosiaan tuollaista puunsävyä. Lattiassa on harmaa laatta. Samaa Luoto-sarjaa on myös kaikissa makuuhuoneissa kaapistojen muodossa sekä kylpyhuoneessa ja kodinhoitohuoneessa. Näin koko asunnon linja kiintokalusteiden suhteen on yhtenäinen, vain puun sävyt vaihtelevat hieman. Meillä on esimerkiksi makuuhuoneiden kaapistot hieman tummempaa puuta ja taas kodinhoitohuoneessa vaaleampaa.
kuvat: topi-keittiot.fi

Lattiamateriaalin suhteen päädyimme tosi perinteiseen ratkaisuun, kolmesauvaiseen tammiparkettiin. Parketti ei ole valkolakattu vaan ihan ns. tavallinen. Eteis- ja keittiötiloissa on harmaa kivilaatta ja koko asunnossa vesikiertoinen lattialämmitys. Tammiparketin kaveriksi tulee valkoiset jalkalistat, ne korostavat kivasti puun sävyä.

kuva: suomela.fi



Olohuoneeseen tulee iso seinä Tikkurilan tummanharmaalla Y500 Takorauta-sävyllä. Toinen olohuoneen isoista seinistä tulee puolestaan kauniin greigeksi, sävyksi valitsimme Tikkurilan X487 Laastin. Samaa Laasti-sävyä tulee pikku-T:n huoneeseen ja Takorautaa vierashuoneeseen. Päämakuuhuoneeseen tulee puolestaan sävy L487 Kontiainen, joka on hieman enemmän ruskeaan taittava harmaa. Tapetteja ei tässä vaiheessa tule ollenkaan, lähdetään näillä maalauksilla liikkeelle. Parasta on kyllä se, että rakennusliike viimeistelee asunnon sälekaihtimia, terasseja ja seinämaaleja myöten meille muuttovalmiiksi!

Takorauta
Laasti
Kontiainen


Tässä siis pieni katsaus tuleviin sävyihin. Näiden kuvien perusteella sävymaailmasta saattaa saada aika tumman käsityksen, mutta todellisuudessa kodin yleisilme on kuitenkin varsin vaalea - valkoista seinää on melko paljon ja onhan meillä tosi paljon vaaleita huonekalujakin.

Näistä perusjutuista sitten lähdetään rakentamaan sitä omaa kotia ja kodikkuutta. Varmasti aluksi tulee olemaan todella keskeneräistä, mitenkään ei ole varaa sisustaa kotia ns. kerralla valmiiksi. Toisaalta en niin haluakaan, pikku hiljaa muodostuu se oma kokonaisuus ja ympärille tavarat, jotka kertovat oman kodin tarinaa. Näiden sävyjen pohjalle sitä on hyvä lähteä luomaan.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Jäbän sunnuntaitouhuja

Yleensä en julkaise blogissa kännykkäkuvia (kuten kuvista voi päätellä, mun puhelimessa ei ole kovin hyvää kameraa), mutta nyt teen poikkeuksen. Meno on nimittäin välillä sen verran vauhdikasta, ettei siinä järkkärit pysy matkassa mukana. Tänään sunnuntaina yhden pienen miehen päivään on mahtunut muun muasssa seuraavaa...


Piirtäminen on kyllä iii-han parasta. Ja oon tosi hyvä siinä! Mut välillä pitää keskeyttää kun tulee kiireellisiä hommia...


Käytiin vähän ostoksilla Sokoksen 3+1 päivillä. Lomareissu lähenee ja sitä varten piti hankkia matkalaukku edellisen hajonneen tilalle sekä uudet tyylikkäät kevätpopot pikku poitsulle.


Mulle tuli ihan mieletön kevätfiilis kun sain sovitella noita kenkiä! Mä oon siis tosi kiinnostunut kengistä, ne on jotenki vaan nii-iiin hienoja. Ja nää oli tosi helppo laittaa jalkaankin, äiti vaan vähän autto nauhojen kanssa. Sit mulle tuli ihan huikee idis, et voisin hakee myös kesäpipon kaapista. Äiti sit sano et oon ihan ku jäbä leisson, mut en tajunnu mitä se tarkotti...


Ulkona mä tein ihan hirveen pitkän lenkin kärryn kanssa. Yritin ehdottaa äitille, et se olis voinu ottaa rattaat mukaan, niin silläkin olis ollut jotain työnnettävää, mut jostain syystä äiti ei sit innostunu. 

Illalla me laulettiin lauluja kirjasta. Tää menee niin, että mä etsin oikean sivun ja sit käsken äitiä laulamaan, ja se laulaa. Joskus äiti ei meinaa haluta laulaa, mut sit käsken kovempaa, niin yleensä se suostuu. Tää heppasivu on mun ihan suurin suosikki, ihhahhaa on paras biisi ikinä. Mun yökkärissä on muuten tollasia värikkäitä eläimiä, ainakin norsu, kirahvi ja leijona.


Mitäs te teitte tänään?

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Tumma seinä olohuoneeseen

Olen jo parin vuoden ajan kerännyt inspiraatiokansiota koneelleni erilaisista sisustuskuvista. Niissä toistuu muutama teema, joista yksi on tummanharmaa, lähes musta seinäväri. Tämä on mieheni ja minun yhteinen mieltymys. Tykkäämme tummasta eteisen seinästämme todella paljon ja ihan varmaa on, että tulevassa kodissamme tummaa seinää tullaan näkemään enemmänkin, todennäköisesti olohuoneessa. Pidän tosi paljon siitä, miten tummaa seinää vasten puun sävyt, pehmeät tekstiilit ja valkoiset kalusteet tulevat esiin.

kuva 1: www.soderbergagentur.com/photographers/patric-johansson/


kuvat 2 ja 3: Alvhem

Tämä tumma seinä saattaa olla pian muutakin kuin haaveita ja suunnitelmia, tänään nimittäin teimme tarjouksen eräästä uudiskohteesta ja alustavasti se on hyväksytty. Katsotaan vielä maanantaina yksityiskohdat kuntoon (eli muutamat toivomamme muutostyöt keittiössä ym. pientä), toivottavasti päästään hyvään yhteisymmärrykseen ja diiliin rakentajan kanssa. Niin jännää ja ihanaa! 

Tästä on erittäin hyvä aloittaa viikonlopun vietto. Ihanaa viikonvaihdetta teillekin!

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Toipilaspäivä

Sekä minä että poitsu ollaan flunssaisia, joten jäätiin viettämään tänään sairaslomapäivää. Aika touhukasta sairastaa lapsukaisen kanssa! Onneksi uni paras lääke on - pikku-T nukkui kolmen tunnin päikkärit ja minäkin kaksi tuntia. Olen todella huono jäämään töistä pois ja sitten helposti taudit pitkittyy kun ei malta levätä. Nyt olin viisaampi ja toivottavasti tauti selätetäänkin ennätysvauhtia!



Toivottavasti te muut olette olleet terveinä!

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Koti täynnä tarinoita

Melkein päivälleen kolme vuotta sitten saimme avaimet nykyiseen kotiimme, ensiasuntoomme. Tunne oli kutkuttava kun aloitimme pintaremontin. Tuntui huikealta valita itse materiaalit ja tehdä kerralla monia hankintoja kotiin. Valitsimme muun muassa mielestämme kauneimman mahdollisen lattian - johon olen edelleenkin hyvin tyytyväinen.

Työnjohtaja valvomassa laminaatin asennusta

Muuttoajankohdaksi valikoitui huhtikuun alun viikonloppu. Mieheni halusi välttämättä muuttaa jo torstaina ja vaikka oltiin sovittu huonekalujen kokoaminen lauantaiksi, niin hänellä oli yllättävä kiire tehdä Ikea-reissu ja koota telkkaritaso perjantaina. Syy moiseen kiireeseen selvisi lauantaiaamuna kun minut herätettiin ja ilmoitettiin, että polttarini alkavat tunnin kuluttua. Siinä tuli sitten muutettua ja vietettyä polttareita samana viikonloppuna. :)

Tuore vaimo

Häitämme vietettiin reilu kuukausi muuton jälkeen. Muistan varmasti ikuisesti sen tunteen kun saavuimme vastavihittynä parina häiden jälkeisenä päivänä kotiin, olimme lähdössä häämatkalle ja oman pienen pihamme kirsikkapuu oli puhjennut komeaan kukkaan. Se oli niin kaunista! Unelmieni timanttisormus välkehti kilpaa auringon kanssa, oma koti tuntui ehkä parhaalta asialta maailmassa.

Pianon saaminen omaan kotiin oli tärkeä juttu


Ensimmäinen kesä uudessa kodissa oli ihana. Upeimpia asioita olivat astianpesukone (!), grillaaminen omalla pihalla ja oman pianon soittaminen. Silloin elettiin tosin melkoisen menevää elämää, eikä kotona paljon ehtinyt aikaansa kuluttaa. 

Koti täynnä merkityksellisiä esineitä

Heti seuraavana syksynä saimme tietää odottavamme pienokaista, toivottua mutta silti yllättävää perheenlisäystä. Tässä kodissa onkin koettu niin onnellisen odotuksen hetket kuin ensimmäiset päivät pienen parikiloisen nyytin kanssa. Pikku-T katseli ensimmäisenä kotona vietettynä päivänään viisailla silmillään todella tutkivasti ja mietteliäästi ympärilleen kuin ajatellen, "tämä on minun kotini, ai tältäkö täällä näyttää". Näiden seinien sisällä on nukuttu lukuisia päikkäreitä tuhiseva nyytti masun päällä, kuultu vauvan ensimmäinen raikuva nauru, todistettu haparoivat ensiaskeleet olkkarin lattialla ja kuultu ensimmäinen äiti-sana taaperon suusta. Onnellisia hetkiä, ikimuistoisia.

Pikku päikkärit

Tämän kodin naapurissa sijaitsevassa päiväkodissa on pienen pojan ollut ilo aloittaa päivähoitouransa. Emme voisi olla tyytyväisempiä tuon päiväkodin tiloihin, tunnelmaan ja henkilökuntaan. Oma töihin paluuni tuntui suorastaan helpolta kun lapsi viihtyi alusta asti niin loistavasti hoitopaikassaan. Kova ikävä jää.

Kynsienleikkausta terassilla
 
Tähän kotiin on palattu monien ikimuistoisten lomamatkojen ja kiireisten työpäivien jälkeen. Täällä on vietetty hauskoja hetkiä perheen ja ystävien parissa. On saunottu, grillattu, kokattu ja nukuttu. Ihan tavallista arkea, täyttä elämää. Tämä koti on kolmen vuoden ajan ollut paikka ladata akkuja, levätä, olla oma itsensä. 


Kiitos koti, meillä on ollut ihanaa yhdessä.

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Haavelistaa uuteen kotiin

Aurinkoista lauantaita! Pieni takatalvi iski, mutta ei anneta sen häiritä, fiilis on keväinen joka tapauksessa. :) Tämän kevään paras juttu on kyllä  ehdottomasti se, että saimme kotimme myytyä ja suunta on kohti uutta. Toivottavasti lähiaikoina selviää tarkemmin tulevan kodin speksit, niin saa alkaa toden teolla suunnitella muuttoa ja uutta sisustusta. 

Meillä on melko selvät sävelet sen suhteen, minkä tyylisen uudesta kodista haluamme. Käytännössä kaikki nykyisen kodin huonekalut matkaavat mukanamme myös uusiin nurkkiin. Pois jätämme ainoastaan sohvan sekä pari vanhaa valaisinta, johon ollaan täysin kyllästyneitä. Isompia hankintoja ei tarvitse ainakaan heti tehdä, paitsi tosiaan uusi sohva sekä lisäksi olohuoneeseen tarvitaan uusi matto. Niidenkään kanssa ei ole varsinaista kiirettä ja voipi jopa olla, että sohva ja matto tulevat hetkeksi uuteenkin kotiin, nimittäin pikku-T:llä alkaa olla ajankohtaista kuivaksi opettelu. No saapa nähdä... 

Joka tapauksessa uuden kodin haavelistalla on muutamia klassikkoja ja kestosuosikkeja, joista toivon voivani toteuttaa mahdollisimman monta - pikku hiljaa.

Artek JL341 -kattovalaisin
Ikea Ställ kenkäkaappi
String Pocket hylly saarni-valkoinen
Artek E60 jakkara mustalla linoleumpinnalla

Lasten pinnatuoli (Kodin Ykkönen)
Mazen Tut Tut -naulakko, johon saa myös kirjoja
Mazen pallonaulakko


Tolomeo Lettura -lattiavalaisin


No mitäs sanotte listastani? Ei varmaan mitään suuria ylläreitä...? Tässä on nyt paljon koivupuuta ja saarnia, mutta riippuu toki tulevan kodin tyylistä, että tuleeko puun sävyjä näin paljon vai hankitaanko enemmänkin musta-valko-osastoa. Tuo Tolomeon lattiavalaisin oli muuten viime vuonna Hullut päivät -tarjouksessa, mahtaisiko käydä niin hyvä tuuri, että se olisi alessa nytkin...? Ajattelin kyseistä valaisinta olkkariin nojatuolin vierelle, saisi tehtyä kivan lukunurkkauksen.

Sohvan suhteen meillä on mieheni kanssa aika erilainen maku ja on vielä täysin kysymysmerkki, millaiseen päädymme. Samoin mattojen suhteen tunnutaan olevan ihan eri linjoilla. No, onneksi näillä ei ole mikään kiire, niin saa rauhassa etsiä sitä omaa tyyliä (lue: väitellä, hehe). Meillä on yhteisenä haaveena se, että voisimme saada uuteen kotiin jotain vanhaa, esimerkiksi kaapin tai lipaston, ja aiotaankin kierrellä kirppiksiä ja antiikkiliikkeitä niiden toivossa. Myöskin seinävärien suhteen maku on yhteinen ja ainakin yksi iso seinä tulee olemaan hyvin tummanharmaa, lähes musta. 

Ah, haaveilu on ihanaa!

torstai 13. maaliskuuta 2014

Konjakkia ja maitokahvia (eli ihania asusteita)

Aivan mieletön kevätpäivä ollut tänään! Teki mieli pukeutua vaaleampiin vaatteisiin, joten kaivoin kaapista päälleni viimeksi alkusyksyllä olleet vaaleat farkut sekä valkoisen puseron. Myös konjakinruskeat Wondersin nilkkurit ovat olleet talvella vähemmällä käytöllä, nyt taas keväällä ne tuntuvat todella ajankohtaisilta.


Joku ehkä muistaa, että hankin näiden nulkkureiden pariksi syksyllä Marimekon nahkaisen Mini Matkuri -laukun. Aina ne harkitutkaan ostokset eivät kuitenkaan mene ihan nappiin. Mulla on tuo sama laukku myös mustana ja huomasin, etten tarvitse kahta niin reilun kokoista olkalaukkua. Onneksi siskoni oli katsellut samaa laukkua, joten se löysi uuden kodin hänen luotaan. 

Mietin tosi pitkään, millaisen laukun haluan tilalle. Konjakinsävy ja valkoiset tikkaukset ehdottomasti! Siro ja ajaton malli, nahkaa, hopeansävyiset metalliyksityiskohdat. Sopivan kokoinen eli ei kovin suuri, mutta sellainen, johon mahtuu ainakin päivittäin mukana kulkevat lompakko, kännykkä, puuteri, huulikiilto, avaimet, vesipullo, aurinkolasit ja tarvittaessa vähän muutakin (pienen lapsen äidillä kun mukana kulkee usein vaikkapa pikkuautoja). 


Nyt kun Stockmann jakoi -20 % kupongit, niin päätin toteuttaa haaveen Longchampin nahkalaukusta. Näistä merkkilaukuista kun saa niin harvoin mitään alea! Uusi laukkuni on niin kiva, olen todella ihastunut siihen. Jotenkin juuri niin täydellinen, sopivan kokoinen, ryhdikäs ja rento. Ja mulle on tosi tärkeää, ettei lauku huuda mitään brändiä, tässä on sopivan neutraali ulkomuoto. Laukkuni on Veau Foulonne -sarjaa, tarkkaa mallin nimeä en tiedä. Vielä kun löysin ihanan pehmoisen nahkavyön paikallisesta vyöliikkeestä ihan tismalleen samassa sävyssä, niin tässä on kyllä setti, joka palvelee varmasti vuodesta toiseen.



Arcadia-merkkinen punaruskea crossbody-mallinen nahkalaukku on ollut ehdottomia lempparilaukkujani jo vuosia. Se on todellinen tilaihme, ollen silti siro ja kevyt - ja mikä parasta, jättää kädet vapaiksi. Nahan sävy on vain osoittautunut hieman haastavaksi, koska monet ruskean ja konjakin sävyt eivät kovin hyvin sovi sen kanssa yhteen.


Olinkin tyytyväinen kun löysin Dinskosta nilkkurit, joiden sävy menee aika hyvin yksiin laukun kanssa. Ostin nämä nilkkurit itse asiassa jo syksyllä ja ne ovat olleet ahkerassa käytössä. Todella mukavat jalassa! Vyö on H&M:stä ja myöskin hyvän sävyinen, mutta se on keinonahkaa, eikä päällä yhtä mukava kuin nahkaiset vyöt.



Jotenkin arki on hieman paremmassa järjestyksessä kun kengät, laukku ja vyö on mätsätty keskenään. ;) Vai mitäs mieltä te olette?

tiistai 11. maaliskuuta 2014

dots & stripes






Raikkaat pallot ja raidat eivät mene pois muodista koskaan. Niiden viehätys säilyy vuodesta toiseen, tilasta riippumatta. Juuri nyt kaavailen uuteen kotiin lisää näitä kuvioita. Ainakin Artekin klassikkojakkara mustalla Linoleum-pinnalla on hankintalistalla, nämä jakkarat vain ovat niin käteviä ja monikäyttöisiä. Toivoisin myös Marimekon klassisia raitapyyhkeitä kylppäriä piristämään. Samoin Marimekon pilkulliset kupit ja lautaset ovat olleet kovin mieleisiä, niitä voisin hankkia enemmänkin. Lapsen huoneessa näkisin mielelläni jotain Pienet kivet -kuosista... Noh, kaikkea ei voi tietystikään hankkia heti, lista rakentuu pikku hiljaa ja haaveita toteutellaan palanen kerrallaan kuten tähänkin asti. Niin sen kuuluukin mennä.

Kiinnostaisiko teitä muuten kollaasi jutuista, joita on haavelistalla uutta kotia silmällä pitäen?

maanantai 10. maaliskuuta 2014

No place I'd rather be

Meidän arki on nyt välitilassa elämistä. Kotimme uusi omistaja olisi valmis muuttamaan vaikka heti - jos vain me tietäisimme, minne lähdemme alta. Asuntoesittelyiden kiertäminen on aktiviteetti numero yksi, viimeistään kesällä ollaan uudessa kodissa. Epätietoisuus on tavallaan hieman stressaavaa, mutta minä myös nautin tällaisesta tekemisen meiningistä, muutoksen tuulista.


Ajoin eilen illalla salilta kotiin kroppa liikunnan tuottamien endorfiinien vallassa, kevättä rinnassa, luukuttaen täysillä tätä biisiä. Tosiaankin, ei ole paikkaa jossa olisin juuri nyt mielummin. Saan olla rakkaan perheeni kanssa ja kyllä me se uusi kotikin vielä löydetään.


Elämä on just nyt aika täyttä ja hienoa. Nautin äitiydestä kovasti, vajaa parivuotiaan kanssa on ihan superhauskaa viettää aikaa. Esimerkiksi tänään opeteltiin tanssiliikkeitä, pikkumies osaa sheikata pebaa aika coolisti. ;) Toisaalta nautin myös työstä, jotenkin enemmän kuin ennen perhettä. Saattaa kuulostaa säälittävältä, mutta työ on nyt tavallaan mun "omaa aikaa" jossain määrin. Ja työkaverit tärkeitä ihmisiä elämässäni.

Toki aina voi haaveilla jostain suuremmasta ja toisaalta perheen myötä ainakin väliaikaisesti myös luopuu joistain asioista elämässään. Nyt unelma uudesta kodista on kuitenkin toteutumassa, se on iso juttu se.

Tästä tulee hyvä kevät, sanokaa mun sanoneen. 

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Värikäs välikausi

Sain toiveen postata pikku-T:n välikausikamppeista. Aihe alkaakin olla jo varsin ajankohtainen, sen verran keväistä ulkona on. T on hokenut nyt pari päivää ihan ihmeissään "Ooo, kirkas aurinko!" - taitaa olla poika kummissaan kun pimeän talven jälkeen taas paistaa. Ulkona on vielä kylmä viima ja toppavaatteet käytössä, mutta pian saa varmaan siirtyä jo välikausivaatteisiin.

 
Nyt ei ainakaan väriä puutu! On se vaan niin, että kevättä kohden kaipaa vaihtelua ruskeille, sinisille ja beigeille, kivaa päästä pukemaan lapsukaista näihin raikkaisiin yhdistelmiin.


Meillä on hyvä tilanne, sillä syksyllä käytössä olleet setit mahtuvat edelleen. Molo Kidsin aleista hankittu kaksiosainen puku (koko 86/92) on kevyttä tuulipukumateriaalia ja sopii hyvin hieman kesäisempäänkin menoon. Kun alle pukee villahaalarin, on setti kuitenkin lämmin. Tässä asussa lapsen on selvästi mukava liikkua! Kesäisempään käyttöön sopii myös Po.Pin haamupipo, joka T sai yksivuotislahjaksi, edelleen kuitenkin täysin sopivan kokoinen.


Syksyllä podin hieman huonoa omaatuntoa kun hankin H&M:n harmaan kuorihaalarin (koko 86), meillä kun syysvaatteita löytyi jo vino pino. Haalari on kuitenkin osoittautunut ihan lemppariksi! Se on hieman notkeampaa kangasta kuin esim. Po.Pin kuoripuvut, mutta pitää kuitenkin testatusti täysin vettä. Puku on supersuloinen päällä ja siihen on helppo yhdistää mitä tahansa värejä. Todella erinomainen hinta-laatusuhde, tämähän maksoi huimat 29 euroa, josta taisin saada vielä jonkun kampanja-alen.

Kurahousuja meillä on kahdet, Rukan keltaiset (koko 86) ja H&M:n vihreät (koko 86/92). Yleensä aina toiset ovat päiväkodissa säilytyksessä ja toiset kotona. Niitä sitten vaihdellaan, kahdet on kyllä mielestäni ihan minimi tämän ikäisellä päiväkotilapsukaisella, ainakin meidän tapauksessa kun T rakastaa vettä ja kuraa yli kaiken. Lisäksi päiväkodissa säilytetään aina kurarukkasia sekä toisia kumisaappaita.


Uutena olen hankkinut tälle keväälle ainoastaan Vikingin Gore-Tex-kengät, jotka löysin ihan superhyvästä alesta, hintaa jäi vain 20 euroa. Toinen uutuus on niin ikään alesta ostettu turkoosi PoPin pipo. Yksivärinen pipo on kiva lisä värikkääseen valikoimaan. 

Vielä tarvitaan keväälle jotkut kevyemmät kengät, Gore-Texit ovat kuivalla kelillä kuitenkin melko hiostavat. Crocsin kumisaappaita olen myös tiiraillut sillä silmällä, siellä on upeita värejä ja kumpparit ovat mielettömän kevyen tuntuiset, varmasti mukavat jalassa. Päiväkodissa tuntuvat nimittäin suosivan kumppareita, vaikka lapsella olisikin vedenpitävät lenkkarit. Hanskoja meillä on vinot pinot (unohdin haalia ne kuviin mukaan), mutta silti aina niitäkin tarvitaan...

Näillä väreillä ja materiaaleilla siis mennään kohti kevättä. Ihanaa! :)