perjantai 28. helmikuuta 2014

Tuolihaave toteutui

Hei tsekatkaa, mulla on uusi ihanuustuoli! Toteutin pari vuotta muhineen haaveen ja hankin laivapöydälle arvoisensa kaverin - Ray ja Charles Eamesin vuonna 1950 suunnitteleman  Vitra Eames DSW side chair -tuolin. On se vaan niin cool! Luonnossa muovi-istuimen ja hienostuneiden puujalkojen kontrasti on vielä isompi kuin kuvissa, tuoden mukavaa kontrastia ja leikkisyyttä.


Olen aina tiennyt, etten halua tätä tuolia valkoisena ja nyt sitten päädyin mustaan. Se on kuitenkin ajaton vaihtoehto ja tuo musta ristikkosysteemi puujalkojen välissä sopii mielestäni erityisen nätisti mustaan istuinosaan. Tässä tuolissa on muuten erittäin mukava istua! Istuinkorkeus on melko matala, mutta niin on laivapöytäkin (sehän ei tosiaankaan noudattele mitään nykyajan standardikorkeuksia), joten nämä kaksi ovat juuri hyvä pari. Molemmat ovat sirolinjaisia mitoiltaan muutenkin.


Kuvat ovat vähän huonoja, pikaisesti iltavalaistuksessa napattuja, täytyy ottaa vielä luonnonvalossa parempia. Tuo laivapöytä on toiminut viime aikoina T:n piirustuspisteenä, piirtäminen on nyt ihan superkuuma aktiviteetti. Sitä pitäisi tehdä ihan koko ajan, näissäkin kuvissa piti päästä piirtämään kesken iltapesujen. Seuraavaan kotiin hankitaan kyllä T:lle ihan oma piirustus- ja askartelupöytä.


Mitäs tykkäätte mustasta DSW:stä?

torstai 27. helmikuuta 2014

Myyty

Se kävikin sitten nopeasti, kodistamme sovittiin kaupat eilen. :) Ellei nyt mitään suurta ja mullistavaa muutosta tapahdu, niin me muutamme pois viimeistään kesäkuussa. Jes! Olo on kutkuttava - nyt olemme ihan oikeasti ison askeleen lähempänä uutta toivekotia ja monien asumisunelmien toteutumista. Ai niin, sellainen pikkujuttu vielä, että se uusi koti pitäisi jostain löytää... Pitäkäähän peukkuja!



keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Tärkeysjärjestys

Pieni poikani herää meidän vanhempien välistä aamulla ja luettelee heti unenpöpperössä perheenjäsenten nimet. Äiti, iskä, T (oma nimi), aura-auto.


Päiväkotiin lähtiessä muistellaan, keitäs kaikkia kavereita sieltä löytyykään. Ainakin Sami, Viola, Theo, Anna... ilme kirkastuu... - ja aura-autoja!

Illalla hampaiden pesusta käydään neuvottelua. Nuoren miehen mielestä kun moinen ei ole ollenkaan välttämätöntä. Saan hänet houkuteltua yhteistyöhön muistuttamalla, millainen ääni harjauksesta kuuluukaan. Kai tiesitte, sehän on aura-auton ääni. Ja johan sujuu! ;)

lauantai 22. helmikuuta 2014

Raikkaita sävyjä treeneihin

Hankin tässä pari viikkoa sitten uudet treenitossut vuosia palvelleiden tilalle. Olen tykännyt tosi paljon Niken kengistä, joten merkkivalinta oli helppo. Tämä malli on kevyt, mutta kuitenkin vaimennettu, ihan sellaisia sukkamaisia tossuja en halunnut. 

Nykyään on tosi paljon herkullisia värejä tarjolla, ei tarvitse valita vain tylsää mustaa tai perusvalkoista lenkkaria. Uusissa tossuissani on raikasta oranssia sekä sinistä, näistä väreistä tykkään paljon. Suuri osa jumppavaatteistani onkin sinisen eri sävyjä. Nyt hankin uutena samaan aikaan tossujen kanssa myös tuon korallinsävyisen topin, sekin tuli tarpeeseen.


Ihania sävyjä, kyllä näissä kelpaa jumppailla! :)

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Cyprus calling

Talvilomareissu on nyt varattu ja lomaa voi alkaa virallisesti odotella sekä suunnitella, jeejee! Kohdevalintamme oli lopulta Kypros. Lyhyt suora lento, ei aikaeroa, ihanteellinen ilmasto huhtikuussa. Valitsimme lisäksi kunnon perheille suunnatun hotellin puolihoidolla, joten rentoa meininkiä on luvassa. Ei ehkä sitä eksoottisinta seikkailulomailua, mutta tähän elämäntilanteeseen varsin kivaa varmasti. Sisäinen suunnittelijani on jo alkanut mietiskellä, mitä kaikkea tarvitaan mukaan. Ainakin poitsulle saa hankkia jonkin verran uutta lomavaattetta. Varpaankynsien geelaus on myös ihan ehdoton juttu, ah niin tarpeetonta, mutta ihanaa. Reissun jälkeen ollaan melkein kesässä jo kotimaassakin. Alkaa vahvasti vaikuttaa siltä, että tämä synkkä talvi selätetään, ou jea.




kuvat: Tjareborg.fi

lauantai 15. helmikuuta 2014

Ketjureaktio makuuhuoneessa

Joskus uusi hankinta aiheuttaa pienen ketjureaktion. Minulle niin kävi Hayn Mega Dot -päiväpeiton kanssa. Raidalliset verhot kaipasivat jotain pehmeää tilalleen, joten palasin makkarissamme aiemmin olleisiin Marimekon Olkikukka-verhoihin. Lisäksi sain viimein aikaiseksi hankkia lukuvalon yöpöydälleni. Olen hieman haaveillut Artemiden Tolomeo Ministä, mutta tässä vaiheessa tyydyin budjettiratkaisuun marketin hyllyltä. Valaisin on mielestäni kuitenkin kivan näköinen, sopivan kokoinen ja antaa kauniin valon. Himmennettävyys on myös hyvä ominaisuus.


Vaaleat verhot tuovat keväisempää tunnelmaa makkariin. Hayn päiväpeitosta olemme tykästyneet tummempaan puoleen enemmän.


Valaisimessa toistuu hieman päiväpeiton palloteema.


Deko-lehtikin sopii hyvin sisustukseen, hehe. Tuo sitaatti "koti on ennen kaikkea suoja" pitää kyllä niin hyvin paikkansa! Minulla on takana kiireinen, kuusipäiväinen työviikko, joten hengähdys kotona tulee todellakin tarpeeseen. Täällä nojatuolin nurkassa (tai makkarissa uuden lukulamppuni äärellä) saan olla juuri oma itseni.


Deko on aina täynnä kivoja juttuja ja inspiraatiota, ihan suosikkilehti.


Nyt juuri makuuhuone on sisustukseltaan mieluisin huone kodissamme. Sitä paitsi siellä saa hyvät yöunet, joiden voimin jaksaa vauhdikkaassa arjessa. Aika win-win.

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Siivouksen jälkeen räpsittyä

Normaalisti viikolla ei tule koskaan siivottua. Tänään tehtiin poikkeus, kotiamme ollaan nimittäin huomenna tulossa kuvaamaan myyntiä varten. Niinpä ollaan siivottu, ostettu leikkokukkia ja siirrelty hieman kaikkein henkilökohtaisimpia valokuvia sun muita syrjään. Hiukan jännittää, millaisia kuvakulmia ja kohtia ammattilainen valitsee. Itse olen kuvannut tätä kotia aika paljon, mutta en tietenkään myyntimielessä vaan ihan harrastuksena ja omaksi iloksi.




Omaa uutta unelmakotia ei ole vielä(kään) löytynyt, mutta päätimme nyt kuitenkin ottaa askeleen lähemmäs sitä ja laittaa tämä myyntiin. Saapa nähdä kuinka käy... :)

maanantai 10. helmikuuta 2014

Matkamuisto

Tämä kuva Espanjasta sai minut tänään hymyilemään. Matkoissa parasta ei useinkaan ole itse reissussa oleminen, vaan matkan odottaminen, suunnitteleminen ja muistelu jälkikäteen. Muistot, jotka kantavat pimeinä loskaisina päivinä. Muistot, joihin kiteytyy ripaus sitä suloisenhaikeaa tunnetta kun kokee jotain hienoa ensimmäistä ja samalla viimeistä kertaa. Pyöreät posket lierihatun alla, täydellinen hetki.

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Bleiseri x 2

En oikeastaan ole ollenkaan bleiserityyppiä. Tykkään kyllä käyttää suoria housuja ja siistimpiä mekkoja sekä hameita silloin tällöin, mutta yläosana on aina neule tai joku rento paita. Trikoopuseroita ja farkkuja tulee pidettyä usein. Olen pienikokoinen - 155 cm pitkä ja käytän pääosin vaatekokoa 32, joten näytän helposti ikäistäni nuoremmalta. Joskus tyttömäisyyttä tekisi vähän mieli vähentää ja yleensä kaikissa "näin pukeudut"-oppaissa neuvotaan pieniä naisia luottamaan yhteen vaatekappaleeseen, bleiseriin.


Nyt vaatekaapissani on kaksi uutta bleiseriä, jotka molemmat poikkeavat hieman siitä kaikkein perinteisimmästä mallista. Vasemmanpuoleinen harmaa on Seppälästä (49 euroa) ja sitä olen käyttänyt niin, että käännän hihat vajaamittaisiksi. Vetoketjulliset taskut ovat paitsi hauskannäköiset, niin myös käytännölliset kun sinne voi sujauttaa vaikka työpaikan kulkukortin.  Harmaa jakku sopii hyvin vaikka lyhyen mustan mekkosen kanssa pidettäväksi, valkoisen paidan ja farkkujen kanssa fiilis on keväisempi ja raikas.

Oikeanpuoleinen bleiseri on eilen tehty hankinta. Olin katsellut tätä ruskeaa chanel-henkistä jakkua jo normaalihintaisena Sokoksella (299 euroa), mutta hinta oli sen verran järkyttävä, että vasta roima ale sai minut kotiuttamaan tämän. Merkki on Morris ja maksettavaa jäi n. 125 euroa eli edelleenkin melko paljon, mutta toivon, että laatu on hyvä. Tämä jakku sopii mielestäni tummansinisten farkkujen ja punosvyön kanssa pidettäväksi, ja jalkaan rennot ruskeat nilkkurit tai saapikkaat.

Vielä kun saisi asukuvia otettua näiden kanssa... tai ylipäätään uskaltaisi jättää ne trikoopuserot ja neuletakit kaappiin ja pukeutua rohkeasti uusiin särmikkäisiin jakkuihin. Ehkä jo huomenna...?

torstai 6. helmikuuta 2014

Marimekon kevättä muksuille

Kyllä se vain niin on, että heti kun helmikuulle päästään, niin kevät on mielessä. Valon määrän lisääntyminen tekee jo ihmeitä, mutta eikö olekin ollut parina päivänä ihan keväinen tuoksukin ilmassa...? Sitä huomaa innostuvansa kirkkaammista väreistä ja raikkaammista jutuista. Eilen käväisin kampaajalla ja kaupungilla, uuden tukan innoittamana ostin kevättakin ja varasinpa vielä ajan pukeutumisneuvojallekin! Tavoitteena olisi päivittää vaatekaappia kokonaisuutena yksittäisten vaatekappaleiden sijaan ja säästää samalla aikaa (sekä ehkä rahaakin). Mutta palataan siihen projektiin vielä.

Nyt kuitenkin muutama herkkupala Marimekon uudesta, valloittavasta Muksula-mallistosta. Ihania kuoseja ja värejä! Tykkään myös Marimekon lastenvaatteiden väljähköstä mitoituksesta paljon. Meillä Marimekon vaatteet on todettu hyvin laadukkaiksi ja niitä tekee mieli pukea lapselle usein.





Pojan äitinä kyllä harmittelen taas kerran, miten paljon enemmän kauniita vaihtoehtoja on tytöille. Pojille kaipaisin enemmän värejä, niiden ainaisten sinisten, vihreiden ja ruskeiden rinnalle. Tytöille taas on punaista, keltaista ja kaikkea ihanaa. Hieman vähemmälle voitaisiin jättää pinkin käyttö esimerkiksi resoreissa, jotta ns. tyttöjen osastolta voisi ostaa myös pojalle. Minä kun en osaa pukea pientä poikaa pinkkiin, ehkä sitten myöhemmin sekin tuntuu luontevammalta - etenkin jos lapsi itse sen värin valitsee.

Jokos teillä on kevättä rinnassa?
Mitäs mieltä pinkistä väristä? Ihan must pienille tytöille, vai riittäisikö vähempikin?


kaikki kuvat: Marimekko.fi

tiistai 4. helmikuuta 2014

Hyvän olon helmikuu

Kuten olen joskus aiemminkin maininnut, niin liikunta on tosi pysyvä osa elämääni. En voisi kuvitella pitkää treenitaukoa, keho vain vaatii päästä liikkumaan! Mikään himotreenaaja en (tällä hetkellä) ole, nykyinen elämäntilanne ei mahdollista päivittäistä treeniohjelmaa vaan lähinnä pari kunnon täsmäiskua salille viikossa sekä lisäksi arkiliikuntaa lapsen kanssa leikkimisen sekä ulkoilun ja muiden askareiden muodossa.  

Liikunnan teemakuukaudet tai "uudet alut" eivät ole yleensä kuuluneet repertuaariini - kun tahti on säännöllinen, ei sellaisia kaipaa. Toki käyn testaamassa uutuustunteja ja pyrin sitä kautta saamaan vaihtelua, esimerkiksi pitkäaikainen vakkaritunti BodyPump on korvautunut lähes kokonaan uudella suosikilla Grit Strengthillä. Edelleen olen yhtä koukussa BodyBalanceen ja joogapohjaisiin liikkeisiin, niistä en luovu varmasti ikinä!

Mistä siis tämän postauksen otsikko..? Noh, nyt on päässyt käymään niin, että otan pienen uuden startin ja teemakuukauden tästä helmikuusta.


Kaikki alkoi syyskuussa kun siirryin takaisin työelämään ja monen fyysisen työvuoden jälkeen toimistotyöhön. Pikku hiljaa aloin potea enemmän päänsärkyjä, olla väsyneempi ja jumiutuneempi. Niin se vain on, että istuminen on kropalle myrkkyä! Työpäivien vastapainoksi kävin ahkerasti iltaisin toinen toistaan raskaammilla tunneilla ja olo oli aina hetken treenin jälkeen autuas, kunnes jumit palasivat entistä pahempina. Tällainen samanlainen kierre minulla oli itse asiassa viimeksi gradua tehdessäni.

Joulukuussa sairastuin omassa mittakaavassani harvinaisen sitkeään flunssaan. Yleensä en ole koskaan kipeänä, mutta kenties kiitos päiväkotipöpöjen, sairastin lähes viisi viikkoa. En suinkaan niin pahasti, että olisin ollut töistä pois (sitä kun ei tapahdu kovin helposti) - vain treenit jäivät.

Tässä kohtaa on varmasti helppo arvata, miten kävi: niska-hartia-selkäseutu jumiutui todella pahasti. Uuden vuoden lupauksena lupasin itselleni mennä hierojalle ja varasinkin heti tammikuun alkuun ensimmäisen fysioterapia-hieronta-aikani. Hieroja totesi, että on aika rauhoittaa kroppaa ja hoitaa jumit kuntoon, otinkin hierontoja sarjana ja se todella auttoi. Nyt tuntuu, että olen taas normaalitilassa kehoni suhteen ja aion kuunnella jatkossa itseäni enemmän sekä kiinnittää työergonomiaan tarkemmin huomiota.


Sain hierojaltani arvokkaita vinkkejä. Kuulemma esimerkiksi pitkän palaverin jälkeen kehoa kannattaa hieman herätellä liikkeeseen. Vaikka kuinka tuntuisi siltä, että tekee mieli lähteä juoksemaan täysillä, on keskivartaloa hyvä vetristää ja valmistaa koitokseen muutamalla yksinkertaisella syviä lihaksia aktivoivalla liikkeellä. Toinen vinkki oli, että kannattaa välttää todella raskaita treenejä, jos pääsee käymään jumpissa jostain syystä hieman harvakseltaan. Harvoin suoritettu rääkki saattaa jumittaa kroppaa entisestään ja tulos on kokonaisuuden kannalta negatiivinen. Niinpä olen tutustunut nyt tässä tammikuun elvytysajallani myös astetta kevyempiin treeneihin, kuten BodyViveen. Ei muuten huono tunti ollenkaan!

Nyt helmikuussa olen palannut jälleen tuttuun, säännölliseen treenirytmiini ja aion muistaa hierojan vinkit. Hierojalla käymisestä otan säännöllisen tavan - vaikka en itse asiassa varsinaisesti nauti siitä, niin hyödyt kyllä voittavat pienen epämukavuuden. Kertokaapa muuten, miksei ole enemmän sellaisia spa-tyyppisiä fysioterapiapaikkoja, joissa oikeasti viihtyisi...?

Liikunnan lisäksi hyvää oloa tuo tietysti hyvä ruoka. Syön aika paljon hiilareita, se sopii minulle. Huomaan, että tärkeimpiä juttuja syömisessä minulle ovat lämpimät ateriat. Kun syön töissä kunnon lounaan salaatteineen ja kasviksineen (otan muuten aina myös leipää) sekä kotona vielä perheen kanssa toisen kunnon ruuan (johon pyrimme mahdollisimman hyvin upottamaan kasviksia, esimerkiksi wokkien muodossa ne maistuvat lapsellekin), niin vihanneksia ja proteiinia tulee syötyä tarpeeksi. Hyviä rasvoja sekä D-vitamiinia tankkaan ravinnon lisäksi luontaistuotevalmisteista.

Tällä hetkellä elämäni on aika lailla 8+8+8 -mallin mukainen. Teen töitä pääsääntöisesti kahdeksasta neljään, vietän vapaa-aikaa perheen kanssa ja nukun melkein aina kahdeksan tunnin yöunet. Aiemmin nukuin viikolla lyhyitä yöunia ja viikonloppuisin porskutin kunnon 12 tunnin maratonunia ja pitkiä päiväunia. Nykyään kiitos pienen taaperoiseni moinen ei ole mahdollista, joten myöskään arkena unen määrästä ei meikäläisen kaltainen unikeko voi nipistää. Itse asiassa suosittelen tätä - vaikka välillä harmittaakin kun sunnuntaina ei voi nukkua pitkään, niin lopulta niistä todella pitkistä unista tulee vain väsyneempi olo. Säännöllisyys kannattaa tässäkin asiassa.

Huh, miten pitkä tästä jutusta tuli, ja vielä voisin jatkaa vaikka kuinka... Nyt haluan kuitenkin tietää, mitkä ovat teille hyvän olon kulmakivet?

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Sisustusvieraissa: Siskon uusi koti

Palasimme juuri viikonloppureissusta Vaasasta ja haluan heti päästä jakamaan teille kuvat siskoni kauniista uudesta asunnosta. Aivan ihana! Antaa kuvien puhua puolestaan.


1940-luvun kivitalossa sijaitsevassa valoisassa kaksiossa on tehty täydellinen remontti viitisen vuotta sitten. Siskolla kävi tuuri, sillä hänen edellisen asuntonsa huonekalut sopivat tänne täydellisesti. Pariovet makuuhuoneen ja olohuoneen välillä tuovat hurjasti tilan tuntua ja ovat todella kauniit.

Asunnossa on paljon kauniita yksityiskohtia, kuten alkuperäiset lämpöpatterit ja suuret ikkunalaudat. Block-valaisin on joululahja minulta.



Ihanan tilavassa makuuhuoneessa on suuret kaapistot sekä tilaa kivoille pikkuesineille. Siskoni tykkää hieman romanttisemmasta ja runsaammasta tyylistä kuin minä, vaikka on meidän maussamme paljon yhteistäkin. Minä olen vain sekä pukeutumisessa että sisustamisessa simppelimmän ja suoraviivaisemman tyylin kannattaja.



Avokeittiö sopii asunnon tyyliin. Ihailin kauniin ulkonäön lisäksi keittiön toiminnallisuutta parantavia yksityiskohtia, kuten automaattisesti syttyvää valoa kulmakaappiin. Arjen luksusta. :) Bongaa nälkäinen pikkupoika jo kiipeämästä pöytään, hän on aina ensimmäisenä valmis ruokailemaan.


Kiitos M, oli mukava käydä! 
Mitäs te tykkäätte siskoni uuden kodin ilmeestä?