torstai 28. helmikuuta 2013

Laadusta ja sen puutteesta

Reilut kuusi viikkoa sitten ostin meille uudet rattaat varsin huolellisen vertailun jälkeen. Päätin, että Emmaljunga on merkki, josta suostun maksamaan hieman enemmän kuin muista vertailussa olleista tuotteista - onhan se lastenvaunujen kehityksen edelläkävijä, jonka tuotteet valmistetaan Ruotsissa, niissä on pitkä takuu ja ilmeisesti varsin hyvä jälleenmyyntiarvokin. No, hyvin nopeasti kävi ilmi, että rattaiden kuomussa oli jotain vikaa. Se ei pysynyt aivan tavallisessa käytössä paikallaan vaan napsahteli vähän väliä toiselta puolelta pois. Soittelin asiasta myyjäliikkeeseen (Vauvatalo Johanna) ja aika pian rattaat kävivätkin jo ensimmäisessä huollossaan, jossa kuomun kiinnikkeet tarkistettiin ja niitä kiristettiin. Ongelma kuitenkin jatkui ennallaan ja rattaat kiikutettiin uudelleen huollettaviksi. Tässä vaiheessa omat hermoni alkoivat olla jo vähän kireällä - tiedätte, että rattaat ovat pääasiallinen kulkuneuvoni autottomana kotiäitinä ja jokainen päivä ilman niitä on vähän ärsyttävä - ja kun homma ei taaskaan toiminut, meille suostuttiin viimein tilaamaan kokonaan uusi kuomu. Ilmeisesti tuon kyseisen kuomun jännitys on jotenkin pielessä, koska koko kuomu on vähän epäsymmetrisen näköinenkin. Nooh, uutta kuomua odotellaan nyt toista viikkoa ja tässä Vauvatalon ja kodin välillä on tullut ajeltua jo nyt mielestäni riittävän monta reissua, vaikka ei pitkästä matkasta olekaan kyse.


Kuomu ei ole ainoa juttu, joka noissa rattaissa ei ole täysin kohdallaan. Turvakaaren pehmusteen vetoketju aukeaa tosi herkästi ja sitä saa olla jatkuvasti laittamassa takaisin kiinni. Lisäksi kankaisen tavarakorin reunat ovat jo parista kohdasta rispaantuneet rikki, vaikka korissa ei ole pidetty yli viiden kilon kuormaa (5 kg on valmistajan ilmoittama kantavuus). Minua harmittaa ihan hirveästi - en oikein tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Yrittää purkaa koko kauppa vai kuinka... Huolellisen vertailun jälkeen saan tällaisen tuotteen, huoh. Toisaalta tykkään rattaista niiden keveyden ja superhyvän työnnettävyyden ansiosta paljon, mutta en haluaisi hyväksyä tällaisia "pikkuvikoja" näinkin uudessa tuotteessa.

Viime viikolla ostin pikku-T:lle aurinkolasit ja valitsin mielestäni ihan kohtuullisen arvokkaan mallin kunnon optikkoliikkeestä. Kotona kunnolla sovitellessa huomattiin, että pään taakse tulevan kuminauhan toinen kiinnike on löysä eikä pysy edes pientä hetkeä menossa mukana aukeamatta. Ei kun takaisin Silmäasemalle! Siellä vika todettiin hetkessä ja sain uuden nauhan sekä kehotuksen tulla välittömästi reklamoimaan, jos sekään ei ole napakka. Onneksi vaikuttaa siltä, että nyt tämä uusi nauha on hyvä ja pysyy kiinni, mutta tulipahan taas tehtyä ylimääräinen reissu...


Eikä tässä vielä kaikki. T:n uusi Polarn o Pyretin pipo näyttää tältä. Se ehti olla kerran käytössä (todistusaineistoa täällä), kunnes hoksasin, että se kannattaa varmasti pestä ennen käyttöönottoa. T:llä on aika herkkä iho etenkin poskissa eikä sitä tiedä mitä kemikaaleja noissa uusissa vaatteissa voi olla. Täysin ohjeiden mukaisesta, vieläpä kevyen linkouksen pesusta pipo tuli ulos toinen solmimisnauha lähes irti rispaantuneena. Maksoin tästä piposta 17,90 mikä on mielestäni aika iso summa pienen lapsen asusteesta, mutta ajattelin, että luotan PoPin laatuun ja voin myydä tämän vielä hyvään hintaan eteenpäin toisellekin käyttäjälle. Nyt on sitten edessä reklamointireissu eli taas kerran ajelu Ideaparkiin ja takaisin.


Voiko laatuun enää luottaa yhtään missään ostoksissa? Onko minulle käynyt vain huono tuuri vai tätäkö tämä nykyään on? Joka hankinnan kanssa saa varautua muutamaan extra-reissuun? Mitä jos olisin ajanut vaikka Porista asti PoP-ostoksille Ideaparkiin, sekin olisi täysin mahdollista?

On tässä se hyvä puoli, että siitä miten reklamaatiot hoidetaan, saa viimeistään käsityksen liikkeen asiakaspalvelusta, aidosti. Valitettavasti homma ei aina mene ihan putkeen. Toisaalta hyvin hoidettu reklamaatio voi ainakin omassa tapauksessani vain lujittaa suhdetta myyjäosapuoleen ja lisätä asiakastyytyväisyyttä.

En toki sano, etteikö halpistuotteissa olisi laatuongelmia. Mutta etenkin hintavammissa tuotteissa sitä vain oikeasti odottaisi hyvää laatua ja toimivuutta. Esimerkiksi Block-valaisin, niin ihana kuin se onkin, on mielestäni ihan hassusti suunniteltu, koska sinne sisään tulee uunilamppu! Luulisi, että Koskisen Harri olisi vähän miettinyt tätäkin puolta. Uunilamppua ei ole tarkoitettu poltettavaksi tuntikausia päivässä, joten lamppua saa olla vaihtamassa vähän väliä, eivätkä ne edes ole mitään halpoja. Kyseinen valaisin taitaa kuitenkin nykyään maksaa about 179 euroa.

Ugh. Olen puhunut.

tiistai 26. helmikuuta 2013

Keittiö sai verhon

Tänään T:n aamupäikkärien ajan minä olin näissä puuhissa. (Ja nyt iltapäiväpäikkärien aikaan bloggaan siitä teille.)


Tämä olohuoneen uusien verhojen metsästys alkaa saada koomisia piirteitä, nimittäin olkkari on edelleenkin ilman verhoja kun taas sekä makuuhuone että keittiö ovat saaneet uudet. Ajatus kappaverhosta keittiöön lähti liikkeelle kun sovittelin lapsuudenkodistani peräisin olevia Artekin Siena-verhoja meille. Ne osoittautuivat väärän kokoisiksi, mutta tykästyin kappamalliin sekä niiden valkoiseen printtiin valkoisella pohjakankaalla. En ollut jostain kumman syystä edes ajatellut sellaista aiemmin vaihtoehdoksi!

Suuntasin Marimekolle kankaita katselemaan ja sieltä sain mitä mukavimman myyjän ehdotuksesta muutaman kangaspalan kotisovitukseen. Kotona päätös oli varsin helppo, niin sopivalta tämä Fujiwo Ishimoton suunnittelema Lepo-kangas näytti ympäristössään. Kotisovitus oli kyllä aivan loistava juttu, sillä tämäkin kangas näytti myymälän keinovalossa todella kylmän valkoiselta, jopa sinertävältä, mutta kuten alla olevasta kuvasta näkyy, se ei todellakaan ole yhtään kylmä kun luonnonvalo pääsee kankaan läpi. Kuvio on itse asiassa aika beigeen / vaaleaan harmaaseen taittava. Tämän kangas on jämäkkää puuvillaa. Myös ohuita batistikankaita katselin, niistähän valo pääsee vielä kauniimmin läpi, mutta materiaali tuntui kuitenkin liian heppoiselta ja "valoverhomaiselta" minun makuuni.  



Tältä meillä näytti aamupäivällä...


... ja tältä puolen päivän jälkeen. Tuossa välissä ehdittiin tehdä myös kauppareissu, joten tuoreita hedelmiä saatiin pöydälle. Ja aurinkokin alkoi paistaa. Nyt on siis kunnon amerikkalainen laihdutusvalmistemainos -tyyppiset ennen ja jälkeen -kuvat. Hei tällaista tää siloteltu blogitodellisuus on.

En oikein itse tiedä mitä mieltä olen lopputuloksesta. Mitäs te sanotte? Ehkä tuo verho ei jotenkin ole ihan niin kiva kuin odotin, toisaalta se kyllä peittää rumaa ikkunan yläosaa ja Lepo-kangas on tosi kaunis valoa vasten. Saa nähdä mitä mies kommentoi kun tulee pian töistä kotiin.

Jos jollakulla muulla on verhojenvaihtoviikot meneillään, niin Marimekon myymälöissä on vielä torstaihin saakka kaikki kankaat -15 % kantiskortilla. :)

P.S. Myös tuo Yki Nummen Kuplat-kattovalaisin on maaliskuussa Sokoksessa asiakasomistajatarjouksessa!

maanantai 25. helmikuuta 2013

Valoilmiö

Täällä Tampereella alkoi tänään koululaisten lomaviikko - ja missä säässä! Tosi paljon oli päivällä ulkoilijoita liikkeellä kun me käytiin tekemässä pitkä lenkki rattaiden kanssa. Mulla jäi oikein auringon tuoksu iholle. Kyllä se kesä sieltä tulee!


T:llä oli ekaa kertaa päässä ikiomat aurinkolasit, jotka anoppi halusi sponsoroida hänelle - ja hyvä hankinta ne ovatkin. Lasit ovat Cebe-merkkiset. Ehkä hiukan isot ne ovat, mutta kuitenkin sopivimman kokoiset mitä äkkiseltään löysin ja tuo valkoinen väri on ihan mahtava. Vastaantulijat hymyilivät meille aika leveästi. :) Perjantaina ostettu PoPin pipokin on herkku, kyllä se niin on että väriä kaipaa lapselle näin kevään korvilla! Ihan tarpeeksi on tullut katseltua sitä äitiyspakkauksen beigeä toppahaalaria. 

Nuo mun omat D&G:t ovat jo lähemmäs seitsemän vuotta vanhat ja tykkään niistä tosi kovasti. Mitään muita aurinkolaseja mulla ei olekaan, vaikka käytän aina aurinkoisella kelillä arskoja. Voitte siis uskoa, että mulla on noiden lasien rajat naamassa loppukesästä viimeistään. Ray Banin perus Aviatorit vähän houkuttelis toiseksi pariksi, ne olisivat vähän eri tyylinen ja sirompi vaihtoehto, voisi vaihdella joskus laseja. Kuinka monet arskat teillä muuten on? Ja käyttääkö lapsenne aurinkolaseja?

Aurinkoista maanantain jatkoa!

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Trendy home 2013

Trendien seuraileminen on minusta ollut aina hauskaa, vaikka en koskaan kovin rohkeasti ole etunenässä niihin mukaan lähtenytkään. Aiemmin tykkäsin seurailla, mikä pukeutumisessa on pinnalla, mutta nykyään kun sisustusintoilu on vienyt minut täysin mennessään, on puolestaan tosi mielenkiintoista miettiä sisustustrendejä. 

Muodin vaikutus omaan sisustamiseen on jännä juttu, koska useimmiten sitä ei tajua kyseisellä hetkellä vaan vasta jälkikäteen. ("Mitä ihmettä mä mietin niiden kirsikkapuisten kalusteiden kanssa?") Olen jo vuosia kerännyt inspiraatiokuvia koneelle ja jo niistäkin näkee tietyt toistuvat jutut vaikkapa vuoden takaa, vaikka ihan varmasti kuvittelin tallentaneeni ajattomia kuvia. Ajattomuus sisustuksessa on tietysti ihan hyvä juttu, mutta oikeastaan olen myös sitä mieltä, että aika ja trendit saavat näkyä omissa valinnoissa. Varmasti ajattomuus syntyy myös iän myötä - onhan kuusikymppinen ajattomasti pukeutuva lady paljon luontevampi näky kuin samoissa vaatteissa kulkeva parikymppinen. Sama juttu sisustuksen kanssa - vuodet tuovat kerroksellisuutta, ajatonta sisustusta ei voi ostaa valmiina.

No, asiaan. Eli siis siihen, mikä mielestäni on pinnalla sisustamisessa tänä vuonna 2013. Yleisfiilis on se, että tosi monet tyylit, värit ja muodot ovat pinnalla, jokainen löytää melko varmasti jotain omaa trendijuttujen joukosta. Yleisesti pehmeys ja luonnonmateriaalit syrjäyttävät krominkiiltoa ja monipuolinen väripaletti tiukkaa mustavalkoisuutta. Puun sävyissä mennään rutkasti lämpöisempään ja tummempaan suuntaan, tässä pari viime vuotta hyvin vaaleat ja valkolakatut puupinnathan ovat hallineet aika vahvasti. Olen myös havaitsevinani aika paljon ysärivaikutteita - konjakinvärinen nahka, puupaneloinnit, huonekasvit, vihreä väri, jopa se mintunvihreä jota löytyi ainakin oman lapsuudenkotini 90-luvulla remontoidusta kylppäristä. Ysärin ohella 50-luvun tunnelma on tosi vahvasti läsnä. Nyt kaikki metsästävät niitä viiskytluvun kaappeja kirppareilta!

kuva: Stadshem

Harmaa on nyt todella muodikas väri. Tykkään itse siitä kovasti, harmaalla saa luotua rauhoittavan ja pehmeän tai energisen ja räväkämmän vaikutelman muita ympäröiviä sävyjä vaihtelemalla.

kuva: Stadshem

Sävyissä mennään tummempaan suuntaan, kokovalkoisen ja supervaalean trendin jälkeen tämä näyttää itse asiassa oikein hyvältä - ja tosi kotoisalta. Viiskytluvun vaikutteet ovat vahvasti läsnä hauskaa peiliä myöten tässä huhtikuussa myyntiin tulevan Ikean Stockholm 2013-malliston kuvassa - ja ruskea, siitä ei pääse nyt mihinkään, se on todellakin IN. Puuta on runsaasti, valkoista ja kromia ei yhtään! Ja mitä veikkaatte, ovatko myös samettipäällysteiset huonekalut tekemässä uutta tuloaan? Ainakin tuossa Ikean uudessa mallistossa niitä näyttäisi olevan niin sohvan kuin nojatuolienkin muodossa.

kuva: Ikea

Metallipinnoissa on tosiaan kromin tilalle tarjolla pitkästä aikaa lämpöä, nimittäin nyt kullan ja messingin ystävät huomaavat olevansa muodikkaita. Itse tykkään tästä trendistä tosi paljon ja meiltä löytyykin kullan sävyistä metallia niin pianon yksityiskohdista kuin keittiön Kuplat-kattovalaisimestakin. Itse asiassa muistin, että varastossa on aikanaan pianon päälle ostettu pronssinsävyinen valaisin, sehän voisikin olla nyt ihan kuuminta uutta! Joku messinginsävyinen kynttilänjalka tai muu koriste-esine tulee melko varmasti päätymään meille tämän vuoden aikana, enkä mene vannomaan ettei ehkä joku valaisinkin...

kuva: Architonic

Keittiöissä jättimäiset liesituulettimet ja suuret huuvat ovat olleet pinnalla kovasti viime aikoina, mutta nyt vaikuttaa siltä, että keittiöissä aletaan taas suosia pienempiä ja huomaamattomampia liesituuletinratkaisuja. Huomatkaa vaalea harmaa välitilan sävy sekä taso!

kuva: Alvhem

Entäs se mintunvihreä? Tämä sävy nyt ei ehkä kuulu ihan suosikkeihini, mutta täytyy myöntää, että silmä on jo alkanut tottua, eikä alla oleva keittiö näytä ollenkaan hullummalta. Kiinnitin muuten huomiota tässäkin näyttävän liesituulettimen puuttumiseen - se on piilotettu yläkaapin sisälle, vaikka muuten keittiössä on avohyllyt. Kuvassa näkyy myös tuota lämpimämpää puun sävyä ja marmoria (jopa välitilassa), sulassa sovussa, ja yhden tuolin muodossa myös tummempaa vihreää.

kuva: Petra Bindel for Elle

Niin, se tummempi vihreä tulee kyllä vahvasti! Ainakin Ikea luottaa myös keltaiseen. Ihastuin tuohon pirtsakkaan sivupöytään, olisiko tässä vihdoin se minun yöpöytäni? Saa nähdä...

kuva: Ikea

Näiden lisäksi viherkasvit ovat nyt tosi pinnalla ja varmasti puutarhainnostus jatkuu myös erittäin vahvana. Itse olen hyvin kaukana viherpeukalosta, mutta eihän se vaatisi kuin hieman viitseliäisyyttä ja vähän opettelua...


Löydättekö te näistä poimimistani trendeistä jotain omaa ja kiinnostavaa? 
Vai inspiroiko juuri nyt joku ihan muu juttu, jota en edes tajunnut mainita?

perjantai 22. helmikuuta 2013

Per-jan-tai

Tänään me ollaan vietetty T:n kanssa kunnon äiti-poika-perjantaita, iskällä kun oli heti töiden jälkeen omia menoja (kröhöm, taitaa mennä aika myöhään niissä menoissa...). Ja tosi kiva päivä on ollutkin! 

Aamulla herättiin aika aikaisin unikouluyön numero kolme jälkeen - tuntuu, että unikoulu alkaa jo nyt tuottaa tulosta, mutta siitä kirjoittelen myöhemmin, ei nuolaista ennen kuin vilahtaa. Me oltiin kuitenkin molemmat aika väsyneitä aamutoimien jälkeen ja vedettiin yhdessä melkein kolmen tunnin aamupäiväunet, hups. T:llä ei ole tapana nukkua noin pitkiä päikkäreitä, mutta kai se unikouluyö otti pienen voimille. Muuten päivä kului perusjuttujen parissa - pestiin aina yhtä innokkaana pyykkiä, kiipeiltiin kaikkiin kiellettyihin paikkoihin ja katseltiin Muumeja lähietäisyydeltä. Oikeasti jäbä ei tietysti katso telkkaria noin, mutta sen eteen kiipeäminen sattuu olemaan tällä hetkellä lemppariaktiviteetti numero yksi. Käytiin me muuten ulkoilemassakin, mutta siitä en huomannut ottaa kuvia. 


Iltapäivällä lähdettiin Ideaparkiin vähän kiertelemään. Täytyy kyllä kehua tuota pientä miestä, hän jaksoi ihan uskomattoman hyvin shoppailla äidin kanssa, koko ajan vain naureskeli, jokelteli ja hihkui innoissaan ympärille katsellessaan. Pääasiassa kartoitin lastenvaateliikkeiden tarjontaa ja mukaan lähtikin Polarn o. Pyretin pipo sekä NameIt:n veden- ja tuulenpitävä softshell-haalari. Täytyy noita vielä sovitella. Alunperin olin ajatellut PoPin välikausihaalaria, mutta jotenkin tuo NameItin haalari kuitenkin tuntui näin pienelle paremmalta, haalarin materiaali kun on tosi pehmoinen etenkin sisäpuolelta. Ja tietysti puolet pienempi hintakin vaikutti ostopäätökseen. Oletteko te muut jo hankkineet lapsille kevätvaatteita?

Katselin myös pitkään kankaita Marimekolla (Ideaparkissa on iso ja hieno Marimekon myymälä) ja sain sieltä pari kangaspalaa kotisovitukseen - loistava palvelu! Mukaan napattu takeaway-pizza kruunasi vielä reissun. Tarttis kyllä ehkä tehdä jotain tälle mun ruokavaliolle...?


Itselleni kaipaisin kevääksi kivoja tennareita ja löysinkin oikeastaan kaikin puolin täydellisen parin Aleksi 13:lta, mutta vain isoja kokoja oli jäljellä. Tää on niin tätä - helmikuu vasta ja kevätkengät myyty loppuun. Jos joku teistä (äiti ja siskot...) bongaa näitä OIS:n pehmoisia nahkatennareita koossa 36, niin vinkatkaa! Hinta oli muistaakseni 79 euroa.



Nyt T nukkuu suloisesti omassa sängyssään ja minä katselen Voice of Finlandia tässä bloggailun lomassa. Viime vuonna olin ihan liekeissä tuosta ohjelmasta, mutta nyt en jaksa niin kovasti innostua. Tuntuu, ettei tällä kaudella ole ihan niin sykähdyttäviä laulajiakaan mukana.

Arvatkaas muuten mitä mieheni rillutteluilta tänään tarkoittaa? Tyttöjen iltaa minulle huomenna. Jeah. :) 

Millainen päivä teillä oli?

torstai 21. helmikuuta 2013

Uusi sisustusohjelma & kysely teille

Jee, Marko Paananen palaa ruutuun monipuolisine ideoineen ja käytännöllisine sisustuvinkkeineen! Ja tietysti överihymyineen. Minä olen ainakin ihan innoissani ja aion linnoittautua sohvalle telkun välittömään läheisyyteen joka torstai-ilta - siis kahden viikon päästä, ohjelma alkaa 7.3. Hyviä kotimaisia sisustusohjelmia ei juuri telkussa ole näkynyt viime aikoina, joten minulla on odotukset korkealla. Aiotteko te seurata tätä Livin uutta sarjaa?

Tein uuden kyselyn tuohon sivupalkkiin, klikkailkaa vastauksia pliis. Voi valita useammankin vaihtoehdon. Ajattelin, että jatkossa voisin pitää siinä jotain vaihtuvaa gallupia milloin mistäkin. Toivottavasti tällä kertaa tekniikka toimii eivätkä äänet nollaudu yön aikana kuten viimeksi.

Vielä toinen blogitekninen juttu. Jouduin ottamaan kommentointiin sanavahvistuksen taas käyttöön. Tiedän, tosi tylsä homma enkä itsekään saa niistä ihme koukeroista selvää, mutta nyt on viime viikkoina tullut niin paljon lontoonkielistä roskapostia, että kokeillaan hetki näin. Tämä ei nyt varmasti ainakaan lisää kommentointi-intoa... Muuten olenko koskaan muistanut sanoa, miten paljon aina ilahdun uusista kommenteista? Oikein päivän piristäjiä jokainen. :)

Hyvää perjantaita allihopa (taas viikonloppu, vau) - palataan!

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Suosikkisävyjä

Jokaisella meistä on varmasti ne omat sisustuksen hyvän olon värit, joiden keskellä viihtyy. Minulla ne ovat jo jonkin aikaa pyörineet valkoisen, beigen, luonnonvalkoisen sekä harmaan sävyjen keskellä - ripaus mustaa pitää olla myös. Kauniit puupinnat täydentävät kokonaisuuden, tuovat lämpöä ja kodikkuutta. Puuta saisi olla meidän sisustuksessa tällä hetkellä enemmänkin. Minusta eri puulajeja voi sekoittaa ihan huoletta, tällä hetkellä varmaankin tammi ja koivu ovat minun silmääni ne kauneimmat.


Esmeraldan mainiossa blogissa oli viime sunnuntaina inspiraatiokuvia aivan upeasta Stadshemin asunnosta. Nämä ruotsalaiset kiinteistönvälityskuvathan ovat yleensäkin kauniita ja inspiroivia, mutta tämä kolahti aivan erityisen kovaa. Jotenkin tässä on jotain vähän erilaista ja monia sellaisia elementtejä, joista itse tykkään kovasti (ja joita meiltä jonkin verran löytyy nykyiselläänkin). Tuo tumma seinä on mielestäni tosi upea ja kiinnitin erityistä huomiota puunvärisiin taulukehyksiin, jotka tulevat kauniisti esille seinää vasten. Esimerkiksi valkoiset kehyksethän olisivat paljon kovemman näköiset. Lattian sävy on myöskin kaunis, aika ajaton. Ja tuollainen 50-luvun matalahko kaappi olisi haavelistalla. Ollaan monesti miehen kanssa puhuttu, että jotain tuon tyylistä pitäisi käydä etsimässä huonekalukirppareilta, mutta tilanpuute tässä kodissa on toistaiseksi toiminut esteenä suunnitelmien toteuttamiselle. Sekin on selvää, että tummanharmaata seinäpintaa tulee olemaan vähän reilummin meillä vielä joskus, sen verran paljon olemme tykänneet nykyiseen eteiseen valitusta tummasta tapetista.

kuva Stadshem

Ehdottomasti suosikkisävyihini kuuluu myös pikkumiehen hiusten väri. Hän on tainnut periä tuon lähes valkoisen tuuhean tukkansa isältään, joka oli myöskin pienenä ihan pellavapää. Kuinka pehmeät ja hyväntuoksuiset voivatkaan olla vauvan hiukset!


Ulkona paistelee aurinko ja me lähdetään pian muskariin. Kiva päivä tulossa! Me muuten aloitettiin eilen jonkin sortin unikoulu, tai lähinnä yömaidosta vierottaminen. Tunnin poika jaksoi huutaa täysin palkein siihen aikaan kun normaalisti saa maitoa, sitten sammahti ja nukkui yllättävän rauhallisesti loppuyön. Yö numero kaksi edessä, keräillään voimia...

Mitkäs teidän suosikkisävyt ovat?
Entäs löytyykö vinkkejä tuohon unikouluun?


P.S. Kyllä se vaaleanpunaisen kaipuu taisi olla vain ystävänpäivän aiheuttamaa. Ainakaan mitään tyynynpäällistä suurempaa vaaleanpunaista asiaa en tällä hetkellä haluaisi. ;)

maanantai 18. helmikuuta 2013

Sukka irti


Perheemme pienimmällä on aika uskottava villasukkakokoelma. Hän ei kylläkään arvosta itse sukkia ylipäätään kauheasti vaan nyppii niitä aika ahkerasti pois jaloistaan. Mutta siis voiko olla juuri suloisempaa kuin pieni villasukka? Vieläpä kun se on rakkaan ihmisen itse tekemä ja lahjaksi saatu. Arvostan.

Olen aiemminkin kertonut täällä blogissa, että meidän poitsulla on ollut ihan pienestä asti kurjaa refluksivaivaa. Aluksi saatiin vähän apua maidonsakeuttajasta, sen jälkeen vaihdettin Gavisconiin ja syksystä asti käytössä on ollut kunnon happosalpaaja (Zantac). Viimeisin rauhoitti kyllä elämää tosi paljon, etenkin öitä. Nyt kokeiltiin lääkärin määräyksestä viime viikko olla ilman lääkettä ja aika hulinaksihan se meni. Viime yönä herättiin kovaan itkuun kymmenisen kertaa ja nukkuessaankin T näytti siltä kuin hänellä olisi jotain matoja sängyssä, raukka pyöri ihan levottomana ja kipuisen oloisena. Juuri hetki sitten juttelin lääkärin kanssa puhelimessa ja lääkitystä jatketaan vielä vuoden ikään saakka, jolloin tehdään tarvittaessa enemmän tutkimuksia - lähinnä tähystyksestä ja ruokatorven ph-mittauksesta oli puhetta tässä vaiheessa. Vaikka haluaisin tietysti, että pärjäisimme ilman lääkkeitä, niin juuri nyt tuo uusi lääkemääräys tuntuu tosi helpottavalta asialta. Josko ne sukat pysyisivät edes yöaikaan vähän paremmin jalassa... Kovasti jaksamista muille refluksilasten vanhemmille, jos teitä siellä ruudun takana on!

lauantai 16. helmikuuta 2013

Hitaana aamuna

Ihana kotilauantai! Hengailen täällä kylpytakissa kahvista ja blogeista nautiskellen. Sain tänään nukkua pitkään ja herätessäni mies lähti pelaamaan sulista, poju meni päikkäreille. Nyt mulla on ihanasti energiaa. Ihan sellainen fiilis, että pitäisi päästä BodyPumpiin, mutta salin jumppa-aikataulussa ei ole yhtäkään kyseistä tuntia lauantai-iltapäivisin, murr... Katsotaan keksisinkö jotain muuta.

Punaisista ystävänpäivätulppaaneistani on kuoriutunut keltainen sisus, eikös ole upeat sävyt? Olen kyllä ihan tulppaanifani. Mieskin sen tietää, hän olisi halunnut tuoda tulppaaneita mulle synnärille ja kukkakaupan myyjää oli kuulemma naurattanut, että eihän tulppaaneita toukokuussa saa...


Vaikka luen paljon sisustusblogeja ja kaikenlaisia muita inspiraatiosivustoja sisustuksen saralla, niin joskus on kivaa ja virkistävää katsella hyviä kuvia ihan perinteisesti lehden tai kirjan sivuilta. Deko on mielestäni suomalaisten sisustuslehtien parhaimmistoa ja nyt uusimmassa numerossa on tosi kivoja juttuja pienten kotien sisustamisesta, mukana on jopa yksi vuokrakotikin. Mukavaa vaihtelua hulppeiden asuntojen esittelyyn. Ja monesti kivat ideat eivät tosiaankaan vaadi isoa tilaa ympärilleen, ehkä jopa päinvastoin. Meillähän on tässä kodissa vain 59 neliötä, 3 huonetta ja keittiö on siis saatu aika kompaktiin tilaan ahdettua. Kirjoittelin joskus pienen kodin sisustamisesta täällä blogissakin, vanhan juttuni löydät täältä. Hauska muuten katsoa noita vuoden takaisia kotikuvia - pieniä muutoksia on tapahtunut yllättävän paljon.


Meidän sisustus alkaa pikku hiljaa muokkautua vähän pienen menijän mukaan. T:llä on ihan mahdoton vauhti päällä ja kaikkialle pitää kiipeillä. Kaiuttimiin laitettiin etupaneelit paikalleen suojaamaan vähän tekniikkaa. Ja tietysti tyyny tv-tason takana on ihan kuuminta hottia sisustustrendien saralla... not. Mutta se estää pientä uteliasta pääsemästä käsiksi johtovyyhtiin. Eilen meidän oli tarkoitus katsoa Puhdistus-leffa ja käytiin vuokraamassakin se jo. Illalla huomattiin, että kumpikaan meidän pleikkariohjamista ei toimi (meillä siis Playstation toimii myös dvd-soittimena), eikä elokuvaa saatu pyörimään. Kukakohan mahtaa olla syyllinen ohjainten rikkoutumiseen, mitä veikkaatte?


Toivottavasti saadaan tänään toimiva ohjain kaverilta lainaan ja päästään katsomaan tuo leffa, jonka olen jo pitkään halunnut nähdä. Muuten päivän ohjelmassa taitaa olla isompi kauppareissu ja siivoilua, eivät mitään lempparijuttuja kumpikaan, mutta yhdessä tehden sujuvat kyllä.

Mukavaa lauantaipäivää toivottelen teille.

torstai 14. helmikuuta 2013

I see a hint of pink

Ystävänpäivän iltaa kaikille teille ihanille! Ehdin vielä sittenkin tehdä pienen iltapostauksen, nimittäin tämä aihe jos jokin sopii ystävänpäivään. Juttu on nimittäin niin - tämä on oikeasti aika huolestuttavaa - että minä olen alkanut himoita vaaleanpunaista sävyä olohuoneeseen. Ikinä en ole (aikuisiällä) vaaleanpunaisesta välittänyt saati sitä kotiini halunnut, joten tässä tilanteessa on jotain hyvin omituista. Mutta minkäs teet, näissä alla olevissa kuvissa on aivan valloittava sävymaailma.

kuva: H&M.com
kuva: Ikea.fi

Olen tässä viime päivinä mietiskellyt sisustuksen trendejä ja ajatellut niistä kirjoittaakin - ja tässä on taas loistava esimerkki siitä, miten muoti vaikuttaa. Nythän lohenpunaiset sävyt ovat muiden pehmeiden sävyjen ohella aika paljon olleet sisustuslehtien ja blogien kuvissa esillä. Tuossa Ikean kuvassa on muuten aivan loistavasti maksimoitu säilytystila huoneessa, eikä lopputulos ole edes yhtään täyteen ahdetun näköinen!

Katsotaan huomenna aamulla vieläkö näen vaaleanpunaista. Ehkä tämä on vain joku lukuisten ystävänpäivätoivotusten aikaansaama aivojen kemiallinen reaktio, johon itse olen täysin syytön...

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Raitoja makuuhuoneessa

Kuten jo kerroinkin, niin löysin olohuoneeseen suunnitelmissa olleen Housen Liine-verhon Prismasta puoleen hintaan, ei siis todellakaan jäänyt paha hinta kivalle kankaalle! Verho ei sopinut olkkariin, mutta makkariin se passaa mielestäni aika mukavasti tumman seinän kaveriksi. Raidathan ovat niin pukeutumisessa kuin sisustuksessakin kovin trendikkäitä tänä keväänä ja niitä löytyykin nyt makuuhuoneesta roppakaupalla. Vau-vaikutusta lähdin tietysti hakemaan, onnistuinko?


Meillä ei ole edelleenkään niitä yöpöytiä, jakkarat vain sängyn molemmin puolin. Voi hyvin olla, että yöpöydät ostetaan vasta seuraavan kodin makkariin, tässä on niin vähän tilaa, että sopivien löytäminen on osoittautunut erittäin haastavaksi.


Uusille verhoille seuraa pitävät Marimekon Veto-pussilakanat ja Tasaraita-tyynyliina sekä Linumin ja Housen greigeraidalliset tyynyt. Tuo harmaa tapettikin taitaa olla vähän in, ainakin olen ollut huomaavinani, että harmaa on nyt tosi haluttu väri sisustuksessa. Enkä ihmettele, niin kaunis ja monipuolinen se on - hyvä tausta niin valkoisille huonekaluille, lämpöisille puun sävyille kuin piristäville väreillekin. Oletteko muuten huomanneet, että Marimekko on päättänyt ottaa raitabuumista kaiken irti ja nostanut Tasaraita-liinavaatteiden hintoja ihan huimasti viime aikoina? 


Ihanat punaiset tulppaanit ovat ystävänpäivälahja anopilta. :) En taida ehtiä huomenna postailla, joten toivottelen teille kaikille jo nyt oikein mukavaa ystävänpäivää! <3

maanantai 11. helmikuuta 2013

Kunhan seisoskelen


Pikkumies T osaa hyvinkin etevästi nousta tukea vasten seisomaan. Nyt, kuten kuvasta näkyy, myös TV-tasoa vasten, ja laittaa telkkarin päälle. Pojun touhuja on kyllä niin hupaisaa seurata, taidot kehittyvät ihan huimaa vauhtia. Yksi hauska juttu on, miten hän ei juurikaan konttaa normaalisti vaan ryömii paikasta toiseen. Mutta jos kaveri on jostain syystä ilman paitaa liikkeellä, niin yllättäen konttaus onnistuukin ihan täydellisesti - ilmeisesti paljas masu lattiaa vasten tuntuu vähän tylsältä, joten kontaten on kivempi edetä.

Meillä ei ole nyt olkkarissa verhoja ollenkaan. Ostin ne suunnittelemani Housen verhot Prismasta (kävi tuuri, ne olivat vielä puoleen hintaan), mutta mustapohjainen kangas osoittautui liian rajuksi. Nyt meillä on sitten uudet verhot makuuhuoneessa, sinne graafinen mustavalkoinen ilme sopii kivasti - yritän ottaa kuvia pian. Me punottiin äitini kanssa juonia tuohon verhopulmaan, kokeillaan lapsuudenkodissani ollutta Artekin vanhaa Siena-kankaasta tehtyä verhoa siihen, toivottavasti sopii.


Ei tuo verhotonkaan huone nyt niin kovin pahalta näytä, mutta vähän kylmältä ja keskeneräiseltä kuitenkin. Vai mitä sanotte?

Sisustusideoita Raumalta

Heippa ja lumista maanantaita kaikille, toivottavasti teillä oli mukava viikonvaihde! Itselläni oli ihan huippu sellainen - pääsin viettämään siskoni ja hyvän ystäväni kanssa tyttöjen aikaa Raumalle. Me tytöt olemme kotoisin samoilta seuduilta, mutta elämä on kuljettanut meidät kaikki eri kaupunkeihin - Tampereelle, Vaasaan, Raumalle. Niinpä meillä on jo useamman vuoden ajan ollut tapana treffata tyttöjen viikonlopun merkeissä aina vuorotellen toistemme kaupungeissa, välillä ollaan repäisty ja lähdetty oikein Helsinkiinkin saakka. Viikonloppumme sujuvat aina suunnilleen samalla kaavalla. Ensin shoppaillaan ja käydään lounaalla, sitten lähdetään liikkumaan (tällä kertaa käytiin zumbassa) ja illalla sitten keskitytään hyvään ruokaan ja juomaan sekä tietysti aamulla kunnon hitaaseen aamupalaan. :)

Vanha Rauma on erinomainen päiväretkikohde shoppailijalle - etenkin sisustuksesta kiinnostuneelle sellaiselle. Niinpä tämä postaukseni keskittyykin nyt siihen puoleen päivästämme. Kuvasaldo nyt ei päätä huimaa, kuvia on valitettavasti vain muutamasta liikkeestä, mutta tästä saatte ainakin pientä pintaraapaisua siihen, miten ihania juttuja Raumalla on tarjota sisustuksesta kiinnostuneille. Itse en edes ostanut kotiin tällä kertaa mitään, mutta silti kierros oli todella antoisa ja haavelista kasvoi.


Hannas on upea sisustusliike, jonka esillepanoista vanhassa kivitalossa todella inspiroituu. Hannasin laadukkaisiin merkkeihin kuuluvat muun muassa Muuto, Alessi, Magis, Pappelina ja Tine K - kaikki lehdistä ja blogeista hyvin tuttuja, mutta sellaisia merkkejä, joita ei Tampereella kovin monessa paikassa myydä. Pääsinkin näkemään viimein livenä laajan valikoiman mielenkiintoisia tuotteita. 

Kyllä sisustushankinnoissa on tosiaan tärkeää nähdä tuotteet ja päästä hypistelemään niitä, koska tuli taas todettua, että monet blogeista hyvinkin tutut ja haaveilemani tuotteet eivät vastanneet ollenkaan odotuksiani - joistain tuli sellainen fiilis, että ei ehkä tuo nyt sittenkään ole ihan mun juttu ja joistakin taas sain haaveisiini vahvistusta. Esimerkiksi tuo alla näkyvä Muuton Leaf-valaisin oli aivan mainio, mutta Myy taas jätti jotenkin kylmäksi tällä kertaa. Muuton pinnatuolitkin olivat livenä jotenkin paljon heppoisemmat kuin olin odottanut. Restore-korin hankinnan olin melkein jo unohtanut, koska tuntui, että eihän nyt lähemmäs satasta kukaan (tai ainakaan minä) maksa huopakorista... kunnes näin sen luonnossa ja oikeasti, sehän on niin jämäkkä ja tyylikäs, ihan pakko saada!! 
 
 
Alla näkyvä pyöreä pöytä oli tosi hieno, ihastuttiin siihen kaikki kolme. Hannasilla on muuten myös verkkokauppa, kätevä meille kauempana Raumalta asuville. Huh, tuolla ihanuuksien keskellä huokaillen olisin voinut viettää varmasti vaikka koko päivän!


Rauman vanha kaupunki on Unescon maailmanperintökohde, joka on todella viihtyisä paikka ihan vain pelkkään kiertelyyn ja fiilistelyyn. Pieniä putiikkeja on laidasta laitaan, keskittyen sisustukseen, lahjatavaroihin ja pukeutumiseen. Yhdessä päivässä ehtii kierrellä mukavan verkkaiseen tahtiin kaikki kiinnostavat putiikit läpi ja lisäksi nauttia kiireettömästi kahvittelusta ja hyvästä ruuasta. Itse olen vieläpä aina saanut Raumalla oikein mutkatonta ja ystävällistä palvelua.

Shoppailuseuralaiseni eli ihanat naiset Raumalla

Yksi Rauman monipuolisimmista ja kiinnostavimmista sisustusliikkeistä on mielestäni Sisustustalo Kodinonni, jonka brändivalikoimasta löytyy muun muassa Linum, Artek, Muurame, Woodnotes ja HT Collection. Hyvä palvelu, kauniit esillepanot ja mikä mukavinta, tuotteita löytyy samasta paikasta niin moderniin ja pelkistettyyn kuin runsaampaan ja romanttiseenkin makuun. Raumalaiset tuntuvat hallitsevan muutenkin putiikeissaan tämän tyylien sekoittelun - jotenkin omaankin kotiin on helpompi hakea inspiraatiota kun liikkeen tyyli ei ole tarkasti rajattu.

Tästä myymälästä löytyi uusi unelmavalaisin tälle lamppufriikille...


... nimittäin tuo ihanan linjakas musta led-lattiavalaisin (joka on saatavana myös valkoisena). Eikö ole mieletön? Googletin vielä vähän lisäinfoa ja kyseessä on ruotsalaisen valmistajan Belidin uutuus Arc. Tuon valaisimen hinta on 305 euroa, joten hieman joutuu nyt vielä pohtimaan ennen kuin haavetta lähtee toteuttamaan. Näytin kuvaa kotona miehelle ja hänkin tykästyi, kuulemma niitä saisi olla juuri tuolla tavalla kaksi vastakkain tilassa. Ehkä yksi musta, toinen valkoinen. Samaa sarjaa saa muuten myös pöytävalaisimena.


Alla vielä Kodinonnen lämmintä keväistä tunnelmaa henkiviä esillepanoja. Tarjolla oli niin isompia huonekaluja kuin koriste-esineitäkin pienen piristyksen tarpeeseen.


Raumalta löytyy myös sympaattinen Ruokapuoti Lumo, jossa piipahdimme tällä kertaa vain tunnelmaa aistimassa. Monipuolisten ruokatuotteiden lisäksi Lumosta sai myös pieniä sisustustuotteita kuten keittiöpyyhkeitä. 


Saisiko olla luomuolut suoraan Fiatin takapaksista?


Rauman kaduilla ei ollut tungosta, rauhallinen tunnelma ja kauniit vanhat puutalot saivat ainakin oman mieleni jotenkin lepäämään. Täällä pystyy hyvin välttämään shoppailustressin. Tosin minä kiinnitin huomiota (ehkä vähän epäolennaisesti) siihen, miten vaikeaa Vanhassa Raumassa olisikaan ollut liikkua lastenrattaiden kanssa, kun luonnollisesti joka myymälään johti jyrkät portaat ja niiden päässä oli raskas ovi. Vaunukansaa ei juuri liikkeellä näkynytkään.


Tässä vielä itse bloggaaja aneemisesti mustissaan. Taitaa olla paikallaan hieman tsempata sen uuden vuoden vaatelupauksen kanssa, kröhöm... Kuvassa näkyvä ostoskassi muuten ei sisällä edes mitään kivaa hemmottelua itselleni vaan vaatteen kellekäs muullekaan kuin pikku-T:lle. Tähän on näköjään tultu. :D Olin itse asiassa pisimmän ajan erossa pojasta tähän asti (reilusti yli vuorokauden), ansaittu ja kiva vapaapäivä, jonka jälkeen oli mukavaa palata taas poikien luo kotiin.


 Onko Rauma teille tuttu kaupunki? 
Jos ei, niin suosittelen visiittiä mitä lämpimimmin.

perjantai 8. helmikuuta 2013

Päivitetty pikkuhuone

Nyt olisi viimein vuorossa se luvattu pikkuhuoneen pikku muutoksen esittely. Suunnittelin muutosta täällä blogissa jo lokakuussa, jolloin ajatuksena oli tuoda tilaan raikkautta ja lastenhuonemaisuutta. 

Lähdin liikkeelle ompelemalla Ikean Hildis-kankaasta huoneeseen uudet verhot ja siirtyminen sivuverhosta kappamalliin oli mielestäni hyvä, pitkulaista huonetta avartava ratkaisu. Palloteemaa jatkettiin kun kattoon kiinnitettiin ennen ruokaryhmän yllä ollut "lankakerävalaisin", joka sopikin uudelle paikalleen kuin nenä päähän. &Traditionin Milk-valaisin istuu myös tähän huoneeseen leikkisän muotonsa ja himmennettävyytensä ansiosta hyvin. Sen vieressä Voicen senkin päällä on tilaa kivoille valokuville - perhekuvia en kuitenkaan halunnut kuvata tänne blogiin. Pinnasänky on Ikean Gulliver, josta saa toisen laidan irti myöhemmin. Minähän haaveilin Brion Sleep-sängystä, mutta suolaisen hintansa takia se jäi nyt hankkimatta.


Olohuoneesta on suora näkymä eteisen kautta pikkuhuoneeseen (toisin kuin meidän toiseen makkariin, joka jää sopivasti piiloon vähän joka suunnasta katsottuna). Siksi halusin, että yleisilme pikkuhuoneen suuntaan säilyisi rauhallisena ja muuhun sisustukseen sopivana. Mietin vielä, että pitäisikö tuonne pinnasängyn päätyseinälle kiinnittää vaikka jokin taulu, näyttääkö liian paljaalta näin?


Halusin huoneeseen pyöreän harmaan nukkamaton ja teinkin hyvän löydön, sillä tämä matto oli puoleen hintaan lähi-Prismassa. Toin sen heti meille turvaan, kävellen rattaiden ja muiden ostosten kanssa tietysti. ;) Olin kyllä ajatellut hieman vaaleampaa sävyä, mutta oikeastaan tämä tumma on tosi kiva. Matto on ihanan pehmoinen esimerkiksi lukuhetkiä ajatellen, siinä on kiva istuskella lapsen kanssa.


Pinnasängyn ja senkin vastakkaiselta seinältä löytyy rakas laivapöytä ja sen kaverina Ikean perus Expedit-hylly, jolle olen ajatellut jatkopestiä lastenhuoneen säilytyskalusteena myös seuraavassa kodissa. Marimekon seinäkalenterin vaihtuvat kuvat tuovat ripauksen väriä seinälle.


Hyllyyn tein tilaa kirjoille ja leluille. Tuo alla näkyvä musta säilytyslaatikko on tällä hetkellä tyhjillään, pojan kaikki lelut mahtuvat olohuoneessa olevaan koriin. Veikkaan kuitenkin, että näin ei tule olemaan kovin pitkään...


Oven ja senkin välissä, hieman katseilta piilossa, on paikka naulakolle, jonka ovat yleensä valloittaneet minun laukkuröykkiöni ja poitsun vaatteet. Tämä kuva ei siis kerro koko arkitotuutta. Palloteema muuten jatkuu sattumalta tuossakin.


Nallukka valvoo huoneen tapahtumia paraatipaikaltaan ikkunanpielestä... T:n yöt tällä uudella järjestelyllä ovat sujuneet pääosin melko hyvin. Hän nukkuu alkuyön selvästi rauhallisemmin kun saa olla omassa huoneessaan. Aina jossain vaiheessa yön aikana jostain syystä iskee kuitenkin joku "haluan äidin tai isän kainaloon" -fiilis, eikä uni omassa sängyssä enää maita ollenkaan. Niinpä T herää aina aamuisin meidän välistä.


Helmikuu on selvästi sisustuspainotteinen täällä blogissani, nimittäin mulla on vino pino toteuttamista odottavia postauksia. Ajattelin kirjoitella lähiaikoina ainakin sisustuksen trendeistä, siitä mistä itse saan tällä hetkellä inspiraatiota ja tietysti niistä verhoista, elikkäs stay tuned! Nyt ensin kuitenkin viikonlopun viettoon, taas reissua pukkaa...

Tässä vielä pari ennen-kuvaa pikkuhuoneesta, ensimmäinen parin vuoden takaa ja toinen viime kesältä:



Mitäs mieltä olette muutoksesta?