lauantai 26. maaliskuuta 2016

Keittiön uusi ilme

Tässä tämä nyt on, meidän keittiön uusi ilme. Kaapistot ja kodinkoneet ovat ennallaan, mutta taso ja välitilalevy on vaihdettu. Syynä tällaiseen pikku remonttiin oli se, että vanha taso ja välitila oli tehty kahdesta palasesta ja niiden saumakohta oli epäsiistin näköinen. Koska sauma sijaitsi keittiön paraatipaikalla, johon aina katse osui ensimmäisenä kotiin tullessa, se alkoi tosissaan häiritä ja ärsyttää.


Onneksi tason ja välitilan vaihtaminen ei ole mahdoton projekti. Meille työn tuli tekemään ammattilainen ja hyvä niin - jälki on todella siistiä. Periaatteessa tämän piti olla kätevästi ohi yhden työpäivän aikana, mutta kuten yleensä, ei homma mennyt ihan ykkösellä maaliin, nimittäin meille oli toimitettu vahingossa tehtaalta väärän värinen välitilalevy. Oikeaa jouduttiin sitten odottelemaan muutama päivä, onneksi ei pitempään.


Välitilalevy on kiiltävä valkoinen ja taso matta beige. Taso on 3 cm paksua laminaattia kuten edellinenkin ja suoralla reunalla. Molemmat ovat Hapi-Keittiöiltä. 

Halusin mattatason ja tuollaisen, jossa on hieman "ropeloista pintakuviointia" ja kun sellaista ei löytynyt valkoisena, päädyin vaaleaan beigeen. Muutenkin valkoisista tasoista sanoisin, että huh, miten kirkkaita ne ovat! Meillä oli muutama mallipala kotisovituksessa ja jotenkin tuntui, etten kyllä halua, että taso loistaa huomattavasti valkoisempana kuin seinä tai kodinkoneet - tai vaihtoehtoisesti taittaa vaaleanpunertavaan. No, tämä on varmasti lähinnä tällaisen pikkuremontoijan ongelma. Jos uusisin koko keittiön kaikkine pintoineen, ei tietysti tarvitsisi niin tarkkaan verrata materiaalien sävyjä nykyisiin.

Tämä uusi keittiö on nyt ollut pari viikkoa tositoimissa ja olemme tyytyväisiä! Mieskin, jonka mielestä saumakohta ei nyt ollut niin paha, on myöntänyt, että ilme on nyt paljon siistimpi. Taso on helppo pitää puhtaana ja näyttää kivalta. Välitilalevy on myös tosi kiva, kiiltävä pinta toistaa valoa mukavasti. Huomaan, että tavallisella rätillä pyyhittynä jää suht helposti "pyyhkimisjäljet" näkyviin kiiltävään pintaan, mutta kun pinnan kuivaa esim. talouspaperilla pyyhkimisen jälkeen, niin niiltä kyllä välttyy.

Nuo tummanruskeat kaapinovet haluaisin ehkä joskus tulevaisuudessa vaihtaa valkoisiksi, mutta tällä setillä mennään nyt toistaiseksi. Mitäs te tykkäätte?

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Pastafanin keittiössä

Hyvää pitkäperjantaita! Me hengaillaan rennosti kotosalla ja mietitään, jaksaisiko sitä tänään keksiä oikein jotain tekemistäkin. Kävin eilen ohjaamassa pari jumppaa illalla, nukuin poikkeuksellisen hyvin ja nyt olo on mukavan raukea. 

Löysin kameran muistikortilta muutaman keittiökuvan, jotka olen unohtanut julkaista. Meillä syödään paljon pastaruokia ja jos haluan tehdä vaikka vieraille jotain, joka varmasti onnistuu, valitsen yleensä pastan. Pastaruuilla on vähän epäterveellinen maine, mutta niihin saa kyllä upotettua vaikka kuinka paljon terveellisiä kasviksiakin. Väittäisin, että juuri pastakastikkeiden joukossa saan lapsen syömään tosi monipuolisesti yrttejä ja vihanneksia, jotka ehkä muuten eivät niin hyvin maistuisi.


Sain ystävältä tuliaiseksi nuo Nicolas Vahén pastaruokiin sopivan parmesan-suolan ja basilikalla maustetun oliiviöljyn. Aivan ihania tuotteita! Näitähän näkyy paljon blogeissa, kauniit pullot on ilo pitää esillä. Suola- ja pippurimyllyt olemme saaneet tosi kauan sitten lahjaksi ja ne toimivat yhä. Jotenkin kuitenkin tekisi mieli uudistaa ne. Mulla on kyllä suuri kynnys ostaa jotain uutta käyttöesinettä, jos vanhat vielä ovat ehjät ja toimivat, mutta nämä ovat kyllä niin keittiön paraatipaikalla koko ajan, että kaipa vaihtelunhalun ymmärtää...
 

Annon purnukoissa säilyvät mausteet ja pähkinät, joita käytän paljon pastaruuissa. Päärynät eivät nyt sinänsä liity aiheeseen, mutta tuo harmaa House Doctorin kulho on vaan jotenkin niin kaunis, että pakkohan se oli saada kuviin mukaan.


Veitsitukki on Ikeasta ja ihan toimiva, mutta senkin tilalle voisin huolia jonkun hieman tyylikkäämmän version. Näiden kuvien ottamisen jälkeen keittiössämme on muuten tapahtunut hieman muutoksia, vaihdoimme nimittäin tason ja välitilalevyn. Vanhan tason sävyssä ei todellakaan ollut mitään vikaa, mutta näkyvä saumakohta keskellä tasoa häiritsi sen verran paljon, että halusin tämän muutoksen tehdä. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.


Kokosin vielä loppuun muutamia haavejuttuja. Meiltä puuttuvat edelleenkin hyvät kattovalaisimet keittiöstä. Jostain ihmeen syystä eteisessä ja kodinhoitohuoneessa on kyllä upotetut kattospotit, mutta keittiöön niitä ei ole laitettu. Nyt tilasin tuollaiset Philips Ecomoods -sarjan spottivalot, toivottavasti ne ovat livenä yhtä kivat kuin kuvissa. 

Suola- ja pippurimyllyosastolla ihastuttavat viisikulmaiset, modernit ja sirot Hayn myllyt, mutta myös paljon blogeissa näkyvyyttä saaneet Menu Bottle -myllyt miellyttävät. Niissä on käytännöllisyyttä mietitty tosi hyvin, sillä pippuri ja suola tulevat myllyn yläosasta eivätkä mausteet näin ollen varise pöydälle. Kumpi olisi sun mielestä meille parempi valinta, Hay vai Menu?


sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Palmusunnuntain mietteitä jaksamisesta

Tiedättekö sen tunteen kun on ihan rättiväsynyt ja toivoo oikeastaan vain olevansa jokin elektroniikkalaite, jonka voisi törkätä kiinni laturiin. Akku täyteen ja taas mennään. Harmi vain, ettei tuollaista laturia ole keksitty meille äiti-ihmisille... 

Ruuhkavuosista puhutaan paljon, kliseisenkin paljon, mutta tässä sitä ollaan. Työni on aika hektistä ja vaativaa ja pidän siitä tosi paljon, mutta sen lisäksi pitää jaksaa pyörittää perheen arkea. Vaikka meillä onkin vain yksi lapsi, niin tuntuu, että tekemistä riittää kyllä ihan jokaiselle vuorokauden hetkelle. Meidän molempien vanhemmat ja sisarukset asuvat melko kaukana ja arkea pyöritetäänkin käytännössä ihan kahdestaan. Läpsystä vaihto - toinen klisee, joka on tullut tutuksi.

Olen niitä ihmisiä, jotka yleensä nauttivat arjesta, eivätkä erityisemmin odottele viikonloppuja tai lomia. Mutta tämä viikonloppu tuli kyllä todella tarpeeseen ja tulevaa Madeiran lomaakin odotan nyt todella paljon. Lisäksi untakin on iltaisin saanut odotella viime aikoina aika usein - sekin on sellainen stressimerkki, joka tällaisen iltaunisen unikeon on syytä ottaa vakavasti.

Olen tosi tarkka siitä, että pidän aina lupaukseni ja jos jotain on sovittu, niin se pitää. Mutta nyt tänä viikonloppuna olin niin väsynyt, että päätin perua tälle palmusunnuntaille sovitun reissun Keski-Suomeen ystäväperheen luo. Tunsin, etteivät voimat vain nyt riitä. Pahaltahan se tuntui, perua jotain jo sovittua, mutta onneksi uusi ajankohta saatiin sovittua ja luulenpa, että siellä toisessakin päässä ymmärrettiin tilanne oikein hyvin.


Reissun sijaan vietimme palmusunnuntaita rennosti kotosalla. Jos tälle äidille ei olekaan varsinaista laturia keksitty, niin tämän päivän aktiviteetit olivat kyllä niin lähellä sitä kuin mahdollista. Nukuin pitkään aamulla, ulkoilin auringonpaisteessa pojan kanssa, ihailimme virpojia ja heidän hienoja vitsojaan, kävin juoksulenkillä ja siivoilimme ja illansuussa vielä jumiutuneet hartiani saivat nauttia hierojan käsittelystä.


Taidanpa kohta kömpiä vällyjen väliin ja nukkumaan... Nyt tuntuu, että akut ovat sen verran latautuneet, että unikin tulee varsin nopeasti. Kotiviikonloppu oli ehdottomasti oikea ratkaisu tähän kohtaan.

Jaksamista ja aurinkoa uuteen viikkoon teille jokaiselle!

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Onnea on...

Kahden tunnin päikkärit.
Lapsen hiusten nuuhkiminen.
Kirjan lukeminen.
Tuoreet kukat.
Auringonpaiste.


Ja se, että vielä on pakkasta, enkä siis mitenkään voi aloittaa ikkunanpesua. :D

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Marimekko-pyyhkeiden voittaja

... on nimimerkki HennaH, joka kommentoi löytäneensä blogiini Instagramin kautta. Onnea paljon voitosta HennaH ja kiva, että olet liittynyt seuraajien joukkoon! Laitathan minulle sähköpostia osoitteeseen zubiscorner@hotmail.com, niin saan ihanat pyyhkeet matkaan oikeaan osoitteeseen.

Ja muistutuksena vielä muillekin, että minua voi seurata instassa nimellä @suvizubi.


Kiitos tuhannesti kaikille teille synttäriarvontaan osallistuneille! Oli todella mukava lukea positiivisia kommenttejanne ja postaustoiveita oli myös joukossa suuri määrä. <3

Ihanaa keväistä päivää!

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Blogikirppis Tampereella!


Tämä upea tapahtuma tulee taas, enkä voi käsittää, että MINÄ saan olla mukana! *kiitollinen*

Todella hienoa päästä tutustumaan muihin bloggaajiin sekä toivottavasti myös tapaamaan monia lukijoita. Ensisijaisesti tietysti toivon, että tavarat, joita en enää tarvitse, löytävät uuden, hyvän kodin. Lähtökohtaisesti yritän tulla pienemmän tavarakasan kanssa takaisin, mutta mitenkähän käy, sen verran hyvällä maulla varustettua porukkaa on myymässä... 

Minulta on tulossa myyntiin enimmäkseen sisustustavaraa, mutta jonkin verran myös vaatteita koossa 32-34 ja kenkiä koossa 36. Jos siis kiinnostuit, niin kannattaa merkitä kalenteriin. Ensimmäiset 150 vierasta saavat mukaansa ihanan goodie bagin, jossa on yllätyksiä yhteistyökumppaneilta.

Tapahtuman lisätiedot löytyvät kätevästi Facebookista.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Siivousvinkki

Kevätsiivoukset alkavat olla jo mielessä. Minulla on jo ihan pinttynytkin tapa käydä kauden vaihtuessa vaatekaappi läpi. Siirrän toiseen kaappiin kausivaatteita, joita ei tule käytettyä aktiivisesti ja sitten taas syksyllä tuon ne takaisin. Tietysti vielä ei ole ihan oikea aika siirtää kaikkia neuleita pois, joten teen tätä hommaa asteittain. Tuntuu kuin aina saisi ihan uuden vaatevaraston! Tiedän kyllä, että olen vähän hullu, mutta tykkään vaatekaapin järjestelystä ihan yli kaiken. Samalla aina mietin, mitä uusia hankintoja pitäisi tehdä.

Yksi kevään merkki on tietysti ikkunoiden pesu. Siitä en erityisemmin nauti ja itse asiassa viime keväänä homman hoitikin mieheni (kiitos <3), joskus olen jopa ostanut kyseisen palvelun ammattilaiselta (kun olin viimeisilläni raskaana). Täytyypä katsoa, mikä on työnjako tänä vuonna kunhan niin pitkälle päästään. Meillähän ei, sisustuksen kannalta harmi kyllä, ole mitään superisoja ja korkeita ikkunoita, joten pesun pitäisi sujua melko helposti. Sekin helpottaa, ettei ole pattereita ollenkaan. Onnistuin aina ruiskimaan pesuvettä sinne pattereiden väliin.


Siivouspäivinä kuljen aina ympäriinsä suihkepullon kanssa. Tämä Methodin aine on ihan huippua. Pullo on mukava käteen ja suihke tasainen. Tuoksu on aivan ihana ja plussaa myös siitä, että tämä on täysin myrkytön ja ekologinen pesuaine. En tykkää käyttää kovia myrkkyjä kotona. Ne pinttyneet liat vaikkapa kylppärissä, jotka eivät tällä lähde, lähtevät kyllä sitten Universal Stonella, joka myöskin on 100 % biohajoava luonnontuote. Suosittelen sitäkin!

Olen aika innokas peilipintojen kiillottaja (terkut kotikotiin, you so know what I mean) ja hajuherkkä mieheni valittaa, miten pahalta peilinpesusuihkeet haisevat. Se on kyllä totta. Huomasin kuitenkin, että tämä Method käy myös lasipinnoille ja testasin kylppärissä, jossa meillä peilejä sekä lasiseinää riittää. Ja kyllä, ihan täydellinen! Tuli puhdasta, raidatonta, raikasta ja hyväntuoksuista. 

Eli taidanpa tietää, millä aineella meillä pestään ikkunatkin tänä vuonna.

Nyt haluaisin kuulla teidän vinkkejä kevätsiivoukseen! 
Onko muita friikahtaneita vaatekaapin siivoajia linjoilla?

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Leikin lomassa

Moikka, mitäs teidän maanantaiaamuun kuuluu? Torkutin taas liian monta kertaa, oli aika vaikeaa päästä ylös lämpimän untuvapeiton alta. Nyt menee jo toinen kuppi kahvia, kyllä tämä tästä. 

Me vietettiin suurin osa viikonlopusta kotosalla kahdestaan pikku-T:n kanssa. On aika hauska huomata, miten lapsesta korostuu hieman eri piirteet kun olemme kahdestaan. Me taidetaan olla luonteeltamme tosi samanlaisia. Ulkoisesti T:ssä on paljon isänsä piirteitä, mutta sisäisesti... noh, niissä äiti vie kirkkaasti voiton. Olemme temperamentiltamme hyvin samanlaisia. Nopeatempoisia, päättäväisiä, innostuvaisia, tunteellisia, mutta myös jääräpäitä ja omiin juttuihimme uppoutujia. Samanlaisuus aiheuttaa tietysti sen, että ymmärrämme toisiamme todella hyvin, siihen ei tarvita aina edes sanoja. Mutta toisaalta otamme myös välillä aika rajusti yhteen.


Leikin lomassa lapsi tietysti käsittelee kaikkea mielen päällä olevaa. Hän ei välttämättä sano suoraan, että mummilaan meno jännittää tai iskä on tosi rakas, mutta leikin lomassa hahmojen (eli autojen) kautta tunteet on helppo käsitellä. Päivittäin leikimme autoilla perhettä ja kaikenlaisia arkisia tilanteita. Niissä usein paljastuu syy esimerkiksi siihen, että aamulla on ollut vaikeaa lähteä päiväkotiin. Yllä olevassa kuvassa olimme pöydän alle muodostuneessa museossa, jossa ihmeteltävänä oli muun muassa satavuotias Transformers-naamio, todella vanha nalle ja neljä vuotta vanha tyyny. :D


Pikku-T voisi leikkiä, leikkiä ja leikkiä. Joskus meinaa mennä itsellä hermot kun etenkään viikonloppuisin ei tunnuta pääsevän ovesta ulos ollenkaan. Sisäleikit vain jatkuvat ja jatkuvat, saaden varsin uskomattomia käänteitä. T rakastaa viettää koko päivän yökkäreissä ja joskus niin sitten tehdäänkin. 

Ei kuitenkaan tällä kertaa, sillä meillä oli myöskin ihan oikeaa ohjelmaa. Launtaina käytiin muun muassa kahvilla (eli kaakaolla) ja leffassa, oli kyllä todella mukavaa. Mutta mikä siinä onkin, että niiden leikkien keskeyttäminen ja lähteminen on nii-iin hankalaa? Tuntuu, että ihan aina saa taistella lähtötilanteiden kanssa, vaikka sitten itse tekeminen onkin kaikkien mielestä tosi kivaa. Tämä taitaa olla lasten kanssa kuitenkin suht yleistä?


Kohta neljävuotiaan maailma on täynnä mahdollisuuksia. Suosikkileluja jo pitkään ovat olleet nuo puupalikat. Niistä rakentuu milloin mitäkin: paloasemia, autotalleja, koteja, päiväkoteja. Yleensä lopputuloksena tuleva häkkyrä on aina melkein samannäköinen, mutta lapsen maailmassa se on aina upea ja erilainen - hän innostuu kuin ei olisi koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Ja parhaita leluja ovat tietenkin kaikki ne tavarat, jotka eivät alun perin ole leluja ollenkaan. Korkinavaajasta voi esimerkiksi saada uskomattoman pätevät pimeänäkölasit, joita tarvitaan tietysti kaikenlaisissa tärkeissä pelastustehtävissä.


Leikkiminen ei varmaan kovinkaan monelle aikuiselle ole ihan helppoa. Ei minullekaan. Viiden minuutin sisällä lapsen uskomattomasta mielikuvitusmaailmasta tekee jo monta kertaa mieli murtautua ulos. Tulee mieleen somen tsekkaamista, pyykkien laittamista, pölyä näkyy siellä täällä, mitäs sitä seuraavaksi syötäisiin... aika säälittävää oikeastaan. Tätä puolta haluan itsessäni ehdottomasti kehittää ja se vaatii tietoista harjoittelua. 



Eihän äidin tai isän tarvitsekaan kaiken aikaa jaksaa leikkiä, mutta välillä kyllä, onhan leikki niin mahtava tapa juurikin saada selville, mitä lapsen mielessä liikkuu. Tutustua paremmin. Ja kyllä, pikku-T:n mielestä maailman kivointa, mahtavinta mitä hän ikinä osaa toivoa tai keksiä on se, että iskä ja äiti leikkivät hänen kanssaan. Tiedän, että tulen vielä kaipaamaan tätä aikaa.


Mediasta putkahtelee tämän tästä ohjeita vanhemmuuteen ja itse ainakin olen väsähtänyt kaikenlaisten neuvojen tulvaan. Mutta nyt ystäväni jakoi somessa Hesarin artikkelin, joka kolahti. Johdonmukaiseen muotoon puettuna niitä asioita, joita itse pidän vanhemmuudessa tärkeänä. Ei mitään helppoja juttuja,  ja itselleni vaikeinta varmastikin on tuo ei-toivotun käytöksen huomiotta jättäminen. Vinkkejä otetaan vastaan, miten kitinää kestäisi paremmin! Jos ei satu olemaan itse se kaikkein kärsivällisin tyyppi...

Mutta nyt huomaan taas jämähtäneeni tähän omaan juttuun, bloggaaminen vie liian usein mennessään. Äkkiä vaatteet päälle ja herättelemään poikia. Kivaa viikkoa!

torstai 3. maaliskuuta 2016

Fiiliksissä


Olen ihan fiiliksissä kaikista ihanista kommenteista, joita olette jättäneet synttäripostaukseen. Olette ihania! Ihan käsittämätöntä, mutta en ole saanut neljän vuoden aikana juuri mitään negatiivisia kommentteja. Tai siis en ehkä yhtään. Pari kevyesti kritisoivaa ja ihmettelevää kommenttia on joskus tullut, mutta sehän on täysin ymmärrettävää ja normaalia kaikin puolin. Täytyy siis todeta, että blogillani on harvinaisen fiksut ja ihanat lukijat! Kiitos te. <3 

Jos juuri sinä et vielä käynyt osallistumassa blogini neljävee-synttäriarvontaan, niin käypä tekemässä se täällä. Osallistuminen ei vaadi mitään muuta kuin kommentin jättämisen ja kommentissakin saat kirjoittaa ihan mitä haluat - toki aina otan ilolla palautetta ja postaustoiveita vastaan, mutta yhtä hyvin voit kirjoittaa vain "heippa" ja se ilahduttaa mua yhtä paljon.

Olen fiiliksissä myöskin keväästä. Siis nythän on todellakin kevät, maaliskuu on keväkuukausi, ei mitenkään päin enää talvea. Sovitaanko näin? Muistin, että maaliskuu olisi jotenkin ankea kuukausi, mutta siis häh? Ei todellakaan ole. Aurinkoa, pikkupakkasta, valoisia iltapäiviä ja aamuja, energiaa ja kesän menojen suunnittelua. Voiko olla parempaa? Tässä on jotain tosi outoa, koska olin fiiliksissä myöskin lokakuusta ja muistin senkin olevan ankea. Nyt buukkasin alustavasti syysloman ensi lokakuulle, jotenkin näen nyt jo sen syksyisen raikkaiden aamujen ihanuuden ja kuulen värikkäiden lehtien kahinan jalkojen alla...

Olen fiiliksissä meidän olkkarista. Verhot ja valkoinen matto tekivät juuri sen, mitä tilaan kaipasin. Olohuoneen ongelmakohtakin (eli pianon viereinen tila/nurkka) on nyt jotenkin suht kiva... vaikka ongelmallinen paikkahan tuo on edelleen.

Olen fiiliksissä tavaran karsimisesta. Täällä Tampereella järjestetään sunnuntaina 3.4. bloggaajien kirppistapahtuma, jonne minut on suureksi ilokseni huolittu mukaan myyjäksi. Olen kerännyt jo aika ison kasan hyväkuntoista sisustustavaraa ja vaatteita, joiden toivoisin löytävän uuden, rakastavan kodin. Tulen vielä kertomaan tapahtumasta enemmänkin täällä blogin puolella, mutta jos jo kiinnostuit, niin Facebookista löytyy vähän lisäinfoa, täältä.

Olen fiiliksissä tulevasta viikonlopusta. Tiedossa on leffailta naapurin pojan ja hänen äitinsä kanssa. Meillä on käynyt ihan älytön tuuri naapureiden kanssa, mahtavia ja samassa elämäntilanteessa olevia tyyppejä vaikka kuinka paljon!

Fiilistelen myöskin sitä, miten hyvin kroppani minua palvelee. Tietysti olen pitänyt kunnostani ehkä keskivertoa enemmän huolta, mutta kuitenkin. Onhan se mahtavaa, että jaksan juosta, nostaa rautaa, taipua joogassa ja nukun hyvin... siitäkin huolimatta, etten kuitenkaan kohtele itseäni aina niin hyvin kuin pitäisi, esimerkiksi ruokavalion suhteen. (Sokerilakko ei ole mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta ei siitä nyt enempää tässä postauksessa.)

Kaikkein eniten olen fiiliksissä siitä, että kun toiveitaan ja tavoitteitaan uskaltaa sanoa ääneen, ne toteutuvat. Eivät heti, eivät kivuttomasti, mutta ennen pitkää ja omalla tavallaan. Näen sen lähipiirissäni monella tavalla ja se on tosi palkitsevaa. Joskus jälkikäteen tajuaa, miten joku pieni asia on sysännyt ison unelman liikkeelle ja pienten polkujen kautta se toteutuu. Uskalletaan unelmoida!

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Blogisynttärit ja arvonta

Tasan neljä vuotta sitten kirjoitin ensimmäisen postauksen tähän ikiomaan blogiini. Olin lukenut blogeja ja inspiroitunut niistä jo vuosia ja tuntui, että aika oli kypsä omalle. Haaveissa oli, että joku ehkä joskus voisi inspiroitua myös minun jutuistani - ajatus oli niin kutkuttava, että pakkohan sitä oli kokeilla!

Olin jäämässä äitiyslomalle ja ajattelin, että bloggaaminen voisi olla kiva äitiyslomaharrastus, samalla myös tapa pitää yhteyttä kaukana asuviin perheenjäseniin ja kavereihin. No, kuten ihanat ja antoisat harrastukset muutenkin, niin bloggaaminen ei jäänyt, vaikka elämäntilanne muuttui - tässä sitä ollaan, neljän vuoden jälkeen, yhä samassa nurkkauksessa hengailemassa, vaikka äitiyslomasta on jo ikuisuus.


Nykyään blogini on tosi sisustuspainotteinen, mutta aluksi kirjoittelin enemmän myös vauva-arjesta ja pukeutumisesta. Toki lapsiperheen arki on läsnä blogissani edelleen ja pukeutumisesta haluaisin kirjoitella ehkä enemmän, jostain syystä asukuvien ottamisen (ja varsinkin julkaisemisen) kynnys on valtava. Mutta kyllä sisustus on selkeästi se omin aihe, se joka inspiroi minua eniten, josta on helpoin kirjoittaa.

"Oikeassa elämässä" en oikeasti kovinkaan paljon sohvatyynyjä vaihtele. Aika kuluu pitkälti töiden, perheen ja liikuntaharrastusten parissa, mutta ehkä se juuri on sisustusbloggaamisen suola. Saan paeta tänne pikku blogiini, ottaa hetken irti arjesta, nauttia kauniista hetkistä ympärilläni ja rakentaa kotia pala palalta kivemmaksi.


Lukijamäärä on kasvanut pikku hiljaa tasaisesti vuosien varrella, mikä on tietysti tosi kivaa, vaikka mitään kaupallisia tavoitteita minulla ei blogin suhteen olekaan. Erityisen ihanaa on aina saada kommentteja! Nykyään aika moni työkaverikin on tunnustanut seuraavansa blogiani, ja tietysti moni tuttu muutenkin. Terkut teille. :)

Synttärifiiliksissä halusin järjestää teille ihanille lukijoilleni arvonnan. Tämä on ihan sponsored by me, ei mitenkään yhteistyössä kenenkään kanssa tehty. Arvonnan palkintona on jotain varsin mun näköistä, nimittäin valkoharmaa-raidallinen Marimekon pyyhesetti, johon kuuluu pieni vieraspyyhe ja käsipyyhe. Meillä on näitä samoja pyyhkeitä hyvin ahkerassa käytössä ja ovat ihan lemppareita.

Arvontaan osallistut jättämällä kommentin tähän postaukseen sunnuntaihin 13.3. mennessä. Olisi mahtavaa kuulla palautetta blogista tai vaikkapa postaustoiveita. Arvon voittajan sitten 14.3. Onnea arvontaan kaikille tasapuolisesti!