maanantai 11. helmikuuta 2013

Kunhan seisoskelen


Pikkumies T osaa hyvinkin etevästi nousta tukea vasten seisomaan. Nyt, kuten kuvasta näkyy, myös TV-tasoa vasten, ja laittaa telkkarin päälle. Pojun touhuja on kyllä niin hupaisaa seurata, taidot kehittyvät ihan huimaa vauhtia. Yksi hauska juttu on, miten hän ei juurikaan konttaa normaalisti vaan ryömii paikasta toiseen. Mutta jos kaveri on jostain syystä ilman paitaa liikkeellä, niin yllättäen konttaus onnistuukin ihan täydellisesti - ilmeisesti paljas masu lattiaa vasten tuntuu vähän tylsältä, joten kontaten on kivempi edetä.

Meillä ei ole nyt olkkarissa verhoja ollenkaan. Ostin ne suunnittelemani Housen verhot Prismasta (kävi tuuri, ne olivat vielä puoleen hintaan), mutta mustapohjainen kangas osoittautui liian rajuksi. Nyt meillä on sitten uudet verhot makuuhuoneessa, sinne graafinen mustavalkoinen ilme sopii kivasti - yritän ottaa kuvia pian. Me punottiin äitini kanssa juonia tuohon verhopulmaan, kokeillaan lapsuudenkodissani ollutta Artekin vanhaa Siena-kankaasta tehtyä verhoa siihen, toivottavasti sopii.


Ei tuo verhotonkaan huone nyt niin kovin pahalta näytä, mutta vähän kylmältä ja keskeneräiseltä kuitenkin. Vai mitä sanotte?

9 kommenttia:

  1. Awww mikä ihana suloinen pieni vaippapöksy!! :)
    xx J

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiitos, hän on kyllä äärisöpö äidinkin mielestä. :)

      Poista
  2. Kieltämättä verhot aina tuovat viimeistellyn vaikutelman. Toisaalta ilman verhoja huone näyttää avaralta ja valoisalta. Ehkäpä tässäkin vaihtelu virkistää...?

    Pikku-T on kyllä itse suloisuus - näyttää niin tomeralta seisoskelijalta!

    Ihastelen näissä kuvissa aina teidän pianoa, se on kyllä kaunis elementti myös sisustuksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinhän se on, että vaihtelu virkistää. Verhottomuuteen silmä tottuu tosi nopeasti ja kyllä munkin mielestä se tuo tavallaan lisää raikkautta. Tuo tv-tasoa vasten nouseminen on nyt T:n mielestä ihan kovin juttu tällä hetkellä, koko ajan saa olla hakemassa pois sieltä. ;) Piano on kyllä kaunis, se on melkein 25 vuotta vanha ja aina yhtä ajankohtaisen/uudenveroisen näköinen.

      Poista
    2. Tästä tuli mieleen, että meillä tyttö harjoitteli juuri ensimmäisiä askeliaan tuollaista vastaavaa matalaa tv-tasoa vasten. Nykyisin matalia tasoja ei taidakaan juuri löytyä alakerrasta, samoin kaikki (koriste)esineet ovat kuin vahingossa nousseet pikkukätösten ulottumattomiin. No saa niitä tavaroita silti aina etsiä joka paikasta, viimeksi tänään tyttö oli piilottanut kameran johdon lakanoidensa väliin :)

      Poista
    3. Hieman korkeampi tv-taso olisi kieltämättä tosi käytännöllinen just nyt... :D

      Poista
  3. Voi pientä T:tä, alkaa olla tuttu näky meilläkin. Eilen oltiin kylässä, jossa oli matalampi sohvapöytä kuin meillä niin pikku-neiti nousi useamman kerran seisomaan sitä vasten. Kotona ei vielä niin hanakasti nouse muuta kuin polviseisontaan. :)

    Hyvältä näyttää ilman verhojakin - teillä on muuten ihanan isot ikkunat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulpu! Ja tsemppiä sinne pikkuneidin seisomisharjoituksiin. Tämä on kyllä vähän rasittavaa kun joutuu koko ajan hakemaan poikaa pois kielletyistä paikoista ja sitten kuuluu vaan läps läps kun sinne telkkarin luo mennään uudelleen kovaa vauhtia. :D

      Poista
    2. Tsempit sinnekin! Tiedän tunteen, vauhti vaan kiihtyy, kun on kielletty paikka näköpiirissä. :)

      Poista

Ilahdun kommentistasi!