maanantai 31. maaliskuuta 2014

Prinsessan vieraana

Meillä oli ilo ja kunnia vierailla rakkaiden ystäviemme pientä tyttövauvaa katsomassa viikonloppuna. Olin ostanut jo kauan sitten tämän Marimekon bodysetin lahjaksi tulokkaalle.


Oli ihanaa tutustua pieneen prinsessaan. Hän on kaksi kuukautta vanha, vaikka hänen ei pitänyt elää montaakaan päivää. Vakavasti sairas pikkuinen oli aivan ihanan reipas ja valloittava vauva. En tiedä näemmekö vielä uudelleen, mutta ei sitä koskaan tiedä - jokainen päivä on ihme.


Uusi bodysetti pääsi heti käyttöön ja puki tummaa kaunotarta täydellisesti. Itsestäni sen verran, että värjäsin hiukseni vähän aikaa sitten hieman tummemmiksi, enkä ole ihan vielä tottunut uuteen lookiin (vaikka se itse asiassa onkin hyvin luonnollinen, tosi lähellä omaa väriäni). Outoa nähdä itsensä kuvissa...


Pikku-T osallistui innokkaasti vauvan hoitoon. Hän kävi silittämässä, antoi ylpeänä pullosta maitoa ja raportoi vauvan tarpeista ahkerasti. "Äiti, äiti, vauva ikkee, vauva hätä. Tutti pupu hakea!" 


Pikku prinsessan isoveli on kuin T:n veli, heillä juttu luistaa ja sävel on todellakin yhteinen. Toista vastaavaa leikkikaveria en ole T:llä kyllä nähnyt, vaikka hän todella sosiaalinen lapsi onkin.


Tässä ystävässä vain on jotain aivan erilaista, pojat ovat niin samalla aaltopituudella.


Onni on rakkaat ystävät ja jaetut, ainutlaatuiset kokemukset. Kaikki niistä eivät ole todellakaan iloisia ja helppoja, eivät edes läheskään hyväksyttäviä, mutta yhdessä selvitään.

12 kommenttia:

  1. Voi miten ihanan kaunis kirjoitus elämästä, iloineen ja raastavine suruineen.

    VastaaPoista
  2. Kyyneleet valuvat lukiessa. Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä tunnemylläkkää, minkä tekstin lukeminen saa aikaan. Prinsessan perheelle paljon lämpöisiä ajatuksia <3

    -ilona-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ilona kauniista sanoistasi, mukavaa kun jätit kommentin.

      Poista
  3. Koskettava kirjoitus. Välillä sitä valittaa niin olemattomasta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Niinhän sitä valittaa... Kaikki on niin suhteellista.

      Poista
  4. Nyt tuli kyllä krokotiilin kyyneleet..kauniisti olet kirjoittanut :) toivon ystävällesi ja heidän perheelleen rohkeutta, voimaa, uskoa ja toivoa vaikeinakin hetkinä ♥ tässä kohtaa eivät kyllä sanat riitä :/

    - P -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuestasi P. Aina ei tosiaan oikein löydä sanoja...

      Poista

Ilahdun kommentistasi!