perjantai 21. syyskuuta 2012

Välimatka muuttuu

Juuri saamamme tiedon mukaan Porin ja Tampereen välinen matka on lyhentynyt viimeisen neljän kuukauden aikana merkittävästi. Minun ja mieheni vanhempia ei nimittäin aiemmin kovin usein saanut ajelemaan tuota matkaa, enemmän me taisimme käydä siellä päin. Nykyään molemmat isovanhemmat ajavat tuon tuosta käväisemään ja ne ovatkin aina mukavia päiviä. Pikkuinen saa ison annoksen huomiota ja ihmettelyä, me isommatkin usein kivoja tuliaisia. 

Viimeisen viikon sisällä molemmat mummut ja papat ovat käväisseet meillä. Äidiltäni sain mielettömän kauniin pannunalusen, joka on saanut paistatella paraatipaikalla keittiössämme siitä lähtien, raaskiikohan tuota minkään kattilan alla käyttäkään. Kyseessä on Jani Matikaisen suunnittelema, Alvar Aalto 100 vuotta -lahjaesinekilpailussakin palkittu koivuviilusta valmistettu kaunotar - miten muuten koivu onkin yhtäkkiä niin kovin ajankohtaisen tuntuinen materiaali? Anoppilasta saimme puolestaan valtavan purnukallisen puolukkasurvosta, pappa on taas viihtynyt tuntikausia metsässä. Eikä tuossa todellakaan vielä kaikki, pakkasessa on litrakaupalla lisää puolikoita sekä mustikkaa. Pitääkin haalia hyviä puolukkareseptejä, jotta saadaan varmasti nuo kaikki terveyspommit hyödynnettyä. Anopin vinkistä kokeilin näin alkuun yhdistelmää viili + puolukkasurvos + sokeria maun mukaan (eli reilusti) ja jäin heti koukkuun, mahtavan hyvää.



Ihania tuliaisia, ja niin antajiensa näköisiä.

4 kommenttia:

  1. Jaathan hyväksihavaittuja puolukkareseptejä täälläkin! Terveisin, me myös saimme mummilasta puolukkatuliaisia ;)

    VastaaPoista
  2. Ruispuolukkapuuro on aikas namia, niin ja vispipuuro tietty myös. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, nuo on kyllä sellaisia varmoja herkkuja!

      Poista

Ilahdun kommentistasi!