lauantai 29. syyskuuta 2012

Lauantaiterveiset

Syyskuun viimeistä viikonloppua viedään ja me ollaan ihan vain kotosalla. Viime viikonloppu kului reissussa ja ensi viikolla lähdetään taas tien päälle, joten tähän väliin tuntuu kivalta saada rentoilla kotona.


Minun viikonloppuni on kulunut tähän asti oikein kivasti. Aloitin sen eilen kampaajan tuolissa, mikä oli erittäin tervetullut juttu - jotain järkeä ja tyyliä tähän harventuneeseen pehkoon (jep, hiuksia lähtee iiihan sairaasti tältä mammalta). Tänään aamulla sain nukkua pari tuntia normaalia pitempään kun mies heräsi touhuilemaan vauvan kanssa.

 

Olen harjoitellut vähän järkkärillä kuvaamista, poju on katsellut pari jaksoa Myyrää, käytiin ulkoilemassa ja uusi valaisin on kiinnitetty kattoon (ihan hyvältä näyttää, siitä lisää myöhemmin). Kotiin tekee mieli saada pehmeää ja lämmintä ilmettä, aloitin valkoisella pörrötyynynpäällisellä.


Sain eilen Sofi Oksasen Kyyhkyset luettua, joten tänään piipahdin kirjastossa hakemassa vähän lisää luettavaa. Pikkuisen kanssa luettiin jo pariin kertaan Krokokirja ja Isäfantti läpi, vastaanotto oli varsin innostunut. Itselleni otin Vuoden mutsin, vähän erilaista luettavaa kuin Oksanen, hihittelin sitä jo itsekseni ja oli ihan pakko lukea miehelle pätkiä ääneen.


Mukavaa viikonloppua teillekin!

4 kommenttia:

  1. Ihanan rauhalliset tunnelmat täällä :)! Muutenkin kiva blogi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kun kävit ja jätit kommenttia. :)

      Poista
  2. Kivalta kuulostaa rennon viikonlopun suunnitelmat! Minäkin sisustin syystyynyillä; poltettua oranssia ja harmaata pellavasekoitetta Pentikiltä, oranssi kaitaliina pöydälle ja korkeaan aaltovaasiin oranssinruskean sävyinen silkkipioni pisteeksi iin päälle. Johan tuli syys olohuoneeseen!
    Piditkö Oksasen kirjasta? Suositteletko?
    Luen itse Pancolin Kilpikonnan hidasta valssia ja tykkään kovasti.
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai sä olet lisännyt oranssia? Mulle taas tuli kauhea hinku vaihtaa oranssit yksityiskohdat valkoiseen (tosin väriä tulee kyllä väkisinkin kaikista pojan leluista, joita on olkkarin lattialla aina). ;)

      Pidin kyllä Oksasesta, tosi taitavaa tekstiä jälleen ja monitahoista kerrontaa. Pitäisi varmaan lukea toisen kerran, niin pääsisi syvemmälle tarinaan, ei mikään helpoin ollut kuten arvasinkin. Mutta ei tämä samalla tavalla koskettanut mua kuin aiemmat Oksasen kirjat.

      Poista

Ilahdun kommentistasi!