keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Kaikella on tarkoitus? (50-luvun arkkitehtuuria, mummilan tuoksua ja koira-allergiaa)

Lapsena minulla oli ihana mummila Porin Tiilimäellä. Kolmikerroksinen 50-luvun rivitalokoti, joka oli täynnä mielenkiintoisia paikkoja, komeroita, sokkeloita ja mummin loputtomia aarteita. Vinot katot, erikoisissa paikoissa olevat ikkunat, pitsiverhot, plyyshisohvat. Kellarissa ukin suksienhuoltopiste, puutarhassa rautaportit ja upeat kukkaistutukset. 

Kun olin 13-vuotias, minulle hyvin rakas ja läheinen ukki kuoli. Mummi muutti pienempään kerrostalokotiin Silloin vanhempani miettivät, voisivatko he ostaa tämän kodin meille, mutta se olisi ollut liian ahdas koko perheellemme.

Teininä kuitenkin haaveilin asumisesta juuri tuolla. Menevän nuoren naisen vaakakupissa painoi tietysti se, että Tiilimäeltä olisi ollut lyhyt matka harrastuksiin ja keskustan menoihin, mutta olin myös hyvin kiintynyt itse taloon, sen tuoksuihin, muotoihin ja ympäristöön. 


Monta vuotta myöhemmin tämä asunto, tai siis MEIDÄN MUMMILA, tuli myyntiin. Olin jo muuttanut pois kotoa, mutta Porissa käymässä. Äiti kysyi ohimennen, lähtisinkö katsomaan. No tietenkin!

Kun astuimme sisään, se mummilan tuoksu tuli ensimmäisenä vastaan. Itku tuli vasta yläkerrassa. Kiersin jokaisessa huoneessa, enkä melkein malttanut lähteä ollenkaan pois. Näin kodin arkkitehtuurin ja sisustuksen yksityiskohdat eri tavalla kuin lapsena, mutta se tuttu henki oli siellä ihan samana.

En voinut kuvitella sitä vaihtoehtoa, että vanhempani eivät muuttaisi tähän kotiin. Ei sellaista kai ollut.


Kaikella on tarkoitus. Sillä on tarkoituksensa, että tämä asunto on paitsi minun, myös lapseni mummila. Sillä on tarkoitus, että ukilla ja mummilla ei ollut aikanaan varaa tehdä isoja remontteja ja uudistuksia. Nyt tämä asunto on se yksilö taloyhtiössä, jota ihaillaan. Ai näinkö arkkitehti tämän suunnitteli? Näinkö tämä alun perin oli? 

Toki 50-luvun moderni funktionalismi, jota tämä arkkitehti Aulis Blomstedtin suunnittelema "ketjutalo" mielestäni edustaa, on juuri nyt todella trendikästä, mutta minä uskon, että rakennusajan harkitut yksityiskohdat eivät menetä tenhoaan ikinä. Tämä talo ja sen alkuperäiset aidot materiaalit tulevat kestämään vielä todella, todella pitkään. Kunpa malttaisimme useammin antaa asioille aikaa ja jälkikäteen nähdä niiden kauneus.


Mummila on ollut meidän Pikku-T:lle ihan pienestä asti tosi tärkeä paikka. Hän on ollut siellä hoidossa paljon. Käynyt papan kanssa läheisellä jäähallilla katsomassa Ässien pelejä, ulkoilemassa "Porimettässä" ja mummin kanssa polskimassa maauimalassa (joka muuten myös edustaa 50-luvun funkkista, suosittelen tutustumaan). Tämän hoitopaikan ansiosta me vanhemmat olemme saaneet järjestettyä monia päällekkäisiä työmenoja, juhlia ja reissuja. Olen hyvin iloinen ja kiitollinen niistä.

Nyt hoitoreissut ovat vaikeutuneet, enkä tiedä, kuinka paljon niitä on enää jäljellä. Pikku-T on tosi pahasti allergisoitunut mummilan koiralle. Mummilassa, jossa minun on ollut aina niin helppo hengittää, ei pojallani kirjaimellisesti riitä happi. Se on ihan kamalaa. En vielä ihan täysin edes käsitä, miten iso asia tämä meidän perheelle onkaan. 


Tässä viime aikoina on tullut aika usein vastaan asioita, jotka eivät ole menneet niin kuin minä olisin halunnut. Mutta kaikella on tarkoituksensa ja kyllä tämäkin vielä ratkeaa parhain päin. Näin uskon. Ainakin itse osaan arvostaa ja olla kiitollinen siitä, ettei itselläni ole koskaan ollut allergioita. Olen voinut syödä mitä vaan, yöpyä missä tahansa ja käyttää melkein mitä kosmetiikkaa tahansa. En enää pidä sitä itsestäänselvyytenä.

Onko teillä vinkkejä koira-allergian hoitoon tai kokemuksia vastaavasta tilanteesta? Entä onko muita, jotka ihailevat 50-luvun arkkitehtuuria ja muotoilua?

12 kommenttia:

  1. Ihanaa, että tuo upea talo on pysynyt teillä suvussa, mutta ihan kamalaa lapsen allergia. Minulla ei valitettavasti ole antaa vinkkejä allergian hoitoon, mutta toivon ongelman ratkeavan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi. Uskon, että allergia-asiatkin kääntyvät parhain päin. Hyviä hetkiä sulle marraskuuhun!

      Poista
  2. Vau miten ihanalta näyttää! Upea talo ja hienoa, että vanhempasi saivat talon takaisin teidän sukuun.

    VastaaPoista
  3. Kiva kun talo on pysynyt suvussa. Meillä mummola myyntiin ulkopuoliselle ja siihen tehty nyt iso remppa.. Haluttais mennä katsomaan miltä nyt näyttää nyt mummola, varmaan olis tunteet herkässä kun menis sinne. Asuin pienenä samassa pihapiirissä ns. punaisella puolella, joka myös rempattu upeasti (kuvia nähnyt vain) Lapsuus siis vietetty siellä ja saattais itku päässä, kun enää ei ole entisellään. Ihania yksityiskohtia mummolassasi ja nuo rappuset <3 <3 <3 Koira allergiaan en osaa muuta sanoa, että siedätyshoito joilla joillekkin on auttanut, mutta jos tilanne on jo paha niin ei varmaan auta tämä tapa. Tsemppiä sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuulostaa ihanalta tuo teidän mummola ja että olet asunut samassa pihapiirissä. Kiitos tsempeistä, ajattelinkin kysellä lääkäriltä tuosta siedätyksestä.

      Poista
  4. Siis miten mulla on mennyt ihan ohi, että tuo asunto on ollut teidän mummila?! Ihana sattuma kerrassaan, että asunto osui uudestaan myyntiin sopivaan aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kyllä vaan on ollut. Ei ole varmaan koskaan tullut puheeksi. :)

      Poista
  5. Upea tarina. Harmittavaa tuo allergia, eikä vinkkejä ole antaa. Ehkäpä asia ratkeaa parhaalla mahdollisella tavalla.

    VastaaPoista
  6. Me ostettiin meidän mummulan talo kun olin lukiossa. Sen on meidän vaari rakentanut 50-luvun alussa. Mummu muutti melkein näköetäisyydelle kerrostaloon. On ihanaa että minun mummulani on nyt lasteni mummula. Sisältä siellä ei ole enää juuri mitään entistä mummulaa jäljellä. Se remontoitiin täysin ennen kuin muutimme sinne.

    Kauheaa olisi, jos joku meidän lapsista tulisi eläimille allergiseksi. :( Vanhemmillani on 3 kissaa, joista yksi on meidän entinen kissa. Hän muutti mummulaan viettämään eläkepäiviä. Lapsiperheen meteli ja perässä juoksevat lapset olivat liikaa vanhalle kissalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Annika! Ihanalta kuulostaa tuo teidän tarina ja että teidän mummu asuu ihan lähellä. Tuo allergia-asia on kyllä varmaan kaikille tosi ei-toivottu juttu... :/ Meidänkin poitsu on kyllä tottunut koiraan vauvasta asti, mutta ei se ole näköjään auttanut.

      Poista

Ilahdun kommentistasi!