DOTS

Kaltaiselleni lamppufriikille valaisinten paikkojen vaihtelu on yksi helpoimmista tavoista saada jotain uutta sisustukseen. Tällä kertaa kokeilin Pentikin pallolampunjalkaa makuuhuoneeseen ja löysin kätköistäni siihen tuon ison mustan varjostimen. Tuli tosi kiva kokonaisuus! Makuuhuoneessa on nyt selkeä palloteema - Hayn Mega Dot -päiväpeitto, Marimekon Kivet -tyyny ja pallolamppu. Kattovalaisinkin on vielä pallon muotoinen, vaikka ei kuvissa näykään. Lundian Soihtu-valaisin siirtyi pikku-T:n huoneeseen (jossa ennen oli tämä pallolamppu oranssilla varjostimella) ja sinne se toi toivottua keväistä raikkautta. Oikein hyvä siirto siis.

Tämän makuuhuoneen puoliksi maalatun seinän suhteen olen pyöritellyt erilaisia vaihtoehtoja. Olen nyt päätymässä siihen, että kiinnitetään maalisävyjen rajalle peitelista, joka saisi jopa olla aavistuksen koristeellinenkin. Se korostaisi päätymäistä vaikutelmaa entisestään. Tauluhylly-ajatuksestakaan en ole ihan täysin luopunut. Kumman te valitsisitte?

Viisi sääntöä sisustamiseen

Viime postauksessa vähän jo vihjailinkin, että olen suunnitellut tekeväni postausta asioista, joita olen oppinut sisustamisesta - usein yrityksen ja erehdyksen kautta. Ihan ensin pakko sanoa, että oikeastihan sisustamisessa ei todellakaan tarvitse noudattaa mitään sääntöjä, jokainen sisustakoon kotinsa kuten hyväksi kokee. Mutta itse intohimoisena sisustusharrastajana olen huomannut, että kauniita koteja usein yhdistää muutama melko yksinkertainen niksi, joita noudattamalla olen itsekin saanut välillä aikaan ihan toimivia kokonaisuuksia. Niistä viisi suosikkiani tässä.

 1. Valitse iso matto

Liian pieni matto tekee tilasta usein sekavan ja jopa todellista pienemmän oloisen. Jos siis epäröit kahden koon kanssa, niin valitse rohkeasti se isompi. Olohuoneessa maton tulisi ylettyä kunnolla sohvan alle ja koota huonekalut kokonaisuudeksi. Meillä on 2x3-metrinen matto ja se saisi olla vielä suurempikin. Jos tykkäät matosta ruokapöydän alla, tarkista, että tuolin jalat mahtuvat maton päälle silloinkin kun pöydän ääressä istutaan. Sängyn allakin suuri matto toimii hyvin, itse ainakin olen ollut tosi tyytyväinen meidän isoon mattoon, joka korvasi pari pienempää, aina vinossa ollutta "sängynvierusmattoa" aikanaan.

2. Oikeat mittasuhteet selviävät sovittamalla

Maton koon lisäksi mittasuhteisiin kannattaa muutenkin kiinnittää huomiota. Meillä oli tähän kotiin muuttaessa vanhan kodin liian pieni sohva ja neljän hengen ruokapöytä. Kun saimme reilumman sohvan ja kunnon kokoisen ruokapöydän, koko alakerta tuntui suurenevan. Liian pienet huonekalut eivät suurenna tilaa, kuten voisi luulla - päinvastoin. Olen minimalisti ja tyhjien pintojen rakastaja, mutta pakko myöntää, että joskus enemmän on enemmän ja suurempi kaunista. 

Sisustushankinnoissa kehotan ottamaan tuotteita kotisovitukseen! Monissa verkkokaupoissa on palautusoikeus ja sisustusmyymälät antavat kokemukseni mukaan mielellään tuotteita lainaan sovitusta varten. Haaveilin aiemmin Lundian Soihtu-lattiavalaisimesta ja lopulta hain sen sovitukseen. No, liian isohan se meille oli. Suuri valaisin sai kaiken muun (mm. pianon) ympärillään näyttämään hassun kutistuneelta. Sen sijaan Soihtu-sarjan pöytävalaisin löysi paikkansa meiltä helposti, sen mittasuhteet olivat enemmän meidän nykyisen kodin tuntuiset. 

Jos olet epävarma mittasuhteista, voi apuna käyttää myös kameraa. Kuva paljastaa usein aika armottomasti, jos huonekalu tai valaisin on aivan väärän kokoinen. Ammattitaitoista sisustussuunnittelua voisin myöskin hyvin harkita käyttäväni isommissa hankinnoissa. Suunnittelijoilla on käytössään usein 3D-mallinnusohjelmia, joilla sovittaminen käy helposti ja välttyy hutiostoksilta.

3. Luo tasoeroja

Huonekalut ja kiintokalusteet muodostavat tiloihin useita tasoja. On TV-tasoa, senkkiä,  keittiön saareketta, sohvapöytää, kirjahyllyä... Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että samassa tilassa yhdistyisi eri korkuisia tasoja. Esimerkiksi puolikorkean senkin pariksi voisi sopia ihan matala TV-taso. Pianon kanssa samaan tilaan voisi yhdistää täyskorkean kirjahyllyn.Jos samassa tilassa on paljon saman korkuisia tasoja, kokonaisuudesta tulee helposti hiukan tylsä ja staattinen.

4. Kodin sisä- ja ulkotilat ovat kokonaisuus

Kauniissa kodeissa sisä- ja ulkotilat muodostavat kokonaisuuden. Kannattaa siis kurkata omaakin kotia ulkopuolelta sillä silmällä. Jos asut mielestäsi susirumassa talossa, jonka julkisivusta et halua lainata yhtäkään elementtiä sisäpuolelle, niin mieti edes talon rakennusaikakautta. Yleensä talon rakennusajan muotoilu toimii todella hyvin myös sisätiloissa, esimerkiksi huonekaluissa, valaisimissa ja jopa tekstiileissä. (Taas tullaan näihin mittasuhteisiin.)

Meidän koti on ulkopuolelta aika selkeälinjainen, selkeyttä ja kontrastejahan suosimme myös sisäpuolella. Punatiiltä meillä ei ole sisätiloissa, mutta sen sijaan olen lainannut sävyjä ulkoa. Olohuoneen Takorauta-sävyllä maalattu seinä on saman värinen kuin ulko-ovet ja ikkunanpuitteet. Kaiteen siniharmaa toistuu ruokapöydän tuoleissa ja harmaanruskea rimotuksen sävy esimerkiksi keittiössä.

5. Riko kaavaa

Oletko löytänyt oman tyylisi? Onneksi olkoon! On aika rikkoa kaavaa! ;) Jos rakastat klassikkohuonekaluja, hanki niiden kaveriksi joku uudemman muotoilun edustaja. Jos kotisi on moderni, yksikin vanha ja perinteisemmän tyylin huonekalu voi tuoda uskomattoman paljon särmää. Maalaisromanttisen kodin katseenvangitsijana voi toimia moderni design-valaisin. Mustavalkoisessa kodissa saa olla yksi värikäs huone. Ja jos kodissa on paljon kulmikkaita muotoja (kuten huoneasioissa yleensä), kokeile pyöreää mattoa, peiliä tai vaikka kaarevaa seinää. 

Ja viimeisinä vaan tärkeimpänä: unohda säännöt, pidä hauskaa, äläkä pelkää epäonnistua. Maku ja muoti muuttuu, se on varmaa. Mutta yhtä varmaa on, että jotkut yksittäiset hankinnat miellyttävät tunnearvonsa tai loistavan muotoilunsa ansiosta vielä vuosikymmentenkin päästä. Mistä hankinnasta tulee hitti ja mistä huti, se selviää kokeilemalla. Oma tavoitteeni sisustajana on, että joskus tulevaisuudessa, pitkän ajan kuluttua kodissani on eri elämänvaiheissa toteutuneita unelmia, jotka muodostavat kerroksellisen, merkityksellisen kokonaisuuden juuri meidän perheelle.

Mitä sääntöjä teillä muilla on? Nyt parhaat vinkit jakoon!

Miksi kirjoitan sisustusblogia?

Olen ollut intohimoinen sisustusharrastaja nyt viitisen vuotta. Kaikki alkoi siitä kun ostimme ensimmäisen omistusasuntomme ja teimme siihen pientä pintaremonttia. Homma kiihtyi siinä vaiheessa kun perustin blogin, josta puolivahingossa muodostui hyvinkin sisustuspainotteinen. Olen oppinut näiden vuosien varrella aika paljon sisustamisesta. Selannut tuhansia blogisivuja, lukenut sisustuslehtiä ja -kirjoja, keskustellut sisustamisesta muiden hurahtaneiden kanssa - mutta ennen kaikkea kokeillut, onnistunut, epäonnistunut. 

Asumme "bulkkirivitalossa", ei missään yksilöllisessä arkkitehdin juuri meille suunnittelemassa omakotitalossa, ei todellakaan (valitettavasti) järven rannalla eikä olohuoneemme ikkunoista näy täydellinen metsämaisema, vaikka kauniilla luonnonläheisellä paikalla saammekin ilon asua. Meillä ei ole viiden metrin huonekorkeutta, isoja ikkunoita tai erityisvarusteltua keittiötä. Kodin pintamateriaalit ovat ihan laadukkaat, mutta varsin tavalliset. Varmaan näin suurin osa muistakin suomalaisista asuu.

Olen siis tavallinen sisustaja. En ole mikään remonttireiska, oikeastaan peukaloni on ihan keskellä kämmentä kaikissa DIY-hommissa. Ja silti intohimonani on sisustaminen ja kodin kauneus. Nautin monista harrastuksistani paljon ja olen kiinnostunut todella monista asioista, mutta kun pääsen keskustelemaan sisustamisesta kaverin kanssa, huomaan syttyväni ihan eri tavalla kuin muissa keskustelunaiheissa. Monet tutut ovatkin alkaneet kysellä pieniä sisustusvinkkejä ja olen enemmän kuin innoissani kun pääsen heitä auttamaan. (Mieheni on myös kiitollinen kun saan purkaa sisustusenergiaani muuallakin kuin kotona ;))

Sain suuren ilon osallistua tällä viikolla markkinointitoimisto Unfairin järjestämään, erittäin inspiroivaan bloggaajailtaan, jossa meitä kehotettiin avoimemmin kertomaan lukijoille, miksi kirjoitamme blogia, kenelle ja mitä haluamme sillä saada aikaan.

Ensin ajatus tuntui hassulta. Kyllähän ne mun lukijat tietää, miksi kirjoitan! Mutta sitten mietin hiukan tarkemmin. Kerronko oikeasti, miksi bloggaan? En ehkä kuitenkaan. No, tietysti koska rakastan valokuvaamista ja kirjoittamista ja nimenomaan niiden yhdistelmää. Joten en voisi kuvitella itselleni paremmin sopivaa tapaa jakaa ajatuksiani ja inspiraationkohteitani. Mutta bloggaan myös siksi, että haluan välittää iloa sisustamisesta ja muista arjen kivoista asioista. Ei se ilo ja kaunis koti oikeasti vaadi hulppeita puitteita, näihin ihan tavallisiin rivareihin saa tehtyä vaikka mitä! Kirjoitan siis tavallisille suomalaisille. Ja yrittäminen, erehtyminen, kokeileminen - se kaikki on sallittua. Täällä Zubin nurkkauksessa ei ole täydellistä eikä koskaan tule olemaankaan. Tietysti seuraan trendejä ja innostun niistä, mutta trendikkyys ei ole kotonamme pääasia. Toivon, että blogikirjoituksiani on kiva ja rento lukea. Toivon, että saatte ideoita ja inspiroidutte, mutta ette koskaan lannistu tyyliin "apua miten täydellistä, ei meillä vaan...". Ja toivon, että voitte joskus nauraa, ihastua tai vihastua, tunteet ovat sallittuja!

Viime aikoina yksi tärkeä ajatus on kirkastunut mielessäni. Bloggaan myös siksi, että toivon tulevaisuudessa saavani tehdä enemmänkin sisustamiseen liittyviä projekteja. Ne voivat olla ihan pieniä, kuten että pääsen kuvaamaan tutun kauniin kodin tai auttamaan maton hankinnassa. Tai, kuten viime vuonna, pääsin osallistumaan koekeittiön sekä erään pienen ravintolan sisustustamiseen töideni puolesta. Joten jos tykkäät tyylistäni ja sisustusfilosofiastani edes hitusen ja kaipaat apua pienenkin ongelman kanssa, niin ole rohkeasti yhteydessä, meiliosoitteeni löytyy blogin sivupalkista.

Juuri nyt työn alla on postaus viidestä helposta "sisustussäännöstä", jotka olen itse oppinut yrityksen ja erehdyksen kautta. Julkaisen sen lähipäivinä, joten pysykäähän linjoilla. Ihanaa viikonloppua!

Inspiraatio: Beigen paluu

Beige palaa trendivärien kartalle, oletko valmis? Minä olen! Eipä tämä sävy tietysti meiltä ole missään vaiheessa poistunutkaan, mutta hetkellistä kyllästymistä kyllä oli havaittavissa. Eipä ole enää! Meidän edellisessä kodissa oli tosi paljon beigeä ja nyt tässä nykyisessä enemmän ruskeaa. Beigeä löytyy myös vaatekaapista jonkin verran. Jotenkin oma olo on aina ollut hyvä ruskean eri sävyissä, joten toivotan nämä sävyt trendivärien joukkoon takaisin lämmöllä.

Tällä hetkellä ollaan selvästi menossa sisustustrendeissä pehmeämpään ja murretumpaan suuntaan. Olen erityisen viehättynyt murrettujen sävyjen yhdistelemisestä toisiinsa, mikä taitaakin juuri nyt olla kuuminta hottia monissa sisustusblogeissa. Enää yhtä murretumpaa sävyä ei välttämättä yhdistetä graafiseen mustavalkoisuuteen, vaikka toki mustavalkoinenkin on aina ajankohtainen. 

Ystäväni Hilpi jakoi minulle alla olevan kuvan ja inspiroiduin siitä niin, että nämä ihanan kodin kuvat oli pakko jakaa täällä blogissakin. Hilpillä on aivan ihana koti ja ajaton tyyli, häntä pääsee seuraamaan Instagramissa nimellä @hilpimaya. Hilpin kanssa me vaihdetaan viestejä sisustamisesta aika tiuhaan, ihanaa kun on ystävä, jonka kanssa voi vuorotellen ratkoa sisustuspulmia ja antaa ideointi- ja vertaistukea.

Koko huoneen seinien maalaaminen samalla sävyllä on sekin nyt trendikästä, tai on itse asiassa ollut jo hyvän aikaa. Tykkään tästä tyylistä ja olen hieman miettinyt samaa ratkaisua meillekin olohuoneeseen. Valkoiset ikkunanpuitteet tulevat kauniisti esiin murretusta seinäsävystä.

Taide sisustamisessa on ollut viime aikoina tosi paljon mielessä. Tässä alla olevassa kuvassa taidetta on käytetty tosi kauniisti. Itse pelkään aina hiukan erilaisten taulujen ja printtien yhdistämistä toisiinsa, mutta luulenpa, että ihan turhaan. Haluaisin oppia ripustamaan meilläkin kotona enemmän printtejä ja taidetta seinälle. Hävettää myöntää, että olen säilönyt tauluja kaappeihin... Mielessä on ollut tauluhyllyn kiinnittäminen olkkariin, sen avulla voisin ainakin harjoitella erilaisia asetelmia ja yhdistelmiä ilman, että pitää heti porata paljon reikiä seinään.

Suunnitelmissa on kuvailla tänne blogin puolelle näitä beigejä ja ruskeita sävyjä sekä taidemietintöjä meiltä kotoa. Onnistuin tosin unohtamaan kamerani Mikkeliin, jossa oltiin ystävien luona uuden vuoden vietossa. Auts... Toivottavasti posti kuljettaa rakkaani pian ja turvallisesti takaisin kotiin. Tuntuu oudolta elää ilman sitä.

Kuvat lainattu:  Stadshem

Haikeat hyvästit vuodelle 2016

Minulla on yleensä katse aina eteenpäin. Mietin tulevia projekteja ja haaveita, asetan itselleni tavoitteita ja nautin uusista aluista. Myönnän, että aika usein myöskin murehdin tulevaa ihan liikaa. Sen sijaan tosi harvoin murehdin jo tehtyjä juttuja tai päätöksiä. Rakastan uusia alkuja - syksyjä ja vuodenvaihteita. Sitä pelkkää fiilistä uudesta ja vanhan taakse karistamisesta.

Nyt on toisin. On vuoden 2017 ensimmäinen maanantai, mutta olo onkin ihmeen haikea.  Yllätin nimittäin itseni tajuamalla, että viime vuosi oli yksi elämäni parhaista. Siitä huolimatta (ja ehkä juuri siksi), ettei tapahtunut mitään suurta ja mullistavaa. Itse asiassa ensin mietin, etten edes tekisi blogiin tällä kertaa vuoden yhteenvetoa, koska fiilis oli, että eihän tässä nyt juuri mitään kerrattavaa olisi. Tasaista arkieloa. Mutta sitten aloin selailemaan kuvia ja tajusin, miten ainutlaatuinen vuosi tämä on ollut. Ja muistin taas, miksi rakastan kuvaamista ja tätä pientä blogiani. Jotta muistaisin. Siispä nyt seuraa kertaus vuoden 2016 kohokohdista teille, mutta ennen kaikkea - minulle itselleni.

Alkuvuosi toi tietysti sisustusinnon! Huonekaluja pyöriteltiin ja innostuin jopa väreistä. Hankin olohuoneeseen valkoiset verhot ja ison, valkoisen paperinarumaton, jotka ovat olleet todella mieluisia. Meillä tehtiin pientä keittiön fiksausta kun taso ja välitilalevy vaihdettiin, nämä myöskin erittäin onnistuneita muutoksia. Sain todella suuren ilon ja kunnian suunnitella työprojektina koekeittiön sisustuksen. Tästä projektista sain paljon energiaa ja sen myötä hullaannuin aurinkoiseen keltaiseen väriin sekä Ikean upeisiin työtuoleihin. Nyt muuten ihan vuoden viimeisinä päivinä toteutin haaveeni ja hankin myös kotiin yhden tällaisen tuolin, siitä lisää myöhemmin. 

Yksi kevään kohokohdista oli Mansen Blogikirppis, jonne pääsin myymään yhdessä aivan ihanien muiden bloggaajien kanssa. Kirppistelyn myötä sain tutustua loistaviin tyyppeihin blogien takana! Toinen mahtava juttu on ollut Facebookin  tiivis Sisustusterapiaa-ryhmä. Ihanaa kun on löytänyt saman henkisiä ihmisiä, jotka jaksavat yhtä väsymättömästi miettiä taulun oikeaa paikkaa tai maalisävyjä. Huhtikuussa sain muiden ryhmäläisten kanssa osallistua Tomi Kouvolan sisustuskurssille, jonka jälkeen vietimme inspiroivan shoppailuiltapäivän Sisustuksen Koodissa.

Elämyksellinen kevät jatkui Madeiran matkan merkeissä perheen kanssa. Matka oli todella onnistunut ja Madeira kohteena lumoava.  Keväällä vietimme miehen kanssa 5-vuotishääpäivää ja samalla juhlimme 15-vuotista yhteistä taivalta. Aika uskomatonta, että kaikki nämä vuodet ovat vierineet ja vieläkin se elämäni rakkaus on tuossa rinnalla. Kuinka paljon ollaan koettu ja kuinka paljon vielä kokematta. Sain mieheltä juhlan kunniaksi tamperelaisen Korus Designin upean sormuksen, josta on tullut ihan ehdoton lemppari, joka päivä sormessa. Ei tässä turhaan olla oltu puolta elämästä yhdessä, kyllä tuo toinen taitaa jo makuni aika hyvin tuntea.

Pikku-T täytti hääpäivänämme neljä vuotta ja 4-veen kanssa elämä on ollut vaan ihan mahtavaa. Tämä on se suurin haikeuden aiheuttaja itselleni. Tuo pieni viisas ja nokkela tyyppi, joka halaa, rakastaa ja hassuttelee. Varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni haluaisin pysäyttää ajan tähän, pitää tuon nelivuotiaan tässä lähellä ikuisesti. Älä kasva niin nopeasti rakas!

Kesä  toi tullessaan odotetun muutoksen kotona kun portaamme maalattiin valkoisiksi. Tämä on ehdottomasti vuoden paras "sisustushankinta" ja vaikutti koko kodin yleisilmeeseen raikastavasti. 

Heinäkuussa lomailimme Porin seudulla merenrantamökillä. Viikko oli tosi mukava. Tunsin olevani meren rannalla oikeassa paikassa, juuri siellä missä kuuluukin. Kesällä ehdimme myös viettää tosi paljon aikaa perheen ja ystävien kanssa.

Yksi kohokohdista oli reissu siskoni luo Vaasaan. Samalla käytiin tsekkaamassa Asuntomessut ja vierailtiin Kyrö Distillery Companylla. Vaasassa nautittiin terassi- ja rantaelämästä, kävin myös kokeilemassa elämäni ekaa kertaa suppailua. 

Elokuu oli tosi vauhdikas ja aktiivinen työrintamalla, huipentuen mahtavaan Blockfest-viikonloppuun. Työkiireiden vastapainoksi retkeiltiin paljon perheen kanssa lähiluonnossa. Kävin myös hienolla työreissulla Lontoossa.

Syksy oli erityisen kaunis ja aurinkoinen. Teimme vanhempieni kanssa kivan viikonloppureissun Helsinkiin ja syyslomailin kahdestaan pikku-T:n kanssa. Meillä oli tosi kivaa kotosalla erilaisten pienten elämysten (kuten uimahallissa käynnin) parissa.

Osallistuin toistamiseen Mansen Blogikirppikselle ja taas oli ihan huippua. Pidin myös poitsulle ja hänen kavereilleen pienet Halloween-juhlat.  

Loppuvuoden kohokohtiin kuului ehdottomasti Indiedaysin järjestämä Bloggers' Inspiration Day Helsingissä sekä muutamat muut kivat pippalot. Loppuvuosi on aina tosi kiireinen omassa työssäni ja välillä tuntui, että kova työkuormitus yhdistettynä kaamokseen sai minut lähinnä nukkumaan kaiken liikenevän vapaa-ajan. Liikunnan (ja tietysti sen järjettömän nukkumisen) voimalla jaksoin kuitenkin hyvin, ehdin nauttia jouluisesta tunnelmasta Tampereella ja koristella kotia skandinaavisen simppelillä otteella.  

Tämä vuosi on ollut oikeastaan aikamoinen tasapainon vuosi. Elämässäni on ollut sopivassa suhteessa aikaa perheen kanssa, ikimuistoisia reissuja, elämyksiä ystävien seurassa sekä erittäin haastavia ja palkitsevia työprojekteja. Olen pitänyt yllä suht mukavaa treenitahtia, ohjaillut joogatunteja ja kuten blogistani huomaa, myös ehtinyt viettää aikaa näiden intohimojeni eli sisustusasioiden, valokuvaamisen ja kirjoittamisen parissa. Totta kai kaikki oli mielettömän epätäydellistä, ajoittain järkyttävän hankalaa ja väsyttävää ja turhauttavaa, maailmassa tapahtui paljon pahaa ja tunsin itseni monesti kovin pieneksi. Mutta turhaksi en yhtenäkään päivänä. Tämä tasapaino on varmasti se, jota jään kaipaamaan. Vuosi 2016 syvensi niin otsa- kuin naururyppyjä ja opetti taas kerran hurjan paljon omista rajoistani ja rakkaudesta. Niistähän tässä elämässä on kyse. 

Nyt tuntuu, että olen valmis johonkin uuteen. Sen verran voin paljastaa, että tiedossa on aivan uusi rooli kahden pienen mussukan tätinä, olen tästä maailman onnellisin ja ehdottomasti suurin toiveeni ensi vuodelle on, että kaikki menisi hyvin. Tietysti odotan myös Japanin reissua miehen kanssa ihan järjettömän paljon. Mitä muuta uutta vuosi vielä tuokaan tullessaan, en tiedä, mutta luotan, että se selviää sitten kun aika on. Kun päivänsä aloittaa hymyillen ja muistaa juhlia onnistumisia lasillisella shamppanjaa, niin ei voi mennä pahasti pieleen.

Kiitolliset hyvästit vuodelle 2016 <3