tiistai 16. toukokuuta 2017

Supervoimia

Rakkaus ja pelko ovat toisinaan niin turhauttavan lähellä toisiaan. Ainakin silloin kun maailmaan saapuu kaksi vielä kovin keskeneräistä pientä ihmistä. Kyllä teitä on odotettu, niin kovasti odotettu, mutta olisitte vielä hetken malttaneet!


Pikkusiskoni kahden pikkuisen syntymän myötä ajatukset palasivat niihin hetkiin kun olin itse saanut oman kääröni syliini. Äitiys on ihmeellistä, ihmeellisen samanlaista. Suuri vastuu, suurempi rakkaus kuin on voinut kuvitella, samalla suurempi menettämisen pelko kuin olisi koskaan halunnut kokea.  Se haikea tunne kun tajuat, että oma huoleton elämäsi on ikuisesti ohi, mutta et kuitenkaan haluakaan siitä yhtään hetkeä takaisin. Ei, pahin pelkosi on, että saat sen takaisin.

Pienet voivat hyvin ja vahvistuvat päivä päivältä. Urhea äitikin voi jo hyvin. Aurinko paistaa ja lämmittää. Supervoimat olivat sittenkin täällä.

2 kommenttia:

Ilahdun kommentistasi!