Sienaa keittiössä

Maanantaihuomenta! Aamu alkaa keittiössä - ja pian pitäisi siirtyä kylppäriin kampaamaan naama kuntoon. Ensimmäiset asiat tulevat kuitenkin ensin, eli bloggaaminen. ;) Nappasin pari kuvaa keittiöstä, olen niin fiiliksissä tästä uudesta kodista. 

Keittiöpyyhkeet olivat päässeet kulahtamaan pahemman kerran ja heitin niitä pois muuton yhteydessä. Tilalle hankin pari Artek Siena-kuosin pellavasekoitepyyhettä, joista olen tykännyt hurjasti. Pellava saa olla reilusti hieman ryppyistä ja tuo kuosi vain on niin ajattoman kaunis. Tämä myytiin värillä "musta-valkoinen", mutta oikeastihan väri on pehmeän harmaa. Hyvä vain, ei ole sitten niin arka. Ja minä kun pidän juuri tällaisista murretuista sävy-yhdistelmistä.

E60-jakkara mustalla linoleumipinnalla sopii kokonaisuuteen tietysti hienosti - tai no minne se ei sopisi. Kyllä näissä merkeissä on ihan mukavaa aloittaa viikko. Kivaa maanantaita kaikille!

Dymoilua

Kysyin töissä perjantaina, sattuisiko meiltä löytymään jostain kätevästi dymoa, tarvitsin "Ei mainoksia" -lapun uuteen postilaatikkoon. Ja mikä aarre sieltä työkaverin laatikosta löytyikään, vanhan mallin upea dymo! Juuri tällaisella meillä oli lapsuudessani merkittynä pyyhkeiden paikat ja pipokorit eteisessä. Ah. Sain ilokseni dymon lainaan ja innoissani merkkailin sillä yhtä jos toistakin kotosalla. Olen nimittäin niitä ihmisiä, joiden pääkin on järjestyksessä kun tavaroilla on omat selkeät paikkansa. Minulle tuo kummaa hyvää mieltä se, että kahvipurkissa lukee kahvi - maailmassa on järjestys. ;)

Tämän näköisestä vempaimesta on siis kyse. Tuo tekniikka ei varmasti hajoa kovassakaan käytössä.

Minulle tulee useiden kiinnostavien yritysten uutiskirjeitä sähköpostiin ja selailen kuvastojakin netissä, mutta en jaksa ollenkaan paperisia ilmaisjakeluita. Teen töitä markkinoinnin parissa, mutta minkäs teet, eihän suutarin lapsella koskaan ole niitä kenkiä. Ja sähköisessä muodossa tulevassa mainonnassa on aina se etu, että voin itse valita, keneltä mainoksia haluan vastaanottaa. Mielestäni paperinen ilmaisjakeluposti on lisäksi varsin tuhlaavaista luonnonvarojen kannalta. Luen muuten sanomalehtenikin ainoastaan verkossa, en taida siis vain ylipäätään olla printtimedian kuluttaja. Enkä voisi kyllä kuvitella elämääni ilman tietokonetta tai nettiä, vaikka nyt vanhaa dymoa nostalgisoinkin.

Paitsi sitten joskus kun oikein haluan rentoutua, se painettu sisustuslehti tai upea kuvasto on kyllä parasta. 

Kaksi päivää kuvina

Facebookissa on kiertänyt viime aikoina hauska arkihaaste, jonka tiimoilta syntyivät nämä kollaasit. Tavalliset päivät ovat ihan parhaita ja niitä on tärkeää kuvata. Näissä kuvissa on kiva fiilis ja kiteytettynä pari päivää tältä viikolta, joten ajattelin jakaa nämä myös tälle puolelle. Varsinaisia vappufiiliksiä näissä ei nyt ole, mutta niitä riittää varmaan monissa muissa blogeissa.

Arki on päivittäistä pyykkäämistä, mutta nykyään sekin on melkein juhlaa! Meillä on nimittäin ihan erillinen kodinhoitohuone, jonka läpi ei ole kulkua minnekään. Ihanaa sulkea ovi ja jättää pyykit omaan tilaansa.

Vietimme miehen kanssa päivän kahdestaan kaupungilla, T meni päiväkotiin. Saimme hyvin kierreltyä sisustusliikkeitä, käytiin syömässä lemppari-intialaista ja ehdinpä kampaajallekin. Kampaajakäynti on visuaalinen elämys monellakin tapaa. On ihanaa saada uusi freesimpi ilme hiuksiin, mutta nautinto on myös lukea laadukkaita naistenlehtiä (valitsen useimmiten sisustuspainotteisia, mutta nyt oli päällä jonkin sortin ähky ja luin pelkkiä muoti- ja matkustusjuttuja) ja nauttia kauniista miljööstä. Käyn Prof Tampereella ja siellä on kyllä aivan ihana sisustus sekä tunnelma muutenkin!

Olen jo vuosia haaveillut tuollaisesta (Pentikin) vanhasta kaapista. Nyt tässä uudessa kodissa haave taitaa toteutua, nimittäin työhuoneen puolella olisi tilaa ja tarvettakin kirjahyllylle. Nuo Pentikin kaapit ovat uniikkikappaleita, joten valinta on vaikea ja kaiken pitää loksahtaa kohdalleen sen oikean kohdalla. Kovin isoa kaappia huoneeseen ei mahdu enkä halua hirveän koristeellista, ennemmin aika yksinkertaisen mallin.

Tuntuu, että arkipäivät lapsen kanssa ovat yhtä ruuanlaittoa, pöydän siivoamista, kaupassa käyntiä ja sitten taas seuraavan aterian suunnittelua sekä valmistamista. Pikku-T:n suurta herkkua tällä hetkellä ovat hedelmät, erityisesti vesimelooni. Kiukkukohtaus kuvassa johtui banaanin loppumisesta... No, kuulostaisi tietysti ihanalta, jos hedelmät olisivat ainoita herkkuja, mutta ihan niin ei ole - kyllä T on päässyt jo suklaiden ja keksienkin makuun.

Huomenna lomani loppuu ja pitäisi suunnata työpaikkaa kohti. Ennustan kaoottista päivää, on aina oma hommansa päästä kärryille kaikesta tapahtuneesta. Sen verran olen jo vilkuillut, että sähköpostin purussa tulee menemään tunteja. Onko teillä huomenna työpäivä vai pidättekö pitkän viikonlopun?