sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Dymoilua

Kysyin töissä perjantaina, sattuisiko meiltä löytymään jostain kätevästi dymoa, tarvitsin "Ei mainoksia" -lapun uuteen postilaatikkoon. Ja mikä aarre sieltä työkaverin laatikosta löytyikään, vanhan mallin upea dymo! Juuri tällaisella meillä oli lapsuudessani merkittynä pyyhkeiden paikat ja pipokorit eteisessä. Ah. Sain ilokseni dymon lainaan ja innoissani merkkailin sillä yhtä jos toistakin kotosalla. Olen nimittäin niitä ihmisiä, joiden pääkin on järjestyksessä kun tavaroilla on omat selkeät paikkansa. Minulle tuo kummaa hyvää mieltä se, että kahvipurkissa lukee kahvi - maailmassa on järjestys. ;)


Tämän näköisestä vempaimesta on siis kyse. Tuo tekniikka ei varmasti hajoa kovassakaan käytössä.


Minulle tulee useiden kiinnostavien yritysten uutiskirjeitä sähköpostiin ja selailen kuvastojakin netissä, mutta en jaksa ollenkaan paperisia ilmaisjakeluita. Teen töitä markkinoinnin parissa, mutta minkäs teet, eihän suutarin lapsella koskaan ole niitä kenkiä. Ja sähköisessä muodossa tulevassa mainonnassa on aina se etu, että voin itse valita, keneltä mainoksia haluan vastaanottaa. Mielestäni paperinen ilmaisjakeluposti on lisäksi varsin tuhlaavaista luonnonvarojen kannalta. Luen muuten sanomalehtenikin ainoastaan verkossa, en taida siis vain ylipäätään olla printtimedian kuluttaja. Enkä voisi kyllä kuvitella elämääni ilman tietokonetta tai nettiä, vaikka nyt vanhaa dymoa nostalgisoinkin.

Paitsi sitten joskus kun oikein haluan rentoutua, se painettu sisustuslehti tai upea kuvasto on kyllä parasta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun kommentistasi!