Onni on täydellinen sekoitus järjestystä ja kaaosta

Ostin Prismasta jo kesällä Housen Onni-sarjan säilytyskorin ja jäin miettimään siihen kuuluvaa lehtitelinettä. Pohdin ja pohdin, kunnes tuossa ennen joulua satuin näkemään hyllynreunassa poistuva tuote -etiketin, jäljellä oli yksi musta lehtiteline. En voinut enää kävellä ohi ja niin viimeinen kappale oli minun. Teline löysi paikkansa meidän keittiön seinältä. Siihen saa kivasti esiin kauneimpia keittiötavaroita.

 

Hassua, että mietin tätä alle 20 euron hankintaa niin pitkään. Sehän on kuin tehty meille! Nämä Onni-sarjan tuotteet ovat muotoilutoimisto Muovon käsialaa ja tuoteperheen slogan kuuluu: Happiness is a perfect mixture of order and chaos. Aika lailla totta, vai mitä?

Näin alkuvuodesta tekee mieli karsia ja siivoilla, olenpa minäkin järjestellyt laatikoita viime päivinä. Siinä puuhassa löysin tuon vanhan kuvan miehestäni lapsena. Näen pikku-T:ssä ihan hurjasti samaa, hän muuttuu koko ajan enemmän isänsä näköiseksi. Luonnetta on kyllä reippaasti myös äidin puolelta peritty, tunnistan lapsessa todella paljon itseäni. Hän on hyvin tarkka ja päättäväinen.

 

Ajattelin ottaa tälle vuodelle sellaisen "mulla on ihana koti" -asenteen. On ihan OK haaveilla uusista jutuista sisustuksessa ja varmasti tällainen alle vuoden asuttu koti väkisinkin niitä vielä vaatii. Ei kannata kuitenkaan tuijotella epäkohtia liiaksi, vaan muistaa, että vaikka meille ei tulisi koko vuonna yhtä ainuttakaan uutta sisustustavaraa, niin tämä koti on ihana. Tämä koti on monta toteutunutta unelmaa. Kaunis, toimiva, täällä on kaikki mitä oikeasti tarvitsemme. Olkoonkin, että johonkin kohtaan voisi sopia uusi valaisin tai toiseen kohtaan erilainen nojatuoli... ne ovat lopulta pieniä asioita.

Joskus mietin, miten hienoa voisi olla asua "valmiiksi sisustetussa" kodissa. Sisustussuunnittelija miettisi kaiken kuntoon pienintä piirtoa myöten ja sitten vain nautitaan ja asutaan. Mutta joo, en mä kuitenkaan pystyisi, pala palalta rakentaminen on kuitenkin enemmän se mun juttu.

 

 

Onni on sitä, että elämä on täynnä toteutuneita unelmia ja  samaan aikaan pullollaan haaveita, jotka ovat vasta hauraita, varovaisia toiveita. Onni on sata hoidettua, mutta kolmekymmentä hoitamatonta asiaa. Sitä, että eilen taistelin tunnin lapsen nukkumaanmenon kanssa, mutta tänään siinä meni vain viisi minuuttia. Onni on sitä, että keittiö on juuri siivottu, mutta kodinhoitohuoneessa vallitsee kaaos. Ja ennen kaikkea sitä, että kodinhoitohuoneen oven saa visusti kiinni, eikä sen läpi tarvitse kulkea minnekään.

 

Mitä onni on Sinulle tänään?

Ajatonta designia lahjaksi

Kun on itse kiinnostunut ajattomasta designista ja sisustuksesta, niin on aika luontevaa antaa sitä myös lahjaksi. Maailma on täynnä upeita tuotteita, eikä kaikkia voi (tai edes halua) hankkia omaksi. Lahjaksi antaminen on todella mukavaa ja tuntuu melkein kuin olisi itsekin saanut tuotteen. ;) Sisustustuotteet ovat usein tosi kestäviä lahjoja, itse olen saanut lahjaksi monta meidän kodin suosikkituotetta, joista en aio luopua ikinä (esimerkiksi Artekin ritiläpenkki ja Design House Stockholmin Block-valaisin).

 

Me toteutimme tänä vuonna kimpassa koko muun perheen kanssa äitini sisustushaaveen ja hankimme Artekin JL341-valaisimen. Äidillä on synttärit jouluaattona, joten tämä oli synttärilahja. Tämä valaisin on mielestäni yksi upeimmista päällä maan, niin kaunis. Valo suuntautuu sekä ylös- että alaspäin eikä häikäise yhtään pöydässä istuvia, sillä itse polttimo jää piiloon renkaiden taakse. Juha Leiviskä on suunnitellut tämän hieman futuristisen valaisimen jo vuonna 1969, mutta se on edelleen tuoreen ja modernin näköinen.

 

 

Äiti oli jo tosi pitkään miettinyt uuden valaisimen hankintaa, joten lahja tuli tarrpeeseen. Suosittelin hänelle tätä valaisinta, koska se sopisi mielestäni niin hyvin heidän 50-luvun kotiinsa sekä sisustuksen muuhun tyyliin. Ja eikös sovikin täydellisesti?

Vanhempieni sisustuksessa on aika paljon design-klassikoita, joista minäkin pidän paljon. Sisustuksen tyyli on kuitenkin värikkäämpi kuin meillä. Muuramen klassikkohuonekaluja löytyy jokaisesta kolmesta kerroksesta. ;) Äiti taitaa olla melkoinen Muurame-fani... Artekin ruokailuryhmä on jo patinoitunut, sen ääressä on tehty läksyjä, pelailtu ja tietysti syöty lukuisia kertoja. Seinällä oleva Vitran Ball-kello on itse asiassa myös uusi, kimppalahja, johon itsekin osallistuin. Sen värit toistavat kivasti taulujen sävyjä. Samainen seinäkello olisi itselläkin haavelistalla, mustana ehkäpä.

Meillä oli tänä vuonna sopimus, että jokainen ostaa ja saa vain yhden lahjan. Saajat ja antajat arvottiin, minun piti ostaa lahja isälleni. Hankin hänelle uuden termoskannun, Steltonin tyylikkään klassikon vuodelta 1977. 

Termoskannun seuraksi hankin vielä samaa muotokieltä toistavan seinäkellon, jonka valmistajaa en nyt valitettavasti muista. Molemmat on kuitenkin hankittu tamperelaisesta Sisustus ID:stä. 

Tässä vielä pari kuvaa mummilamme joulutunnelmasta.

Meillä on tapana syödä jouluista ruokaa, mutta ei varsinaisesta joulupöydästä. Sen sijaan syömme viiden tai kuuden ruokalajin illallisen, jossa annokset on koottu valmiiksi. Ihan kiva tapa, tulee syötyä hitaammin ja ehkä jopa vähemmän kuin seisovasta pöydästä, eikä niin pahaa ähkyäkään tule. Ja fiilis on juhlava.

Joku taisi olla aika onnellinen uusista junaradan osistaan... ;)

Ajatonta designia tuo Briokin, sulassa sovussa leikeissä ovat uudet ja vanhat osat. Nämä tulevat varmasti kestämään sukupolvelta toiselle.

Hän on taas kotona

Ja niin ovat myös junaleikit olohuoneessa, Tuomas Veturi telkkarissa ja kumisaappaat eteisessä. Juuri näin sen pitääkin olla.

 

 

Joululahjaksi saatiin pari kivaa laulukirjaa. Tuossa Muumiperheen lauluretkessä on todella mainioita kappaleita, niitä kuuntelee aikuinenkin mielellään. Esittäjänä on muun muassa upeaääninen Johanna Kurkela, suosittelen lämpimästi ja kiitän äitiäni hyvästä lahjasta.

 

 

Joulupaketista paljastui myös uusia osia lempileikkiin, junarataan. Brion parkkihalli on tosi hauska kun sen saa kiinni rataan. Meillä junaleikit ovat olleet jo pitkään ihan ylivoimainen ykkönen. Valtavat viritelmät meneillään koko ajan, hahmot leikkeihin saadaan suoraan Tuomas Veturista.

 

Siirrettiin hieman Artekin Kultakellon paikkaa, se on nyt suoraan sohvapöydän kohdalla ja niinpä korkeutta voitiin pudottaa. Matalammalla ollessaan valaisin pääsee paremmin oikeuksiinsa niin kauniin muotonsa kuin valotehonsakin puolesta. Onnistunut siirto siis, laitan parempia kuvia vielä tässä joskus...  

 

 

Tämä olohuone tuntuu vain nyt olevan niin kovin vaiheessa, ettei edes tee mieli kuvailla. Uudet ruokapöydän tuolit puuttuvat, valaisinasiat ovat vaiheessa ja tekisipä mieli myös uutta tv-tasoa, hyllykköä ja vielä sohvaakin. Huh, huh, sanon vain! On tämä sisustaminen aika hullu harrastus! Miten sitä tuntuukin, että joku nurkka häiritsee koko ajan... Jos joku on keksinyt lääkkeen tähän vaivaan, niin kertokaahan ihmeessä. (Sisustusblogin kirjoittaminen ei taida varsinaisesti lukeutua niihin lääkkeisiin...?)

 

Loppiainen on vasta ensi viikolla, nautitaan siis vielä kauniista joulukoristeista.

 

Eikä oteta tätä sisustamista turhan vakavasti, tänäkään vuonna. :)