Kuten olen joskus aiemminkin maininnut, niin liikunta on tosi pysyvä osa elämääni. En voisi kuvitella pitkää treenitaukoa, keho vain vaatii päästä liikkumaan! Mikään himotreenaaja en (tällä hetkellä) ole, nykyinen elämäntilanne ei mahdollista päivittäistä treeniohjelmaa vaan lähinnä pari kunnon täsmäiskua salille viikossa sekä lisäksi arkiliikuntaa lapsen kanssa leikkimisen sekä ulkoilun ja muiden askareiden muodossa.
Liikunnan teemakuukaudet tai "uudet alut" eivät ole yleensä kuuluneet repertuaariini - kun tahti on säännöllinen, ei sellaisia kaipaa. Toki käyn testaamassa uutuustunteja ja pyrin sitä kautta saamaan vaihtelua, esimerkiksi pitkäaikainen vakkaritunti BodyPump on korvautunut lähes kokonaan uudella suosikilla Grit Strengthillä. Edelleen olen yhtä koukussa BodyBalanceen ja joogapohjaisiin liikkeisiin, niistä en luovu varmasti ikinä!
Mistä siis tämän postauksen otsikko..? Noh, nyt on päässyt käymään niin, että otan pienen uuden startin ja teemakuukauden tästä helmikuusta.
Kaikki alkoi syyskuussa kun siirryin takaisin työelämään ja monen fyysisen työvuoden jälkeen toimistotyöhön. Pikku hiljaa aloin potea enemmän päänsärkyjä, olla väsyneempi ja jumiutuneempi. Niin se vain on, että istuminen on kropalle myrkkyä! Työpäivien vastapainoksi kävin ahkerasti iltaisin toinen toistaan raskaammilla tunneilla ja olo oli aina hetken treenin jälkeen autuas, kunnes jumit palasivat entistä pahempina. Tällainen samanlainen kierre minulla oli itse asiassa viimeksi gradua tehdessäni.
Joulukuussa sairastuin omassa mittakaavassani harvinaisen sitkeään flunssaan. Yleensä en ole koskaan kipeänä, mutta kenties kiitos päiväkotipöpöjen, sairastin lähes viisi viikkoa. En suinkaan niin pahasti, että olisin ollut töistä pois (sitä kun ei tapahdu kovin helposti) - vain treenit jäivät.
Tässä kohtaa on varmasti helppo arvata, miten kävi: niska-hartia-selkäseutu jumiutui todella pahasti. Uuden vuoden lupauksena lupasin itselleni mennä hierojalle ja varasinkin heti tammikuun alkuun ensimmäisen fysioterapia-hieronta-aikani. Hieroja totesi, että on aika rauhoittaa kroppaa ja hoitaa jumit kuntoon, otinkin hierontoja sarjana ja se todella auttoi. Nyt tuntuu, että olen taas normaalitilassa kehoni suhteen ja aion kuunnella jatkossa itseäni enemmän sekä kiinnittää työergonomiaan tarkemmin huomiota.
Sain hierojaltani arvokkaita vinkkejä. Kuulemma esimerkiksi pitkän palaverin jälkeen kehoa kannattaa hieman herätellä liikkeeseen. Vaikka kuinka tuntuisi siltä, että tekee mieli lähteä juoksemaan täysillä, on keskivartaloa hyvä vetristää ja valmistaa koitokseen muutamalla yksinkertaisella syviä lihaksia aktivoivalla liikkeellä. Toinen vinkki oli, että kannattaa välttää todella raskaita treenejä, jos pääsee käymään jumpissa jostain syystä hieman harvakseltaan. Harvoin suoritettu rääkki saattaa jumittaa kroppaa entisestään ja tulos on kokonaisuuden kannalta negatiivinen. Niinpä olen tutustunut nyt tässä tammikuun elvytysajallani myös astetta kevyempiin treeneihin, kuten BodyViveen. Ei muuten huono tunti ollenkaan!
Nyt helmikuussa olen palannut jälleen tuttuun, säännölliseen treenirytmiini ja aion muistaa hierojan vinkit. Hierojalla käymisestä otan säännöllisen tavan - vaikka en itse asiassa varsinaisesti nauti siitä, niin hyödyt kyllä voittavat pienen epämukavuuden. Kertokaapa muuten, miksei ole enemmän sellaisia spa-tyyppisiä fysioterapiapaikkoja, joissa oikeasti viihtyisi...?
Liikunnan lisäksi hyvää oloa tuo tietysti hyvä ruoka. Syön aika paljon hiilareita, se sopii minulle. Huomaan, että tärkeimpiä juttuja syömisessä minulle ovat lämpimät ateriat. Kun syön töissä kunnon lounaan salaatteineen ja kasviksineen (otan muuten aina myös leipää) sekä kotona vielä perheen kanssa toisen kunnon ruuan (johon pyrimme mahdollisimman hyvin upottamaan kasviksia, esimerkiksi wokkien muodossa ne maistuvat lapsellekin), niin vihanneksia ja proteiinia tulee syötyä tarpeeksi. Hyviä rasvoja sekä D-vitamiinia tankkaan ravinnon lisäksi luontaistuotevalmisteista.
Tällä hetkellä elämäni on aika lailla 8+8+8 -mallin mukainen. Teen töitä pääsääntöisesti kahdeksasta neljään, vietän vapaa-aikaa perheen kanssa ja nukun melkein aina kahdeksan tunnin yöunet. Aiemmin nukuin viikolla lyhyitä yöunia ja viikonloppuisin porskutin kunnon 12 tunnin maratonunia ja pitkiä päiväunia. Nykyään kiitos pienen taaperoiseni moinen ei ole mahdollista, joten myöskään arkena unen määrästä ei meikäläisen kaltainen unikeko voi nipistää. Itse asiassa suosittelen tätä - vaikka välillä harmittaakin kun sunnuntaina ei voi nukkua pitkään, niin lopulta niistä todella pitkistä unista tulee vain väsyneempi olo. Säännöllisyys kannattaa tässäkin asiassa.
Huh, miten pitkä tästä jutusta tuli, ja vielä voisin jatkaa vaikka kuinka... Nyt haluan kuitenkin tietää, mitkä ovat teille hyvän olon kulmakivet?
