2 kk

Pieni poikani täyttää tänään kaksi kuukautta. Elämäni on muuttunut niin paljon, että tuntuu kuin hän olisi ollut meillä jo kauemminkin. Toisaalta aika on mennyt huikean nopeasti ja poika kasvaa niin vauhdilla, että se vetää äidin mielen jopa haikeaksi. Kun kotiuduimme sairaalasta, meillä oli mukanamme 2,5-kiloinen punakka ja ruttuinen nyytti, joka ei jaksanut kunnolla edes imeä. Nyt prinssimme on todellakin oivaltanut syömisen ihanuuden, sillä hän on lähes tuplannut syntymäpainonsa. Meillä on pyöreäposkinen reipas poika, joka hymyilee ja seurustelee, yrittää innokkaasti päästä liikkeelle ja luonnettakin löytyy.

Tämä aika vauvan kanssa on ollut melkoista opettelua ja sopeutumista, onneksi päivä päivältä tuntuu, että tutustumme toisiimme enemmän ja meillä synkkaa paremmin. Olemme reissanneet ja touhunneet pienen kanssa aika paljon ja itselleni onkin ollut palkitsevaa huomata, miten vauvan kanssa pärjää monenlaisissa tilanteissa - imetystä ja vaipanvaihtoa on tullut harrastettua onnistuneesti jo kymmenissä eri paikoissa.

Kerroin aiemmin, että pojulla on ollut refluksivaivaa. Aluksi kokeilemamme maidonsakeuttaja ei sopinutkaan pienelle lupaavasta alusta huolimatta ja uuden lääkärikäynnin myötä olemme nyt noin viikon verran käyttäneet närästyslääkettä nimeltään Gaviscon. Parissa viikossa pitäisi kuulemma käydä ilmi, onko tästä pysyvämpää hyötyä, mutta toistaiseksi tuntuu toimivan aika hyvin. Seuraillaan siis edelleen tilannetta... Onneksi kasvua on koko ajan tullut hienosti ja silloin kun masu ei vaivaa, poitsu on ihanan iloinen ja hauska tyyppi.

Jatketaan siis harjoituksia! ;)