perjantai 8. maaliskuuta 2013

Naistenpäivän lukuvinkki: Jää

Luin vähän aikaa sitten koskettavan ja kauniisti kirjoitetun romaanin: Ulla-Lena Lundbergin Jää. Varmasti moni on jo tuon Finlandia-voittajan lukenutkin, mutta ajattelin vinkata kirjasta näin naistenpäivänä, koska mielestäni tarina on ennen kaikkea kertomus vahvoista naisista, vaikka varsinaisena päähenkilönä onkin mies, pastori.


Romaanin tapahtumat sijoittuvat sotien jälkeiseen jälleenrakennuksen aikaan "Luodoille" ulkosaaristoon. Lundberg kuvaa todella kauniisti saariston karun kaunista elämää. Aluksi kirjan verkkainen kerronta tuntuu jotenkin laahaavalta, mutta se tempaa nopeasti mukaansa ja itse nautin tämän kirjan hitaudesta valtavasti.


Luotojen yhteisö on toisaalta vahva ja toisiaan tukeva, toisaalta kahtiajakautunut ja haavoittuva. Nuori innokas ja sydämellinen pappi perheineen saapuu seurakuntaan ja kirja onkin kertomus heidän sopeutumisestaan Luodoille ja elämästään rakastettuna saaristolaisyhteisön osana.


Erityisesti Jää on minun silmissäni tarina papin vaimosta Mona Kummelista, joka on vahva ja toimelias nainen. Hän seisoo suuressa rakkaudessaan miehensä takana hoitaen perheen käytännön asiat lastenkasvatuksesta karjanhoitoon. Pastorska ei kuitenkaan ole kirjan ainut vahva nainen. Hän kasvattaa myös omista tyttäristään sellaisia, kehdosta lähtien ja kovinkin ottein. Vaikuttavia naisia ovat myös Osuuskaupan hoitaja Adele Bergman, joka huolehtii tarmokkaasti siitä, että luotolaisilla riittää ruokaa ja tarvikkeita niukkuuden keskellä, sekä Neuvostoliitosta paennut lääkäri-kätilö Irina Gyllen, joka kantaa sisällään suurta surua ja syyllisyyttä, mutta huolehtii luotolaisten terveydestä poikkeuksellisella tavalla.


Luodoilla Kristinuskon Jumalaan turvaudutaan, mutta myös taikauskolla on oma tärkeä roolinsa karuissa oloissa selviytymisessä. Lundberg kuvaa mielestäni todella hienosti jännittäviä merimatkoja sään armoilla - matkoja, jotka ovat jokaikinen vaarallisia ja saattavat jäädä tekijänsä viimeisiksi.


Itse nautin tästä kirjasta paljon sen saaristolaiselämän kuvauksen vuoksi. Isoäitini on kotoisin Turun saaristosta ja olen viettänyt lapsuuden kesinä hienoja hetkiä hänen lapsuudenkodissaan meren rannalla. "Vanhamummulassa" vietetyt päivät olivat aina kesän odotettuja kohokohtia ja saaristolaiselämä kiehtoi minua valtavasti. Siellä oli jotain aivan erilaista taikaa kuin missään muualla. Karut kalliot, kuivuus ja veden niukkuus, maisemien kauneus, kylmä merivesi, valtavat laiturit, kalan perkaaminen kissan kanssa, purjelaivat horisontissa, saunominen meren rannalla rantasaunassa, ihmisten ystävällisyys, seinien läpi vinkuva tuuli, tuoksut, pitkät kauppamatkat ja kalakeitto, josta kala syötiin erikseen. Taianomainen paikka pienelle tytölle.


Ulla-Lena Lundbergin uusimman luettuni jäin miettimään, voiko nainen olla liiankin vahva. Mona Kummel oli ehkä sellainen. Kun hänen vahvuutensa polttoaineena oli loputon rakkaus ja onnellinen avioliitto, se näyttäytyi positiivisena tarmokkuutena. Mutta traagisten tapahtumien myötä hän tarrautui vahvuuteensa yhä voimakkaammin, ei pystynyt ottamaan apua vastaan ja myöntämään, että jokaisella ihmisellä on omat kipupisteensä ja heikot hetkensä, että jokainen tarvitsee myös muita. 

Kirjan lopetus oli kyllä mielestäni aika selvästi sen henkinen, että jatko-osaa voidaan ehkä jäädä odottelemaan... Vai mitäs mieltä te olette?

 Hyvää naistenpäivää teille kaikille!

P.S. Postauksen kuvat ovat Turun saaristosta, vanhamummulan maisemista kesältä 2009.

14 kommenttia:

  1. Sain Jään joululahjaksi ja pidin kovasti myös. Ja minulle jäi kirjan loppuessa olo, että kirja loppui "kesken" ja paljon jäi kovin avoimeksi eli jatko-osa olisi kovasti tervetullut :).

    Ihania nuo kuvat! Mulla ei ole mitään sidoksia saaristoon ja olen kotoisin kaikkea muuta kuin merellisistä maisemista, mutta saaristolaismaisemissa on jotain viehättävää ja rauhoittavaa. Turun saaristo ja Ahvenanmaa onkin vakioehdotuksena mulla, kun mietitään missä käytäisiin kesällä :). Myös monet etelä- ja länsirannikon kaupungeista on mielestäni kivoja vierailukohteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin yksi toinen siis jää minun lisäkseni odottamaan sitä jatko-osaa. :)

      Merenrantakaupungit ja saaristo ovat kyllä ihania. Olen itse ajautunut tänne sisämaan puolelle asumaan, mutta toivoisin että joskus vielä voisin asua rannikkokaupungissa - vaikka se jatkuva tuuli onkin joskus melkoinen.

      Poista
  2. Oi, kuulostaa hyvältä! Täytyypä etsiä tuo kirja käsiini. Tykkään paljon saaristolaiskuvauksista, vaikka omakohtaista kokemusta (esim. lapsuudesta) ei olekaan. Olemme muutamana kesänä miehen kanssa tenheet reissuja Turun saaristoon, siellä on kyllä ihania pieniä majatalopaikkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerro sitten kun olet kirjan lukenut, että mitä tykkäsit!

      Poista
  3. Jää odottaa yöpöydällä, vielä en ole ehtinyt sitä aloittamaan, mutta kovasti odotan jo lukukokemusta. Turun saaristossa ja purjeveneessä koko lapsuuden kesät viettäneenä kaikki saaristoon liittyvä kiehtoo kovasti ja tuntuu niin kovin kovin omalta. Meren ääreen kun vielä joskus pääsisi asustelemaan...

    Mukavaa naistenpäivää sinulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa upeilta nuo lapsuuden kesäsi. Uskon, että tulet pitämään kirjasta! :) Ja kiitos samoin, hyvää naistenpäivän iltaa.

      Poista
  4. Oi, olen kuullut ennenkin hyvää tuosta kirjasta, mutta tämän kuvauksen jälkeen se on ainakin luettava! Heti kun joskus (ehkä joskus kolmen kuukauden kuluttua...) ehdin taas lukemaan muutakin kuin kouluun tai töihin liittyvää kirjallisuutta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, toi on kurjaa kun ei ehdi lukea mitään kivaa työ- ja opiskelukirjallisuuden lomassa. Mutta sitä ihanampi palkinto sulle sitten joskus on tällainen hyvä ja omasta tavallisesta arjesta sopivasti irrottava kirja.

      Poista
  5. Jää oli ihana kirja. Tiedät varmaan, että se on omaelämäkerrallinen. Ulla-Lena on itse kirjan pikkusisko.
    Luen paljon ja minun on ollut vähän vaikea löytää kirjaystävää Jään jälkeen. Niin syvästi se kosketti. Kerronta oli koruttoman kaunista ja olen lukenut pitkiä pätkiä useampaan kertaan. Minäkin ajattelin vanhamummulaa lukiessani.
    Kuulun kirjapiiriin, jossa vapaamuotoisesti jutellaan ennalta sovitusta kirjasta. Kerholaiset ovat kokeneita lukijoita ja kun tällä viikolla tavattiin, muisteltiin Jäätä. Miten kovasti kaikki siitä pitivät. Kirjaa edeltävä osa kertoo ajasta ennen saaristoon muuttoa. Ajattelin hakea sen kirjastosta seuraavaksi. Kirjan nimi on Mantteliprinssin tapainen, mutta voin muistaa ihan väärin.
    Kirjoitit hienon kirjaesittelyn. Todella nautittavaa luettavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en tiennyt, että on omaelämäkerrallinen! Wau. Ihmettelinkin kun Lilluksen oikeaa nimeä ei paljastettu, on selvästi kuitenkin lempinimi. No Ulla-Lenahan se tietysti.

      Tuo edeltävä osa voisi olla kyllä lukemisen arvoinen, laitetaan listoille.

      Poista
    2. Niin ja isosisko Sanna oli muuten lempihahmoni kirjassa, aivan ihana pikkutyttö.

      Poista
  6. Iiris-lehdessä oli artikkeli kirjailijasta. Hän menetti sekä äitinsä että sisarensa parin lähivuoden sisällä ja kirja heidän perheensä tarinasta luodolla syntyi kuolemien jälkeen, vaikka oli tuloillaan jo kauan. Näytän artikkelin, kun nähdään. Toivottavasti pian.

    VastaaPoista
  7. Tässä Ulla-Leena Lundbergin Jäätä edeltävän kirjan oikea nimi: Marsipaanisotilas. Mistä ihmeestä mahdoin keksiä aikaisemman nimen? No, olihan sekin yhdyssana ja alkoi ämmällä;)

    VastaaPoista

Ilahdun kommentistasi!