maanantai 28. joulukuuta 2015

Uusi alku

Joulut on vietetty ja mukavasti sujui, toivottavasti teilläkin. Vaikka tykkään joulusta, niin siitä vasta tykkäänkin kun juhla on ohi ja tulee sellainen uuden alun fiilis. Rakastan uusia alkuja - kevättä ja syksyä. Tosin elämäntapoihini liikunnan osalta ei vuodenaika vaikuta ja joskus ärsyttääkin näinä "starttikausina" ruuhka saleilla. Kuitenkin yritän ajatella, että kyllä sen hetken ruuhkaisemman ajan kestää, voin onneksi valita vähemmän suosittuja tunteja kun olen sen verran kaikkiruokainen jumppien suhteen. Toivottavasti näistä lukuisista aloittelijoista edes osa saisi tehtyä liikunnasta pysyvän osan elämäänsä ja oppisi saamaan siitä arkeen iloa.

Näihin uuden alun fiiliksiin vaikuttaa vahvasti myös valo. Ihanaa kun tälle lomaviikolleni näyttäisi tulevan näitä upeita aurinkoisia pakkaspäiviä useampiakin. Luntakaan en juuri nyt kaipaa, jo pelkästään kaunis kuura maassa houkuttelee kuvaamaan ja nostaa hymyn huulille. Raikasta pakkasilmaa on niin hyvä hengittää. Ulkoilimme pikku-T:n kanssa yli kaksi tuntia tänään ja olo sen jälkeen oli ihana ja ruoka maistui. "Energiat ihan loppu", totesi poikakin.


Itsellenikin tekisi hyvää eräs elämäntapamuutos. Olen nimittäin tosi koukussa sokeriin. Tilanne on vähän niin kuin jollakin tupakkariippuvaisella - tiedän varsin hyvin sokerin haitallisuuden, mutta en vain saa katkaistua kierrettä. Olen hoikka ja liikunnallinen ja elän muuten terveellisesti, joten sokerin puputtaminen on ollut jotenkin kauhean helppo perustella itselleen. Pitäähän sitä ihmisellä jotain paheita olla. Ja niin aukeaa karkkipussi illalla, suklaapatukka lounaan jälkeen, pitäähän sitä pullaa kahvin kanssa olla, saahan ihminen palkita itsensä pitkästä työpäivästä, hyvästä treenistä, siivouksesta, lapsen raskaasta uhmakohtauksesta... niinpä niin, onhan näitä, selityksiä. Ainut totuudenmukainen selitys on, että olen riippuvainen.

Nyt yli kolmekymppisenä alan olla koko ajan kiinnostuneempi ihon kunnosta. Huomaan ryppyjen alut kasvoillani, ne pienet juonteet, jotka syvenevät uurteiksi melkein silmissä. Huomaan, miten ruoka, lepo ja hormonitoiminta vaikuttavat ihoon aiempaa herkemmin. Valitettavasti olen myös niitä onnekkaita, jotka saavat nauttia finneistä näin teini-iän jälkeenkin.


Ja kun mietin, mitä voisin ihoni hyväksi tehdä (paitsi ostaa jälleen yhden ylihintaisen kosmetiikkapullon täynnä lupauksia) nykyisten elämäntapojeni lisäksi, keksin vain yhden asian. Asian, joka on niin itsestäänselvä, että melkein itkettää. Sokerin vähentäminen.

En tietysti yritä lopettaa sokerin syömistä kokonaan, mutta voisin helposti vähentää. Vai voisinko? Helposti teoriassa, käytännössä ei taidakaan olla niin yksinkertainen juttu. Olen aina pitänyt makeasta, totuttanut itseni sokerin makuun ja siihen tunteeseen kun verensokerit kohahtavat korkealle. Olen oppinut pitämään siitä (kuulemma jotkut ihmiset pitävät tunnetta epämiellyttävänä).


Nyt kun olen lomalla, on tilannetta ehkä hiukan helpompi hallita. Voisin siis miettiä valmiiksi arjen varalle joitakin ratkaisuja.

Voisin ostaa työpöydän laatikkoon jotain terveellisempiä välipaloja niiden iltapäivän hetkien varalle kun karkinhimo yllättää iskee. Vaikka myslipatukoita...? Niissäkin on kai kauheasti sokeria, mutta sentään vähemmän kuin karkissa tai suklaassa?

Voisin palkita itseni rankan päivän jälkeen vaikka... ööh, niin millä? Apua, mitä tästä nyt oikeasti tulee?


Nyt jos jollakin siellä on kokemusta sokeririippuvuuden nitistämisestä, niin kuulisin tsemppausta enemmän kuin mielelläni. Etenkin käytännön vinkit sekä luonnollisesti kaikki (ihoon liittyvät) positiiviset vaikutukset kiinnostavat. 

Ja jos joku muu on saman muutoksen edessä, niin ilmoittaudu - me pystytään tähän yhdessä!

6 kommenttia:

  1. Suviiii!! Mä NIIN tiedän tunteen ja ilmoittaudun myös mukaan! Omalla kohdalla homman nakki on se, että myös tämän vuoden aikana mulle tästä jatkuvasta sokerin puputtamisesta on tullut ylikiloja pari (köh, neljä tai viisi). Nyt mä ajattelin jättää arjesta sokerin ihan minimiin ainakin tämän kevään ajaksi. Juhlissa voi ottaa palan sitä tai tätä. Se nyt ei mitään kaada. Tai kerran viikossa pitää jonkun herkutteluillan. Mutta just toi minkä mainitsit, että joka päivä keksii jonkun syyn vetää Snickers tai puoli levyä lakritsisuklaata, niin ei-vaan-käy.

    Paras vinkki korvaamaan sokeritaukoa on ainakin omalla kohdallani uni. Esim. kun N käy päiväunille vapaapäivinä, iskee muhun välittömästi sokerihimo, mutta jos väännän itseni makuuasentoon, niin huomaan, että muahan vaan vaan väsytti. Tunnin unen jälkeen on ihan pirteä olo - ilman makeanhimoa. Mutta mitenkäs arjessa toteuttaisi noi tunnin päikkärit siellä ja täällä..?

    No niin, tulinpa sitten tänne sun kommenttiboksiin jaarittelemaan :D Mutta siis samassa kirkkoveneessä ollaan!! Tsempataan toinen toisiamme!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta ja pitkästä kommentista! En ole iloinen, että sulla on sama riippuvuus, mutta vertaistuki on aina ihana juttu. <3 Tuo herkutteluilta kerran viikossa voisi olla mulle hyvä alku, koska en usko, että kaikkien sokeristen herkkujen jättäminen kerralla onnistuu. Ja tuo on totta, että useinhan sokerinhimo on puhdasta väsymystä. Rankan jumpan jälkeen, iltapäivällä töissä, illalla lapsen mentyä nukkumaan, tai ruuan jälkeen... sitähän se on! Arjessa ei tietysti pysty ottamaan päikkäreitä, mutta tuokin on hyvä tiedostaa, että sokerinhimo voi tosiaan olla ihan vain väsymystä. Tsemppiä meille!! Pienikin vähennys on jo hyvä juttu.

      Poista
  2. Moikka! Täällä kans yks ilmoittautuu mukaan! Olen huomannut nyt joulun alla enemmän väsymystä, päänsärkyä, janoisuutta (?) ja uskon näiden oireiden itseasiassa johtuvan kontrolloimattomasta herkuttelusta(kun kerran on tämä aika vuodesta jne jne...)Kerran kun sen konvehdirasian avaa, niin siitähän pitää napata yksi (tai kourallinen) viimeisenä illalla tai ensimmäisenä aamulla! Ja ilman lisäkiloja täälläkään ei säästytä, mutta ennen kaikkea olo on takkuinen. Osallistun siis ainakin tammikuun kestävään sokerilakkoon! (Nyt on siis 3 päivää aikaa vetää viimeiset karkit pois kaapeista :D).

    t. Maiju

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa tutulta - väsymys, janoisuus... kyllä! Ja mä aloitin jo! Ainakin nyt arjen ajaksi, katsotaan viikonloppua erikseen. ;) Ajattelin lähteä lempeällä vähennyslinjalla, eikä heti-kaikki-pois-meiningillä. Kokeillaan sitä tammikuun karkki-suklaa-lakkoa, veikkaanpa, että hyvä olo palkitsee.

      Poista
    2. Die andere Maijukin on mukana:) mulle toi makee on helpohko: Muutama päivä ilman niin ei tee enää mielikään ...vaatii tosin kyllä sit totaalikieltäytymisen, koska heti kun syö vähänkin makeeta, alkaa mielihalut taas iskemään. Mutta ton tupakan kanssa on vaikeempaa, oon tässä jo joulusta asti koittanut olla ilman:/ siinä onnistumatta:)

      Poista
    3. Tervetuloa mukaan die andere M! :):) Tupakkaan en osaa sanoa muuta kuin tsemppiä! Tiedän tunteen... mulla se vaan koskee tuota makeaa. Hyvää tätä vuotta!

      Poista

Ilahdun kommentistasi!