tiistai 12. maaliskuuta 2013

Myyrä ja heppa

Löysin kirpparilta puisen Myyrä-palapelin, joka on samalla kiva taulu. Se halusi muuttaa meille, T:n huoneeseen. 


Olette ehkä huomanneetkin, että meillä fanitetaan Myyrää. Koko homma lähti alunperin liikkeelle mieheni Tsekkien-reissusta, josta hän toi (itselleen) tuliaiseksi Myyrä-pehmolelun, Krtekin. Vitsinä sitten ostin hänelle joskus myöhemmin joululahjaksi Myyrän seikkailut -dvd:n.


Poitsu oli pikkuisena usein itkuinen kun masukivut vaivasivat. Uni ei maittanut eikä ollut hyvä olla. Mietimme, mikä voisi helpottaa pienen oloa. Tykkäisiköhän se jostain lastenohjelmista? Mutta eihän meillä ole mitään... paitsi Myyrän seikkailut! Sitä päätettiin kokeilla. Koliikkivauvojen vanhemmat aina kertovat niitä tarinoita, miten ovat kokeilleet jokaista kikka kolmosta autolla ajelusta moottoroituihin sittereihin saadakseen huudon loppumaan. No, me laitettiin DVD pyörimään. Ja T rakasti sitä! Myyrässä on kauniit musiikit ja selkeät värit eikä ollenkaan puhetta. Se on kieltämättä ihana. Ja edelleenkin oikeastaan ainut, mitä T jaksaa telkkarista katsoa.


Tänään posti toi T:lle ihanan heppakortin, terveisiä mummilta ja papalta ihan muuten vaan. Se piristi ainakin äidin päivää. Mainiot värit - lastenhuoneen seinälle siis! 


Tulin vähän tänne kiipeilemään ja tutkailemaan.


Parasta silti häippästä, etten vaan joudu nukkumaan...


Jee, pääsin katsomaan Myyrää! 


Lasten ja varsinkin vauvojen telkkarin katsominen jakaa mielipiteitä. Meillä T saa katsoa telkkaria - valikoituja lastenohjelmia sekä välillä muutakin, jos telkusta tulee jotain isää tai äitiä kiinnostavaa. Pidämme kuitenkin telkkarin katsomishetket lyhyinä ja pääasiassa töllö pysyy kiinni päivän mittaan. Mieheni on aika innokas konsolipelien pelaaja, ja olenkin vaatinut, että Pleikkaria pelataan vain ja ainoastaan kun T on nukkumassa. Tietokone on luonnollisesti T:lle tuttu (ja kielletty eli äärimmäisen kiinnostava) kapistus, sen verran paljon tämä äiti sitä käyttää. Välillä mulla on kovinkin huono omatunto siitä, että lapsi on näiden mediaärsykkeiden ympäröimänä jo pienenä. Mutta ei kai käpylehmäkaudelle ole enää paluuta. Toivoisin kuitenkin, että seuraavassa kodissa meillä voisi olla erikseen tv-huone ja olohuone olisi seurustelua, leikkimistä ynnä muuta varten. Myöskään makuuhuoneeseen en halua telkkaria.

Mikä linjaus teidän perheissä on TV:n, pelien ja tietokoneen käytön suhteen?
Ja löytyykö muita Myyrä-faneja?

10 kommenttia:

  1. Myyrä on aivan ihana, siksi valitsin sen myös blogini leluarvonnan palkinnoksi. Plussaa siitä, että hahmo on iloinen ja ystävällinen sekä kirjojen ja televisio-ohjelmien pienistä elämänopetuksista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla onkin aivan ihana arvonta meneillään. Myyrä on tosi symppis tyyppi!

      Poista
  2. Oi, miten ihana Myyrä-taulu! Muistan kyllä lapsuudesta kyseisen piirrossarjan, mutten pitkään aikaan ole sitä nähnyt.

    Ja mitä tv-tuoli T:llä, aika komeeta katsella Myyrä-sarjaa tosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta on kyllä hyvä katsella. Pakko "köyttää" kaveri johonkin kiinni tai hän menee katsomaan telkkaria suunnilleen kahden sentin päästä.

      Poista
  3. Myyrä on kyllä kiva hahmo ja sarja ja pienillekin sopiva :).

    Meillä tyttö ei katso televisiota siinä mielessä, että hänelle laitettaisiin jokin tietty ohjelma ja hän istuisi katsomassa. Toisinaan laitetaan jotain Pikku kakkosta tai muuta sopivaa päälle, mutta lähinnä neiti saattaa pariksi minuutiksi pysähtyä katsomaan ja sitten toheltaa jo muualle. Eli ei ole vielä kiinnostunut katselemaan. Tosin en yhtään epäile, etteikö isompana "oppisi" katsomaan vähintäänkin tarpeeksi :D. Ja varmasti iän karttuessa saa katsoakin itsensä ikäiselle sopivia lastenohjelmia.

    Läppäri tyttöä kiinnostaa hirveästi, samoin ipad. Tietysti, kun näkee vanhempien niitä käyttävän. Ipadia neiti saa joskus sormeilla, kun siinä on pari taaperolle sopivaa sovellusta eläimenkuvineen. Eipä tietysti oikeasti osaa niitä vielä käyttää, mutta tykkää katsella niitä kuvia. Sitä ollaan rajattu niin, että saa silloin tällöin katsella lyhyen ajan esim. 10 minuuuttia, mutta ei joka päivä. Tavallaan leikkinä muiden leikkien joukossa. Ja varmaan meille tulee käyttöön joku tv-aika ja tietsikka-aika sitten isompana kun niistä kiinnostuu eli saa viettää niiden kanssa enintään jonkun tietyn mittaisen ajan päivässä. Pelikonsoleita meillä ei olekaan.

    Mun koneella olo rajoittuukin nykyään tehokkaasti tytön päiväunien aikaan ja sitten iltaan tytön nukkumaanmenon jälkeen. Samoin meidän aikuisten tv:n katselu keskittyy siihen loppuiltaan. Ihan jo sen takia, että silloin pystyy sitten rauhassa katsoa tai tehdä koneella jotain :D. Jos menen koneelle tytön ollessa hereillä, niin hän on samantien repimässä lahkeesta ja haluaisi painella näppäimistöä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on sama tuon Pikku Kakkosen kanssa. T on vielä liian pieni siihen, jaksaa jotain tunnaria fiilistellä ja hytkyä pari minuuttia ja sitten painellaan jo jonnekin suuntaan. Teletapitkaan eivät uppoa yhtään. Myyrässä on siis jotain poikkeuksellista taikaa.

      Kyllä itselläkin tietokoneen käyttö painottuu siihen kun poika on nukkumassa. Mutta joskus kun T leikkii tyytyväisenä itsekseen lattialla, niin myönnän että surffailen kyllä - sopivan etäisyyden päässä. :D

      Poista
  4. Samoja pohdintoja täälläkin suunnalla :) Pikku Kakkonen taitaa olla meidän suosikki, siinä on onneksi monipuolisesti erilaista lastenohjelmaa. Tyttö on myös varsin hyvä käyttämään iPadia ja osaa etsiä sieltä suosikkivideoitaan (eli koira- tai kissaohjelmia). Olen pitänyt ohjelmatuokiot lyhkäisinä ja niiden vastapainoksi aina muuta leikkiä, lukemista ja ulkoilua, mutta se vaatii yleensä sen että malttaa itsekin laittaa koneen pois. Onneksi tyttö on helppo saada innostumaan ihan tavallisista leikeistä, ja viihtyy niiden parissa, kunhan vaan vähän itse laittaa leikit alkuun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku Kakkonen on kyllä huomattavasti kivempi kuin kaupallisten kanavien lastenohjelmat. Ne levottomien piirrettyjen huutokonsertit on jotain ihan järkkyä, ei pysty edes aikuinen niitä katsomaan ilman päänsärkyä, mitenköhän lapsi sitten reagoi päänsä siällä...

      Tuo on kyllä totta, että mediaärsykkeet eivät lasta kyllä kiinnosta, jos vain aikuinen malttaa laittaa laitteet kiinni! :) Haastetta meille bloggaaville äideille siis riittämiin!

      Poista
  5. Tuo T:n virkattu viltti on muuten aivan älyttömän hurmaava! Ihan sormia syyhyttäisi päästä itsekin virkkaamaan jotain noin iloista...

    Kas vain, meillä ei ole Myyrää koskaan katsottukaan. Nyt sattumalta lainasin kirjastosta yhden Myyrä-kirjan, mutta ei olla vielä luettu sitä. Poika alkoi toden teolla katsoa telkkaria vasta 2-vuotiaana. Siihen asti ei malttanut olla aloillaan niin kauan, että olisi ehtinyt jotain katsoa. Ehdoton suosikki oli Pingu! Nyt 3,5-vuotiaana katsoisi toki jo liikaakin kaikenlaista ja valikoisi dvd-levyjä mielellään. Olen ajatellut, että jos katsoo Pikku Kakkosta sekä aamulla että illalla (ei läheskään aina koko lähetyksiä), ei muuta sinä päivänä tarvitse katsoa. Jos taas Pikku Kakkosia jää väliin, niin kuin usein jääkin, niin ei haittaa, jos illalla pysähtyy hetkeksi vaikka dvd:n ääreen. Meillä kyllä huomaa sen, että pitkä tuijottaminen aiheuttaa sitten energiapurkauksia, kun on ollut liikaa aloillaan. Parempi olisi siis pysyä vain liikkeessä. ;)

    Meidän tytteli 7 kk katsoo isoveljen seurana joskus Pikku Kakkosta. Suosikki on Touho eli se muovailuvahapoika, joka onnittelee nimipäiväsankareita. Meitä naurattaakin aina pojan kanssa, kun neiti pysähtyy suu auki ihastelemaan Touhoa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo virkattu viltti on aivan ehdoton suosikkijuttu kaikista lahjaksi saamistamme asioista. Se on 90-vuotiaan mummini virkkaama ja värit ovat just eikä melkein täydelliset. On usein mukana rattaissakin.

      Teidän tytöllä ja T:llä on sama suosikki, tuo Touho! Muuten poitsu ei jaksakaan Pikku Kakkosta vielä katsoa, paitsi tunnari on tietysti hyvä ja vangitseva. Niin ja RaaRaan tunnari pistää tanssituttamaan.

      Poista

Ilahdun kommentistasi!