Täyspäi(väi)nen odottaja?

Olen ensimmäistä aamua äitiyslomalla. Tätä päivää on tosissaan odotettu. Pakko myöntää, että raskaat työpäivät ovat olleet hieman liikaa kropalle ja olen kaivannut mahdollisuutta levätä ja tehdä viimein asioita omaan ja vauvan vaatimaan tahtiin. Nyt olo on kuitenkin melko hämmentynyt, toki onnellinen mutta myös kovin haikea. En ole palaamassa enää samaan tehtävään ja työporukkaa tulee varmasti kova ikävä. On myös aina vaikeaa jättää tärkeitä hoidettavia juttuja taakseen, toisten harteille, kun ne ovat pitkään olleet niin kiinteästi omalla vastuulla.

Äitiysloma alkaa kuitenkin erinomaisen mukavasti. Saan viikonlopuksi kämpän täyteen rakkaita ystäviä - tunnelma on varmasti tiivis seitsemän kolmekymppisen ja yhden puolivuotiaan majoittuessa pieneen kotiimme. Ensi viikolla pääsen varmasti äitiysloman tunnelmaan, aion nimittäin aloittaa rivin rästiprojekteja tässä lepäilyn lomassa.

Äitiyslomalaisen ei tarvitse vetää vatsaa sisään!

Luulenpa, että minulle käy äkkiä kuten eläkeläisille eli kun kalenterissa ei ole enää työmenoja, niin olen kiireisempi kuin koskaan. Kotona pitää tietenkin siivoilla, laittaa terassi kesäkuntoon (noh, jos nyt nuo lumet sulaisivat ensin), tehdä vielä puuttuvia vauvahankintoja, lukea kirjoja, nähdä ystäviä ja pitää huolta omasta kunnostaan - jos vaikka antaisin äitiysjoogallekin vielä uuden mahdollisuuden. Melkein vuoden takaisista hääkuvistakin olisi kiva ehtiä tehdä jonkinlainen albumi ja opetella jotain uusia kappaleita pianolla...

Miten niin suorittaja/suunnittelijaluonne? Parempi kuitenkin, etten suunnittele liikaa, koska todellisuudessa rötvään pitkät aamut kylpytakissa kotosalla ja sitten tuleekin jo päiväunien aika. ;) Eikä sitä koskaan tiedä kuinka pian tuo asukas päättää ilmestyä, ainakin hän tuntuu yrittävän aktiivisesti elintilan laajennusta voimakkaista äkillisistä sivuttaispotkuista päätellen.

Työkavereilta saatu raikas kukkakimppu

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Hyvää viikonloppua!