lauantai 14. marraskuuta 2015

Se aika vuodesta

Arvostan hiljaista, toimivaa ja oman näköistä kotiani joka päivä, mutta marraskuussa arvostan sitä oikein erityisesti. Tämä on juuri se aika vuodesta, jolloin olen erityisen kiitollinen kodistani sekä ihanasta työstäni. Vaikka harmaus ja pimeys ympäröi meidät, niin saan kuitenkin iloa ja energiaa kotona hääräilystä ja sisustamisesta. 

Ja työt, no ne tietysti pakottavat aamuisin liikkeelle, aivot  ruksuttamaan ja ajatukset pois säätilasta. Tämä loppusyksy on omassa työssäni kaikkein kiireisintä aikaa, mutta koen hyväksi puoleksi sen, että kiire osuu pimeimpään aikaan - eipähän ainakaan harmita viettää tunteja sisätiloissa samalla tavalla kuin ehkä kauniina kesäpäivänä harmittaisi.


Tämä on myöskin se aika vuodesta kun kotona tekisi mieli lähinnä löhöillä torkkupeiton alla. Hieman haasteita moiseen toimintaan asettaa vauhdikas 3-vuotias, joka ei makoilua arvosta. Hyvä niin, tuleepahan lähdettyä harmaammallakin säällä ulkoilemaan ja huomattua raittiin ilman positiiviset vaikutukset.

Tsemppiä meille marraskuuhun! Ihan kohta koittaa joulu ja sitten päivät jo pitenevät.

P.S. Kuvassa näkyvä pyöreä kynttilälyhty on yksi suosikeistani. Ostin sen joskus Porvoosta vuosia sitten ja se on kulkenut mukana kodista toiseen. Todella kivan näköinen myös kun lyhtyyn laittaa valosarjan sisälle. En ole koskaan nähnyt missään toista samanlaista, tämä oli ainut kappale myös kyseisessä, pienessä sisustusliikkeessä aikoinaan.

2 kommenttia:

  1. Ai mitä, eikö teidän mini-ihminen harrasta pitkiä löhöilysessioita sohvalla lämpimän viltin alla? :P Se on niin totta, että näin marraskuussa jos saisi yhden illan ihan vaan itselleen, niin aivan varmasti sen viettäisi täysin peittojen alla, glögin ja suklaan kera, hömppää katsellen :) Niin ja kynttilät palamaan tietenkin. Niitäkään ei oikein uskalla poltella pöydillä, kun tättähäärä onnistuu sekunnissa jonkun pupunallen heittämään tai jotain :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä tietysti N on just sellainen rento torkkupeiton alla chillailija. :D Joo kyllä tuo tosiaan kotona löhöilyksi varmaan menisi, jos saisi yhden illan tehdä ihan mitä vaan. Kun taas kesällä lähtisin aivan varmasti jonnekin rantsuun/kaupungille/terassille.

      Mä olen poltellut kynttilöitä aika paljon T:stä huolimatta. Ehkä vähän uhkarohkeaa... mutta aika hyvin poika on niitä oppinut varomaan. Tuikkulyhdyt pianon päällä on suht turvallinen ratkaisu.

      Poista

Ilahdun kommentistasi!