Takana on pitkä viikko, työntäyteinen mutta hyvä sellainen. Arki vie mennessään enkä ole ehtinyt tänne blogiin niin paljon kuin olisin halunnut. Pitäisi varmaan alkaa kuvata enemmän kännykällä. Tallentaa niitä pieniä hetkiä, jolloin tuntuu, että hei tästä mä haluan blogata, mutta kurahousuja riisuessa se unohtuu.
Olin tänään jouluapulaisena äitiyslomaa edeltäneessä työpisteessäni. Päivä oli niin mukava! Olen tällä hetkellä aika herkissä ja haikeissakin tunnelmissa, tuo aika kyseisessä työpaikassa oli ihan mieletöntä. Samalla kun toimin ensimmäisenä esimiestehtävässäni ja sain tutustua ihaniin persooniin sekä oppia itsestäni sekä työstäni valtavasti, hankimme ja remontoimme mieheni kanssa ensimmäisen omistusasunnon, järjestimme mitä tunnelmallisimmat häät ja naimisiinmenon myötä sukunimeni vaihtui, kävimme häämatkalla ja koimme pienen poikamme odotuksen. Aika monta isoa asiaa, jotka kaikki tulvivat mieleeni kun tein pienen aikamatkan takaisin tuttujen työkavereiden ja asiakkaiden pariin.
Pikku-T luopui tänään tutistaan. Olimme keskustelleet asiasta jo jonkin aikaa ja illalla käytiin viemässä tutit terassille "tonttuvauvoille". Oli ihan uskomattoman liikuttavaa, miten pieni hoksasi niin hyvin, mistä on kyse. Sängyssä tuli tietysti itku, poika yritti laittaa sormea tai hihaa suuhun ja hoki "titti, titti". Selitin hänelle, miten äidin pieni on jo niin iso poika, ei mikään vauva enää. T katseli minua suurilla silmillään ymmärtävästi, niin äiti, olen iso poika. Ja jäi nukkumaan kiltisti omaan sänkyynsä. Arvaatte varmaan, kelle tuli itku seuraavaksi.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin... aii niin, mutta eihän tässä ole kuvia! Saatte tyytyä muutamaan haikean ihanaan biisiin, joita olen fiilistellyt viime aikoina. Huomenna luvassa on pitkästä aikaa sisustusjuttuja, jouluisia sellaisia. :) Palataan!
Voi haikeus. Meillä olisi tuttihommat suunnitelmissa nyt joululomalla. On ne aina herkkiä hetkiä meille äideillekin kun siirrytään kehitysvaiheissa eteenpäin. Meillä Jamppa on viimeiset kolme kuukautta vaatinut äidin illalla sänkyyn mukaan nukuttamaan, ja nyt sitten on muutamana iltana tuumannut, että "Äiti pois. Hyvää yötä äiti." ja halunnut alkaa nukkumaan itsekseen. Vaikka nukuttaminen tuntui välillä tosi rasittavalta, tuntuu nyt sitten haikealta, että oma pienisuuri mieheni ei enää tarvikaan äitiä saattelemaan turvallisesti untenmaille.
VastaaPoistaTsemppiä tutin poisjättöön! Meillä on nyt menneet nämä kaksi iltaa uskomattoman hyvin, yölläkään T ei herännyt kertaakaan eikä päivän mittaankaan vaatinut tuttia ollenkaan. Pari kertaa totesi, että "titti ei"... ;) Ja sitten muisteltiin, että tosiaan tutteja ei enää ole kun ne annettiin tonttuvauvoille. Toivottavasti raukalle ei jää mitään traumoja tontuista.
PoistaOnhan tuo haikeaa kun lapset oppivat uutta, mutta samalla ihanaa. <3
Voi että... Mulla on kans suunnitelmissa tutin poisjättäminen, tyttönen vain on eri mieltä. ;) Olen hänelle asiasta hiukan puhunut, että jokos annettaisiin tutit pois, kun ollaan jo isoja tyttöjä, vastaus on "ai ai" (ei, ei). Hän on niiiiin kiinni tutissa, enkä tiedä kuinka saan pienen yhteisymmärrykseen. Meillä ei taida edes olla kuin pari tuttia enää, en ole viitsinyt ostaa uusia ja kohta voi käydä niin, ettei löydetä niitä paria, sitten siitä vasta poru tulee. ;) Täytyy koittaa jutella asiasta, koska en halua vaan yht'äkkiä hävittää tutteja. Esikoinen on myös kovin kiinni tutissa enkä olisi uskonut, että tutista vieroitus käy niin helposti kuin se kävi. Vietiin tutit yhdessä ulko-oven taakse tuttikeijullle ja todettiin, että ne oli sieltä hävinneet. Melko kivuttomasti meni ja asiaa muisteltiin hyvässä hengessä. :)
VastaaPoista...niin esikoinen OLI kovasti tutissa kiinni, ei sentään enää näin melkein 5-vuotiaana. :D
PoistaOnhan tuo tutista luopuminen aikamoista... meillä meni eka yö loistavasti, toinen sitten olikin jo itkuisempi ja päikkäreille meneminen vasta hankalaa olikin. Mutta kai se tästä... Minä ainakin uskon, että meillä auttoi kun asiasta juteltiin ja sitä pohjustettiin, vaikka T olikin aina ihan korostetun välinpitämätön noissa juttutuokioissa.
PoistaVoi miten mukavasti saitte homman hoidettua, ihana T :) ja muutenkin ymmärrän nuo haikeustunnelmat, jotenkin joulunaika muutenkin nostattaa sellaisia kovasti mieleen. On toisaalta ihan hyvä että on sellainen aika kun saa "luvan kanssa" vähän nostalgioida :)
VastaaPoistaJuu, kyllä tämä vuodenvaihde ja joulu on sellaista haikeaa aikaa. Tulee mietittyä mennyttä ja tunnelmoitua... Ihanaahan sekin on.
Poista