lauantai 4. heinäkuuta 2015

Kesäpäivä kuvina

Pitkästä aikaa teki mieli tehdä ihan perinteinen päivä kuvina -postaus tämän mielettömän ihanan lauantain kunniaksi. Nyt seuraa siis kunnon kuvapläjäys pokkarilla napattuja pikaotoksia. Ja pääosassa lapseni, en näköjään itsestäni ottanut yhden yhtä kuvaa, hups...


Päivä starttasi kello seitsemän herätyksellä hyvin nukutun yön jälkeen. Miten tuo pieni poika voikin olla vapaapäivinä aina seiskalta niin pirteä ja päiväkotipäivinä samaan aikaan vedellä onnellisena sikeitä? 


Iskä oli jo perjantaina lähtenyt opiskelukavereiden kanssa Jysäri-festareille, joten viikonloppu tulisi olemaan omistettu äiti-poika-laatuajalle.


Kaikki päivät alkavat leikillä. Autot ja erilaiset työkoneet ovat edelleen ykkösjuttu.

Kuten näkyy, matto puuttuu olkkarista edelleen. Alun perin oli tarkoitus tehdä tänään Ikea-reissu, mutta kukas nyt tällaisilla upeilla kesäsäillä sellaista tekisi...?


Aamupalan ja perus pyykki-tiskihommien jälkeen päätimme lähteä rannalle.


Perillä oltiin jo ennen kymmentä, rannassa oli vielä rauhallista. Ensin syötiin tietysti eväät.



Sitten suunnattiin veteen. Vesi oli kyllä sen verran kylmää, ettei edes pikku-T halunnut kastautua kokonaan. Hauskaa oli silti.


Rannalla viihdyttiin pari tuntia, kunnes tuli ihan kiljuva nälkä. Niinpä kohti kotia ja lounasta! Kokkasimme feta-jauhelihapastaa, josta tuli kyllä ihan huikean hyvää (vaikka ei näytä kovin herkulliselta).


Lounaan jälkeen koittaa tietysti päikkäriaika. Jes, hetki aikaa itselle - ajattelin, että voisin vaikka lueskella sisustuslehtiä ulkona auringossa, kuvailla blogia varten tai tehdä pari viikolla rästiin jäänyttä työjuttua... 

Mutta kuinkas sitten kävikään? Heräsin kaksi tuntia myöhemmin kuola poskella pienen tuhisijan vierestä. Univelka näköjään voitti tällä kertaa.

Päikkäreiden jälkeen suuntasimme kohti keskustaa. Halusin piipahtaa Stockmannin alennusmyynneillä, mutta fiilis jäi kyllä todella laimeaksi - suurin osa tavarasta oli kuitenkin normaalihintaista. Pikku-T tietysti löysi heti leluosaston...


Tein jäbälle yhden takkilöydön alesta, muuta en ostanut. Yksi DKNY:n superihana laukku itselle (normaalihintainen tietenkin!) jäi kyllä kummittelemaan. Niin paljon, että luulenpa, että kuulette siitä vielä. :)

Takista kuva tähän väliin, eikös ole aika kiva?

 
Stockalla treffattiin ystävät, joiden kanssa suunnattiin Pikku Kakkosen puistoon.


Arvaako kukaan, mikä on molempien pikkupoikien lempiväri...? :D


Puistossa tuli tietysti kamala nälkä ja aloimme miettiä, minne voisimme suunnata syömään. Valitettava totuus on, että Tampereelta ei oikein löydy lapsiystävällisiä (ainakaan leikkipaikalla varustettuja) ruokapaikkoja lauantai-iltana. Vaihtoehdot ovat lähinnä Rosso ja Huviretki. Päädyimme jälkimmäiseen ja reissu oli kyllä melkoinen pettymys ruuan laadun suhteen. Harmi.Vinkkejä hyvistä koko perheen ruokapaikoista otan erittäin mielelläni vastaan.

 
Ruokailun jälkeen kello näytti jo kahdeksaa ja oli aika suunnata kotia kohti. Kotona huomasin tehneeni amatöörimäisen virheen - unohdin sulkea sälekaihtimet ja ilta-aurinko porotti ikkunoista täysillä. Melko lämmin oli olkkarissa, melkein aloin kaivata ilmalämpöpumppua.


Ensimmäiseksi päästiin joka iltaiseen lempipuuhaan, kukkien kasteluun.


Kukkien kastelu on hittihommaa tietysti siksi, että siinä voi kuvitella olevansa tulipaloja sammuttava sankaripalomies.


Pikku-T:n hoidellessa kasteluhommia minä keräsin kuivuneet pyykit narulta. Auringossa kuivuneissa vaatteissa on aivan ihana kesän tuoksu.


Ostin tummanharmaan polyrottinkiruukun niinkin eksoottisesta paikasta kuin Tokmannilta. Samettiruusuja en ole onnistunut pitämään kovin tyytyväisinä, en oikein tiedä olenko kastellut niitä liikaa vai liian vähän. Valoa ne ainakin ovat saaneet.


Keksin muuten eräänä päivänä piilottaa ruman puutarhaletkun Pentikin säilytyskoriin. Kori on jo vähän kovia kokenut ja halusin siirtää sen pois olkkarista.


Valkoiset orvokit ovat mielestäni uskomattoman kauniita. Olen myöskin tänä kesänä saanut ne kukoistamaan todella hyvin ruukuissaan.


Kun kukat oli kasteltu, oli aika siirtyä iltapesuille. Yhdessä totesimme, että päivä oli aivan mahtava. Pikku-T:llä on nyt sellainen vaihe, että hän haluaa kovasti jutella siitä, miten mukavaa on yhdessä ja miten paljon toisistamme tykkäämme. Me myös halaillaan paljon ja syli on muodostunut todella tärkeäksi. Nukutuspuuhien suhteen olemme kyllä epäonnistuneet kasvatustehtävissä, sillä T:n vierellä pitää olla kunnes hän nukahtaa. Aika ärsyttävää, pitäisi löytää itsestään energiaa pitää jonkinlainen nukahtamiskoulu.

Havaittavissa oli pientä levottomuutta ja T nukahtikin vasta kymmeneltä. Minä hipsin alakertaan ja korkkasin ansaitun siiderin. Päivä oli vauhdikas ja kun kahdestaan touhuaa 3-vuotiaan kanssa ja vieläpä nukkuu päikkäriajan ohi, niin omaa rauhallista hetkeä illalla todella osaa arvostaa.


Myönnän, että ihan mielelläni olisin voinut makoilla rannalla rauhassa sisustuslehtien kanssa, käydä syömässä jossain trendikkäässä, laadukkaassa ravintolassa ja jatkaa vielä illanviettoa keskustan terasseilla kahdeksan jälkeenkin. Mutta kun mietin tätä päivää, niin hetkeäkään en kyllä vaihtaisi (okei, ehkä ne about kymmenen itkupotkuraivarihetkeä kenties osittain). Olen saanut viettää täydellisen kesäpäivän täydellisen ihanan, pohdiskelevan ja fiksun pienen pojan kanssa. Ja pian saan käpertyä hänen viereensä ja nukahtaa tasaista tuhinaa kuunnellen.

Millainen päivä teillä oli? 
Olisi myös kiva kuulla, kiinnostavatko tämän tyyliset postaukset teitä jatkossa?

12 kommenttia:

  1. Tällaiset postaukset on kivoja. :)

    Mun pari vikaa päivää on mennyt nukkuessa, koska olin yövuoroissa. Mutta nyt alkoi kahden viikon loma! .)

    VastaaPoista
  2. Tälläiset postaukset ovat ihania piristyksiä sisustusjuttujen välissä! Sitä oikeaa elämää. :)

    VastaaPoista
  3. Komppaan edellisiä! Niin kiva lukea tällaisista tavallisista päivistä ja siitä oikeasta elämästä!

    VastaaPoista
  4. Ehhh, meillä on ihan sama homma heräämisen kanssa: ohjelmattomina päivinä neiti heräilee useimmiten siinä kuuden maissa, mutta ne harvat kerrat viikossa kun pitää olla jossain aamulla/aamupäivällä, päädytään heräämään lopulta kelloon kasilta tai puoli ysiltä... itseni vielä ymmärrän että alitajunta voisi tällaista aiheuttaa, mutta mistä ihmeestä tuo bebekin voi jo olla tällaisessa rytmissä :D

    Mä tarvisin myös jonkun kastelemaan mun kukat, koska unohdan koko ajan. Ehkä bebe jo ensi vuonna hoitaan homman mun puolesta ;)

    Näitä tällaisia postauksia on kiva lukea :) Erittäin ohjelmallisen loppuviikon vastapainona meidän lauantai sujui pitkälti kotosalla, ainoastaan iltapäivällä poikettiin naapurissa kahvilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi pieni wannabe-palomies on kyllä tehokas kukkien kastelusta muistuttaja. Haluaisi yleensä kastella ne useamman kerran päivässä. :D Ja sanos, muuta, me ollaan miehen kanssa tuota mietitty, että miten voikin mennä aina noin, että päiväkotiaamuina nukuttaisi pitkään. Toisaalta poikkeuksiakin on, tänään nukuttiin melkein ysiin, ihanaa.

      Poista
  5. Minäkin tykkään lukea myös normaalista arjesta itkupotkuraivareineen, sitähän se elämä suurimmaksi osaksi on :) Ihana halailija-palomiespoju <3 Meillä muuten myös kukkien kastelu oli tuossa iässä ihan paras juttu kesässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kuulla, että arkijututkin kiinnostaa. Vaikka tämä ei kyllä ollut ihan tavallinen arkipäivä tuon upean helteen vuoksi. :) Mikäköhän siinä kukkien kastelussa voikaan olla niin hauskaa?

      Poista
  6. Aivan ihana postaus ja taas nin kauniita kuvia :) Tää sun blogi on aina ilo lukea ja katsella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirita kivasta kommentistasi, ihana kuulla! Ja samat samat sinne.

      Poista

Ilahdun kommentistasi!