keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Rohkea on se, joka unelmoi

Avatessani ulko-oven tunnen joka kerta sen tuoksun. Uusi talo, korkkaamaton. Tämä asunto on meille toteutunut unelma ja vielä keskeneräinen monellakin tapaa. Silti uusiin nurkkiin on jo tottunut. Ne asiat, jotka olivat puoli vuotta sitten haavelistalla (erillinen kodinhoitohuone, integroitu astianpesukone, vierashuone jne.) ovat muuttuneet arkisiksi, tavallisiksi asioiksi. Se tapahtuu niin nopeasti, että melkein hirvittää.


Olen luonteeltani aika eteenpäin pyrkivä ja tavoitteellinen. Välillä (okei, useimmiten...) myös hyvin kriittinen ja vaativa itseäni kohtaan. Päässäni muhii jatkuvasti ajatuksia - tavoitteita, haaveita, unelmia. Haluan saada asioita aikaiseksi.

Pysähdyin tuossa päivänä eräänä miettimään, mistä haaveilinkaan viisi vuotta sitten kun olin juuri valmistunut yliopistolta. Avioliitosta, omasta kodista, äitiydestä, markkinoinnin ja viestinnän mielenkiintoisista ja vaihtelevista työtehtävistä, kaukomatkoista, jumppaohjaajan työstä, hyvästä terveydestä (kärsin tuolloin omituisista vatsavaivoista, jotka ovat nyt onneksi historiaa), esimieskokemuksesta, omasta blogista. Olen saanut ne kaikki. Jokainen näistä haaveista on toteutunut. Vain viidessä vuodessa. Olen onnekas ja onnellinen, kiitollinen.

Jokainen unelma on valinta. Siksi unelmoiminen on rohkeaa. Kun valitsee asian, josta unelmoi ja jonka eteen tekee valintoja, on pakko myös sulkea pois jotain muuta. Pienen lapsen vanhempana ei voi mennä omia menojaan samaan malliin kuin aiemmin. Maailmanympärysmatkan toteuttaja ei pysty samaan aikaan ostamaan asuntoa. Unelmalaukku käsipuolessa voi pitkään joutua käymään makaroniostoksilla. Kun haluaa nähdä maailmaa, ei voi olla aina lähellä perhettä ja läheisiään. Ja jos taas on aina lähellä, ei näe sitä maailmaa. 

Unelmien sanominen ääneen ei ole helppoa. Ei aina edes itselleen. Vielä vaikeampaa on tunnistaa omassa elämässään asioita, jotka eivät mahdu unelmiin, joiden tekeminen pitäisi siis lopettaa. Juuri nyt yritän jäsennellä päässäni asioita, joista uskallan seuraavaksi unelmoida. Ehkä palataan niihin vielä - kun olen kerännyt tarpeeksi rohkeutta. :)

6 kommenttia:

  1. Samoja ajatuksia olen itsekin pohtinut! Ja tosiaan, seuraavaksi on uusien haaveiden aika <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla tuttuja ajatuksia monelle meidän ikäiselle. :)

      Poista
  2. Andy McCoy sanoi viisaasti: "Sun pitää varoo mitä sä haluut, koska sä voit saada sen" :)

    VastaaPoista
  3. Olipa hyvä postaus :) asia on juurikin noin ja vielä vaikeampaa kuin unelmointi on juurikin niistä asioista irtautuminen, jotka unelmien saavuttamista estää. Se, jos jokin, on vaikeaa.

    - P -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos P. Irtautuminen on kyllä vaikeaa ja myöskin se, että hyväksyy, että kun jokin unelma toteutuu, niin se tarkoittaa myös jostakin toisesta asiasta luopumista.

      Poista

Ilahdun kommentistasi!