sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Kristiinankaupunki-New York DIY sohvapöytä

Minulla oli ilo viettää ihanaa tyttöjen viikonloppua siskoni Maijun luona Vaasassa. Tuli varmasti ansaittua muutama elinvuosi lisää, jos naurun määrästä voi mitään päätellä. Kävimme treenailemassa, shoppailemassa, mahtavan artistin keikalla (siitä lisää myöhemmin), söimme hyvin, nukuimme pitkään ja näimme ystäviä. Niin ihanaa, kyllä nyt taas jaksaa arkea. :)

Olen aiemmin esitellyt siskoni ihanaa kotia tässä postauksessa. Siskon sisustustyyli on runsaampi ja romanttisempi kuin omani, hänellä on mielestäni aivan ihana koti, jossa on todella lämmin ja kotoisa tunnelma. Nyt uusinta uutta Maijun luona oli DIY sohvapöytä, josta halusin ehdottomasti kirjoittaa täällä blogissakin.


Projekti alkoi kesällä kun Maiju oli ostanut Kristiinankaupungista kotoisin olevan vanhan oven ja hioi sekä maalasi sen valkoiseksi. Yhdessä kesälomalla mietittiin, millaiset jalat pöytään voisivat sopia. Erilaisia vaihtoehtoja punnittiin, mutta minulla oli vahva näkemys taivutetuista metallijaloista - siis sellaisia metsästämään.


Tehtävä ei osoittautunut ihan helpoksi ja Maiju oli jo luopumassa koko pöytäprojektista. Myös muita käyttötarkoituksia vanhalle ovelle mietittiin. Täydelliset, siis aivan täydelliset pöydänjalat löytyivät kuitenkin aika yllättävästä paikasta, nimittäin New Yorkista.


Maiju oli matkaseuralaistensa kanssa piipahtanut antiikkikirppiksellä, josta sopivat pöydänjalat olivat löytyneet. Niitä ei kuitenkaan ollut valmiina tarpeeksi montaa kappaletta. Vaan eipä hätää, myyjä oli luvannut valmistaa jalkoja lisää ja toi ne seuraavalla viikolla suoraan hotellille. Wau!

Upeita löytöjä sekä pöytä että jalat ja lopputuloshan on tosi hieno. Ei varmasti tule toista samanlaista pöytää vastaan!

Mitäs tykkäätte?

12 kommenttia:

  1. Aivan IHANA pöytä! Ja muutenkin koti näyttää ihanalta, kodikkaalta, lämpöiseltä. Paljolti sellaista mun tyylistä. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Helchu ja kiitos käynnistä ja postauksesta Zubi! Ihan tavallinen kotihan se. Olen kyllä itsekin tosi tyytyväinen tuohon pöytään ja siihen, että ajatus ihan oikeasti toteutui käytännössä. Sohvapöydän vaihto pienempään kevensi huomattavasti pienen asuntoni olohuoneen tunnelmaa ja piste iin päälle on todellakin nuo New Yorkin lomareissulta raahatut pöydänjalat. Miten iloiseksi sitä voi tullakaan pätkästä vanhaa pariovea (joka on muuten tuttavani remontoimasta vanhasta puutalosta pelastettu) ja taivutetuista metallipätkistä - molempiin liittyy tunnearvoakin, ehkäpä siinä syy :). t. Maiju

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnearvo + uniikkius, siinäpä aika lyömätön kombo.

      Poista
    2. Tässä vielä hieman pöytälevyn historiaa: Ovi on ollut käytössä Kristiinankaupungissa Kissanpiiskaajankujalla n. 200-vuotiaassa kaupunkitalossa. Talossa on asunut mm.matruusiperheitä. 1950-1960-luvulla ovi poistettiin ja sahattiin poikki, rikkottuja ja sahattuja ovia oli ulkorakennuksessa monta. Tämä ovenpätkä toimi hyllynä työkaluille. Talon uudet omistajat myivät ovenpalasia perinteisessä Krisitiinankaupungin Avoimet portit kesätapahtumassa, jossa vanhasta insipiroituneena sain ystäväni kanssa idean kokeilla tehdä ovesta uuden sohvapöydän. No, lopun jo tiedättekin :) t. Maiju

      Poista
  3. Tosi hieno pöytä! Ja kaunis koti muutenkin (muistelen myös edellistä postausta). Mä "kadehdin" ihmisiä, jotka keksii kaikkia näitä DIY-juttuja. :)

    VastaaPoista
  4. Ihana pöytä Maiju! :)

    VastaaPoista
  5. Kivalta tosiaan näyttää: runsaampaa myös kuin meillä, mutta todella kaunista, kodikasta ja viihtyisää :) Ja UPEA tuo pöytä!

    VastaaPoista

Ilahdun kommentistasi!