Minulla ei ole yhtään varsinaista lomapäivää tässä joulun yhteydessä, mutta olen silti täysin lomatunnelmissa. Muutaman päivän jouluvapaa on todellakin tehnyt tehtävänsä! Olo on rento ja levännyt, eikä tunnu vielä yhtään edes siltä, että tekisi mieli siivota (vähäiset) joulukoristeet varastoon. Ehkä tuo ulkona oleva kaunis lumipeite ja paukkuva pakkanen tekee sen, talvisen tunnelman, ikään kuin kurkistuksen lapsuuden joulujen verkkaisuuteen. Tuntuu ihan käsittämättömältä, että huomenna pitäisi mennä töihin...
Pikku-T jäi vielä hoitoon mummilaan, koska päiväkoti on välipäivät kiinni. Nautimme miehen kanssa täysin siemauksin kotona olosta kahdestaan. Ihan kuin joskus ennen! Nukuttiin aamulla piiiitkään, käytiin alennusmyynneillä shoppailemassa ja syömässä intialaista. Katsottiin leffoja ja ihasteltiin rauhallista kotia. Minä olen soittanut pianoa, rakastan oikein perinteisiä ja hartaita joululauluja, vaikka en muuten mitenkään uskonnollinen ihminen olekaan. Joululauluissa vain on sitä jotain ja niitä on maailman ihaninta soittaa yksin, tyhjässä kodissa. Kynttilöiden valossa.
Lomafiiliksestä huolimatta pakkasin äsken työkoneeni laukkuun hyvillä mielin. Oikeastaan aika kivaa suunnata aamulla taas toimistolle! Ja sekin on aika järjettömän kivaa, että saan uudeksi vuodeksi pienen poikani taas kotiin.
Joskus pitää lähteä kauas, jotta voi nähdä lähelle. Rikkoa rutiinit, jotta osaa arvostaa niitä. Juhlia, jotta voi palata arkeen. Olla hetki erossa ja taas muistaa, miten hyvä toisen lähellä on olla - miten paljon voi rakastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommentistasi!