keskiviikko 1. elokuuta 2012

Onnelliset kotona

Huomasin, että joku on eksynyt blogiini hakusanalla onnellinen ihminen. En tiedä, löysikö hakija etsimäänsä täältä, mutta ainakin hän sai minut miettimään asiaa. Olenko onnellinen ja mitä onneen vaaditaan?


Näin äitiyslomalla aikaa tulee vietettyä todella paljon näiden samojen seinien sisällä. Melkoinen muutos verrattuna viime vuosiin kun töissä ja vapaalla on tullut oltua melkoisessa pyörityksessä. Vaikka kotielämästä ja uudesta rauhallisemmasta rytmistä pidänkin, niin huomaan, että jo nyt olen hieman levoton - ajatukset alkavat eksyä tuleviin haasteisiin. Millaisiin töihin haluaisin palata ja mitä saavuttaa työelämässä, mitäköhän poikamme tulee harrastamaan isompana, missä vaiheessa tarvitsemme isomman asunnon ja millainen se sitten olisi, milloin sitä seuraavan kerran pääsee jonnekin kaukomatkalle... Samaan aikaan vauva-aika viilettää ohi silmien edessä eikä saisi unohtaa sitä, että tärkein on tässä ja nyt. Pysähtyminen, pienen ihmisen ihaileminen, hetkestä (vaikkakin joskus raskaasta sellaisesta) kiinni pitäminen.


Onnellisuus on varmasti pitkälti hetkestä nauttimista ja pysähtymistä ja vauva on mitä parhain kaveri siihen puuhaan! Arjen pienistä asioista iloitsee jotenkin eri tavalla kuin ennen. Vai kuinka monta kertaa aiemmin on tullut suorastaan riemuittua siitä, että kauppareissu on sujunut ilman huutoa? Tai siitä, että saa satunnaisesti nukkua viisi tuntia putkeen? Tai siitä, että kun itse hymyilee, toinen hymyilee takaisin? Päiväunet vauva masun päällä on ehkä parasta, mitä juuri nyt voin kuvitella. Tuhiseva, lämmin (meidän kuumakallen tapauksessa jopa hikinen) tyyppi haluaa olla sylissä helliteltävänä paljon ja siinä samalla toki äitikin saa ison annostuksen läheisyyttä.


Kosketus, hymy, silmiin katsominen...
Ei kai onneen muuta tarvita?
(Ehkä pienet pulskat varpaat.)

11 kommenttia:

  1. Ihana postaus!
    betty

    VastaaPoista
  2. Onnen hetket ovat ihan lähellä, joskus ne huomaa vasta, kun pääsee tai joutuu kauemmas. Siksi varmaan pitääkin välillä päästä niin sanotusti pois. Kauppaan, kirjastoon, töihin, harrastukseen tai vain kävelylle. Takaisin onnen lähelle tullessaan on kuin uusi ihminen näkemään tärkeimmät asiat.

    Vauva-aika on kuitenkin harvoin pelkkää onnen auvoa. Sellaiseksi se muuttuu vasta, kun aika kultaa muistot.

    Nyyttisi on aivan hurmaava! Siis onnekas olet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, jälkikäteen ja kauempaa asiat näkee selvemmin. Siksi pitää joskus oikein keskittyä, että pystyy nauttimaan hetkestä. Vauva-aika on myös aika monesta asiasta luopumista.

      Poista
  3. Voi miten ihana onnellisuus-juttu! Olen täysin samaa mieltä, ja vahinko on ettei nykyään ymmärrä aina näistä pienistä elämän onnen hipuista nauttia.

    Joten nauti, ole onnellinen, tylsisty kotona ja halaile sydämesi kyllyydestä! Kyllä näitä työasioita ja muita elämän haasteita ehtii vielä pohtia vaikka kuinka.

    Ihana pikkumies. Ihana koti. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mona! Yritän pitää mielessä tuon tylsistymisen onnellisuuden. Jotenkin meihin on sisäänrakennettu sellainen kiire saada kaikki samalla kertaa. Pienen vauvan äitinä ei pääse rock-konsertteihin tai terassille, mutta kaipa niihin taas ehtii. ;)

      Poista
    2. Niinhän se on, että aina sitä tuee jotain haikailtua. Kotona töitä ja töissä kotoilua. :)

      Sellainen ihan käytännön bloggauskysymys vielä. Kun muutin vähän tuota oman blogini visua, niin silmiin alkoikin pistää häiritsevästi blogeja joita seuraan -listauksen edessä olevat pallerot. Siis vähän niinkuin ranskalaiset viivat, mutta palloina. Huomasin, että sulla sellaisia ei ole, niin osaatkos neuvoa, miten olet ne saanut pois vai onko sulla vaan joku eri mallipohja kuin mulla, missä niitä ei alunperinkään ole ollut?

      Että tämmöstä tärkeää kyselyä :)

      Poista
    3. Hmm... en kyllä keksinyt! Onhan sulla täppä pois siitä kuvake-kohdasta? Voi olla kyllä jotain fonttiinkin liittyvää ehkä, sama mallipohja (simple) meillä näyttää olevan käytössä.

      Poista
    4. Kiitti, löysin syyn! Mulla olikin käytössä linkkilista eikä blogilista niinkuin sulla. Nyt sain asian kuntoon :)

      Mukavaa lauantaita!

      Poista
  4. Tosi kiva postaus ja hyvin onnistuit kuvaaman sen, mitä itsekin ajattelin noin vuosi sitten. Työelämässä tottuu tiettyyn suorittamiseen ja tehokkuuteen, ja sellaisesta ajattelumallista on vaikea päästä irti. Vauvan kanssa oleminen on kuitenkin työtä itsessään, vieläpä raskasta sellaista, eli äitiyslomalla on lupakin heittäytyä hetkeksi pois oravanpyörästä. Loppujen lopuksi tuo aika on lyhyt, vaikka kieltämättä ne päivät pitkältä joskus saattavatkin tuntua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, lyhythän tämä aika on ja varmasti jälkikäteen ajateltuna vielä lyhyempi! Ja breikki työelämästä on kyllä aika ihana asia.

      Poista

Ilahdun kommentistasi!