Siivouspäivä

Isäni joskus vinoili, että mun pitäisi kirjoittaa siivousvinkkejä tänne blogiin kun olen aina ollut niin tarkka mm. peilipintojen kirkkaudesta. No pappa, täältä pesee! Ajattelin nimittäin kirjoitella siivouspäivästäni. Tällä kertaa lykkäsin siivouksen aloittamista mahdollisimman pitkälle, jotenkin homma ei kiinnostanut ollenkaan, mutta kun päätin kirjoitella aiheesta blogiin, sain ihan uutta puhtia. Eihän tämä bloggaus siis ole ollenkaan turha harrastus.

Tykkään kyllä tavallisesti siivoamisesta, se on sellaista ihan kivaa aivot narikkaan -puuhastelua, jonka lopputulos on mukavan palkitseva. Meidän pikkukämpän perusputsaus ei sitä paitsi pahemmin aikaa vie, etenkin kun se tehdään yleensä yhdessä miehen kanssa. Joskus olen miettinyt siivouspalvelujen ostoa ammattilaiseltakin, mutta vieraan päästäminen oman kodin pintojen kimppuun tuntuu hieman oudolta ajatukselta. Olen ehkä enemmän sitä sorttia, että haen ihan mielelläni illallisen jostain valmiina, mutta siivoan kotini itse.

Siivoushan on pitkälti välineurheilua ja hyvä imuri on aika kiva juttu, meillä on joku tuollainen pölypussiton Electrolux. Aiemmin meillä oli varmaankin yksi maailman tehottomimmista pikkuimureista, joten tiedän mistä puhun. Ei imurointi vieläkään suosikkeihin kuulu, mutta homma on nykyään paljon mukavampi ja nopeampi hoitaa.

Hyvästi rätit ja pesuainevedet, pölyt saa parhaiten pyyhittyä kuivalla mikrokuituliinalla.

Lapsuudenkodista opittua: kaiken voi pestä tavallisella tiskiaineella, useimmiten pesen vessankin sillä. Välillä jaksan käyttää oikein jotain varsinaisia puhdistussuihkeitakin. Vimillä saa valkoisista kalusteista tahrat ja likanaarmut aika kivasti pois, sillä putsailen tarpeen mukaan muutaman kuukauden välein.

Kaikki valkoisten lattialistojen omistajat tietävät, miten paljon niiden päälle kertyy näkyvää pölyä (en ikinä koskaan valitse koristeellisia valkoisia listoja, esim. tällaisia). Aikani rätti kädessä konttailtuani keksin kokeilla tällaista yhdistelmää: Sini-varteen ikkunanpesupää ja mikrokuituinen ikkunanpesin kiinni ja menoksi. Juuri sopivan kapoinen lattialistojen läpikäymiseen, pitkä varsi helpottaa ulottumista vaikeisiin paikkoihin kuten sohvan taakse, ja homma toimii niin kuivana kuin kosteanakin. Nykyään vetelen samalla pelillä koko lattiapinnat, neliöitä kun ei niin paljon ole, että tarvitsisin erillistä lattiamoppia.

Peilit ja lasipinnat puhdistuvat näppärimmin Cif-ikkunasuihkeella ja nukkaamattomalla Viledan ikkunaliinalla. Tässä asiassa olen merkkiuskollinen, jotenkin tuo on vain paras ikkunanpesusuihke, esim. Rainbow tai Pirkka eivät yllä yhtä helppoon ja siistiin lopputulokseen.

Mutta mitä ihmettä mä teen tälle tiskipöydälle? Kuvassa lavuaarin reuna kiillotuksen jälkeen eli aika karulta näyttää. Laseista jääneet renkaat ja muut kestotahrat erottuvat selvästi ja näyttää siltä kuin kukaan ei olisi pyyhkinyt pöytää aikoihin. Olen kokeillut kaikkia yllä olevia tuotteita, taikasientä yms. mutta nuo rinkulat ovat ja pysyvät.

Juttelin ystäväni kanssa viikonloppuna siitä, miten hän oli vaihtanut pesuaineet myrkyttömiin ekotuotteisiin koiran hankkimisen myötä ja havahduin itsekin miettimään, millaisia aineita oikein kodissa käytän. Pitäisiköhän pienen ihmisen takia vaihtaa aineita luonnonmukaisempiin? Oletteko te muuttaneet siivoustottumuksianne lasten myötä (paitsi tietysti venyttäneet käsitteen "siisti" rajoja...)?