torstai 1. elokuuta 2013

A Beautiful Body -haaste

Mami Go Go -blogin Minttu aloitti maanantaina hienon haasteen meille äideille - kuvata omaa kehoamme sellaisena kuin se on nyt, kaikkine koetun jättämine jälkineen, ja kertoa sen tarina. Halusin ehdottomasti ottaa osaa tähän haasteeseen, sillä aihe on todella tärkeä. Tosin minun mielestäni voisimme jättää tuon äitiys-rajauksen haasteesta pois, sillä vaikka toki raskaus ja imetys jättävät jälkensä kehoon, niin naisen vartalo voi kokea suuria muutoksia myös muiden asioiden ansiosta. Sellaisia voivat olla vaikka vakava sairaus, loukkaantuminen, syömishäiriöt... tai muuten vain tavallinen, eletty elämä vuosineen. Joten ei muuta kuin kaikki naiset mukaan haasteeseen!


Kuvissa olen minä nyt, 30-vuotiaana ja 1-vuotiaan pojan äitinä. Olen aina ollut pieni ja aika sirokin. Nuorempana toivoin kovasti, että voisin olla pidempi - en esimerkiksi olisi ikinä mennyt kouluun matalissa kengissä. Nykyään pidän pienikokoisuuttani ihan kauniina, harvemmin edes käytän korkokenkiä. Toki joskus sopivien vaatteiden löytäminen voi olla hankalaa ja sekin joskus harmitti kun minua luultiin työpaikallani TET-harjoittelijaksi, vaikka olin paikan pomo. ;)

Olen tällä hetkellä tyytyväinen vartalooni. Ei sillä, ettenkö mielelläni ottaisi täyteläisempiä rintoja ja pidempiä sääriä tai tasaisempaa ihon sävyä, mutta mitään kriisejä en vartaloni suhteen ole kokenut aikoihin. Näin ei kuitenkaan ole ollut aina. Olen kokenut ajan, jolloin valitsin syömiseni kalorimäärän perusteella ja kävin joka aamu vaa'alla - lukema määritti päivän mielialan. Onneksi tämä jakso jäi lyhyeksi, nykyään en edes omista vaakaa saati laske kaloreita. 

Liikunta on ollut iso osa elämääni aina. Meillä kotona on aina liikuttu paljon ja säännöllisesti ympäri vuoden sekä syöty tavallista, terveellistä kotiruokaa. Lapsuudessani ei pahemmin limppareita ja sipsejä näkynyt (nykyään niitä tulee kyllä ostettua aika usein). Lapsena harrastin teline- ja joukkuevoimistelua ja sittemmin olen kokeillut ison kirjon ryhmäliikuntalajeja ja muutakin kuntoilua. Tällä hetkellä käyn pari-kolme kertaa viikossa jumpissa, suosikkejani ovat jooga- sekä crossfit-vaikutteiset tunnit. En ole oikeastaan koskaan kokenut oloani kauniiksi yökerhossa, jumppasalissa kylläkin.



Raskaus kohteli kehoani aika lempeästi, en saanut raskausarpia, selluliittia tai suonikohjuja. Odotuksen aikana minulle kertyi noin 11 kiloa painoa, joista 6 kiloa jäi laitokselle. Viimeiset viisi kiloa karisivat aika nopeasti imetyksen aikana. Pidin itse asiassa imetysaikana kehoani varsin kauniina, sillä olen aina ollut tosi pienirintainen ja oli mukavaa kokea, miten hyvin puserot istuivat hieman täyteläisemmillä rinnoilla. Ehkä pienoinen pettymys olikin se, millaisiksi rinnat imetyksen loputtua jäivät... no mutta, se on sitä, elettyä elämää. 

Synnytys ei ollut ihan helppo, mutta toivuin siitä hyvin ja pystyin palaamaan omien, tuttujen liikuntaharrastusten pariin noin kuukausi pikku-T:n syntymän jälkeen. Tein koko raskausajan fyysisesti raskasta työtä, jonka uskon olleen yksi syy nopeaan palautumiseeni. Yllätyin siitä, miten hyvässä kunnossa koko kropan lihakset tuntuivat heti olevan, vain vatsalihasten kanssa oli enemmän tekemistä, eivätkä ne vieläkään ole todellakaan yhtä vahvat kuin ennen raskautta.

Jos oikein innostun jostakin tai vastaavasti olen stressaantunut tai ahdistunut, tai en saa nukkua tarpeeksi, unohdan syödä. Reagoin ruokahalun menetyksellä kaikenlaiseen poikkeavaan. Tässä on minun haasteeni, syödä enemmän ja monipuolisemmin. Haluan pitää kehostani hyvää huolta, jotta se jaksaa liikuttaa minua kohti tulevia vuosia elämässä kaikkine kokemuksineen. :)

Huh, tulipas aloitettua elokuu rohkeissa merkeissä. Tästä tulee ihan selkeästi hieno kuukausi!

14 kommenttia:

  1. Kaunis kirjoitus Zubi, todella kaunis olet sinäkin. Tämä haaste on selvästi muuttanut jotain, antanut naisille armollisuutta ja nostanut itsetuntoa. Tärkeitä juttuja. Kunpa sitä muistaisi, että se terve vartalo on kaikkein kauneinta. Vaivan tullen sitä vasta muistaa, miten onnekas on, kun minnekään ei satu (ja vaiva voi olla oikeasti tosi pienikin). Sinä olet pitänyt itsestäsi aina hyvää huolta ja se näkyy <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kerttu kauniista sanoistasi! Olen toki pitänyt itsestäni huolta ja liikkunut paljon, mutta varmaan myös geeneillä ja onnella on omat näppinsä pelissä kun tosiaan kroppa ei pahemmin raskaudesta saanut merkkejä itseensä. Ja ihan samaa mieltä tuosta, että vaivan tullessa ymmärtää arvostaa omaa kehoa. Luulen, että se on varmaan yksi syy, miksi usein raskauden jälkeen naiset ovat tyytyväisempiä omaan kehoon. Koska raskauden ajan on kaikilla enemmän tai vähemmän kremppaa, pahoinvointia, kolotuksia, hankalampi liikkua jne. niin se oma keho taas raskauden jälkeen tuntuu niin ihanalta ja kevyeltä. :)

      Ja ihan totta tuokin, että tämä haaste on antanut armollisuutta naisille. Siksi toivoisinkin, että se voisi laajentua täällä blogimaailmassa myös lapsettomiin naisiin ja miehiinkin. Uskon, että lapsettomiin naisiin kohdistuu oikeastaan enemmän ulkonäköpaineita kuin synnyttäneisiin.

      Poista
  2. Hieno kirjoitus! :) Kumpa tää homma leviäisi myös mies bloggaajien keskuuteen. Meitä ei tosin paljoa Suomessa ole, mutta kuitenkn :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jarno ja olen ihan samaa mieltä kanssasi! Uskaltaisitko olla eka mies ja aloittaa...? Se olis upeeta.

      Poista
  3. Hieno, rohkea kirjoitus <3 Tärkeä asia, tuo itselleen armollisuus.

    VastaaPoista
  4. Upea vatsa sinulla Zubi!
    Hienosti kirjoitit tästä tärkeästä asiasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos sandella! :) Vatsalihasten voiman kanssa on tosiaan vielä tekemistä, miten ne voivatkin olla yhä niin heikon tuntuiset...

      Poista
  5. Hieno bloggaus! Luin juuri Ylen nettisivulta samasta aiheesta. Minulla ei ole ikinä ollut litteää vatsaa (omasta mielestäni) ja kaksosraskaus aikanaan päättyi sektioon, josta jäi pystyarpi. Toinen iso arpi tuli paljon myöhemmin toisesta leikkauksesta. Yritän ajatella, että arvet ovat merkkejä siitä, mistä olen selviytynyt -ilman arpia jättäneitä leikkauksia olisin voinut jäädä selvitymättä.Mutta eivät ne kovin kauniita ole, ei mahda mitään!
    Ei saisi olla itselleen arvosteleva ja ankara, mutta on vaikea olla olematta. Siinä asiassa maailman meno on muuttunut tai ehkä ihmisillä on vain enemmän aikaa ja mahdollisuuksia miettiä ulkonäköä, kun vapaa-aikaa on enemmän. Kauneus on kyllä ollut aina naiselle tärkeää, jopa terveyden uhalla.Kauneuden historiaan kuuluu korsetteja, lyijymaalia, peruukkeja ja vaikka mitä!
    Kehosi on kaunis ja toimii hyvin! Siitä saat olla onnellinen!
    Mukavaa päivää, hyviä jumppahetkiä ja muista syödä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaksosraskaus & sektio ovatkin ihan eri asioita, saati sitten tuo myöhäisempi leikkauksesi. Ehkä jokin tuollainen vielä jättää jatkossa jälkeni minunkin kehooni. Nimenomaan ne ovat jälkiä siitä, mistä olet selvinnyt, kauniita siis siinä mielessä.

      Tuo on varmaan totta, että vapaa-aika on lisääntynyt ja sitä myöten on mahdollisuus panostaa ulkonäköön. Myös blogit ja netti muutenkin luovat osaltaan sitä painetta. MUTTA toisaalta nykyään kauneuteen suhtaudutaan kuitenkin suht luonnollisesti, ei esimerkiksi yritetä ahtaa itseämme juuri korsetteihin kuten joskus aikoinaan. Ja toisaalta blogien kautta voi seurata muotia tavallisten ihmisten yllä - harvemmin muotitalojen kuvissa näkee vaikkapa minun kokoistani mallia, mutta blogikuvissa voi nähdäkin. :) Ja sosiaalisessa mediassa tällaiset hienot haasteet leviävät ja tuovat paljon hyvää.

      Poista
  6. Hieno postaus zubi! Sä olet niin nätti eikä uskoisi, että olet lapsen synnyttänyt, huomaa, että pidät itsestäsi huolta. :)

    VastaaPoista

Ilahdun kommentistasi!