Sunnuntaina mieheni kysyi, pitäisiköhän meidän lähteä vähäksi aikaa jonnekin ulkomaille asustelemaan ja töitä tekemään koko perhe. Tietysti pitäisi keksiä joku säilytyspaikka näille kaikille kamoille, niin ja varmaan saada joku työpaikka jostain ensin... Vastasin: Joo joo lähdetään, heti vaan kun nuo T:n mahdolliset allergiat on saatu selvitettyä! Ja jäin haaveilemaan sellaisesta seikkailusta, miettimään että voisin taas päästä puhumaan muutakin kuin suomea ja vauvakieltä (ättä, gäägää), ehkä saatua itsellekin jotain uutta haastetta ammatillisessa mielessä.
Maanantaina sama heppu kysyi, muutetaanko Lempäälään. Sellaiseen ensi vuoden puolella valmistumassa olevaan paritaloasuntoon, jossa olisi huippu pohjaratkaisu, tilava keittiö ja kaikkiin materiaaleihin ehtisi vielä vaikuttamaan. Toki pitäisi ottaa reilusti isompi asuntolaina ja siirtyä vähän syrjemmäs, sinne muiden lapsiperheiden sekaan... Vastasin: Joo joo, ihan uuteen kotiin, se olis ihanaa! Ja jäin haaveilemaan niistä pintamateriaaleista ja miettimään, että apua sinne täytyis ottaa joku pihasuunnittelija sitten varmaan kun en osaisi tehdä sellaiselle uudelle mutapihalle yhtään mitään.
Tiistaina käytiin Ikeassa. Olisin halunnut ommella ne uudet pilkulliset verhot pikkuhuoneeseen, mutta Hildis-kankaan kohdalla oli hyllyssä tyhjä kolo. Olisin myöskin halunnut sellaisen valosarjan, joka oli tietysti myyty loppuun. Seisoin pitkään Hemnes-yöpöytien edessä ja mietin, ettei punainen ehkä olisi sittenkään se paras vaihtoehto. Eikä toisaalta harmaanruskeakaan. Että valkoinen sen pitää olla sittenkin. En kuitenkaan ostanut sillä reissulla yhtään mitään, pääseehän sinne uudelleenkin.
Niinpä niin, valkoisia huonekalujahan meillä ei vielä olekaan. Ja täällä samassa osoitteessa me varmaan asustellaan vielä aika pitkään. Toisaalta pieniä juttujahan nämä pähkäilyt ovat, onhan mulla rakkaat pojat, isompi ja pienempi. Ollaan sitten Lontoossa tai Lempäälässä tai ilman yöpöytää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommentistasi!