maanantai 17. syyskuuta 2012

Uni hukassa

Minä olen aina ollut melko hyvä nukkumaan, etenkin iltaisin nukkumatti on usein tullut jo kesken kaiken  ja esimerkiksi baarissa valvominen on ollut aina vaikeaa. Olen nukahtanut ongelmitta bussiin, autoon ja lentokoneeseen, automatkoilla jopa kesken keskustelun, mistä on tullut hieman palautettakin tuolta ratin takana viihtyvältä puoliskolta. Tästä en ole ylpeä, mutta olen nukkunut myös luennolla ja treffeillä elokuvissa. Päiväunien ottaminen on ollut aina helppoa ja vaikka olisin nukkunut pitkät päikkärit, ei yöunien kanssa ole ollut ongelmia. Jos viikolla unet ovatkin jääneet vähiin, olen monesti viikonloppuisin ottanut kiinni ja nukkunut kellon ympäri, joskus palannut vielä takaisin nukkumaan parin tunnin valveillaolon jälkeen.

Sitten sain vauvan.

No, vauva tietysti valvotti paljonkin alkuvaiheessa yöaikaan, mutta päikkäreitä saattoi onneksi ottaa yhdessä. Nyt muutamaa kuukautta myöhemmin olen muuttunut ilmeisesti päiväunikyvyttömäksi. En ole pitkään aikaan onnistunut nukahtamaan päivällä, vaikka tilaisuuksia on ollut useita - täysin hämmentävää. Olemme tehneet jonkin verran pitempiäkin automatkoja viime aikoina, mutta en ole nukkunut silmällistäkään. Mikä pahinta, en nykyään tahdo saada unta aina iltaisinkaan. Eilenkin pyörin sängyssä kaksi tuntia. Kaksi arvokasta tuntia kun vauva ja mies nukkuvat hiirenhiljaa vieressäni! 

Tähän päälle tulee tietysti se, että joudun imettämään poikaa öisin, tässä viime aikoina varsin tiheästikin (kuten aiemmin mainitsin). Keskellä yötä ajatukset pyörivät aina samaa rataa. Miksi tuo toinen (isä) saa vetää sikeitä tuossa? En jaksa huomista jos en nyt saa nukkua. Minäkin haluan työmatkalle hotelliin nukkumaan! Itse asiassa hotelliyöstä haaveilen ihan aktiivisesti. Mies totesi, että sen kun menet, menetkö heti tänään? Vastasin, etten voi, mitä jos en saa unta sielläkään ja hotellihuone-illuusio hajoaa.

Tällä hetkellä vauva nukkuu toista tuntia tyytyväisenä päiväuniaan. Käy melkein kateeksi.

P.S. Tässä postauksessa ei ole kuvia, koska en tiennyt olisinko kuvannut nukkuvaa vauvaa vai näitä mustia rinkuloita silmieni alla...

16 kommenttia:

  1. Tsemppiä hirmuisesti! Vaikka aika kultaa muistot, niin kyllä se vauva-ajan valvominen käy koville. Itsekin muistan vieläkin sen sumun ja horroksen elävästi, välillä tuntui siltä että päässä vaan humisi kaikki päivät... ja koko ajan olo oli kuin krapulassa! Ja siihen kun lisätään se, että imetys varsinkin öisin vaatii tosi paljon voimia. Meidän kohdalla helpotti, kun lapsi täytti noin 1 v 2 kk. Pahimmat nukkumisvaikeudet meillä oli varmaan siinä 9-12 kk iässä (eli juuri kuin ois pitänyt palata äitiyslomalta töihin, great!!), mutta enempi vähempi koko vauva-aika oli melkoista univajeen kanssa kamppailua. Nyt jos itse tekisin jotain toisin, niin ehdottomasti hyödyntäisin jokaisen mahdollisuuden esim. hotellissa rentoutumiseen. Voithan ajatella vaikka niin, että nukut jos nukuttaa mutta jos ei nukuta, niin pääasia että saat omaa rauhallista aikaa hotellissa ilman vauvanhoitoa :) Pelkkä rentoutuminen ilman vauvanhoitoa tekee ihmeitä, vaikkei se univelkaa korjaakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä ja kokemuksista. Ihanaa kuulla, että teillä nukutaan nyt niin hyvin, olet kyllä hyvät unesi ansainnut! Tuo on totta, että olo on kuin pahassakin krapulassa univelan kanssa. :/

      Poista
  2. Samanlaisia uniongelmia oli myös minulla ensimmäisen lapsen kohdalla, mies ja vauva nukahtivat kyllä iltaisin kuin tukit ja itse piehtaroihin äkäsenä monta tuntia vailla unta. Meillä poika oli tosi kova syömään ja pelkkä rintamaitoa ei tahtonut riittää vaikka kuinka olisin halunnut. Me päädyttiin antamaan korviketta iltaisin ennen nukkumaanmenoa rintamaidon lisäksi, samoin yöllä lämmitettiin lisämaitoa jotta saisin edes useamman tunnin nukuttua putkeen. Yritin myös ajatella että jos en tänä yönä saa nukuttua, ensi yönä uni tulee sitä paremmin (tätä mantraa hoen vieläkin jos ei uni tule..) Poika alkoikin nukkua pitempiä jaksoja korvikkeen antaman lisäravinnon turvin. Myös itse pyrin laittamaan aina samaan aikaan nukkumaan iltaisin ja heräämään suht samaan aikaan, vaikka kuinka tympäseisi herätä aamulla aikaisin. Ei haittaa vaikket ota päikkäreitä, tällöin unta on paremmin yölle.
    betty

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun jaoit kokemuksiasi, betty. Olen kuullut, että on aika yleistä (hormonit?) että imettävä äiti kokee jonkinlaisia nukahtamisvaikeuksia. Onneksi tilanne kuulemma korjaantuu ajan myötä. Meidän pojalle ei lisämaito kelpaa, mutta kiinteitä aloitellaan pikku hiljaa.

      Poista
  3. Voih, symppaan :( Meillä ei vielä ole lapsia, joten en osaa kokemuksella neuvoa- ja itse olen juuri samanlainen hyvä nukkuja kuin mitä kuvaat olleesi ennen. Pelottavaa ajatella, että se vietäisiin pois. Oletko harkinnut nukahtamislääkkeitä? Ennen kuin ongelmasta tulee liian iso. Nukahtamisstressiä saattaisi helpottaa jo tieto lääkkeestä, ts. vaikka et ottaisikaan sitä, tietäisit, että tarvittaessa voit, jolloin luonnollinenkin nukahtaminen voisi onnistua helpommin? Ymmärtääkseni nukahtamislääkkeen kanssa unesta ei ole sen vaikeampi herätä kuin normaalistikaan (?), mutta jos epäilyttää niin esimerkiksi vain vaikka tuollaisen hotelliyön varalle? Muuten kannatan hotelliyötä kyllä lämpimästi, vaikka joku kylpylän lämmössä lilluminen ensin ja sitten hotelliin siitä? Esim Flamingon kylpylässä on tosi rauhallinen ja hiljainen K-18 osasto, missä on tosi unettava fiilis. En tiedä oliko tästä apua, mutta tsemppiä kovasti täältäkin!

    VastaaPoista
  4. Äh, nyt mä en saa jostain syystä poistettua tuota edellistä kommenttiani. Yritin, koska tajusin että tein juuri perinteisen "lapseton tarjoaa hyväätarkoittavia neuvojaa eikä tajua mitään"-virheen; eipä taida tuo nukahtamislääke olla kovin hyvä idea jos imettää. Olen tosi pahoillani tyhmästä ajatuksesta :( Kylpylää ja hotellia suosittelen silti: nukuttaa tai ei niin saa ainakin rentoutua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä huoli, kommenttisi oli ihanan positiivinen ja rohkaiseva, ja ideasi tosi hyviä. Ilmeisesti nukahtamislääkkeitä voisi kyllä käyttää imettäessäkin. Hotelliyö voisi olla ihana toteuttaa jossain vaiheessa, vaikka yleensä nukun kyllä lopulta parhaiten kotona.

      Poista
  5. Kokeile rentoutumista ilman nukahtamisyritystä. Uni voi karata kauas, kun sitä eniten haluaa luokseen. Lähetin sulle rentoutus-CD:n. Ainakin sitä kannattaa kokeilla. Kävelylenkki, lämmin suihku, villasukat, kuppi kaakaota, TV:n katselu makuuasennossa ovat konsteja, joita kannattaa kokeilla. Terveydenhoitajalle tai neuvolalääkärillekin voi asiasta jutella. Nukkuminen on tärkeää ja lääkäri varmasti ottaa tosissaan. Nukahtamislääkkeestäkin voi kysyä.
    Toivottavasti saat nukutuksi ensi yönä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi äiti, kiitos äidillisestä kommentista ja renoutus-cd:stä, kokeilen! :)

      Poista
  6. Olet saanut niin viisaita kommentteja, että minä vain toivottelen voimia! Äitiys on kyllä ihmeellistä. Muistan tytön ollessa muutaman kuukauden ikäinen yrittäneeni nukkua umpiväsyneenä univelkaa pois, kun vauva oli isänsä kanssa seinän takana olohuoneessa. Päässäni jyskytti unen sijaan ajatus: "voi mikä kauhea äiti olen, kun en ole lapseni luona." Olin siis omassa kodissa ja muutaman metrin päässä vauvasta. Jälkeenpäin sitä on jo nauranut omille hölmöille jutuille, mutta silloin sitä oli ihan tosissaan. Ei kai sitä muuta osaa sanoa, kun että kyllä se helpottaa jossain vaiheessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehheh, kiitos tuesta Kerttu! Tuo on kyllä älytöntä, miten pienistä asioista kokee syyllisyyttä äitinä. Sehän tässäkin on, että ihan _oikeasti_ en haluakaan hotelliin yöksi, koska haluan olla vauvani luona. Hmm.. helppoa? On meidän miehilläkin varmaan kestämistä...

      Poista
  7. Mut hei, ootko ajatellut asian positiivista puolta. Nyt ei hävetä/harmistua ihan niin usein kuin ennen, kun aiemmin on tajunnut nukahtaneensa mm. työharjoitteluun, tuntemattoman olkapäätä vasten, luennolle, pommiin jumpasta/kampaajalta/muusta tapaamisesta tahattomien päikkäreiden vuoksi tai ei tarvitse ottaa kaksia päikkäreitä ajaessa Raumalta Poriin. ;) Nim. omaa vauvaa joskus (toivottavasti)odotellessa ;)

    VastaaPoista
  8. Niin.. Ja tämä oli nyt ehkä sellaista ironiaa, jonka Zubi tajuaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D :D
      Nyt mä tajuan! Tämä nukahtamiskyvyttömyys on luonnon oma lastensuojelukeino (ihan vakavastikin puhuen). Voisi olla hieman huonompi juttu, jos äiti nukahtaisi bussiin tai neuvolan vastaanotolle vauva mukanaan... Sä olet kyllä vielä astetta pahempi nukahtelija kuin mä, joten koitas pysyä hereillä sitä omaa vauvaa odottaessa.

      Poista
  9. Voi kuinka tutulta kuulostaa. Mullakin on aina ollut ihan uskomattoman hyvät unenlahjat. Ei ole ollut nukahtamisvaikeuksia, päikkäreitä olen rakastanut yli kaiken ja nukahtaminen on tosiaan onnistunut lähes missä vain. Vaan eipä näin ole enää. Päikkärit on nykyään tosi harvinaista herkkua (ja se harmittaa :D) ja aika-ajoin nukahtaminen todella vaikeaa. Tässä kesällä juuri vietin noin kaksi viikkoa putkeen unettomia öitä. Ja kaikkia mahdollisia konsteja tuli kokeiltua - tuloksetta. Tiedä häntä mistä johtuu - ei ainakaan vauvasta. ;)

    Mutta toivottavasti se Nukkumatti löytää tiensä sinunkin puolelle petiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, onpas kurja kuulla että sullakin on nukahtamisvaikeuksia. Ja mikä sääli tuo päiväunikyvyttömyys, on oikeasti niin suuri nautinto torkahtaa vaikka töiden jälkeen - mulla on hei useita ihania torkkupeittojakin ihan sitä varten. ;) Onneksi yleensä nämä jutut menee jotenkin jaksoissa, ehkä sitä on tiedostamattaan stressaantunut tai jotain, ja myöhemmin osaa taas nukahtaa niin kuin ennenkin.

      Meidän poitsulla on yksi semmoinen nukkumattilelu, jolla ei millään pysy housut jalassa, ne aina valahtaa nilkkoihin. Mä olen kutsunut sitä pervo-nukkumatiksi, ehkä se on loukkaantunut...

      Poista

Ilahdun kommentistasi!