torstai 4. lokakuuta 2012

T niin kuin tärkein

Käytän Nomination-koruani tosi paljon, se on hyvä arkikoru eikä tartu mihinkään kiinni. Se on helppo iskeä ranteeseen vaikka verkkareiden seuraksi kauppareissulle tai farkkutyylin piristäjäksi kaverin luokse vauvatreffeille. Tykkään siitäkin, että joka palalla on joku pieni "tarina" - olen saanut monia palasia lahjaksi ja ostanut niitä itselleni palkinnoksi tai kiitokseksi jostain tietystä pienestä jutusta, esimerkiksi jonkun isomman työprojektin loppuunsaattamisen kunniaksi. Koru on itse asiassa jo melkein täynnä, enää kaksi palaa tyhjillään. Uusin itse ostamani pala on tuo hopeanvärinen T-kirjain, hankin sen kesällä pian sen jälkeen kun pieni poikamme T oli syntynyt. 

Olen täällä blogissa käyttänyt pojasta milloin mitäkin nimitystä, mutta ajattelin, että jatkossa voisin tosiaan kutsua häntä T:ksi. Annoimme pojallemme hänen T:llä alkavan nimensä jo synnärillä, se oli ollut jo pitkään valmiina ja ihan nimensä näköinenhän hän tullessaan olikin! Muita vaihtoehtoja ei siis tarvinnut miettiä.



Alla olevassa kuvassa minusta ja T:stä on mielestäni kiva tunnelma, vaikka näytänkin tosi väsyneeltä - totuudenmukaisesti. Vauvavuosi vanhentaa ihoa aivan varmasti useamman vuoden verran. Hemmottelin eilen ihoani kosteuttavalla naamiolla ja menin jo yhdeksältä nukkumaan, josko tämä tästä. Kuvassa näkyy muuten myös "uusi" tukkani. Olen jämähtänyt tuohon samaan tyyliin, hieman eteenpäin pitenevä, pikkuponnarille ylettyvä polkka on vain niin helppo. En ole värjännyt tyveä moneen vuoteen, mutta hiuksiini laitetaan joka toinen kuukausi vaaleita raitoja. Onneksi olen löytänyt kivan kampaajan, joka jaksaa tehdä raidoista tarpeeksi ohuita, vaikka siihen tunteja aina tuhraantuukin. Tosiaan tällä hetkellä minulta lähtee hiuksia oikein tupoittain ja lisäksi hiuslaatu on tavallista takkuuntuvampi ja pörröisempi. Ei ollenkaan mukavaa, mutta kaipa tämäkin joskus tasoittuu...


Mitäs mieltä te olette Nomination-koruista? Kivoja vai karmeita?

17 kommenttia:

  1. Nomination-koruni on oma aarteeni, todella rakas. <3 Suurimman osan paloista - joita ei paljon vielä ole - olen saanut lahjaksi, pari palaa olen ostanut itse (Pikku Myy ja Eiffel-torni). Olisi kiva joskus saada siihen jotain lisää.

    Todella kaunis kuva sinusta ja T:stä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irina! Tuo on kyllä kivaa, että Nomination on jokaisella niin erilainen ja palat muistuttavat tärkeistä jutuista. Melkein harmi, että itsellä on enää kaksi tyhjää laattaa...

      Poista
  2. Ihana kuva! Mäkin tykkään Nominationista ja nykyisin mulla onkin niitä kaksi, joita käytän todella ahkerasti. Olin tosi myöhäisherännäinen, musta ne oli ihan karmeita silloin aluksi ;) Mutta jotenkin ne vain alkoivat sittenkin miellyttää silmää ja halusin välttämättä juuri kaksi. Mäkin olen saanut suurimman osan paloista lahjaksi, mutta koska koruja on kaksi niin tilaakin on vielä runsaasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidätkö niitä siis aina vierekkäin samassa ranteessa vai vaihteletko? Tuossahan mullekin on sitten ratkaisu kun nykyinen täyttyy. ;)

      Poista
    2. Pidän aina samassa ranteessa vierekkäin ja lisäksi melkein poikkeuksetta siinä on mukana vielä joku kolmas: viime aikoina useimmiten ideakorun hopeinen rengas. Minusta Nominationit on parhaimmillaan kunnon röykkiönä :)

      Poista
    3. Mä pidän aika usein siroa rannekelloa Nominationin vieressä ja tosiaan näyttää kivalta, samaa ideaa siis kuin sulla.

      Poista
  3. Tuli kahteen kertaan sama asia, sorry ;)

    VastaaPoista
  4. Mää oon enemmän charm-tyttöjä =) Sain ensimmäisen Bismark-rannekorun 18v ja se täyttyi muutama vuosi sitten. Hopeisen Bismarkin sain 25v ja sekin on täynnä!
    Thomas Saboani en meinannut kokonaan täyttää.
    Ostan muutenkin rihkama rannakorut sen mukaan miten paljon niissä roikkuu helyjä =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan sitten ihan eri koulukuntaa, mä en osaa oikein käyttää mitään mistä roikkuu juttuja, paitsi ehkä jossain juhlissa. ;)

      Poista
  5. Ihana kuva sinusta ja Teestä.
    Onko sulla jo S-kirjain? S ja sydän T:n viereen sopisivat hienosti täyttämään viimeiset tyhjät kohdat. Minullakin on enää kaksi tyhjää kohtaa ja koru on melkein jokapäiiväisessä käytössä. Se sopii kaikkeen, juuri niin kuin sanotkin.
    Kampaus on kiva eikä näytä ohentuneelta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuo kampaajakäynti auttoi, kun sai sävyä tasaisemmaksi ja tarkoituksella leikattiin niin, että tuntuisi vähän vahvemmalta tuo latva. Mutta ohentunut se on!
      Mulla on myös S-kirjain ja parikin erilaista sydäntä, pitäisi vaan järjestää niitä uudelleen.

      Poista
    2. Huomasitko muuten, että hiustenlähtö koskee myös pikku-T:tä? Raukalla alkaa olla tukkaa enää siellä täällä.

      Poista
  6. Oi mikä ihana kuva ja tunnelma! Ainakin tuossa kuvassa hiuksesi näyttävät tosi hyvältä. Mulla lähti kanssa samoihin aikoihin paljon hiuksia, ja muutenkin hiukset tuntuivat ohenevan hirveästi. Hiustenlähtö taisi lakata joskus, kun vauva oli 8-9 kk, ja kunnolla alkoivat sitten paksuuntua imetyksen lopettamisen jälkeen. Avauduin aikanaan tästä samasta hiusongelmasta kampaajalleni, ja hän sanoi, että lähes kaikilla (imettävillä) hiukset lähtevät jonkun verran, mutta kasvavat aina takaisin ennalleen. Joten no worries! :)

    Mä tykkään kyllä Nomination-koruista, tyylikkään yksinkertaisia, joihin pystyy kivasti liittämään omia muistoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Scarlet! Helpottavaa kuulla, että tilanne tasoittuu jossain vaiheessa, vaikka onhan tuohon 8-9 kk ikään vielä matkaa.

      Poista
  7. Sympatiat täältä, samassa jamassa ollaan. Siis tukan suhteen. :) Hiuksia lähtee tosi paljon, alkoi vähän ennen kuin vauva täytti 3 kk, samoin oli esikoisen kanssa. Kyllä se siitä onneksi rauhoittui ja loppuikin, joten en osaa olla huolissani. Älä säkään ole. :)Ihana kuva teistä ja tukka näyttää oikein hyvältä.

    Nomination on ihan kiva muilla, itse en ole niin innostunut.

    Ihana muuten tuo, kun Äiti kommentoi sulle täällä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla alkoi samoihin aikoihin, joskus 2,5 kk kohdalla ehkä. En mä sinänsä huolissani ole, koska uskon että tukka vielä palaa entiselleen, mutta on se aika järkkyä kun niitä irronneita hiuksia on joka paikassa. Miettii, että miten niitä voi vielä riittää päähänkin.

      Juu mun äiti on varsin innokas blogini seuraaja ja kommentoija. :D Ei sentään kommentoi mummi-statuksella. ;)

      Poista

Ilahdun kommentistasi!