perjantai 30. elokuuta 2013

Arkieloa

Päivä kuvina -postausta en ole saanut aikaiseksi, mutta laitetaanpas sen sijaan tällainen sekalainen kuvapostaus meidän arjesta viime tässä elokuun aikana.

Päivät starttaavat aamukuudelta, tilanne vaatii kahvia! Olen juonut nyt vielä kotiäitinä ihan hyvällä omallatunnolla aamuisin hi-taas-ti kahvini blogien ääressä, pojan leikkiessä itsekseen autoilla olkkarin puolella tyytyväisenä. Luksusta! Mulla ei, kuten kuvasta näkyy, vieläkään ole uutta konetta, olen ehkä maailman saamattomin ihminen näissä e-hankinnoissa. Toimii tämä nykyinenkin kuitenkin vielä jotenkuten ja tavallaan olen jopa kiintynyt tähän uskolliseen ystäväiseeni. (Tähän kohtaan mieheni kommentoisi, että kone on oikeastaan ihan tarkalleen ottaen hänen. Joojoo. Mutta minä käytän sitä.)


Aamupuuroaika! Itsekin syön samalla puuroa tai teen jotain kotihommia. Pääsen nykyään helpolla jäbän syömishetkien kanssa, koska pikkuinen syö niin reippaasti ja jopa siististi omalla lusikallaan - jonka hän muuten käy itse hakemassa laatikosta ja kulkee mielenosoituksellisesti pitkin kämppää lusikkaa heiluttaen, koska siis ruuan tulossahan kestää aina liian kauan.


Näissä kuvissa oltiin lähdössä käymään kaupunkiasioilla heti aamutuimaan. Ilmassa oli syksyistä kirpeyttä, joten puin pojalle minun mummuni tekemän ihanan villatakin. Ohje on 1950-luvun käsityölehdestä, joka mummulla on edelleen tallella. Hän on aikanaan neulonut täysin samalla ohjeella villapuvun minun isälleni. <3

 
Olin aiemmin laiska ruuanlaittaja, mutta nykyään kokkailen tavallista kotiruokaa päivittäin - ja tykkään siitä! Olen erikoistunut helppoihin, nopeisiin ja vähäsuolaisiin ruokiin, sattuneesta syystä.



Rakastan sitä tuoksua mikä huoneessa on kun lapsi nukkuu päiväunia. Täytyy käydä aina välillä nuuskimassa ja katsomassa pientä. Ja pakahtumassa onnesta.


Bongaa kuvasta täti beige juoksemassa poika värikkään perässä Särkänniemen Koiramäessä.


Minusta meidän koti on parhaimmillaan iltapäivän ja alkuillan valossa. Niin paljon kuin ihailenkin monien blogikotien tyylikästä graafisuutta, niin hieman pehmeämpi tyyli tuntuu luontevalta omassa kodissa.


Hmm... kehuinko just sitä lusikan käyttöä? 

Myyrä on edelleenkin todella kova sana. Poitsu muistaa hauskat kohdat ulkoa ja naureskelee niitä jo etukäteen. Joskus Myyrä saa innostuneet aplodit hyvistä suorituksistaan.


Tämä elokuu on ollut ihan paras! Olen nauttinut tosi paljon upeista kesäisistä päivistä, syksyn odotuksesta, ajasta pienen perheeni kanssa, ystävien tapaamisesta. Arkena tulee muuten kuvattua melkein pelkästään lapsen touhuja, itsestä ei ole pahemmin otoksia.


Ollaan tehty T:n kanssa pieniä retkiä kaupungille, kahviloihin juomaan smoothieita, kirjastoon... T on oppinut tervehtimään myyjiä kun mennään ja vilkuttamaan heipat lähtiessä. Hän on kovin ylpeä taidoistaan ja niin on äitikin. Poika pitäisi muuten varmaan viedä pian parturiinkin tuon surffitukan harvennukseen?


Siinäpä niitä, pieniä paloja tavallisista päivistä. 
Niistä oikeasti ihan parhaista hetkistä elämässä.

P.S. Mulla oli viime vuonnakin ihana elokuu, siitä postaus löytyy täältä.

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Ah, Artek!

Minulla on meneillään joku ihan mahdoton Artek-villitys, haluaisin meille vaikka mitä Aallon klassikoita. Lapsuudenkodissani oli paljon Artekia (vanhemmillani on yhä edelleen, pitäisikin joskus kuvailla heidän kotiaan tänne) ja parikymppisenä pidin Artekin tuotteita liian tavallisina ja tylsinä. Nyt se tavallisuus ja tylsyys tuntuu jotenkin hyvältä.

Huonekalut kestävät aikaa ja kulutusta, sopeutuvat eri tyyleihin sekä käyttötarkoituksiin, palvelevat arjessa. Niitä ei tarvitse varoa, ne eivät herätä liikaa huomiota, mutta ovat kuitenkin näyttäviä ja kauniita. Sellaisia ovat mielestäni Artekin tuotteet. Niin ja kai niillä lapsuusmuistoillakin on oma roolinsa siinä, mikä miellyttää silmää.



Meillä olisi ihan aito tarve uudelle ruokapöydälle. Nykyinen mäntypöytämme on isovanhempieni vanha, 60-luvun Sotkaa (silloin sielläkin myytiin massiivipuuta). Olemme kunnostaneet pöydän pinnan siistiksi, mutta metallijalkojen kiinnikkeet ovat niin pahasti löystyneet, että pöytä ei valitettavasti ole enää tarpeeksi tukeva. Lisäksi kaipailisin helpommin puhtaana pidettävää pöytäpintaa lapsen sotkujen takia.

Artekin ruokapöydät ovat todella kauniita ja ikilevy-laminaattipinta on tosi helppo pitää puhtaana. Olenkin tässä mietiskellyt, mikä olisi hyvä ratkaisu. Yllä olevissa kuvissa näkyvä 81B on kaunis, mutta koko taitaa olla meille liian pieni (120x75). Nykyinen pöytämme on kooltaan noin 140x85. Toisaalta se saattaisi mennä väliaikaisratkaisuna nykyisessä kodissa ja muuntuisi sitten jatkossa lastenhuoneen tai työpisteen pöydäksi...? Joka tapauksessa seuraavaan kotiin haluaisin ison ruokapöydän, todennäköisesti Artekin 83-pöydän, ja sille ei ole tilaa nyt.


Äitini on jo jonkin aikaa haaveillut Artekin A330S-valaisimesta valkoisena keittiön työtason lisävaloksi. Se onkin varsinainen kaunotar, joka kelpaisi minullekin! Visioissani näkisin kultakellon (ja nimenomaan kullan sävyisenä) roikkumassa pianon yläpuolella... Toimisikohan? Luulen, että tätä on ihan pakko vielä joskus kokeilla.


Mieheni on minua rohkeampi käyttämään sisustuksessa tummia ja syviä sävyjä. Eipä siis ihme, että Artekin tuotteissakin hänen suosikkinsa on musta linoleum-pinta yhdistettynä koivuun. Ja se onkin tosi upea! Ruokapöydässä ei niin käytännöllinen kuin laminaatti, mutta ehdottomasti meille vielä joskus tulee jotain linoleum-pintaistakin Artekia. Vaikka sohvapöytä...?


Tällä hetkellähän meiltä löytyy Artekin huonekaluja huimat kaksi kappaketta: 153A-ritiläpenkki sekä E60-jakkara. Se on Artekissa muuten aika hauskaa, että osa tuotteista aiheuttaa mieletöntä haluanhaluan-sydämentykytystä ja osa taas suorastaan inhoa, näin siis ainakin minulla.

Pidättekö te Artekin tuotteista?


Postauksen kuvat (pianokuvaa lukuun ottamatta) lainattu: www.artek.fi

maanantai 26. elokuuta 2013

Minikengät tauluhyllylle

Jostain blogista tai sisustuslehdestä tämäkin idea taisi alunperin lähteä liikkeelle: Laitoin T:n jo pieneksi jääneet Espanjasta ostetut sandaalit makuuhuoneen tauluhyllylle. Pikkuruiset ensikengät käyvät ihan koriste-esineestä ja lisäksi niihin liittyy kivoja muistoja.


Samalla tauluhyllyn ilme palasi harmaa-valko-värimaailmaan, ehkä otan puunsävyiset kehykset taas jossain vaiheessa käyttöön. Tämä tuntuu hyvältä nyt.


T bongasi tietysti omat kenkänsä hyllyltä.


"Anna! Haluan laittaa ne jalkaan!"


Sanoin pojalle, että ne ovat pikkuvauvojen sandaalit ja koska hän on jo iso poika, ne pitää laittaa takaisin hyllylle. Tuntui hyväksyvän selityksen.

Hieman myöhemmin tapahtunutta...

"No nää ei ainakaan oo liian pienet!"


Tuo meidän pikkumies on kyllä ihan hirmuisen kiinnostunut kengistä! Ei kuitenkaan yhtä paljon kuin autoista. ;)

P.S. Me oltiin tänään ensimmäistä kertaa tutustumassa päiväkotiin, oikein hyvältä vaikuttaa! T viihtyi reippaasti leikkien ja äiti tykkäsi uusista, monipuolisista tiloista sekä mukavasta henkilökunnasta. Tutustumisviikko jatkuu, huomenna mennään aamupuurolle.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Designtori Tampereella tänään


Päivän menovinkki Tampereen suunnalla liikkuville: Designtori (kuva lainattu täältä)
Aion piipahtaa itsekin! 

lauantai 24. elokuuta 2013

Nallen soittotunti



Oikein mukavaa viikonloppua teille kaikille!

perjantai 23. elokuuta 2013

Pikku-T:n välikausikamppeet

Se käy vähän salakavalasti. Ennen omaa lasta et kiinnitä juurikaan huomiota lastenvaatteisiin, siinähän niillä jotain on päällä. Raskausaikana alat pikku hiljaa miettiä, mitä kaikkea pieni tarvitsee, muttet pysty vielä ulottamaan ajatteluasi paria ensimmäistä vauvakuukautta pidemmälle. Vauva-aika meneekin aika helpolla, pienen ulkoiluvaatteeksi syksyllä riittää mainiosti joku fleecepuku ja talveksi yksi toppapuku, tärkeimmät ulkoiluvarusteet ovat kuitenkin vaunujen sadesuoja ja lämmin makuupussi.

Sitten vauvastasi kasvaa touhukas taapero ja ulkona vietetyt tunnit lisääntyvät huimasti. Yhtäkkiä huomaat sanavarastosi kasvaneen, sieltä löytyy mm. välikausihaalari ja kuorihanskat. Tutkit vaatteiden teknisiä ominaisuuksia, metsästät laatumerkkejä kirpparilta, mietit hankkiako haalari vai kaksiosainen puku... kotiäidillähän näihin mietintöihin on aikaa... Niinpä niin, tässä sitä ollaan, luultavasti jotain puuttuu ja jotain on liikaa, se jää nähtäväksi. Esittelyssä siis T:n välikausivaatteet, olkaapa hyvät!


Setti 1: Polarn o. Pyret kaksiosainen kuoripuku


Takki (80) on ostettu kirpparilta keväällä, housut (74) uusina. Ovat reilua mitoitusta ja mahtuvat mainiosti edelleen pojalle. Tosi ihana setti mielestäni. Käyttökertoja on tullut melko vähän, mutta eiköhän tämä viileämmillä syyskeleillä pääse käyttöön. 

Nauhallinen vihreäraidallinen pipo on se, josta kertaalleen reklamoin rispaantuvien nauhojen takia. Sain uuden tilalle, mutta rispaantumisongelma jatkuu, en ole enää jaksanut palautella. Kivat värit tuossa kuitenkin on. Haamupipo on ollut meillä kesäpipona, T sai sen synttärilahjaksi. Tosi hyvin istuva malli ja ihanat värit.


Setti 2: Bogi haalari + kurikset


Bogin haalari (koko 80) on ostettu keväällä Hulluilta Päiviltä. Ei mikään kaunein mahdollinen, mutta ollut tosi ahkerassa käytössä. Se ei ole ns. tekninen haalari eli ei pidä vettä, mutta on mukavan hengittävä sekä pehmeä materiaaliltaan ja sopii hyvin kuiville sekä lämpimämmille keleille. Ajattelin, että tämä haalari toimii varmaan hyvin myös kurahousujen alla.

Kurahousuja meillä on kahdet, molemmat kokoa 86. Keltaiset (ihana väri!) ostin huutonetistä, niitä varmaan tullaan säilyttämään päiväkodissa. Siniset ovat varakurikset kotikäyttöön, ne ovat lainassa kaverilta. Sadetakkia meillä ei ole ollenkaan, enkä ajatellut hankkiakaan, vedenpitäviä takkeja kun on kuitenkin kaksi kappaletta. Kumpisaappaat ovat hyvällä alella ostetut Reimat - ihan ok, mutta seuraavaksi hankin luultavasti Crocsin saappaat pojalle, ne ovat niin kevyet. Tummansininen kauluri on uusi hankinta. Asusteissa on nykyään tosi paljon fleeceä tarjolla ja meiltäkin löytyi ennestään lämmin fleecekauluri, mutta T:lle tuli siitä kutiavaa ihottumaa, taitaa olla vähän "allerginen" polyesterille. Olinkin ilahtunut kun löysin tämän puuvillaisen version, joka kuitenkin vaikuttaa lämpöiseltä.


Setti 3: Molo Kids kaksiosainen vedenpitävä "tuulipuku"


Tämän setin (koko 86/92) ominaisuuksia esittelinkin jo aiemmassa postauksessani. Kaikki lähti siitä kun kaipailin kevyempiä ulkoiluhousuja pojalle. Tästä puvusta on tullut ihan lemppari! Huppu on erityisen hyvin muotoiltu ja lippa suojaa kasvoja, vedenkestävyyskin on testattu lätäkössä istuen.

Marimekon joululahjaksi saadun pipon värit sopivat just eikä melkein rainbow-kuosiseen takkiin. Sävy-sävyyn raitahanskat löysin H&M:ltä. Värikkääseen pukuun sopii mielestäni kuitenkin parhaiten yksiväriset asusteet, kuten tuo Cirafin turkoosi myssy suloisilla korvilla. Tähän settiin sopisi keltainen tai vihreä yksivärinen pipo oikein kivasti myös!

 
Setti 4: H&M kuorihaalari


Tämä haalari on nyt se mopo karkasi -hankinta, mutta en voinut vastustaa tätä syysuutuutta, jolla oli hintaa vain 29,90! Ja mistä sitä tietää, vaikka tämä osoittautuisi vielä suosikiksi. ;) Kaiken väriloiston vastapainoksi tällainen harmaa denim-henkinen haalari näyttää tosi kauniilta. Tähän haalariin sopivatkin tosi hyvin ihan vain perussiniset asusteet, tietysti keltaiset kurahousutkin tarvittaessa. Haalari on hyvänmallinen, aika kapea ja siinä on kiristysmahdollisuus vyöräröllä. Otin T:lle koon 86, joka on vielä hiukan reilu, mutta tämä on jemmassa loppusyksyä ja/tai kevättä varten. H&M:n kuorivaatteiden laadusta tai kestävyydestä en tiedä, mutta ainakin tämän luvataan olevan vedenpitävä ja hengittävä. Huppu vaikuttaa myöskin hyvin suojaavalta. Materiaali on hiukan ohuempaa ja notkeampaa kuin esim. Po.Pin kuorivaatteet.

Raidallinen pipo on KappAhlista, harmaat tekniset hanskat Prismasta (merkkiä en muista) ja siniset lapaset Kivat. Tässä kuvassa näkyvät myös nuo Superfitin tummansiniset kengät. T:llä onkin vain nuo sekä kumisaappaat syksylle, mietin että pitäisikö lisäksi olla jotkut Gore-Texit...?


Miltäs vaikuttaa, menikö överiksi? Puuttuuko jotain? 
Mikä on sinun suosikkisettisi?

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Black & White

Ihanan lämpimiä ilmoja vieläkin! Nyt on kuitenkin pikku hiljaa jo viimeisten kesäisten asujen aika, vai vieläkö te muut(kin) käytätte sandaaleja? Minä pukeudun itse asiassa harvoin kokonaan mustavalkoiseen asuun, mutta se kyllä toimii. Pahoittelen päättömiä kuvia, onnistuin olemaan niin typerillä ilmeillä liikenteessä, että oli pakko sensuroida. Pikku-T:kin tuossa ihmettelee, että mitä ihmettä se äiti oikein puuhaa...


pitsitunika Esprit
mustat pillifarkut H&M
kiilakorkosandaalit Clarks
laukku Marimekko Mini Matkuri 
kaulakoru Kalevala Koru Pore 

tiistai 20. elokuuta 2013

Eteisessä

Ei varmaan tule suurena yllätyksenä, että meidän minikodin eteinenkin on pieni. Laskin tuossa päivänä eräänä, että eteisessämme oli kahdeksan paria miehen popoja, neljät minun ja kolmet pikku-T:n kengät. Joskus seurusteluaikoina mieheni kulki kesät talvet Adidaksen Superstareissa (talvella varpaat palelivat ja kesällä hikosivat), kauas on tultu siis niistä ajoista...

 

Hankittiin kenkäkaaosta taltuttamaan kenkäkaappi kun Ikeasta sattui löytymään sopivan kapoinen malli Skär. Pistorasioiden takia kaappi jouduttiin sijoittamaan vähän epäsymmetrisesti tuohon vasemmalle puolelle seinäkaistaletta, mutta oikeastaan ihan kivankin näköinen noin. Hyvin tuonne kyllä kenkäpareja uppoaa ja tietysti siellä voisi säilyttää mitä tahansa muutakin.

 

Kaivoin viime syksynä ostetut Wondersin ihanat nilkkurit taas laatikostaan, siltä varalta että syyskenkäfiilis yllättää. Uusi Marimekon ruskea Mini Matkuri on sävynsä puolesta perfect match noihin kenkiin. Hassua miten nämä asusteet sopivatkin niin hyvin sisustukseen, ei silti varmaan tullut yllätyksenä... Yleensä kun naisen vaate- ja sisustusmaku menevät aika hyvin yksiin. Minulla molemmissa tyyli taitaa olla suht pelkistetty, ajaton, pehmeä, ehkä vähän modernikin muttei kovin trendikäs.


Alla vielä näkymää ulko-ovelta päin. Vasemmalle puolelle jäävät peiliovelliset kaapit, joissa säilytetään ajankohtaisia ulkovaatteita. Asusteille löytyy paikkansa lipaston laatikoista. Ei siis todellakaan mitkään ruhtinaalliset eteistilat meillä, mutta tuleepahan pidettyä esillä vain tarpeellinen. ;)

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Tytöt ja T Turussa

Otettiin torstaina suunta Turkuun pikku-T:n kanssa, pikkusiskoa eli täti-A:ta moikkaamaan. Turussa oli ihanan kesäinen sää ja tosi kivaa! Oli ilo taas reissata reippaan pienen kanssa, joka istui kiltisti autossa lastenlauluja kuunnellen, viihtyi erinomaisesti rattaissa ja nukkui yönsä hyvin vieraassakin paikassa.


Leikkipuistossakin tietysti käytiin...


... ja ihmeteltiin isoja työkoneita. Pojat on niiiin poikia. :)


Turku on mielestäni kaunis kaupunki!


Etenkin jokirannan säilyneet vanhat rakennukset viehättävät.


Kirjasto on erityisen komea, yhdistetty hienosti vanhaa ja uutta.


Löytyi minulle ihan uusi sisustusliiketuttavuus, Divaani. Tyyli oli modernin ja rustiikkisen sekoitusta, laadukasta ja kaunista.


Kaunis pikkusiskoni divaanilla Divaanissa.


Divaanista löytyi myös molempia miellyttävä sohva, HT Collectionin Next. Tykkäsin erityisen paljon myös noista puisista pienistä sivupöydistä.


Divaanin vieressä sijaitsee viehättävä kolmikerroksinen Artekin myymälä. Sieltä löytyi tietysti vaikka mitä ihanaa. Tämä nurkka oli oma suosikkini, paljon kivaa, käytännöllistä ja inspiroivaa. String-kirjahyllyssä valkoisen ja koivun yhdistelmä näyttää tosi kauniilta minusta.


Yritin saada poikaa poseeraamaan kanssani kuvissa, vähän huonolla menestyksellä. Bongaa uusi laukkuni, ai niin ja mulla on uudet aurinkolasitkin, Ray Banit. :) Marimekon Ilma-raitapaita oli taas päällä, se on kyllä osoittautunut tosi kivaksi ja laadukkaaksi. Kelpaisi jossain toisessakin värissä!


Loppuviikko on muutenkin ollut erityisen mukava. Kävin perjantai-iltana kasvo- ja jalkahoidossa (äitienpäivälahjaksi saatu lahjakortti pääsi viimein käyttöön) ja eilen kampaajalla. Lisäksi käytiin eilen Särkänniemessä koko perhe. Tänään vanhempani tulevat meille kanttarellirisottoa syömään. Toivottavasti teilläkin on ollut kiva viikonloppu!

perjantai 16. elokuuta 2013

Susi sängyssäni

Uudet By Nordin puuvillaiset petivaatteet ovat nousseet ihan suosikeiksi. Koko on napakka ja huomaamattomat vetoketjut jalkopäässä, joten peitto ei pääse yhtään pyörimään pussilakanan sisällä. Minä kun inhoan paikaltaan liukuvia peittoja, joita saa olla korjailemassa jatkuvasti. Näissähän on koko 140x200 cm, mutta suomalaiset 150x200 -kokoiset standardipeitot mahtuvat sisään mainiosti. 

Mustavalkoiset eläinprintit ovat ihanat, lakanoiden yleisilme silti vaalea, tarpeeksi rauhallinen makuuhuoneeseen. Pesuohjeessa muuten on 40 astetta, mutta olen jo kaksi kertaa käyttänyt nämä 60 asteessa ilman mitään vaurioita.


Jep, lakanat ovat rypyssä. Niin meillä on aina. :) Nukuin viime yönä siskoni sängyssä Turussa, Marimekon ihanissa trikoisissa tasaraitalakanoissa. Ja huomasin yhden mielettömän jutun: Ne eivät rypisty! Wau! Pitäisikö sittenkin hankkia sellaiset itsellekin...? Nyt ei kuitenkaan ole tarvetta, nautitaan näistä uusista eläinprinteistä.

Onko teillä muilla kokemusta By Nordin tuotteista?
Entäs eläinprintit - hot or not?

torstai 15. elokuuta 2013

To do...

Syksyisemmän fiiliksen myötä on taas sallittua laatia to do-listoja, eikös vain? Ja minähän laadin, listafriikki kun olen! Päivien aktiviteetteina on enimmäkseen rentoilua, leikkimistä ja päiväunien nukkumista päivittäisten arkiaskareiden ohella, niitähän ei tarvitse kirjoittaa sentään listaan. Mutta jotain hyödyllistäkin pitäisi saada aikaan ennen kuin työt alkavat...


En ole pitänyt minkäänlaista vauvakirjaa, kirjoitellut vain tätä blogia ja ottanut paljon valokuvia. Nyt sain aikaiseksi karsia vauvavuodesta 170 parasta kuvaa ja teettää ne paperiversioiksi. Kuvat ovat jo albumissa järjestyksessä, enää tekstien kirjoittaminen jäljellä - sinne olisi tarkoitus tallettaa tärkeitä etappeja kuten konttaamaan oppiminen, ensimmäinen pottakäynti yms. 

Ikkunat... no joo... ne pitäisi pestä. Ehkä vain ulkoapäin.

Sitten nuo kirjat. En ole lukenut kuin yhden kirjan koko kesän aikana. Syyllinen on Netflix ja LOST-sarja. Nyt kun on kaikki kuusi tuotantokautta katsottu (huh huh!) niin pystyn taas keskittymään lukemiseen. Kamalaa koukuttua tuollaiseen piiiitkään sarjaan. Khaled Hosseinin uusin sekä Ulla-Lena Lundbergin Finlandiavoittajaa edeltänyt teos ovat olleet lukuvuorossa jo pitkään. 

Päiväkotivaatteiden nimikointikin olisi edessä. Ei mikään iso homma, ajattelin vetäistä ihan vain tekstiilitussilla nimikirjaimet kokolappuun. Pitää vielä tarkistaa päiväkodista, onko muita lapsia samoilla kirjaimilla.

Mitäs teillä on tehtävälistalla?

P.S. Mieheni to do-listalla on terassin laittaminen syyskuntoon sekä kirsikkapuun leikkaus. Kirjoitan nyt ihan vain siltä varalta, että hän sattuisi käymään täällä blogissa... ;)

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Taaperon tahtiin

Meillä ei tosiaan asusta enää pieni vauva vaan touhukas ja omatoimisuutta harjoitteleva taapero. Vielä yksivuotispäivänään T tuntui jotenkin ihan vauvalta, mutta nopeaan tahtiin sen jälkeen uusia taitoja alkoi kertyä hurjaa vauhtia ja pojan koko olemus jotenkin muuttui. Vuoden ja kuukauden iässä hän lähti kävelemään pitkän harkinnan jälkeen - ja menikin heti 10-12 askelta kerralla. Nyt jo juostaan ja käydään kävelemässä muun muassa metsäpoluilla.


Noin samoihin aikoihin kävelemään oppimisen kanssa toisille päiväunille meneminen alkoi tuottaa vaikeuksia ja siirryttiinkin hyvällä menestyksellä yksiin uniin. Päivärytmi menee kutakuinkin samalla kaavalla aina. Aamulla kuuden maissa heräillään, kahdeksan jälkeen lähdetään ulkoilemaan, kymmenen maissa tullaan sisälle ja syödään lounasta. Sitten T nukkuu 2-3,5 tuntia päiväunia, minkä jälkeen välipala ja taas ulkoilemaan. Neljän-viiden maissa syödään toinen lämmin ruoka ja iltapala siinä seitsemän maissa, viimeistään klo 20 poika on unten mailla. Yöt meillä nukutaan nykyään pääsääntöisesti ilman herätyksiä, mikä on ihan mielettömän hienoa ja osaan sitä todellakin arvostaa.

Olemme yrittäneet aavistuksen myöhäistää rytmiä, koska päiväkodissa tuskin pääsee päiväunille vielä 10.30 ja aamu voi olla aika pitkä pienelle. Tänään tultiinkin ulkoilemasta vasta lähempänä yhtätoista ja lopputuloksena oli ihan järjetön itkupotkuraivari eikä ruoka maistunut yliväsyneelle pojalle ollenkaan. Nukahti noin sekunnissa kun vein sänkyyn.


Yleensä T syö kyllä tosi reippaasti ja lähes kokonaan itse omalla lusikalla tai haarukalla. Poika on varsinainen herkkusuu ja hänelle on turha tarjota enää teollista vauvanruokaa kun koko perheen yhteisten ruokien makuun on päästy. Lempiruokia ovat muun muassa kanawokki, makaroni ja jauhelihakastike, kermainen lohiapasta, riisi ja kasvikset... ihan tavallinen ruoka siis. T tykkää itämaisista mauista ja aika voimakkaasti maustetusta ruuasta. Kaikkein suurin herkku tähän mennessä on ollut kanttarellirisotto, joka tehtiin ihan valkoviineineen kaikkineen. Puuroa tarjotaan poitsulle edelleen aamuin ja illoin, mutta se ei maita kauhean hyvin nykyään. On hankala miettiä, mitä puuron tilalle voisi ottaa kun leipäkään ei maistu. Kananmunalle T on allerginen, joten munakkaatkaan eivät käy.

Koko kesä on mennyt melkoisessa korvatulehduskierteessä (neljä antibioottikuuria), onneksi nyt syyskuussa pääsemme korvien putkitukseen. Toivotaan, että se auttaisi ja kierre katkeaisi!


Luonteeltaan poju on tosi reipas ja aktiivinen, temperamenttia ja omaa tahtoa löytyy myös runsaasti. Kun on hauskaa, on todella hauskaa ja kun joku mättää, niin senkin kyllä huomaa. ;) T pitää erittäin paljon muista lapsista ja hakeutuu heidän seuraansa riemusta hihkuen. Noin 1-vuotiaana T vierasti jonkin verran, mutta nyt sekin vaihe tuntuu olevan takanpäin. Poju on ihan mahdoton hassuttelija ja välillä oikein ihmettelee, miten hän voikin olla niin huumorintajuinen. Naurettua tulee joka päivä ja paljon!

T:n suosikkileluja ovat yhä vain autot, pienemmät ja suuremmat, sisätiloissa ja ulkoina. Niillä ajellaan mitä mielenkiintoisimpia reittejä pitkin huonekaluja ja seiniä, tietenkin hienoilla päristelyäänillä höystettynä. T on erittäin kiinnostunut myöskin kaikenlaisista lukoista, soljista, kiinnitysmekanismeista ja laatikoista. Oikeiden kansien löytäminen erilaisiin purnukoihin on suosikkipuuhaa, jonka parissa hän kieli keskellä suuta keskittyen saattaa viettää todella pitkiäkin aikoja. T rakentaa myöskin mielellään palikoista torneja, olisikohan 8 palikan torni ennätys tällä hetkellä. Melko insinöörihenkistä menoa siis.


Puhetta pojalta ei tällä hetkellä tule juurikaan. Alkukesästä äiti, isä, auto ja ei/hei olivat ahkerassa käytössä, nyt tuntuu ettei niitäkään kuule. Kaipa ne sanat sieltä sitten omalla tahdillaan tulevat, ainakin ymmärrys on selvästi hyvää ja kehittyy koko ajan. 

Pikku-T on erittäin innokas pikku apulainen kaikissa kotitöissä. Imurointi, jota hän ennen pelkäsi, on yksi hienoimmista jutuista, mitä poitsu tietää. Tiskikoneen ja pyykkikoneen tyhjennys on jokapäiväistä huvia, hän osaa jopa ihan oikeasti olla joskus avuksikin. Olen kyllä huomannut, että kannattaa aina tarkistaa pesukoneen sisältö ennen kuin laittaa koneen pyörimään, siellä kun voi olla ihan mitä vain...


Tällaista ihan tavallista arkea meillä pikku miehen kanssa. Nautin tällä hetkellä lapsen kanssa vietetystä ajasta vielä enemmän kuin vauva-aikana. Miten tuo oma pikkuinen voikin olla niin rakas, ihana ja ihmeellinen... :)

P.S. Voisinkin tehdä sellaisen päivä kuvina-postauksen pitkästä aikaa.