So leb ich!

Tiistai-iltaa! Toivottavasti teidän viikko on alkanut mukavasti räntäsateesta huolimatta. Itse myönnän, että mieli on ollut vähän harmaa, väkisinkin säätila siihen vaikuttaa. Sekä myös kiire ja riittämättömyyden tunne juuri tällä hetkellä elämässä. 

Pitäisi tehdä niin paljon kaikkea. Saada projektit etenemään töissä, kehittää ammattitaitoaan, pitää itsestään ja perheestään huolta, olla ahkera ja aikaansaava, nukkua ja liikkua paljon, olla läsnä arjessa, valmistaa terveellistä ruokaa, muistaa virpojille suklaat (en todellakaan muistanut, syytän tästä sitä, että olen kotoisin paikkakunnalta, jossa ei virvota pääsiäisenä) ja ja ja ja... silti vaan kirjoittelen täällä hömppäblogia! Tai ehkä juuri siksi, sillä mikäs sen parempi pako velvollisuudentäyteisestä arjesta kuin uppoutua omaan pieneen kuplaansa, jossa saa haaveilla omista pienistä jutuista. Sisustaessa voi ainakin kuvitella, että jokin osa maailmasta (eli se oma koti) on hallittavissa ja muokattavissa kauniiksi, harmoniseksi ja hiljaiseksi pakopaikaksi kaikesta.

Siltä varalta, että jollain muullakin siellä ruudun takana on tarvetta vetäytyä moiseen kuplaan, niin haluan vinkata kivasta sivustosta, jonka löysin netistä. Saksalainen So leb ich -sivusto on toimiva yhdistelmä kauniita sisustuskuvia, blogimaista sisältöä, vinkkejä sekä se tarjoaa myös mahdollisuuden ostaa kuvien tuotteita suoraan verkkokaupasta. Hakutoiminto näyttää toimivan kivasti, joten sivustolta voi etsiä kuvia vaikka brändin, huoneen tai värisävyn mukaan.

Poimin näihin kuviin muutamia juttuja, joista itse tykkään. Puun sävyt, uuden ja vanhan yhdistäminen, hillitty värimaailma, harmaa sohva, design-valaisimet. Ei varmaan tullut yllätyksenä?

Kurkista lisää: www.solebich.de

Jos et voi peittää sitä, korosta sitä

Meillä on olohuoneen nurkassa kotelointi, joka yleensä herättää kysymyksiä. Siis onko tuo joku rakenteisiin integroitu kaiutinsysteemi...? No joo, ei ole, vaan tosiaan ulkona olevan vesihanan kotelo. Ei mikään kaunein mahdollinen ratkaisu moinen tuossa nurkassa. Verhoilla sen ehkä saisi piiloon, mutta mulla on taas meneillään meille ei sittenkään tule ollenkaan verhoja -kausi.

Olen tässä viime aikoina ihaillut sisustuksia, joissa on kirjoja esillä, meillähän ne ovat aina olleet kaapeissa ovien takana. Kirjat tuovat kuitenkin kodikkuutta. Ja apua, ystäväthän kohta luulevat, etten ole eläessäni lukenut yhtään kirjaa kun niitä ei missään näy! Aika paha.

Niinpä päätin hyödyntää outoa kotelointia kirjahyllynä. Nyt tarvitsee enää haalia lisää sisustukseen sopivia ja juuri passelin kokoisia kirjoja. Kun eihän suurin osa mun kirjoista nyt ollenkaan sovi tuohon! :D

Niin että jos tiedätte hyviä kirjoja, joissa on harmaat, mustat, valkoiset tai muut meidän sisustukseen sopivat kannet, niin tänne vaan! Kaipaisin nimittäin ihan oikeasti myös sitä luettavaa. No okei, kaikenväriset kannet huomioidaan, mutta en lupaa mitään...

Girls' weekend ahead!

Niin kivaa kuin arki perheen parissa, omassa kodissa onkin, niin välillä sitä kaipaa kunnon irtiottoa. Meillä on muodostunut perinteeksi viettää parin eri tyttöporukan kanssa tyttöjen viikonloppuja säännöllisesti. Työt ovat vieneet meitä eri kaupunkeihin, joten yleensä valitsemme tukikohdaksi aina jonkun asuinpaikan ja treffaamme siellä. Tai sitten tehdään excursioita ties minne mielenkiintoisiin paikkoihin. Ohjelmassa on yleensä hiukan shoppailua, sporttailua sekä hyvää ruokaa, juomaa ja viihdettä. Ja tietysti paljon, paljon naurua ja kuulumisten vaihtoa.

Tänään suuntaan kohti Raumaa, jossa hyvä ystäväni ja siskoni ovat vastassa. Mahtavaa päästä kiertelemään kauniiseen vanhaan kaupunkiin ja höpöttelemään kuulumisia.

Reissua fiilistellessäni katselin kuvia viime elokuulta, jolloin oltiin sen toisen tyttöporukan kanssa opiskelukaupungissamme Jyväskylässä. Olisipa taas noin kesäistä!

Kyllähän lenksun jälkeen aina maistuu skumpat terassilla! ;) Tytöt on parhaita, elämä ei olisi mitään ilman teitä rakkaita.

Mutta nyt, hopi hopi autoa pakkaamaan! Ihanaa viikonloppua teillekin!

Siro lehtiteline

Lauantain sisustushaaveilukierrokselta tuli tehtyä yksi ostoskin. House Doctorin lehtiteline on Domdomista. Tosi kivan muotoinen, siro ja ilmava. Tässä on jotain viiskytlukulaista, vai mitä?

Elämäni tähtivauvan äitinä

Lupasin ystävälleni, että kaivelen hänen todennäköisesti keskosena syntyvää vauvaansa varten meidän pienimpiä, 44-senttisiä vaatteita. Pikkuvaatteita poistipakettiin pakatessani tuli tehtyä aikamoinen muistomatka niihin ihan ensimmäisiin hetkiin.

Pikku-T syntyi täysiaikaisena vauvana, mutta kooltaan pienenä, hän oli 47 cm pitkä ja painoi 2,6 kg. Minua ultrattiin raskausmyrkytykseni takia tiheästi loppuvaiheessa ja itse asiassa viimeisen ultran perusteella odotimme jopa pienempää vauvaa. Vaikutti myös siltä, että hän ei ollut kasvanut viikon 36 jälkeen ollenkaan ja siltä se myös tuntui, kun oma mahani melkeinpä pieneni viimeisten raskausviikkojen aikana. Olimme kuitenkin onnesta sykkyrällä kun poika oli hyvinkin ponteva, reipas ja kuitenkin lopulta ihan hyvän kokoinen. Tomera asenne näkyy varmasti tuosta kuvassa olevasta ilmeestäkin, sitä on aina riittänyt.

Pojan pienestä koosta (tai jostain muusta syystä x) imetys lähti hiukan takkuisasti käyntiin, mutta lopulta alkoi sujua esimerkillisesti ja pystyinkin täysimettämään poitsua monta kuukautta. Varsin mukavasti hän kasvoikin, pyöreäposkinen ja tomera sekä nauravainen vauva hän oli, kaikista refluksivaivoista ja muista masuongelmista huolimatta.

Blogiani pitempään lukeneet ehkä muistavat meidän haastavat vauva-ajat. Pikku-T kärsi masukivuista ja sai nukuttua huonosti. Lopulta minäkään en enää osannut nukkua. Erilaiset imetysdieetit ja allergioiden metsästykset veivät todella paljon voimia ja nyt jälkikäteen myönnän, että taisin kärsiä hieman masennuksestakin. Tai ainakin turhautumisesta, voimattomuudesta, yksinäisyydestä ja unettomuudesta. 

Mietin välillä, että tätäkö tämä on, tämä aika jota odotin ja kuvittelin istuvani ystävien kanssa kahviloissa, suloinen vauva mukanani. Okei, en tainnut osata ajatella kovin realistisesti. Onneksi saimme apua tilanteeseen kun löysimme hyvän allergialääkärin. Myöhemmin tämä samainen lääkäri diagnosoi pikku-T:llä hyvin voimakkaan kananmuna-allergian. Uskon, että se selittää monet vauva-ajan haasteet, koska taisin imetysaikana syödä aika paljon kananmunaa. Toki jossain vaiheessa olin munattomalla dieetillä, mutta pienen elimistö taisi olla silloin niin sekaisin, että hän lopulta reagoi ihan kaikkeen.

Pieni poikani on kohta kolmevuotias ja edelleen pienikokoinen. Hän kasvaa kuitenkin tasaisesti omalla käyrällään, hieman vain ikätovereitaan hitaammin (olihan lähtökohtakin jo pieni). Välillä myönnän, että pituuskasvu huolestuttaa. Olen itse vain 155-senttinen ja toivonut aina olevani ns. normaalimittainen. Mutta mitäpä pienistä, kun voi iloita suurista? Meidän pikku-T on todella fiksu ja ihana poika, jonka huikeaa kehitystä ihmettelen joka päivä. Hän osaa jo ison määrän kirjaimia ja on tosi kiinnostunut lukemisesta. Viime viikonloppuna kävi ilmi, että hän tietää jo käsitteet oikea ja vasen. Hän on todella nauravainen ja sosiaalinen, selvästi pidetty kavereiden keskuudessa. Häneltä löytyy myös valtavasti empaattisuutta ja kykyä havainnoida asioita monella tasolla. Hän on hyvin poikamainen pikkupoika, kiinnostunut kaikenlaisista moottoriajoneuvoista, merirosvoista ja sen sellaisesta.

Näitä ihan ensimmäisinä päivinä otettuja kuvia katsellessa muistan hyvin konkreettisesti sen avuttomuuden, mitä välillä tunsi. Miten tämän lapsen saa imemään rintamaitoa? Miten kuuluu pukea, jos ulkona on 22 astetta, mutta tuulista? Mitä kaikkea pitää ottaa mukaan viikonloppureissuun? Onko liioittelua lähteä lääkäriin peppuihottuman takia? Oikeastaan on ihan huikeaa, miten paljon olemme mieheni kanssa oppineet näiden vuosien aikana. Tiedän todella paljon enemmän, esimerkiksi osaan katsella maailmaa myös allergisen silmin.

Vanhemmuudessa epävarmuus on läsnä usein. Viimeksi tunsin suurta huolta ja epätietoisuutta kun alkuviikosta T sai jonkun allergisen reaktion ja lähdimme viemään häntä päivystykseen. T:llä on atooppinen iho, joka ilmeisesti saattaa reagoida hyvinkin voimakkaasti välillä.

Monista epävarmuuden hetkistä huolimatta on ollut ihan koko ajan kauhean luontevaa olla äiti. On tuntunut niin täysin normaalilta, että tuo pieni tyyppi on minusta niin riippuvainen. Joskus toki hiukan ahdistavaltakin, ja onhan tämä ruuhkavuosien arki kiireistä. Teen juuri nyt paljon kaikkea: paljon leikkimistä, paljon ruuanlaittoa, paljon töitä... Ja todella paljon uhmaikäisen kanssa taistelua, joka todellakin syö voimavaroja. Välillä koen huonoa omaatuntoa meidän aika kiireisestä ja aikataulutetusta arjesta. Ehkä jotain kertoo sekin, että T leikkii usein autoillaan (!) kotileikkiä, jossa äitiauto ja iskäauto lähtevät töihin ja pikkuauto viedään päiväkotiin. 

Eilinen keskustelu autossa:

- Äiti, minä en pärjää vielä yksin.

- Et tietenkään kulta. Olet pieni lapsi ja pienet lapset eivät pärjää yksin.

- Niin, ne tarvitsevat äitiä.

- Niin tarvitsevat.

- Ja äiti tarvitsee minua.

Taas kerran niin naulan kantaan. 2-vuotiaan kanssa keskusteleminen on maailman ihaninta. (Paitsi niiden uhmakohtausten aikana.)

Pakkasin muut pikkuvaatteet ystävälle lainaan, mutta kotiintulohaalarin sujautin nallen päälle. Tähtivauva-pipo on muisto sairaalasta, kaikki vuonna 2012 syntyneet saivat tällaisen myssyn. Pikku-T on kuulemma tämän pienen nallevauvan iskä. Siinäpä vasta hieno ja vastuullinen tehtävä.

Sisustushaaveilukierroksella

Mikäs sen ihanampaa kuin aurinkoisena vapaapäivänä kiertää muutamat sisustusliikkeet ja haaveilla? Todellista terapiaa arjen keskelle.

Aloitin kierroksen ihanasta Lundian myymälästä. Fuuga-innostus on mennyt vähän ohi ja huomaan ihailevani Classic-sarjan syvän tummia sävyjä. Kirjahylly-työtaso-kokonaisuus sopisi kivasti pikku-T:n huoneeseen. Matala kirjahylly olisi kiva olkkarissa, yläkerran aulassa tai vaikka yöpöytänä. Vanhempieni luona on muuten jonkin verran vanhaa mäntyistä (maalia kaipaavaa) Lundiaa, vinkvink jos äiti luet tätä; olen edelleen kiinostunut siitä yhdestä laatikostosta.

 

Kävin tänään ihan ensimmäistä kertaa myös Tila & Ihme -nimisessä sisustusliikkeessä. Tyyli siellä on aika runsas ja ehkä omastani poikkeavakin, mutta yllätyin, miten paljon kivoja juttuja bongasin. Pronssinsävyinen metallinen seinälle kiinnitettävä vitriini oli tosi cool, mietin juuri löytyisikö sille paikkaa meiltä. Saisi aika hauskasti vaikka viinilaseja esiin.

DomDom on jo ihan vakkaripaikka, siellä on aina kaikkea kivaa ja ihana palvelu. House Doctorista tykkään etenkin, hinta-laatusuhde kohdallaan. Uutena DomDomin valikoimiin oli tullut ihania, gluteenittomia lakritseja, jotka pakataan tyylikkäisiin rasioihin. Loistava lahjavinkki.

Lopuksi hurautin vielä Tesomalle Jakki-Kalusteeseen. Olin oikeastaan jo unohtanut koko liikkeen olemassaolon kun päivänä eräänä työpaikan kahvipöydässä tuli puheeksi, että heidän sohvansa ovat laadukkaita ja edullisia. Ne valmistetaan mittojen mukaan Tampereella ja vaihtehtoja on tosi paljon. Minä iskin silmäni tähän Trento-sohvaan, jonka malli on matalaprofiilinen, moderni ja se on myös varsin jämäkkä. Sain kyllä erinomaista palvelua, oikeastaan harvoin saa missään niin asiantuntevaa ja mukavaa palvelua. :) Tuli selväksi, että he todellakin haluavat tehdä jokaisen sohvan mittojen mukaan, eikä mitään "standardia" edes ole. Sohva räätälöidään asiakkaalle kangasta, jalkoja, selkänojan muotoja ja kaikkia mittoja myöten. 

Hymyssä suin ajelin kotiin kierrokseltani. Sohva jäi etenkin mieleen kytemään. Eihän se haittaisi, jos löytäisin haaveideni sohvan huomattavasti merkkisohvia edullisemmin ja se valmistettaisiin vieläpä täällä ihan lähellä juuri meidän kodin mittojen mukaan.

Se pieni, mutta kuitenkin liian suuri ero

Se tunne kun saa viimein kaikki haaveilemansa tuolit kotiin. Ja ne ovat eri korkuisia keskenään. Argh.

Valmistajan mitat vedetty yli ja omalla mittanauhalla mitattu uudelleen (leveydessä muuten valtava heitto!):

Nämä pitivät paikkansa:

Eli koska halusin kaksi kelkkajalkaista mallia neljän putkijalkaisen kaveriksi, niin nyt meillä on sitten kaksi reilut 2 cm matalampaa tuolia. Huoh. Kutsukaa vaan perfektionistiksi ja turhan tarkaksi, mutta kyllä minä haluan, että kaikki kuusi tuolia ovat aivan saman korkuiset selkänojastaan.

Ikuinen uudet tuolit -projekti ei siis vieläkään ole päätöksessään...

Kevään valoa keittiössä

Keittiön aamuaurinko oli yksi mukavimman tuntuisista jutuista viime keväänä kun muutimme tähän uuteen kotiin. Siitä on kohta jo vuosi ja nyt, pitkän talven väistyttyä, muistan taas aurinkoisen keittiön ihanuuden. Onhan se kivaa keitellä aamukahvit auringonvalossa! Myös yläkerran kylppäriin paistaa aamuaurinko, siellä laittaudun aamuisin ja meikkaaminen on tietysti helpompaa luonnonvalossa.

Keittiössä ei ole tapahtunut mitään uutta, suosikkitekstiilitkin ovat pysyneet ihan samoina. Pappelinan raitamatto on yksi parhaista sisustushankinnoistani ikinä, pidän siitä todella paljon. Mikro tekisi kyllä mieli piilottaa kaappiin ja laittaa umpiovi tuohon kohtaan, missä se on nyt. En kuitenkaan tiedä, miten käytännöllinen ratkaisu se olisi. 

Toinen juttu, jota olen miettinyt, on korkean kaapin poistaminen ja tason jatkaminen, jolloin saisi lisää työskentelytilaa. Se vaatisi kuitenkin koko tason ja välitilan uusimisen. Ehkä järkevämpää vasta joskus siinä vaiheessa, kun keittiö kaipaa muutenkin uudistusta.

Keittiö on Topi Keittiöiden harmaanruskea Luoto, kaikki kodinkoneet Electroluxin. Mielestäni valkoinen liesi raikastaa yleisilmettä kivasti. Mieheni mielestä rosteriset koneet olisivat olleet tyylikkäämmät, mutta minä pidän enemmän näistä. Rosteri on sitä paitsi aika hankala pitää hyvännäköisenä, tuo rosterinen mikrokin on aina ihan klähmäisen näköinen, vaikka päivittäin pyyhin.

Meidän välitila ja taso ovat tuollaista betonipinnan ilmettä jäljittelevää laminaattia. Olen ollut siihen tyytyväinen, todella helppo pitää puhtaana, eikä pienet roiskeet näy kovinkaan helposti. Lisäksi sävy on kaunis ja kivan eläväinen.

Easy like sunday morning

Kun herää terveenä ja energisenä kymmenen tunnin yöunien jälkeen aurinkoiseen aamuun, huumaava onnen tunne valtaa jokaisen solun. Miten paljon voikaan arvostaa kahvinhimoa (varma parantumisen merkki) monen päivän mahan myllerryksen jälkeen. Ja miten valtavasti arvostaa auringon säteitä kun aamut ovat olleet säkkipimeitä kuukausien ajan. Tai sitä, että keittiöön paistaa aamuaurinko, olin melkein jo unohtanut sen kauneuden.

Hipsimme pikkumiehen kanssa alakertaan ja jätimme iskän vielä nukkumaan. Hänellä kun on tänään synttärit. Tosin kaikki lahjavalmistelut jäivät sairastumiseni takia. En päässyt ostamaan lahjoja saati leipomistarvikkeita... Noh, vielähän sitä tänään ehtii, onneksi! 

Oikeasti olisin halunnut ostaa synttärilahjaksi meille kahdenkeskisen kaupunkireissun lennot, mutta mieheni töiden takia en uskaltanut kun en varmaksi tiedä, milloin mahdollisuus pitkälle viikonlopulle järjestyy. Toivottavasti se selviää pian. Ja toivottavasti saamme myös päätettyä kohteen. Upeita kaupunkikohteita kun on nii-iin paljon. Tuossa lahjaksi antamisessahan olisi ollut sekin hyvä puoli, että olisin saanut päättää kohteen ihan itse. ;) Noh, eiköhän me siitä vielä yhteisymmärrykseen päästä. Tietysti otan mielelläni vinkkejä vastaan. 

Kohteen pitäisi olla nopean lennon päässä (eikä haittaa, vaikka lähtökaupunkina olisi Tampere) ja mielellään sellainen, jossa majoittuminen ja hyvin syöminen ei olisi ihan järkyttävän hintaista. Ja myöskin kohde saisi olla muutamassa päivässä suht hyvin hahmotettava, koska emme pysty tekemään sen pidempää reissua. Niin ja vielä plussaa, jos emme olisi kumpikaan siellä aiemmin käyneet. Ajankohtana reissulle tulee todennäköisesti olemaan kesäkuun alkupuoli. Toivottavasti päästään tosiaan buukkaamaan lennot pian!

Muuten, kuten näistä kuvista näkyy, kaikki kuusi Visu-tuolia eivät ole vieläkään saapuneet. Kelkkajalkaiset versiot kun hävisivät jonnekin matkan varrelle ja niitä on nyt odoteltu. Kuulemma ovat nyt vihdoin ja viimein noudettavissa Sisustus ID:stä, toivottavasti ehdin ensi viikolla hakea ne rakastavaan kotiin.

Aamuaurinko piirsi sydämen pianon kylkeen. <3 Kohta taidetaan lähteä ulkoilemaan! Sekin tuntuu ihan luksukselta just nyt. Tavalliset päivät ovat vaan ihan parhaita, etenkin sunnuntait.

Mitä teidän viikonloppuun kuuluu?

Fanitan Joannaa

Ihailen todella paljon sisustusarkkitehti Joanna Laajiston tyyliä, jossa sisustuksiin on tuotu skandinaavisuutta, kontrasteja ja puun lämpöä. Väripaletti pysyy hillittynä ja yleisilme vaaleana. Erityisesti valaisimet ja tuolit on mielestäni hyvällä maulla valittu. Näissä sisustuksissa on kivoja oivalluksia, mutta ei ylimääräistä kikkailua.

Nämä ihanat kuvat sopivat hyvin kiireisen arkiviikon raukean keskiviikkoillan piristykseksi. Tässähän sitä mennään jo kohti keväistä (!) viikonloppua, ihanaa.

Lisää Joanna Laajisto Creative Studion töitä ja kuvia täällä. Mitäs te pidätte?

Peruspäivän perusasu

Blogissani ei ole juurikaan nähty asukuvia viime aikoina ja syykin on selvä - pukeudun järkyttävän tylsästi. Tässä yksi oikein perusesimerkki tyylistäni.

Mustat perushousut (H&M). Kapeat, mukavat, mustat, sopivat kaiken kanssa. En tiedä, imartelevatko tällaiset kireät housut varsinaisesti vartalotyyppiäni, mutta viihdyn niissä.

Valkoinen peruspaita (H&M) ja harmaa perusneuletakki (Banana Republic). Röyhelöllä varustettu pusero on silkkiä ja neule merinovillaa. Yleensä tykkään pukea luonnonmateriaaleja yläosaan, koska ne ovat lämpimiä, mutta eivät kuitenkaan hiosta tai sähköisty.

Mustat perusnilkkurit (Vagabond Marja). Tämän talven suosikit, tykkään niiden noin viiden sentin tukevasta korosta, buutsimaisesta mallista ja terävästä kärjestä. Nämä ovat siistit ja työkelpoiset kengät, jotka ovat niin äärimmäisen mukavat, että niillä voi helposti vaikka juosta. Jos löytäisin samat ruskeina, ostaisin heti. Itse asiassa voisin ostaa mustanakin toiset, ihan vain varastoon. Tämä loskainen talvi ei ole kohdellut lempikenkiäni kovin hellästi ahkerasta huollosta huolimatta.

Ruskea peruslaukku (Longchamp). Minulla oli tällä kertaa mukana hieman isompi laukku, joka toimi samalla läppärilaukkuna. Uusi työkoneeni on mukavan kokoinen, joten se sujahtaa tähän laukkuun helposti muiden tavaroiden kanssa.

Musta perus-untuvatakki (Esprit). Lämmin ja mukava.

Lisäksi matkassa mukana kulki ruskea perushuivi (Pieces) sekä kello ja vihkisormus. Ihan perus.

Tällaisessa tyylissä sitä sitten tallaillaan päivästä toiseen. Ehkä olen aika lailla löytänyt oman juttuni pukeutumisessa. Käytän jonkin verran farkkuja, mutta en luonnehtisi itseäni varsinaiseksi farkkutytöksi. Mekoissa viihdyn hyvin! Pidän raidoista, mutta en juurikaan printeistä, suosikkivaatteeni ovat useimmiten yksivärisiä. Juju on usein mallissa tai materiaalissa kuvion sijaan. Valkoinen, musta sekä sinisen, ruskean ja harmaan sävyt muodostavat väriskaalan. Joskus päälläni saatetaan nähdä turkoosi tai oranssi neule, tai häivähdys roosaa (mutta ei koskaan pinkkiä, paitsi ehkä urheiluvaatteissa). Siinä se sitten onkin. Ja tiedättekö, viihdyn tässä tyylissäni erinomaisesti.

Kiinnostaako teitä nähdä jatkossakin perusasuja, vaikkapa vain näin kännykällä kuvattuna? Vai olisiko parempi, että sisustusbloggaaja pysyisi lestissään? :)

Täydellisen kokoinen laukku ja sen sisältö

Marraskuussa hankin itselleni uuden laukun, Filippa K:n hieman kiiltäväpintaisen, mutta kuitenkin samettisen matan nahkaisen ihanuuden. Ihastuin selkeisiin linjoihin ja juuri tuohon pintaan, se näyttää hieman valon suunnasta riippuen kiiltävältä tai täysin matalta. Ajattelin, että kyseinen laukku olisi erinomainen lisä pikkujouluasuun tai joulun ajan parempiin menoihin, en missään vaiheessa kuvitellut sen nousevan arkisuosikiksi.

Mutta niin vain kävi, että huomaan nostaneeni tämän laukun olalleni lähes joka arkiaamu viimeisten neljän kuukauden ajan. Laukku on ollut todella ahkerassa käytössä, mutta pysynyt onneksi siistissä, mielestäni ihan uudenveroisessa kunnossa. 

Miksi sitten pidän tästä niin paljon? Ihanan keveyden vuoksi, laukkuhan on juuri sopivan kokoinen. Se mahduttaa sisäänsä kaiken tarpeellisen, eikä mitään turhaa. Lompakko, kännykkä, työpaikan kulkukortti, koti- ja autonavaimet, meikkipuuteri, pari huulikiiltoa, purukumit, kenties pari pikkuautoa. Lisäksi yliolan-hihna on ihan ykkönen, on niin mukavaa kun kädet jäävät vapaiksi. Usein, jos minulla on enemmän tavaraa mukana (esim. läppäri), niin otan vain yksinkertaisesti toisen laukun. Silti pienessä näppärässä kulkee tärkeä helposti löydettävissä, eivätkä tavarat huku suuren kassin uumeniin. Nimimerkillä "en koskaan löydä puhelintani kun se soi".

Olen huomannut, että juuri tämän kokoinen laukku on minulle se ihanteellisin. Ihan pienellä iltalaukulla en pärjäisi, mutta reilumman kokoisen laukun kanssa tulee yksinkertaisesti kannettua liikaa kaikkea mukana. Aloinkin jo jonkin aikaa sitten etsiä jotain vaaleampaa saman kokoluokan yksilöä kesäisempään käyttöön. Ilokseni voin kertoa, että olen nyt toisen juuri täydellisen kokoisen laukun omistaja, mutta siitä lisää myöhemmin. ;)

Oletteko te enemmän isojen vai pienten laukkujen naisia?