Työpiste saapui makuuhuoneeseen

Muistan joskus edellisen kodin aikaan hehkuttaneeni, miten makuuhuoneessani ei ole eikä tule tilaa telkkarille eikä työpisteelle. Noh, tähän kotiin muuttaessamme sain yhden telkkarin, jolle ei muutakaan säilytyspaikkaa löytynyt, joten se tuli makkariin. Ihan kiva töllöä on ollut joskus sielläkin katsoa, vaikka vähän turhakehan tuo on, sen verran harvoin on käytössä. Ja nyt sitten miehen sähkörumpuhankinnan myötä myös työpiste siirtyi makkarin nurkkaan. 

Että miten meni noin niin kuin omasta mielestä?

On tässä pari lieventävää asianhaaraa. Työpöytä tarkoittaa tässä tapauksessa yhtä suurimmista sisustusaarteistani, nimittäin isoisoisän laivasta peräisin olevaa vanhaa pikkupöytää. Toiseksi se toimii lähinnä tietokoneeni latauspisteenä ja kuten mieheni totesi, ehkä näitä sisustusintoilujani ja somettamista ei voi ihan työksi laskea... Toki teen silloin tällöin ihan oikeita töitäkin kotoa käsin, mutta silloinkin linnottaudun usein keittiön pöydän ääreen tai sohvannurkkaan.

En tiedä, onko tämä pysyvä ratkaisu, sillä edelleen hiukan haaveilen joistakin järkevistä yöpöydistä... Nyt kuitenkin mennään tällä - kyllähän laivapöytä tuonne makkarin nurkkaan aika hyvin sopii, vai mitä? Olin itse asiassa jo valmiiksi jotenkin tympiintynyt makuuhuoneen tikashyllykköön ja nyt tuli hyvä syy hankkiutua siitä eroon.

Toisella puolella sänkyä yöpöydän virkaa toimittaa taas vaihteeksi Artekin jakkara. Tämä ihanuus on kyllä ehdottomasti yksi monikäyttöisimmistä asioista meillä kotona, se sopii ihan mihin tahansa.

Tuossa näkymässä makkarin ikkunasta ei ole varsinaisesti valittamista. Nyt on nii-iin kaunista joka puolella, etten kestä! 

Me ollaan ulkoiltu aika paljon, tykkään pakkasesta. Harmi vain, että mun auto ei sitä niinkään arvosta, hieman ollut ongelmia sen kanssa. Toivotaan, että pääsen ihan normaalisti huomenna starttaamaan töihin.Tästä se taas alkaakin sitten, normaali arki ja kunnollinen, ehjä arkiviikko. Aika kivaa, olen valmis! (Mutta perjantaina voi hiukan väsyttää...)

Mitäs pidätte laivapöydästä uudella paikallaan?

Rumpali sisustaa

Mieheni toteutti joulun vapaiden aikaan pitkäaikaisen haaveensa sähkörummuista. En muista nähneeni häntä niin onnellisena ja innoissaan varmaan sitten pikku-T:n syntymän, kuin silloin kun hän kantoi pahvilaatikoita yläkertaan ja alkoi kasaamaan rumpujaan. 

Niitä onkin hakattu aika huolella, mies on todella innoissaan. Pikku-T on myös rummuista mehuissaan ja soittaa niitä itse asiassa yllättävän hyvin. Pikkuherralla tuntuu olevan musikaalisuutta, joten mikäs sen hienompaa kuin pystyä tukemaan sitä kotioloissakin.

Sisustuksellisesta näkökulmasta rummut tietysti aiheuttivat hieman erikoisjärjestelyitä. Vierassänkyä siirrettiin ikkunan eteen ja sillä saatiin näkymä huoneeseen säilymään rauhallisena - rummut eivät näy heti ensimmäiseksi yläkertaan tullessa ja jäävät hieman piiloon nurkan taakse. 

Laivapöytä eli "työpisteeni" (jonka ääressä harvemmin istun) siirtyi makuuhuoneeseen ainakin toistaiseksi. En tiedä, onko työpiste makuuhuoneessa pitkäaikainen ratkaisu... yksi vaihtoehto voisi olla siirtää laivapöytä poitsun huoneeseen piirustuspöydäksi ja tulevaksi koulupöydäksi, jolloin meille ei jäisi varsinaista aikuisten työpistettä ollenkaan. Katsotaan...

Tikashyllykön laitoin tänään myyntiin tori.fi:hin, toivottavasti se löytää uuden kodin nyt kun meillä ei sille ole enää paikkaa.

Lisää kuvia makuuhuoneesta luvassa huomenna. Mukavaa talvi-iltaa!

Mega Dot vierashuoneessa

En enää muista, milloin ihastuin Hayn Mega Dot -päiväpeittoon alun perin, mutta olin siinä vaiheessa etsinyt kivaa päiväpeittoa meille jo pitkään. Mega Dotissa tuntui kohtaavan kaikki toiveeni: mielenkiintoinen pinta, käännettävä ja eri sävy kummallakin puolella, puuvilla materiaalina. Ostin jo muutama vuosi sitten meidän parisänkyyn tummanharmaan Mega Dot -peiton isommassa koossa ja olen ollut siihen supertyytyväinen. Laadukas ja ihana.

Kun muutimme tähän nykyiseen kotiin ja meille saapui 120 cm leveä vierassänky, Mega Dot oli tietysti ensimmäisenä mielessä. Silloin tarjolla oli kuitenkin vain varsin kirkkaita värejä, halusin vierashuoneeseen jotain vaaleaa ja rauhallisempaa. Niinpä päädyin ostamaan Prismasta valkoisen tikatun puuvillapäiväpeiton, joka olikin muuten ihan kiva, mutta juuri ja juuri sopiva kooltaan, tai rehellisesti sanottuna hiukan nafti. Ja sittenhän onnistuin sotkemaan sen kunnolla kun jätin huulipunani sängylle ja peitto kutistui pesussa reilusti. Jep, ei mennyt ihan putkeen.

Katselin liian pientä päiväpeittoa huoneessa aika pitkään. Yritin oikoa peittoa ohi kulkiessani, ikään kuin se olisi siitä venynyt... Tiedättehän, miten tällaiset asiat alkavat ottaa silmään ja ärsyttää ihan kunnolla? 

Tässä välissä Mega Dotista oli tullut uusia sävyjä, vaaleampia ja hillitympiä. Päädyin lopulta siihen alkuperäiseen vaihtoehtoon (joka muuten yleensä on se paras ja tulee pitkässä juoksussa halvimmaksi, ihan note to self vaan) ja tilasin Mega Dotin vaaleanharmaassa sävyssä. Ja onhan se nyt täydellinen!

Tykkään siitä, että sama peitto on molemmissa sängyissä, yläkerrassa kun nämä huoneet ovat kuitenkin tosi lähellä toisiaan. Näissä kuvissa on esillä peiton tummempi puoli, toiselta puolelta sävy on vielä vaaleampi, lähes valkoinen. Tykkään sävystä tosi paljon! Tässä 120 cm leveässä sängyssä on Mega Dotin pienempi koko (195x245) ja se on mun mielestä juuri sopiva.

Olen myös vähän friikahtanut "muotopareihin", erimerkiksi tämä pallonaulakko näyttää ihan superkivalta päiväpeiton pallojen kaverina.

Tähän Mega Dotiin liittyy yksi tosi ärsyttävä juttu. Nimittäin tästä päiväpeitosta ei löydy kauheasti kuvia, jostain syystä Hay ei ole julkaissut tästä hyviä kuvia, ei myöskään kukaan jälleenmyyjä. Mutta hei, bloggaajathan kuvaavat kotiaan nettiin, mikä näppärä ratkaisu! Ööh... ei ehkä kuitenkaan.

Formverk-niminen design-sisustusta myyvä liike on pitänyt verkkosivuillaan minun ottamaani Mega Dot -kuvaa jo pitkään. Kuva on meidän vanhasta kodista ja vieläpä aika huono laadultaan. Missään ei ole mainittu kuvan alkuperää, eikä minulta ole sen käyttöön kysytty lupaa. Olen laittanut asiasta kaksi kertaa viestiä kyseiseen myymälään. Ensimmäisellä kerralla melko ystävällisesti ja toisella ei-niin-ystävällisesti. En käsitä tällaista toimintaa! Itsekin markkinoinnin alalla työskentelevänä pidän todella, todella käsittämättömänä tällaista kuvien luvatonta käyttöä kaupallisiin tarkoituksiin. Olisin varmasti lähtenyt ihan mielelläni yhteistyöhön heidän kanssaan, jos asiaa olisi kysytty, mutta nyt haluan boikotoida koko myymälää. On järkyttävän surkeaa palvelua, ettei asiakkaan yhteydenottoihin vastata - vaikka kyseessä sitten olisikin "vain" bloggaaja. Saati sitten, että tosiaan kuva napataan käyttöön ihan pokkana, tuosta vaan, selvittämättä sen alkuperää.

Noh, se siitä, jään odottelemaan yhteydenottoa... Loppuun totean kaikkien muiden sisustusbloggaajien tavoin, että kyllä tähän vuodenaikaan kuvaaminen (ainakin näillä kuvaustaidoilla) on aika tuhoontuomittua hommaa! Toivottavasti näistä nyt jotain selvää saa. 

Ja pitkien sepustusten jälkeen: Mega Dot on ihana ja täyttänyt kaikki odotukseni. Suosittelen!

Muuto Visu sled base

Yläkerran työpisteellä näyttää vähän erilaiselta, sillä DSW-tuolin paikalle on tullut Muuton harmaa Visu-tuoli kelkkajaloilla. Kokonaisuus laivapöydän kanssa on aiempaa raikkaampi ja harmaa väri aika lailla täydellisesti tuohon.

 

Miten tämä tuoli päätyi meille? Projekti "uudet ruokapöydän tuolit" on ollut vaiheikas. Aluksi tilasin kaksi tuolia ja kun olin niiden malliin ja väriin tyytyväinen, tilasin loput neljä. Halusin kuitenkin vähän kikkailla tuolien jalkojen kanssa ja sekoitella eri jalkamalleja. Lopputuloksena oli se, että lopuista neljästä tuolistani kaksi kappaletta (eli kelkkajalkaiset) osoittautuivat pari senttiä muita matalammiksi. 

Halusin vaihtaa tuolit, mutta moinen ei kuulunutkaan jälleenmyyjän palveluihin. Lopulta päädyimme kompromissiin Sisustus ID:n kanssa - minä ostin toisen kelkkajalkaisista tuoleista ja sain palauttaa toisen. Ja tilasin vielä tilalle kaksi putkijalkaista, joista tuli viimein tällä viikolla saapumisilmoitus. Eli kunhan ehdin tuolit hakea, niin vihdoin tämä projekti on valmis!

Vaikka tämä tuolien hankinta on ollut piiiiiitkä ja vaiheikas prosessi, niin nyt olen ihan tyytyväinen tähän ratkaisuun. Olenhan alun perin (vuosia sitten) iskenyt silmäni nimenomaan tähän kelkkajalkaiseen malliin ja nyt meillä on sitten yksi sellainenkin. Kaunis design-tuoli löytää ihan varmasti paikkansa aina jostain, se on varmaa.

Ah, se olisi viikonloppu käsillä ja aurinko paistaa! Tänään ohjelmassa on tyhjän jääkaapin täyttämistä, siivoilua, BodyPump ja iltapäivällä pikku-T:n synttärit vol 2. Yhtään ylioppilasjuhlia ei tänä vuonna omalle kohdalle sattunut. Muistan vielä niin hyvin oman lakkiaispäiväni tunnelman, se oli upea juhla.

Paljon onnea kaikille uusille ylioppilaille ja muille valmistuneille!

Täydellinen valkoinen nahkalaukku

Kesään kuuluvat mielestäni valkoiset kengät, vyöt ja laukut. Vaatteiden värien vaalentuessa myös tummat asusteet alkavat näyttää tunkkaisilta. Olen jo parin vuoden ajan haaveillut uudesta valkoisesta nahkalaukusta ja nyt olen löytänyt the täydellisen.

Uusi laukkuni on kätevä crossbody-mallinen moniottelija. Sen klassisen valkoisen pehmeän nahan ja kullansävyisten hillittyjen yksityskohtien olen vakuuttunut sopivan kesän jokaiseen menoon aina töistä ja kaupunkireissuista illanviettoihin, reissuihin ja kesätapahtumiin. Malli on Michael Kors Riley Small Pebbled Leather Crossbody (huh mikä nimihirviö) ja ostin sen Porista Ratsulasta. Samainen laukku löytyy MK:n sivuilta täältä mustana ja konjakinsävyisenä, voisin muuten mieluusti tarjota myös tuolle kauniille konjakkiselle rakastavan kodin.

Kirjoittelin jonkin aikaa sitten postauksen täydellisen kokoisesta laukusta. Arvaatte varmaan, että olen aika tyytyväinen kun tämä on ihan saman kokoinen kuin tuo tilaihme Filippa K:n pikkulaukkuni.

Vaikka kesä on ennen kaikkea valoa, lämpöä, ystävien kanssa vietettyjä hetkiä, elämyksiä, reissuja, tuoksuja ja kaikkea muuta ei-materialistista ihanaa, niin ainakin sen odottaminen on aika paljon mukavampaa kun olalla keikkuu tällainen kesälaukkuihanuus.

Yhdistetään vaaleiden sortsien, kultasankaisten aurinkolasien, kullansävyisten korujen ja lakattujen varpaankynsien kanssa. Sekä hymyn ja auringonpaisteen.

Puoli vuotta uudessa kodissa

Olemme asuneet nyt puoli vuotta tässä uudessa kodissa ja ajattelinkin listailla hieman plussia ja miinuksia. Kokonaisuudessaan ollaan viihdytty hurjan hyvin ja tämä rivarinpääty on tuntunut heti alusta asti Kodilta. Mutta koska kaikkea ei ole itse suunniteltu, niin aina sitä jotain pientä kritiikkiäkin löytää.

+ Keittiö on moderni ja toimiva, kokkailu on saanut ihan uuden ulottuvuuden! Ihanaa laittaa ruokaa täällä uudessa keittiössä ja kattaa tilavaan pöytään. Pidän myös siitä, ettei keittiö ole kokovalkoinen vaan hieman "persoonallisempi".

+ Laattalattia eteisessä ja keittiössä on aivan ihana ja huippukäytännöllinen myös

- Jos suunnittelisin keittiön itse, niin hyödyntäisin ikkunan alle jäävän "hukkatilan" ehdottomasti työtilana. Tässä meidän keittiössä ei nimittäin ole ollenkaan liikaa laskutilaa ja samalla ikkunan alle saisi ihanasti paikan baarijakkaralle. Ihmetyttää, ettei tätä ole hyödynnetty. Tällaisiin asioihin tietysti pääsisi vaikuttamaan, jos tekisi kaupat uudiskohteesta tarpeeksi ajoissa....

- Keittiössä saisi olla enemmän vetolaatikoita.

+ Olohuone-keittiötila on mukavan avara ja tilava. Sohva oli mahdollista sijoittaa keskelle huonetta, mistä pidän kovasti. Tykkään siitä, että isotkaan huonekalut eivät aina sijoitu seinän vierustalle.

+ Eteinen on avara ja tilava, harvemmin olen rivitaloasunnoissa nähnyt yhtä tilavaa. Kaappitilaa on erinomaisesti.

- Toisaalta eteisestä puuttuu lipaston ja/tai penkin paikka.

+ Erillinen kodinhoitohuone, jonka läpi ei ole kulkua minnekään. Ja jossa sijaitsee kuraralli. Ja pesutorni. Arjen täydellistä luksusta.

- Kodinhoitohuoneen suunnittelisin myös hieman eri lailla, sinne saisi pienillä jutuilla enemmän laskutilaa.

+ Kokonaisuudessaan kodissamme on todella hyvin säilytystilaa.

+ Olohuoneen tumma seinä: Olen iloinen, että uskallettiin vetää tuo portaikkoseinä tummaksi. Sopii mielestäni nii-iin hyvin!

+ Sijainti ja rauhallisuus: Meillä on omasta mielestäni yksi taloyhtiön parhaista sijainneista ja asuntomme on hurjan rauhallinen ja suojaisa. Kaipaan kotiini ehdottomasti rauhaa ja hiljaisuutta ja sitä täällä on. <3 Tietysti vielä rauhallisempaa voisi olla omakotitalossa, mutta...

+ Taloyhtiön helppous: Sopii tämänhetkiseen elämäntilanteeseemme loistavasti! Ihanaa kun ei tarvitse murehtia lumien kolausta tai hiekottamista. Ja kun taloyhtiöllä on omat leikkipuistot, josta löytyy aina leikkiseuraa pikku-T:lle sekä juttuseuraa vanhemmille. Meillä on todella kivat naapurit.

- Portaikko: Hieman kaduttaa, ettemme neuvotelleet asuntokauppaan portaiden maalausta. Onneksi maalautuksen voi vielä tehdä myöhemminkin. Ihan vitivalkoisia portaita en halua, mutta mietin, että toimisivatko harmaaksi maalatut askelmat...?

+/- Kaksi kerrosta: Alun perin haussa oli yksitasoinen koti, mutta niitä oli niin vähän tarjolla, että laajensimme etsintää jossain vaiheessa kaksitasoisiin ja tällaiseen sitten päädyttiinkin. Kahdessa kerroksessa asuminen on ollut kyllä mukavampaa kuin odotin. Alakerta ja yläkerta ovat kuin kaksi eri maailmaa, molemmat omalla tavallaan todella viihtyisiä. Jännitin hiukan lapsen kanssa kulkemista, mutta siinä ei kyllä ole ollut yhtään mitään ongelmaa, meillä ei ole tarvittu edes turvaportteja. Silti totuushan on, että kahdessa kerroksessa asuessa se tavara, mitä tarvitset, on aina väärässä kerroksessa. Etenkin siinä vaiheessa kun olet jo ehtinyt laittaa ulkokengät jalkaan eteisessä. ;) Ja kaipaan myös avaria näkymiä olohuoneesta makuuhuoneisiin. Joten seuraava kotimme tulee kyllä toivottavasti olemaan yksitasoinen, sitten joskus hamassa tulevaisuudessa.

+ Kaksi vessaa. Ei varmaan enää edes pärjättäisi yhdellä.

+ Kylppäri, joka on toimiva, tilava ja tunnelmallinen. Olen kyllä onnekas kun saan aloittaa ja lopettaa päiväni siellä. Eikä siellä ole mitään pyykkihuoltoon liittyvää.

+ Terassi ja parveke: Molemmat ovat oikein kivat ja suojaisat. Komposiittimateriaali terassissa on osoittautunut kauniiksi ja helppohoitoiseksi.

+ Talo on kaunis ulkoapäin ja tyyli on yhteneväinen sisätilojen kanssa. Minusta on kiva, että sisätilojen luonne sopii yhteen sisustuksen kanssa.

+ Kaikki makuuhuoneet ovat hyvän kokoisia, meillä ei ole yhtään minihuonetta.

+ Kaikki on uutta, kun nyt uudiskohteessa ollaan. Missään ei ole edellisten asukkaiden likoja tai jälkiä seinissä. :)

+ Koko kodissa on vesikiertoinen lattialämmitys, joten pattereita ei ole missään. Tasaisen lämmin lattia on ihana jalan alla, eikä rumia pattereita ole ollut ikävä.

Kokonaisuutena siis plussia huomattavasti enemmän kuin miinuksia. Vielähän sisustus on kesken (se kai tulee olemaan loppuelämän ajan...) ja täydentyy hiljalleen. Edellisestä kodista en ole ikävöinyt oikeastaan mitään, paitsi välillä lattiaa. Meillähän oli siellä todella kaunis vaalea laminaattilattia, hieman lankkumainen. Sellainen "trendikäs", nythän ei ainakaan sisustusblogeissa ole kauheasti tummempia tai lämpimämmän sävyisiä lattioita näkynyt. Ja olihan se ihana lattia! Tähän uuteen kotiin muuttaessa halusin kuitenkin klassisen tammiparketin, jonka voi sitten vaikka hioa ja käsitellä vaaleammaksi joskus myöhemmin, jos siltä tuntuu.

Ekenäset

Meille on saapunut nojatuoli. Sellainen vanhaa aikaa henkivä, supermukava istua, ihan kuin mummolan vintiltä löydetty. Paitsi että se on upouutta Ikeaa, Ekenäset nimeltään. Emme vain voineet jättää väliin, tämä tuoli oli ihastusta ensisilmäyksellä.

Vähän samaa sarjaa on muuten tuo raidallinen pellavatyyny, sekin on vanhan oloinen, mutta silti upouusi. H&M:n alesta huimalla 3 eurolla ostettu. ;)

Nojatuolin puuosat ovat hieman jopa kirsikkaiset, sävy josta en periaatteessa tykkää, mutta yhdistettynä kauniin harmaaseen istuinosaan ja tuohon muotoiluun - toimii! Tuoli sopisi erinomaisesti makuuhuoneen nurkkaan, mutta sinne sitä ei tällä kertaa sijoiteta, vaan pojun huoneeseen.

Meillä nimittäin tarvitaan nukutustuolia. Pikku-T osasi kyllä nukahtaa itsekseen silloin joskus muinoin kun hänellä oli vielä tutti apuna. Mutta nykyään vierelle tarvitaan jompi kumpi vanhemmista. Yleensä nappaan läppärin mukaan ja monesti kirjoittelenkin blogipostauksia tai sähköposteja tai luen uutisia pienen miehen etsiessä unta. Huoneeseen siis tarvittiin mukava nojatuoli. Tämä tuoli varmaan jatkossa pääsee sitten sinne meidän makkariin, kun nukutustuolia ei enää tarvita.

Mummini virkkaama torkkupeitto sopii aika kivasti tuolin henkeen ja värikkyys lapsen huoneeseen.

Harmaa tuoli löytää väriparin seinällä olevasta String Pocket -hyllystä. Huomatkaa korjaamolla oleva Skoda...

"Tää on mun huone!"

Siinä missä alakertamme eli keittiö-olohuone-eteistila on aika moderni ja mustan, valkoisen sekä harmaan sävyjen valloittama, on yläkerran tunnelma lämpöisempi. Enemmän puun sävyjä ja vanhempaa tyyliä. Tänne yläkertaanhan minulla on se vanha vitriinikaappikin hakusessa.

Mitäs pidätte Ekenäset-tuolista? Hitti vai huti?

Longchamp ja laivapöytä

Huh, mikä viikko takana! Minulla alkaa tiistaina loma ja olen rutistanut projekteja sille mallille, että pystyn lomailemaan neljä viikkoa. Alkaa näyttää jo aika lupaavalta, enää maanantain pikku palaveriputki ja sitten meitsi on ansaitulla kesälomalla. Lomasuunnitelmista (ja suunnitelmien autuaasta puutteesta) sitten myöhemmin täällä blogissakin. Nyt kuitenkin ensin juhannuksen viettoon. Kävin tankkaamassa jääkaapin täyteen ja huomenna aion nukkua pitkään. Saan huomenna ihania ystäviä vieraaksi tänne meille, joten juhannus varmasti sujuu erinomaisen hyvissä merkeissä.

Halusin tänään napata teille kuvan "työnurkkauksestani". Tämä meidän työ-/vierashuone sijaitsee yläkerrassa muiden makuuhuoneiden kanssa ja istuskelen tässä laivapöydän ääressä koneella usein iltaisin kun pikku-T hakee unta viereisessä huoneessa omassa sängyssään. Välillä, kuten tänään, nukahtaminen onnistuu hyvin ilman itkuja, välillä äidin tai iskän täytyy vierailla useampaankin otteeseen rauhoittelemassa vilkasta poikaa yöunilleen.

Tarkistin juuri, että hankin Longchampin konjakinruskean nahkalaukkuni maaliskuun alussa ja se on sen jälkeen ollut mukanani joka päivä. Tilanne ei ole minulle ihan normaali, sillä yleensä vaihtelen laukkuja lähes päivittäin asun mukaan taui vähintäänkin vuodenaikojen vaihtuessa. Tätä laukkua ei ole tarvinnut vaihtaa, tätä vain todellakin rakastan ja se tuntuu mätsäävän ihan kaiken kanssa. Koko on täydellinen, sillä se vetää tarvittaessa sisäänsä paljonkin tavaraa (mm. läppärin tai iPadin tai vaihtovaatekerran lapselle), mutta ei näytä typerältä silloinkaan kun sisällä on vain perusvarustus (lompakko, kännykkä, avaimet, puuteri, huulikiilto). Joskus tulee tehtyä hutiostoksia, mutta onneksi väliin mahtuu näitä täyden kympin hankintojakin.

Ihanaa juhannusta kaikille! 

Samispöytä

Olen aiemminkin kertonut, että yksi suosikkihuonekaluistani on "laivapöytä". Isoisoisäni oli merimies ja seilasi aika pitkiäkin merimatkoja suurella laivallaan. Emme tiedä onko hän itse tehnyt tuota pöytää, mutta hänen Lolan-nimisestä laivastaan se on joka tapauksessa kotoisin. Meille pöytä saapui muutama vuosi sitten mummuni muuton myötä kun hänellä ei ollut enää pöydälle tilaa. Se oli tuolloin myös aika huonossa kunnossa, kannesta sai hioa monen monta likaista maalikerrosta pois ennen kuin päästiin levittämään uusi valkoinen maali pintaan. Onneksi jalat olivat alkuperäisessä, käsittelemättömässä kunnossa, niissä on toki naarmuja ja kulumaa, mutta se kuuluu asiaan. Nyt pöytä majailee meidän pikkumakkarissa, toivottavasti sille saadaan joskus vähän parempi paikka.

Sanomattakin selvää, että tällaista pöytää ei noin vain osteta huonekaluliikkeestä. Siksi yllätyinkin aika lailla kun bongasin alla olevan Stadshemin kuvan. Sehän on ihan laivapöytäsamis! Tuollaisessa paikassa kauniiden ikkunoiden vierellä, ilmeisesti portaikon alla, se pääseekin oikeuksiinsa. Näytin muuten kuvaa miehellekin ja samalla naureskelin, että tietokone on kyllä siivottu pois stailauksesta ja jätetty vain näyttö jäljelle. Hän sitten valisti minua, että tuossa Applen mallissa se tietokone on kyllä tuolla samassa, näytön sisässä. Vau!

kuva: Stadshem

Arvaatteko muuten millaisesta tuolista laivapöydän kaveriksi haaveilen...? Vinkkinä, että se on blogisuosioonkin noussut design-klassikko.