Sunnuntai on sisustuspäivä

Tykkään sunnuntaista ja sateesta. On lupa käpertyä kotiin, olla ilman meikkiä, kokkailla pitkän kaavan mukaan - ja sisustaa. Minulle sunnuntai on usein se päivä viikosta, jolloin järjestelen paikkoja ja samalla tulee siirreltyä pikkutavaroita, vaihdeltua tekstiilejä ja fiilisteltyä omaa kotia.

Maanantait ovat mulle nykyään vähän hankalia päiviä ja olen yrittänyt miettiä tapoja, jotka tekevät viikon aloituksesta kevyemmän. Sen olen ainakin huomannut, että arkeen paluu tuntuu paljon pehmeämmältä juuri siivotussa kodissa. Sunnuntaina kannattaa myös kokata reilummin, niin on monipuolista ruokaa odottamassa alkuviikon työ- ja päiväkotipäivien jälkeen. Sunnuntaisin yritän myös aina päästä joogaan tai lenkille, koska silloin nukun paremmin. Eikä maanantai-iltana kuitenkaan tee mieli lähteä minnekään, voi käpertyä hyvällä omatunnolla kotiin.

Meillä on tosi vähän mahdollisuuksia vaihdella huonekalujen paikkoja, kiitos esimerkiksi tuon kuvissa näkyvän möhkäleen eli pianon. Mutta onneksi pienilläkin jutuilla saa vaihtelua aikaan. Meillä paikkoja vaihtavat etenkin valaisimet, kynttilälyhdyt ja tyynyt. Joskus mies nauraa, että tullessaan harrastuksista kotiin hän voi aina "etsiä kuvasta 5 virhettä". Täytyy antaa tunnustusta herralle, että hän myös vuosien varrella harjaantunut näiden muutosten bongaamisessa kiitettävästi. Enää ei mene viikkoa siihen, että uusi tyynynpäällinen huomataan. 

Näissä kuvissa näkyy mun suosikkimaalisävy, Tikkurilan Laasti. Se on tosi monipuolinen vaalea greige sävy. Meidän olkkarissa se on hyvä tausta niin valkoiselle ruokailuryhmälle ja pianolle kuin mustille yksityiskohdille ja eri metallinsävyille. 

Maanläheiset ruskean ja beigen sävyt ovat tänä syksynä vahvasti muodissa. Meillä niitä on ollut aina ja huomasinkin, että tuo vuosia sitten Prismasta ostamani keraaminen ruukku on nyt erittäin ajankohtainen. Siinä on tuollaista trendikästä rosoisuutta ja epätäydellisyyttä myös.

En tiedä teistä, mutta mun mielestä rosoisuus, maanläheisyys ja epätäydellisyys ovat aika kivoja trendejä. Ihan maanantaista sunnuntaihin asti. Pidetään niistä kiinni.

Seinän levyinen tauluhylly

Hiukan hitaasti etenevät nämä sisustusprojektit täällä meillä päin, nimittäin vihdoin ja viimein saatiin viimeisteltyä makuuhuoneen seinä, joka maalattiin puoliksi valkoiseksi jo viime lokakuussa. Postaukseni maalaamisen jälkeen voi lukea täältä. Aiemmin seinä oli siis kokonaan tuota alaosan ruskeanharmaata sävyä (Tikkurilan Kontiainen) ja halusin huoneeseen lisää valoa, joten maalasin yläosan valkoiseksi.

Mietin jo syksyllä koko seinän levyistä tauluhyllyä tai koristelistaa ja aikani pähkäiltyäni päädyin ensimmäiseen. Jotain täytettä seinä nimittäin tosiaankin kaipasi ja tauluhylly tuntui taas raikkaalta ajatukselta muutaman vuoden tauon jälkeen. Kaltaiselleni vaihtelunhaluiselle sisustajalle tauluhylly on oikeastaan ihan huippu keksintö kun sisustuksen ilmettä voi muuttaa niin helposti.

Poitsun huoneen hyllystä nappasin lainaan Tolomeo Micro Pinza-nipistinvalaisimen. Se sopii kyllä hyllyyn aika kivasti, vaikka onhan se vähän liian pikkuinen. Hankin varmaan jossain vaiheessa omat hiukan isommat nipistinvalaisimet tänne makuuhuoneeseen. Hyllysysteemi näyttää vielä kivemmalta ja jotenkin "järkevämmältä" kun siihen on ripustettu valaisimet. Ja onhan tällaiset suunnattavat valaisimet ihan tosi käytännöllisetkin sängyssä lueskelun kannalta. Jospa vaikka tulisi iltaisin enemmän luettua, se on taas jäänyt hävettävän vähiin. Ihan liikaa tulee vaan räplättyä puhelinta ennen nukkumaanmenoa ja sitähän eivät uniasiantuntijat suosittele ollenkaan...

Koko seinän levyinen hylly rakentui kolmesta ihan tavallisesta valkoisesta Sotkan tauluhyllystä. Mielestäni lopputulos onnistui hyvin! Nyt huoneessa on paljon viimeistellympi tunnelma ja puolikas seinä näyttää oikein kivalta. Olen ajatellut, että laittaisin vielä muutamia lempparikuviani kehyksiin nyt kun tilaa hyllyllä on. Ja syksymmällä tähän voisi viritellä tunnelmallisen valosarjankin.

DOTS

Kaltaiselleni lamppufriikille valaisinten paikkojen vaihtelu on yksi helpoimmista tavoista saada jotain uutta sisustukseen. Tällä kertaa kokeilin Pentikin pallolampunjalkaa makuuhuoneeseen ja löysin kätköistäni siihen tuon ison mustan varjostimen. Tuli tosi kiva kokonaisuus! Makuuhuoneessa on nyt selkeä palloteema - Hayn Mega Dot -päiväpeitto, Marimekon Kivet -tyyny ja pallolamppu. Kattovalaisinkin on vielä pallon muotoinen, vaikka ei kuvissa näykään. Lundian Soihtu-valaisin siirtyi pikku-T:n huoneeseen (jossa ennen oli tämä pallolamppu oranssilla varjostimella) ja sinne se toi toivottua keväistä raikkautta. Oikein hyvä siirto siis.

Tämän makuuhuoneen puoliksi maalatun seinän suhteen olen pyöritellyt erilaisia vaihtoehtoja. Olen nyt päätymässä siihen, että kiinnitetään maalisävyjen rajalle peitelista, joka saisi jopa olla aavistuksen koristeellinenkin. Se korostaisi päätymäistä vaikutelmaa entisestään. Tauluhylly-ajatuksestakaan en ole ihan täysin luopunut. Kumman te valitsisitte?

NAT

Meillä vietetään vappuaattoa arkisissa tunnelmissa. Poitsu katsoo piirrettyjä, mies lähti juuri kauppaan täyttämään tyhjäksi päässyttä jääkaappia, tiskikone ja pesukone pitävät tasaista hurinaansa taustalla. Siivottiin tänään koko koti, joka olikin päässyt reissuunlähdön, sieltä paluun ja muiden kiireiden myötä epätavallisen karseaan kuntoon. Vielä olisi ikkunoidenpesu jäljellä, mutta "onneksi" juuri alkoi sadella, joten saan vieläkin hyvän syyn lykätä tuota inhokkihommaa. 

Juuri nyt vappujuhlintoja en edes kaipaa, lomalla tuli kilisteltyä kuohuvaa ja syötyä ravintoloissa sekä retkeiltyä toinen toistaan upeammissa paikoissa. Arkinen kotielo on siispä nyt juuri parasta. Mietin vaan, että olenko ihan superouto, jos lähden vappuaattoiltana salille...?

Kirjoittelin aiemmin sisustuspäivästä Turussa, mutta en vielä esitellyt ostostani Sisustuksen Koodista. Olen pitkään ihaillut Skandinaviskin tyylikkäitä huonetuoksuja ja nyt viimein ostin sellaisen meillekin. Tämä musta, hienostunut Nat-tuoksu on kyllä aivan ihana, hieman miehekäs, mutta sopii jotenkin oikein hyvin meille. Joskus näissä huonetuoksuissa on aika pistävä tuoksu, mutta tässä ei ollenkaan. Vaikka otin kuvat olkkarissa, niin todellisuudessa tuoksu löysi paikkansa alakerran vessasta, jossa se ilahduttaa joka käynnillä. 

Tuoksuista puheen ollen, kaipaan meren tuoksua jotenkin tosi paljon juuri nyt. Pienellä Madeiran saarella meri tietysti ympäröi meitä jatkuvasti ja Turussa kävin ystäväni luona meren rannalla, ihanassa Hirvensalossa, jossa sateisena päivänä tuoksui aivan huumaavan ihanalta. Tuntui, etten malta lähteä sieltä pois ollenkaan. Olen kotoisin rannikolta ja täällä sisämaassa ihan tosissaan kaipaan usein merta. Kesäksi on hieman helpotusta luvassa tähän kaipuuseen, nimittäin varasin meille vuokramökin Porin Kuuminaisista, meren rannalta. En malta odottaa. 

Leikin lomassa

Moikka, mitäs teidän maanantaiaamuun kuuluu? Torkutin taas liian monta kertaa, oli aika vaikeaa päästä ylös lämpimän untuvapeiton alta. Nyt menee jo toinen kuppi kahvia, kyllä tämä tästä. 

Me vietettiin suurin osa viikonlopusta kotosalla kahdestaan pikku-T:n kanssa. On aika hauska huomata, miten lapsesta korostuu hieman eri piirteet kun olemme kahdestaan. Me taidetaan olla luonteeltamme tosi samanlaisia. Ulkoisesti T:ssä on paljon isänsä piirteitä, mutta sisäisesti... noh, niissä äiti vie kirkkaasti voiton. Olemme temperamentiltamme hyvin samanlaisia. Nopeatempoisia, päättäväisiä, innostuvaisia, tunteellisia, mutta myös jääräpäitä ja omiin juttuihimme uppoutujia. Samanlaisuus aiheuttaa tietysti sen, että ymmärrämme toisiamme todella hyvin, siihen ei tarvita aina edes sanoja. Mutta toisaalta otamme myös välillä aika rajusti yhteen.

Leikin lomassa lapsi tietysti käsittelee kaikkea mielen päällä olevaa. Hän ei välttämättä sano suoraan, että mummilaan meno jännittää tai iskä on tosi rakas, mutta leikin lomassa hahmojen (eli autojen) kautta tunteet on helppo käsitellä. Päivittäin leikimme autoilla perhettä ja kaikenlaisia arkisia tilanteita. Niissä usein paljastuu syy esimerkiksi siihen, että aamulla on ollut vaikeaa lähteä päiväkotiin. Yllä olevassa kuvassa olimme pöydän alle muodostuneessa museossa, jossa ihmeteltävänä oli muun muassa satavuotias Transformers-naamio, todella vanha nalle ja neljä vuotta vanha tyyny. :D

Pikku-T voisi leikkiä, leikkiä ja leikkiä. Joskus meinaa mennä itsellä hermot kun etenkään viikonloppuisin ei tunnuta pääsevän ovesta ulos ollenkaan. Sisäleikit vain jatkuvat ja jatkuvat, saaden varsin uskomattomia käänteitä. T rakastaa viettää koko päivän yökkäreissä ja joskus niin sitten tehdäänkin. 

Ei kuitenkaan tällä kertaa, sillä meillä oli myöskin ihan oikeaa ohjelmaa. Launtaina käytiin muun muassa kahvilla (eli kaakaolla) ja leffassa, oli kyllä todella mukavaa. Mutta mikä siinä onkin, että niiden leikkien keskeyttäminen ja lähteminen on nii-iin hankalaa? Tuntuu, että ihan aina saa taistella lähtötilanteiden kanssa, vaikka sitten itse tekeminen onkin kaikkien mielestä tosi kivaa. Tämä taitaa olla lasten kanssa kuitenkin suht yleistä?

Kohta neljävuotiaan maailma on täynnä mahdollisuuksia. Suosikkileluja jo pitkään ovat olleet nuo puupalikat. Niistä rakentuu milloin mitäkin: paloasemia, autotalleja, koteja, päiväkoteja. Yleensä lopputuloksena tuleva häkkyrä on aina melkein samannäköinen, mutta lapsen maailmassa se on aina upea ja erilainen - hän innostuu kuin ei olisi koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Ja parhaita leluja ovat tietenkin kaikki ne tavarat, jotka eivät alun perin ole leluja ollenkaan. Korkinavaajasta voi esimerkiksi saada uskomattoman pätevät pimeänäkölasit, joita tarvitaan tietysti kaikenlaisissa tärkeissä pelastustehtävissä.

Leikkiminen ei varmaan kovinkaan monelle aikuiselle ole ihan helppoa. Ei minullekaan. Viiden minuutin sisällä lapsen uskomattomasta mielikuvitusmaailmasta tekee jo monta kertaa mieli murtautua ulos. Tulee mieleen somen tsekkaamista, pyykkien laittamista, pölyä näkyy siellä täällä, mitäs sitä seuraavaksi syötäisiin... aika säälittävää oikeastaan. Tätä puolta haluan itsessäni ehdottomasti kehittää ja se vaatii tietoista harjoittelua. 

Eihän äidin tai isän tarvitsekaan kaiken aikaa jaksaa leikkiä, mutta välillä kyllä, onhan leikki niin mahtava tapa juurikin saada selville, mitä lapsen mielessä liikkuu. Tutustua paremmin. Ja kyllä, pikku-T:n mielestä maailman kivointa, mahtavinta mitä hän ikinä osaa toivoa tai keksiä on se, että iskä ja äiti leikkivät hänen kanssaan. Tiedän, että tulen vielä kaipaamaan tätä aikaa.

Mediasta putkahtelee tämän tästä ohjeita vanhemmuuteen ja itse ainakin olen väsähtänyt kaikenlaisten neuvojen tulvaan. Mutta nyt ystäväni jakoi somessa Hesarin artikkelin, joka kolahti. Johdonmukaiseen muotoon puettuna niitä asioita, joita itse pidän vanhemmuudessa tärkeänä. Ei mitään helppoja juttuja,  ja itselleni vaikeinta varmastikin on tuo ei-toivotun käytöksen huomiotta jättäminen. Vinkkejä otetaan vastaan, miten kitinää kestäisi paremmin! Jos ei satu olemaan itse se kaikkein kärsivällisin tyyppi...

Mutta nyt huomaan taas jämähtäneeni tähän omaan juttuun, bloggaaminen vie liian usein mennessään. Äkkiä vaatteet päälle ja herättelemään poikia. Kivaa viikkoa!

Fiiliksissä

Olen ihan fiiliksissä kaikista ihanista kommenteista, joita olette jättäneet synttäripostaukseen. Olette ihania! Ihan käsittämätöntä, mutta en ole saanut neljän vuoden aikana juuri mitään negatiivisia kommentteja. Tai siis en ehkä yhtään. Pari kevyesti kritisoivaa ja ihmettelevää kommenttia on joskus tullut, mutta sehän on täysin ymmärrettävää ja normaalia kaikin puolin. Täytyy siis todeta, että blogillani on harvinaisen fiksut ja ihanat lukijat! Kiitos te. <3 

Jos juuri sinä et vielä käynyt osallistumassa blogini neljävee-synttäriarvontaan, niin käypä tekemässä se täällä. Osallistuminen ei vaadi mitään muuta kuin kommentin jättämisen ja kommentissakin saat kirjoittaa ihan mitä haluat - toki aina otan ilolla palautetta ja postaustoiveita vastaan, mutta yhtä hyvin voit kirjoittaa vain "heippa" ja se ilahduttaa mua yhtä paljon.

Olen fiiliksissä myöskin keväästä. Siis nythän on todellakin kevät, maaliskuu on keväkuukausi, ei mitenkään päin enää talvea. Sovitaanko näin? Muistin, että maaliskuu olisi jotenkin ankea kuukausi, mutta siis häh? Ei todellakaan ole. Aurinkoa, pikkupakkasta, valoisia iltapäiviä ja aamuja, energiaa ja kesän menojen suunnittelua. Voiko olla parempaa? Tässä on jotain tosi outoa, koska olin fiiliksissä myöskin lokakuusta ja muistin senkin olevan ankea. Nyt buukkasin alustavasti syysloman ensi lokakuulle, jotenkin näen nyt jo sen syksyisen raikkaiden aamujen ihanuuden ja kuulen värikkäiden lehtien kahinan jalkojen alla...

Olen fiiliksissä meidän olkkarista. Verhot ja valkoinen matto tekivät juuri sen, mitä tilaan kaipasin. Olohuoneen ongelmakohtakin (eli pianon viereinen tila/nurkka) on nyt jotenkin suht kiva... vaikka ongelmallinen paikkahan tuo on edelleen.

Olen fiiliksissä tavaran karsimisesta. Täällä Tampereella järjestetään sunnuntaina 3.4. bloggaajien kirppistapahtuma, jonne minut on suureksi ilokseni huolittu mukaan myyjäksi. Olen kerännyt jo aika ison kasan hyväkuntoista sisustustavaraa ja vaatteita, joiden toivoisin löytävän uuden, rakastavan kodin. Tulen vielä kertomaan tapahtumasta enemmänkin täällä blogin puolella, mutta jos jo kiinnostuit, niin Facebookista löytyy vähän lisäinfoa, täältä.

Olen fiiliksissä tulevasta viikonlopusta. Tiedossa on leffailta naapurin pojan ja hänen äitinsä kanssa. Meillä on käynyt ihan älytön tuuri naapureiden kanssa, mahtavia ja samassa elämäntilanteessa olevia tyyppejä vaikka kuinka paljon!

Fiilistelen myöskin sitä, miten hyvin kroppani minua palvelee. Tietysti olen pitänyt kunnostani ehkä keskivertoa enemmän huolta, mutta kuitenkin. Onhan se mahtavaa, että jaksan juosta, nostaa rautaa, taipua joogassa ja nukun hyvin... siitäkin huolimatta, etten kuitenkaan kohtele itseäni aina niin hyvin kuin pitäisi, esimerkiksi ruokavalion suhteen. (Sokerilakko ei ole mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta ei siitä nyt enempää tässä postauksessa.)

Kaikkein eniten olen fiiliksissä siitä, että kun toiveitaan ja tavoitteitaan uskaltaa sanoa ääneen, ne toteutuvat. Eivät heti, eivät kivuttomasti, mutta ennen pitkää ja omalla tavallaan. Näen sen lähipiirissäni monella tavalla ja se on tosi palkitsevaa. Joskus jälkikäteen tajuaa, miten joku pieni asia on sysännyt ison unelman liikkeelle ja pienten polkujen kautta se toteutuu. Uskalletaan unelmoida!

Uutta olohuoneessa (meillä on verhot!)

Me ollaan vietetty kunnon kotiviikonloppua, pikku-T on nimittäin ollut kovassa kuumeessa. Ihan hyvin viikonloppu on silti sujunut. Olen itsekin nukkunut paljon ja on myös tullut herkuteltua ihan liikaa - liian lyhyt matka jääkaapille? Kotona olemisessa on ollut hyvätkin puolensa, saatiin nimittäin kiinnitettyä verhotangot paikoilleen ja pari muutakin pientä rästissä ollutta hommaa kuntoon.

 

Tämä verhohomma ei tosiaan syntynyt hetken mielijohteesta. Mietin tosi pitkään, haluanko edes verhoja meille. Kun muutimme tähän kotiin, tuntui verhottomuus kivan raikkaalta ja hyvältä vaihtoehdolta... itse asiassa se tuntui hyvältä melkein kaksi vuotta. Nyt tämän vuoden puolella totesin, että jep, verhottomuutta on katseltu ihan tarpeeksi kauan - ja mies oli samaa mieltä.

Mutta millaiset verhot? Aloin kartoittaa eri vaihtoehtoja ja parit verhot meillä kävivätkin sovituksessa. Liian valkoista, liian läpikuultavaa... liian jotain. Totesin, että sävyn pitää taittaa hieman kermanvaaleaan, jotta se ei tee seinää likaisen näköiseksi. Lopulta nappivalinnaksi osoittautuivat Elloksen Sara Linen -verhot.  Vaikka alun perin mietin purjerenkaita, niin kyllä nämä piilolenkkiverhot veivät kirkkaasti voiton tyylikkyydessä. Materiaali näyttää ja tuntuu pellavalta, mutta on polyesteriä, eikä rypisty. En edes silittänyt verhoja, ne on näissä kuvissa nostettu suoraan pakkauksesta tangoille. Sävy "kermanvalkoinen" näyttää ihan puhtaanvalkoiselta ikkunanpuitteita vasten.

Seuraavan pohdinnan aiheuttivat verhotangot. Halusin yhtenäisen tangon seinän päästä päähän, mikä osoittautuikin hiukan haastavaksi tehtäväksi, seinä kun on 570 cm pitkä. Toisena kriteerinä oli siro ja moderni ulkonäkö, kolmantena huomaamattomat kannakkeet, joista ei jäisi ruuveja näkyviin. Sopivat tangot löytyivät Kodin Terrasta, nämä ovat Pislan Tivoli - mallia. Ostin kaksi pitkää teleskooppitankoa ja yhdistin ne yhdeksi megapitkäksi. Eikö ole ihanan sirot kannakkeet? Olisin ehkä mieluummin valinnut mattavalkoiset tangot, mutta niitä ei ollut saatavilla ja itse asiassa nämä kiiltävät ovat kyllä tosi kauniit.

Tankojen korkeus valikoitui nyt reilusti ikkunoiden yläpuolelle, reilut kymmenen senttiä katon rajasta. Ehkä tanko olisi näyttänyt hyvältä vieläkin korkeammalla, mutta tämäkin on oikein hyvä. Ainakin omasta mielestäni tämä tangon korkeus saa huoneen näyttämään hieman aiempaa korkeammalta.

Eikä tässä vielä kaikki. Ihana, ihana valkoinen paperinarumatto saapui! Pitkäaikaisemmat seuraajat varmasti tietävätkin, että olen puuvillamattofani, erityisesti pidän puuvilla-paperinarumatoista. Olkkariin en ole vielä sellaista hankkinut, sillä mistään ei ole löytynyt näin suurta kokoa. Mutta nyt, kiitos somen ihmeellisen maailman, sellaisen löysin.

Tämä matto on kotimaisen Mattokutomo Vanhamäen valmistama ja tosiaan 2x3 metrin kokoinen. Laadusta en löydä mitään moitittavaa, todella kaunis matto. Onhan tämä valkoinen väri toki vähän arka, mutta onneksi matto on molemmin puolin samanlainen eli käännettävä. 

Tilasin maton suoraan kutomolta ja se toimitettiin kotiovelle asti. Ihan varmasti tulen vielä jatkossakin tilaamaan heiltä! Yllä olevassa kuvassa onkin yhteystiedot, jos kiinnostuit.

Ajatonta suomalaista muotoilua. <3

Ja hei arvatkaas, mikä on verhoissa hauskaa? Se, että nyt niitä vaihtamalla voi muuttaa ilmettä aika helposti! Miehen vanhemmat olivat eilen käymässä meillä ja anoppi kehui verhoja kovasti: kaunis, ajaton valinta, ei tarvitse heti olla vaihtamassa. Mies nauroi ja pyöritteli silmiään, kuulemma yllättyy, jos nämä eivät vielä tämän vuoden puolella vaihdu johonkin uuteen väriin tai kuosiin. ;) Siis mitenniin?? Minähän en koskaan vaihda mitään saati muuta mieltäni!

Mitä pidät olkkarin uusista valkoisista tulokkaista?

Ihania yksityiskohtia

Kuvasin muutamia pieniä yksityiskohtia, joista juuri nyt pidän paljon. 

House Doctor -säilytysrasiasta on tullut paikka muistikorteille, muistitikuille ja kameralle. Täytyy myöntää, että mieheni ostettua uuden, vähän paremman pokkarin, on iso järkkäri jäänyt laatikonperukoille. Pikkukamerassa on paljon hyviä ominaisuuksia, joista näppärä koko ei luonnollisesti ole se vähäisin. Kameran tärähtäminen on tosin aika iso ongelma kun laite on niin minikokoinen - jalustan hankkiminen voisi olla aika hyvä idea. 

Tulppaanit kuuluvat kevättalveen, ne ovat suosikkikukkiani ja itse asiassa tällainen kunnon talvi taitaa nykyään olla myöskin yksi suosikkivuodenajoistani. 

Tolomeo Micro Pinza -valaisin jäi vähän orvoksi kun myin meidän makkarin tikashyllykön uuteen kotiin. Onneksi se löysi kuitenkin toisen hyllynreunan, johon kiinnittyä. Tästä pikkuisesta on tullut yksi suosikkivalaisimiani, pienen kokonsa ansiosta se on parhaimmillaan pienessä tilassa - meidän tapauksessa pienimmässä makkarissa eli vieras... eikun siis rumpuhuoneessa.

Poden muuten kauheaa verhokuumetta olkkariin ja olen pähkinyt ihan liikaa, millaiset verhot meille voisi tulla, vai pitäisikö sittenkin jatkaa verhottomalla linjalla. Tästä ehkä vielä lisää, jos asia jotenkin etenee. Kivaa torstai-iltaa ja alkavaa viikonloppua!

Onnea Artek!

Tänä vuonna vietetään Artekin 80-vuotisjuhlaa. Juhlavuoden kunniaksi muotoilutoimisto Tsto on suunnitellut hienon mustavalkoisen julisteen, jota on saatavilla rajoitettu erä. Näitä jaettiin Espan myymälässä synttäritapahtuman yhteydessä, minkä tietenkin itse missasin, mutta laitoin myymälään sähköpostia ja kävi tuuri - sain ostaa itselleni yhden myöhemmin. 

Tykkään julisteesta todella paljon! Sen muodoissa toistuu Alvar Aallon uraauurtava, taivutettu puu, josta niin monet hänen tuotteensa tunnetaan. Enää nykypäivänä hänen työnsä eivät näyttäydy erityisen moderneina, mutta sitä ne todella 80 vuotta sitten olivat.

Aalto oli innovatiivinen ja radikaali ja hänet tunnettiin kokeellisesta lähestymistavastaan puuntaivutukseen.

Lapsuudenkodissani oli aina paljon Artekin tuotteita ja on edelleen. Olen nähnyt, miten niiden muotokieli kestää vuosikymmenestä toiseen, asunnosta toiseen, tyylistä toiseen. Itselleni Artek edustaa siksi aika turvallista valintaa. Tiedän, että voin luottaa tuotteiden toimivuuteen ja nykyaikaisuuteen nyt ja tulevaisuudessa. Artekin klassikkotuote ei ole se kokeellisin ja erikoisin vaihtoehto, mutta se on laatuhankinta, johon ei kyllästy ja joka seuraa mukana loppuelämän. Tosin pieni kolaus minun ja Artekin väliseen luottamukseen syntyi pöytähärdellin myötä. Edelleen kyllä harmittaa, etten lopulta unelmieni ruokapöytää meille saanut, enkä myöskään ole saanut koskaan Artekilta mitään selvitystä/vastausta asiaan.

Artekin perusti vuonna 1935 neljä nuorta idealistia, Alvar ja Aino Aalto, Maire Gullichsen ja Nils-Gustav Hahl. He uskoivat eri taidelajien synteesiin ja halusivat vaikuttaa arkkitehtuurin ja muotoilun kuin myös kaupunkisuunnittelun kehitykseen. Heidän liikeideansa oli ”harjoittaa huonekalujen kauppaa sekä näyttelyiden avulla ja muulla tavoin edistää nykyaikaista asuntokulttuuria”. Siitä lähtien Artek on tuonut humaania modernismia edustavia ajattomia klassikoita osaksi arkea. 

Artek on onnistunut alkuperäisessä tehtävässään loistavasti. Heidän tuotteitaan on nimenomaan osana arkea monessa paikassa - kouluissa, kerhoissa, virastoissa, sairaaloissa ja tietenkin kodeissa. 

Artekin tuotevalikoima perustuu Alvar Aallon standardiajatteluun ja1930-luvulla tekemiin puuntaivutuskokeiluihin. Standardi- ja systeemiajattelu tuo mallistoon joustavuutta: Artekin huonekalut soveltuvat erilaisiin käyttökohteisiin, kuten koteihin, julkisiin tiloihin, museoihin, kouluihin, ravintoloihin, hotelleihin ja toimistoihin.  

Nykyisin, 80 vuotta perustamisestaan, Artek tunnetaan yhtenä nykyaikaisen muotoilun innovatiivisimmista toimijoista, joka luo tulevaisuudenpolkuja muotoilun, arkkitehtuurin ja taiteen alueilla sekä niiden risteyksissä. Tuotteita on valmistettu1930-luvulta lähtien samassa tehtaassa Turun lähistöllä. Artekin huonekalut on valmistettu kestävästi luonnonmateriaaleista. Ajattomina niiden arvo ja kauneus kasvavat arkikäytön myötä ja huonekalut kulkevat perintönä sukupolvelta toiselle.

Mitä Artekin tuotteita itselläni sitten on? Meiltä löytyy kotoa kaksi E60-jakkaraa, jotka ovat ihan lemppareitani. Niille tuntuu aina löytyvän paikka ja käyttötarkoitus, nelijalkainen malli on lisäksi todella tukeva. Jakkara on suunniteltu tasan 80 vuotta sitten, mitä ei kyllä uskoisi! Lisäksi meillä on ritiläpenkki, jonka olen saanut vanhemmiltani kun valmistuin yliopistosta vuonna 2008. Se oli ensimmäinen design-huonekaluni ja minulle tosi tärkeä. Se on saanut asua jo neljässä eri kodissa osoittaen sopivuutensa minne tahansa. Ei tietysti ihme, sillä ikinuori penkki on suunniteltu 70 vuotta sitten. Uusin Artek-hankintani on Golden Bell -valaisin, jonka Alvar Aalto suunnitteli alun perin ravintola Savoyhin vuonna 1937 - erittäin loistavasti aikaa kestänyt klassikko siis sekin. Voisi olla yhtä hyvin tämän syksyn uutuuksien joukossa. Näiden lisäksi meiltä löytyy muutamia tekstiileitä Artekin ABC-sarjasta.

Julisteessa on hieno kullansävyinen yksityiskohta alareunassa. Tämä oli itselleni iloinen yllätys, kuvien perusteella kuvittelin julisteen olevan kokonaan mustavalkoinen. 

Tällä hetkellä juhlavuoden juliste nojailee TV-tasolla, mutta tarkoitus olisi kiinnittää se ihan seinään. Mietin vielä lopullista sijoituspaikkaa, mutta tuohon jalkalampun vierelle se taitaisi aika hyvin sopia?

Kokosin vielä kollaasin Artek-tuotteista, jotka ovat ikuisella haavelistallani, vaikka nykyisessä kodissa ei oikein tilaa kaikille olisikaan. Nämä ovat tietysti näitä vähän epärealistisempia haaveita jo hintojenkin puolesta. Mutta eikös vain olekin upeita klassikoita?

Millainen suhde teillä on Artekiin?

tuotekuvat ja kursiivilla olevat lainaukset: artek.fi

Valkoinen varjostin

Kurvasin perjantaina töistä kotiin Ikean kautta, tarkoituksenani hakea valkoinen varjostin sekä yksi sisustustyynyn sisus. Ja voitteko kuvitella, ostin juuri ne kaksi! En yhtään mitään muuta. En edes himoinnut mitään muuta, vaikka kaikkea kaunista oli taas myymälä pullollaan. Noh, toki herkkupuodista oli pakko napata mukaan piparkakkuja, mutta niitä ei nyt lasketa.

Mielestäni varjostin oli aika nappiostos. Se antaa tehokkaamman valon kuin musta, mikä on tietysti aika tärkeä juttu näin pimeänä vuodenaikana. Vaikka tykkään tummasta seinästämme (Tikkurila Takorauta) paljon, niin kyllähän se syö myös valoa, joten valaisimien rooli korostuu. Melkein jo myin tuon Iksun Åstorp-lampunjalan pois, mutta onneksi työnsin sen sittenkin varaston perukoille - nyt se näyttää taas oikein hyvältä.

Upeita valaisimia: Lindholdt Studio

Onpas syksyinen aamu, pimeää ja sade ropisee ikkunoihin. Nyt on hyvä aika ammentaa inspiraatiota ja estetiikkaenergiaa kauniista valaisimista, sillä valoa me todella tulevina kuukausina tarvitsemme! Löysin vähän aikaa sitten netin ihmeellisestä maailmasta tanskalaisen (no tietysti) Lindholdt Studion ja ihastuin heidän upeisiin valaisimiinsa. Vai mitä sanotte tästä uudesta, mutta perinteistä muotokieltä arvostavasta designista?

Kaikkiin upeuksiin voi tutustua heidän sivuillaan: http://www.studiolindholdt.dk/ 

Valoa torstaihin!

Terassivalot

Mun oli ihan pakko lähteä mukaan tähän juhlavalovillitykseen ja nyt ihanat uudet valot koristavat meidänkin terassia. Parasta näissä on kaunis valo sekä se, etteivät ne ole liian jouluiset, sopivat siis näin loppukesäänkin loistavasti. Nythän niitä terassin tunnelmanluojia todella tarvitaan kun illat ovat jo hämäriä, mutta vielä tarkenee istuskella ulkona.

Harmittelin turhaan, etten tuonut näitä Granitista Tukholmasta. Nyt nimittäin ostin omani ihan Sokokselta, Prismastakin näitä saa. Valkoinen johto oli myös valikoimassa, mutta päädyin kuitenkin tähän tummaan. Meillä on niin tummat kalusteetkin terassilla, että ajattelin tämän sopivan paremmin kokonaisuuteen.

Hämärässä kuvaaminen se osaa aina olla niin haastavaa! Olen ikuisuuden miettinyt, että haluaisin oppia kuvaamaan paremmin ja nyt olen menossa syyskuussa eräänä viikonloppuna parin päivän mittaiselle valokuvauskurssille. Myöhemmin luvassa on vielä kuvankäsittelyyn pureutuva koulutusviikonloppu. Odotan innolla! Nämä kuvat on muuten napattu miehen ostamalla uudella pokkarilla. Ihan kivoja kuvia silläkin varmasti saa, en vain ole ihan malttanut perehtyä kaikkiin säätöihin.

Tämä viikko on alkanut aika vauhdikkaasti - olen muun muassa oppinut, miten kolmevuotiaan solisluun murtumaa hoidetaan. Pieni potilas on ollut hurjan reipas, mutta viime yö kului kipua itkeskellessä. Niinpä taidan nyt painua ajoissa pehkuihin, parempi yö olisi toiveissa.

Ihania, lämpimiä elokuun iltoja!

Valkoisen kaipuu

Ehkä se on tämä paluu arkeen, joka saa kaipaamaan valkoista. Olohuoneeseen, makuuhuoneeseen, keittiöön, valaisimiin - voisin lisätä valkoista joka tilaan.

Kaikkein eniten haaveilemani valkoinen asia on portaat. Kuten olen ennenkin maininnut, olemme miettineet niiden maalaamista ja nyt olen päätynyt siihen, että jos ne maalataan, niin ei mitään harmaata - kokovalkoista sen olla pitää. Olemme sen verran huonoja käsistämme, että työ pitäisi kyllä varmaan teettää ammattilaisella. Mikään kiire tällä ei ole, mutta haaveiluhan on tunnetusti ihanaa.

Valkoisen kaipuu ulottui myös valaisimiin, sillä Pentikin pallolampunjalka pääsi paluumuuttajana TV-tasolle. Totesin, että musta varjostin tummaa seinää vasten on niin onneton yhdistelmä valoteholtaan, että siirsin By Frandsenin Hideout-valaisimen pianon vierelle. Sinne se itse asiassa sopiikin tosi hyvin. Eikä Pentikin valaisinkaan näytä ollenkaan hullummalta pienen tauon jälkeen! Se antaa valkoisen varjostimen kanssa tosi kauniin valon. Näin säästin kätevästi 600 euroa kun ei tarvinnutkaan hankkia sitä Lundian Soihtua pianon vierelle. ;)

No mutta, ei hätää, takataskusta löytyy kyllä sisustushaaveita niidenkin "säästyneiden" eurojen varalle... Kuinkas muutenkaan kuin valkoisena!

En ole koskaan aiemmin tuntenut tarvetta omistaa kokovalkoisia pussilakanoita - nyt haluaisin sellaiset syksyksi aivan ehdottomasti. Ikean pussilakanoissa on kokemukseni mukaan hyvä laatu, joten valintani voisi olla ajaton Alvine Strå. Yöpöytää minulla ei ole vieläkään ja kaikenlaisten vaihtoehtojen miettimisen jälkeen tuntuu, että se ihan ensimmäinen harkitsemani vaihtoehto - Hayn Tray-tarjotinpöytä valkoisena - voisi kuitenkin olla se oikea. Hayn Hee Lounge -tuolista olen haaveillut jo tosi pitkään, toivottavasti osuisi joku tarjous kohdalle lähiaikoina, niin voisin haaveen toteuttaa. Lundian valkoinen Tuike-spottivalaisin puolestaan on vain täydellisen kaunis kaikessa yksinkertaisuudessaan. Meillä voisi olla tämän tyyliselle tarvetta keittiössä. 

 Mitä sanotte, iskeekö valkoinen?

Ihana Block

Harri Koskisen Design House Stockholmille suunnittelema Block-valaisin on saanut kunnian olla ihan ensimmäinen design-valaisimeni. Olin ehtinyt haaveilla siitä jo jonkin aikaa ja saimme sen häälahjaksi ihan täytenä yllätyksenä reilut neljä vuotta sitten. Kiitos paljon ihanille kaasoilleni (eli siskoilleni) edelleen!

Block-valaisin oikeastaan sytytti kipinäni design-valaisimia kohtaan. Se on edelleen kauneimpia valaisimia, mitä tiedän. Tämä eleettömän tyylikäs desing-esine sopii mihin tahansa! Meillä se on ollut niin pianon päällä, TV-tasolla, makuuhuoneessa kuin eteisessäkin. Yhtä hyvin tyylikäs "jääpala" voisi sopia lapsen huoneeseen, aulatilaan, työhuoneeseen, ikkunalaudalle, kirjahyllyyn... Monikäyttöisempää kaunokaista saa hakea. 

Ja se tärkein, valo. Block antaa todella kauniin tunnelmavalon ympärilleen, se ei häikäise ollenkaan mistään suunnasta katsottuna. Meillä Block on tällä hetkellä TV-tasolla tummaa seinää vasten, jossa sen muodot piirtyvät kivasti esiin. Ja vaikka valo on tärkeä asia, niin valaisimen täytyy näyttää kauniilta pimeänäkin. Block lunastaa tämänkin lupauksen täydellisesti.

Valonlähde tässä valaisimessa on hieman erikoinen, nimittäin uunilamppu. Aiemmin käytin hehkulangalla varustettuja uunilamppuja ja jostain syystä polttimo paloi todella usein. Sitten löysin halogeeniversion ja johan on kestänyt - valotehokin on parempi. Ehkä led-versionakin jo löytyisi...?

Mielestäni Block-valaisin on hyvä esimerkki design-tuotteesta, joka sopii melkein mihin tahansa ympäristöön ja jolla saa pienen ripauksen laadukkuutta tavalliseen sisustukseen. Vaikkapa meidän Ikean TV-tasollemme. :)

Lamppufriikin tunnustukset

Rakastan valaisimia. Eikä rakkauteni ole varmasti jäänyt epäselväksi teille lukijoillekaan. Olen tässä blogivuosien varrella toteuttanut monta valaisinhaavetta, mutta monta on vielä jäljellä. Ehkä olen vanhana sellainen hullu lamppumummo, joka elelee design-valaisimiensa ympäröimänä ja jolla on valaisimia enemmän kuin laki ja tila sallii. Apua! Toivottavasti en! Yritän hillitä itseäni, sillä kyllähän kauniit valaisimet vaativat myös tilaa ympärilleen, eikä upeinkaan muotoilu tule esiin, jos kilpailijoita on liikaa ympärillä.

Tämä kylmä ja sateinen alkukesä on kyllä tehnyt lamppufriikille tepposet. Ajattelin, että valaisinhaaveeni siirtyisivät luonnostaan syksylle, eihän kesällä lamppuja tarvita! Vaan väärässä olin. Olenkin tässä kasvattanut seuraavia valaisinhimotuksiani jo ihan kiitettäviin mittakaavoihin ja niissä yksi on tällä hetkellä ylitse muiden - Lundian Soihtu-lattiavalaisin.

Soihdun kanssa kävi niin, että viehätys syntyi pikku hiljaa. Se ei tosiaan ollut rakkautta ensi silmäyksellä: ihan aluksi en oikein pitänyt sen muotoilusta. Se oli mielestäni jotenkin kömpelö - huomaan nyt, että olen aina aiemmin kiintynyt varsin siroihin valaisimiin. Kuitenkin se teki myös tavallaan ison vaikutuksen, sillä se jäi heti alusta asti mieleen pyörimään. Soihtu ei ollut yhdentekevä valaisin, se synnytti heti voimakkaita tunteita. Sen huikea koko jäi myös mieleen, onhan tuon kokoluokan lattiavalaisimia aika harvassa.

Ja niin siinä sitten kävi, että huomasin haaveilevani Soihdusta. Ensin mustana, sitten hiekanvärisenä ja nyt lopulta valkoisena. Huomasin pitäväni sen eleettömyydestä, humoristisesta vinoudesta ja jopa pienestä röyhkeydestä - tämä valaisin kerää katseet. 

Haluaisin pianon vierelle olohuoneeseen kookkaan valaisimen, sellaisen joka ottaisi tilaa haltuun ja toimisi myös pianolle arvoisenaan parina. Uskon, että valkoinen Soihtu myöskin antaisi kauniin valon ympärilleen. Alla olevassa kuvassa näkyy tuo kaavailemani paikka.

Tämä on nyt osastoa "joskus toteutettavat haaveet", juuri nyt ei kauhean realistinen juttu. Nyt se kuuma ja aurinkoinen kesä siis tänne, niin lamppufriikki rauhottuu.  

Onko muita lamppufriikkejä linjoilla? Mitään hyviä vertaistukivinkkejä? ;)